Näitä asioita arvostan lapsuudessani eniten


Kirjoitin marraskuussa blogiini postauksen otsikolla ristiriitaista. Pohdin jutussa paljon sitä, miten ristiriitaiselta koen tämän blogin pitämisen siihen nähden, millaista elämää tällä hetkellä tahtoisin elää.  Olen oikeastaan koko syksyn ajan käynyt itseni kanssa tietynlaista taistelua ristiriitojen kanssa. Samalla kun haaveeni unelmaelämästä on muuttunut, olen tietenkin pohtinut paljon sitä, miksi tämä nykymeno ei tunnu enää lainkaan omalta. 

En tiedä onko se vain vanhaksi tulemista, mutta siinä samassa olen miettinyt todella paljon lapsuuttani ja asioita, jotka olivat mielestäni silloin hyvin. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että sain olla lapsi 80-luvulla, enkä tänä päivänä. En tiedä, miten lapset kestävät nykypäivän raadollisuutta, kun meillä aikuisillakin on nykyisen menon kanssa vaikeuksia. 


Vaikka lapsuuteni oli hyvin erikoinen ja vaikea, siihen mahtui silti äärettömän paljon hyviä asioita, sellaisia, joita tämän päivän maailmassa on vaikeampi toteuttaa. Noista hetkistä olen ikuisesti äärimmäisen kiitollinen. Kyllä, minusta on tullut se tyyppi, joka ajattelee, että silloin kun olin nuori, moni asia oli paremmin. :D

Koulusta kotiin tulo

Vasta aikuisena osasin alkaa arvostamaan sitä, että minulla oli lähes aina joku kotona ruoan kanssa odottamassa, kun tulin koulusta kotiin. En asiaa lapsena niin ajatellut, miten harvinaislaatuisessa asemassa jo silloin olin. Harvalla on nykyään aikuinen kotona, kun tulet koulusta. Entisaikaan isovanhemmat hakivat lapset koulusta/tarhasta, jos vanhemmat olivat töissä, koska he olivat usein siinä vaiheessa jo eläkkeellä. Ovesta sisään astuttuani ensimmäinen kysymys kuului: Miten sinun päivä meni?" Oli kiva vaihtaa koulupäivän kuulumisia samalla, kun lappoi lämmintä ruokaa suuhunsa.

Kaupassa käynti

Asuimme syrjässä ja kaupassa käynti ei ollut jokapäiväistä vaan yleensä kerran viikossa tapahtuva isompi operaatio, jolloin hoidettiin samalla kaikki muutkin asiat. Lapsena se oli vähän kuin juhlapäivä. Rakastin kesälomia, sillä tiesin, että pääsin nauttimaan noista kauppareissuista joka viikko. Halusin aina lähteä mukaan, sillä se sisälsi myös käynnin kirjastossa. Kaupassa meillä oli mummon kanssa selvä työnjako. Mummo lykkäsi kärryjä ja minä poimin tarvittavat tavarat mummon kauppalistalta ja tarkistin, että niissä on tarpeeksi pitkät päiväykset. Kassalla mummo maksoi, kun taas minulle kuului tavaroiden pakkaaminen. Eikä se ollut mikään pakko vaan rakastin pakkaamista ja vaadin, että sain tehdä sen. 

Oma piha

Antaisin mitä vain, jos minulla olisi oma piha jossain syrjässä, mihin voisin heittää nurmikolle viltin ja lukea kesäpäivinä hyvää kirjaa. En ole koskaan oikein kunnolla sopeutunut asumaan kerrostalossa, vaikka yritys on ollut kova viimeiset 25 vuotta. Kaipaan lapsuudesta jopa lumien kolausta. Muistan, että lähdin usein iltapimeälläkin kolaamaan, koska tykkäsin hommasta niin paljon. Nyt olisin vielä siinä iässä, että kolaus onnistuisi. Siinä oli jotain rentouttavaa – minä, kola ja omat ajatukset. Usein oli niin hiljaista, että pystyin kuulemaan lumisateen.

Kehopositiivisuus

Kehopositiivisuus on asia, johon ovat suuresti vaikuttaneet lapsena ympärilläni olleet aikuiset. Silloin ei puhuttu kehopositiivisuudesta vaan erilaiset vartalot olivat vain luontainen osa omaa kasvuympäristöä. Meillä ei ns. "puristeltu makkaroita". Olen vasta nyt myöhemmin tajunnut, miten iso vaikutus heidän luonnollisella itsevarmalla käytöksellään ja suhtautumisellaan omaan vartaloonsa, on ollut siihen, etten ole koskaan tuntenut minkäänlaista "häpeää" omasta kehostani, en edes teini-iässä. Se on myös vaikuttanut siihen, miten näen toiset ihmiset vain ihmisinä. Varsinkin someaikana kotona saatu vahva itsetunto olisi entistäkin tärkeämpää. Ongelma on se, että nykypäivänä somen epärealistisen luoman kuvan vuoksi myös aikuiset painivat oman ulkomuotonsa kanssa. Yhteiskunnan nykytilasta kertoo hyvin se, miten aikuiset ihmiset kokivat oikeudekseen kommentoida Nasima Razmyarin Twitterissä julkaisemaan kuvaan siinä olevien ihmisten ulkonäköä. Asiatonta kommentointia, jolla ei ollut mitään tekemistä kyseisen kuvan kanssa. Some on siitä hullu paikka, että sieltä erossa pysymällä, jäisi huomattavasti ruusuisempi kuva kanssa tallaajista. Mikä olisi tavallaan omalle mielelle helpompaa. Some kuitenkin paljastaa raadollisesti sen, mihin suuntaan maailma on osin menossa, ainakin pienen ryhmän osalta. Itsellä on somen alusta asti ollut mentaliteetti, että en sano somessa mitään, mitä en voisi sanoa toiselle ihmiselle kasvotusten. Epäilen vahvasti, että monet kommentoijista laukoisivat samoja asioita kasvotusten kuin mitä somessa tuppaavat huutelemaan. 

Käytöstavat

Sanokaa vain vanhoilliseksi, mutta arvostan käytöstapoja. Ne istutettiin minuun jo lapsena ja hyvä niin. Yksi parhaista asioista, mitä voi ihmiselle opettaa. Nykyään tuntuu, että nekin alkavat olla häviävää kansanperinnettä. Tuntuvat unohtuvan niin vanhoilta kuin nuoriltakin. Yleensä ei ymmärretä, mikä olisi asiallista käytöstä erinäisissä tilanteissa, vaikka itseä kuin ketuttaisi vaan käytösmalli on enemmänkin sellaista, jota meillä kotona kutsuttiin moukkamaiseksi. Toki löytyy poikkeuksiakin.

Terveyskeskus

Tämä oli varmasti monelle täysi yllätys, mutta kyllä ainakin minulla on ikävä 80- ja 90-luvun terveyskeskusta. Tällä vuosituhannella on sitten alkanut sellainen alamäki, ettei toista ole nähty. En joutunut kovin monesti käymään, mutta ne pari hassua kertaa, niin palvelua sai heti. Muistan, kun vielä jopa 90-luvun puolivälissä, sain ranteeseeni rasituksesta pahkuran (Ganglio). Päätin, että käyn näyttämässä sitä koulun jälkeen, kun terveyskeskus oli kotimatkan varrella. Kävelin vain sisään ja kerroin ongelmani. Ei mennyt kauaa, kun lääkäri pyysi sisään. Totesi vaivan ja tyhjensi pahkuran samalla kertaa. Hommaan meni alle puoli tuntia odotuksineen. Tuon jälkeen alkoikin ymmärtääkseni terveyskeskuksien alamäki. Nykyään ei ole edes varmaan pääsetkö vastaanotolle, pitää ensin odotella takaisinsoittoa, että josko vaivasi on niin iso, että sinut otetaan vastaan. Ensiapuun mennessä saat varautua tuntikausien tai jopa vuorokauden jonotukseen. Eräs ystäväni istui siellä aamusta iltaan syömättä ja juomatta. Miten ihmeessä me ollaan päästetty tilanne tähän?!? Ei todellakaan käy kateeksi alalla työskenteleviä. Kaikki kunnioitus heille. Voin hyvin kuvitella pitkän uran tehneitä, jotka vielä muistavat nuo "paremmat ajat", miten turhauttavalta heistä nykymeno saattaa tuntua. Ei tarvitse lukea kuin viime päivien uutisia, niin ero on selvä.

Turvallisuus

Siinä missä joku voisi kokea, että turvattomuutta oli, kun 80-luvulla sauhuteltiin tupakkaa sisätiloissa ja istuttiin henkilöautossakin pitkään takapenkillä ilman turvavöitä, niin kyllä nykyinen turvattomuus on huolestuttavampaa. Edellämainitut asiat on korjattu, mutta muu turvattomuus on valitettavasti lisääntynyt. Vieläkö meillä tulevaisuudessa nähdään yksin kouluun meneviä koululaisia, joita muualta tulleet vielä niin ihailevat? Ongelmia ovat huumeet,  eri syistä pahoinvoivat nuoret kuin aikuisetkin. Olen ihan omassa asuinympäristössäni parissa vuodessa huomannut valtavan muutoksen. Kun aloitin reilut neljä vuotta sitten toisen työni, sain melko rauhassa kävellä myöhään iltaisin kolmen kilometrin matkan kotiin. Viimeiset pari vuotta olen joutunut olemaan ympäristöstä jopa näinkin pienessä kaupungissa huomattavasti enemmän hereillä. Varsinkin viikonloppuisin osuu tielle vaikka minkälaista tallaajaa, joiden aikeista ei aina voi olla varma. Muutama kotimatkalla tapahtunut juttu on tehnyt minut varovaisemmaksi. Kaipaan sitä turvallisuuden tunnetta, mikä omassa lapsuudessa oli tai jopa sitä, millaista oli vielä pari vuotta sitten. Sitä ei valitettavasti taideta saada koskaan enää takaisin. Jotain pitäisi tehdä, että nykyinen koko ajan huonompaan suuntaan menevä kierre saataisiin pysäytettyä.


Tämä oli tietyllä tapaa raskas aihe, mutta ajattelin, että ruudun sillä puolen monella meistä vanhemmista on varmasti samanlaisia ajatuksia. Nämä ovat niitä syitä, miksi haaveilen siitä yksinkertaisemmasta ja vähemmän yhteiskunnasta riippuvaisesta elämästä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minusta tuntuu, etten kuulu tähän nykyiseen menoon.

Mitkä olivat parhaita asioita lapsuudessasi?

ARVONTA – Voita Sensai The 12 Holiday Gifts -kalenteri

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!! *Palkinnon lahjoitti Sensai/Berner Oy



Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja ajattelin, että olisi aika järjestää teille ihanille lukijoille pitkästä aikaa arvonta. Mietin kauan, mitä kivaa voisin arpoa teille. Sitten sain Sensailta The 12 Holiday Gifts -kalenterin. Koska minulta löytyy itseltä ihan täysikokoisena kalenterin sisältämiä tuotteita, ajattelin, että olisi kiva ilahduttaa yhtä teistä kalenterilla, joka ilahduttaa vuoden 2023 jokaisena kuukautena. 

Kalenterihan olisi sopinut ilahduttamaan joulukuuta niin, että luukun olisi avannut joka toinen päivä. Alkuperäinen idea on kuitenkin ollut se, että kalenterin voi ostaa itselle tai lahjaksi ilahduttamaan vuoden jokaisena kuukautena. Kyseessä on ikäänkuin vuosikalenteri. 

Kalenteri on koristeltu kauniilla Kirie-paperileikkauksilla ja sen sisältä paljastuu runsaita matkakokoja, mutta myös yksi täysikokoinen tuote, joka on muuten yksi suosikkituotteistani Sensain valikoimassa. Matkakoot ovat niin reiluja, että niistä riittää käyttöön useamman viikon, joten samalla pääsee kokeilemaan mahdollisesti itselle uusia tuotteita muutakin kuin vain pari käyttökertaa. Luksuskalenterin arvo on n. 250 euroa.


OSALLISTUMINEN

Osallistuminen on helppoa. Kerro kommenttiboxiin, mikä on parasta joulukuussa. Jätä kommenttilaatikkoon myös sähköpostiosoitteesi. Voit osallistua arvontaan halutessasi myös sähköpostitse. Laita sähköposti osoitteeseen hakusanarakkaus@gmail.com otsikolla KALENTERIARVONTA ja kerro viestissä, mikä on parasta joulukuussa. Osallistusmisaikaa on vain su 11.12.2022 asti. Joten toimi nopeasti! Voitosta ilmoitetaan voittajalle heti seuraavan viikon alussa, että kalenteri ehtii ilahduttamaan voittajaa heti tammikuun alkajaisiksi. Tarkkailkaa sähköpostianne! Kalenteri postitetaan voittajalle joulukuun aikana.

Onnea arvontaan!




Korealaisen kosmetiikan eli K-Beautyn suosikkituotteet

 *Sisältää mainoslinkkejä, kuvat Pexels

K-Beauty ei ole ehkä tänä päivänä enää yhtä muodikasta meillä ihonhoidossa kuin vielä muutamia vuosia sitten. Monet meistä ovat kuitenkin ottaneet tuotteet vuosien saatossa omakseen, minäkin. Vaikka ihonhoitofilosofiani ei tänä päivänä ole millään tavalla K-Beautymaista kerrostamista, tykkään silti käyttää tuotteita osana ihonhoitoani. Rakastan kevyiltä tuntuvien tuotteiden miellyttäviä ja erittäin kosteuttavia koostumuksia. Ne toimivat aina hyvin yhteen muiden käyttämieni ihonhoitotuotteiden kanssa. Vuosien saatossa on kertynyt muutama suosikkituote, joita ostan aina uudestaan. Tuoksut ovat tuotteissa yleensä hyvin mietoja, mutta omista suosikeistani löytyy paljon myös tuotteita, joihin ei ole lisätty hajusteita. Ne ovatkin loistavia erityisesti herkälle iholle.

Varmasti eniten käyttäni tuote on Pyunkang Yulin Essence Toner. Se on hinta/laatusuhteeltaan ehdottomasti paras hoitovesi, mihin olen törmännyt. Uniikin tuotteesta tekee sen koostumus. Essence Tonerin pohja ei ole vettä, vaan pohjana toimii Coptis Japonica -uute (91,3%) jota on käytetty perinteisessä kiinalaisessa ja korealaisessa lääketieteessä. Se on rauhoittava antioksidantti ja ihoa rauhoittava aine. Erittäin kosteuttava hoitovesi on loistava tuote varsinkin talviaikana. 

Seerumisuosikkeja löytyykin sitten useampia. Ensimmäisenä on pakko mainita *Klairsin Freshly Juiced Vitamin Drop, joka on tehokkain C-vitamiiniseerumi, mitä alle neljällä kympillä saa. Klairsin tuote on hellävarainen ja loistava niille, jotka eivät ole aiemmin C-vitamiinituotteita käyttäneet. Sisältää 5% askorbiinihappoa. Pieni pitoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tämäkin olisi tehokas tuote, päinvastoin. Monissa ihonhoitotuotteissa viiden prosentin pitoisuus vaikuttavissa raaka-aineissa on usein juuri ideaalein toimivuuden kannalta. Alempi pitoisuus kuitenkin parantaa siedettävyyttä. Sisältää lisäksi ihoa tehokkaasti rauhoittavaa rohtosammakonputkea, sekä kosteuttavaa glyseriiniä. 

Talvella tykkään hemmotella ihoa rauhoittavilla tuotteilla ja siihen tehtävään kolme seerumia on ylitse muiden. *Puriton Centella Green Level Buffet Serum on herkkäihoisen unelmaseerumi. Tuote sisältää lähes 50% centella-uutetta, joka kosteuttaa ja rahoittaa ihoa. Ikääntyvälle iholle kimmoisuutta ja kosteutta taas antaa *Mizonin Peptide 500 Anti-age Serum. Kolmantena on pakko mainita *Mizonin Snail Repair Intensive Ampoule, joka sisältää peräti 80% ihoa tehokkaasti rauhoittavaa etanauutetta. Tällä saa jopa atooppisen ihottuman rauhoittumaan. Jos budjetti on tiukka, niin K-Beautyn valikoimista saa loistavia seerumeita 25-40 eurolla.

Puhdistustuotteista suosikkini on Puriton geelimäinen *Defence Barrier pH Cleanser. Tuotteeseen ei ole lisätty tuoksuja, mutta siinä on käytetty tea tree leaf oilia ja itse ainakin haistan sen lievänä raikkaana tuoksahduksena tuotteessa. Puhdistaa ihon hellävaraisesti, mutta tehokkaasti. Sopii hyvin öljyn tai balmin jälkeen toisen vaiheen puhdistustuotteeksi tai sitten aamupesuun yksinään. Tekee ihosta raikkaan ja pehmeän.

"Salainen paheeni" ihonhoidossa on erilaiset silmänympäryslaput, joista en ole luopunut, vaikka olen yksinkertaistanut ihonhoitoni. Ne ovat luksustuote, josta nautin täysin siemauksin tarpeen tullen. Tykkään niiden virkistävästä vaikutuksesta aamuisin. Purkki kannattaa säilyttää jääkaapissa, niin aamulla saa silmien alle kunnon virkistyksen. *Mizonin Snail Repair Intensive Golden Eye Gel Patchit ovat olleet käytössäni vuosia. Hydrogeelinaamiot rauhoittavat ja kosteuttavat ihoa. Jos etanaseerumia sisältävät laput tuntuvat ajatuksena inhottavalta, suosittelen niiden sijaan *Mizonin Collagen Eye Gel Patcheja, jotka kosteuttavat ja ravitsevat. 

K-Beautyyn olennaisena osana kuuluvat kangasnaamiot, joita en ole viimeisen parin vuoden aikana käyttänyt kuin pari kertaa, sillä suosin ennemmin yöksi jätettäviä yönaamioita, jotka ovat myös olennainen osa K-Beautyn ihonhoitorutiinia. Näistä eniten käytössäni on *Laneigen Cica Sleeping Mask. Naamio rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa. Ihosta tulee mielettömän pehmeä. Tekisi aamulla mieli melkein silitellä kasvoja. :D Kesäaikaan käytin naamiota paljon niin, että lisäsin sen seerumin tai retinolin jälkeen iholle ja jätin kosteusvoiteen välistä pois kokonaan. Tuoksu on mieto, hivenen yrttinen. Tuotteeseen ei ole lisätty tuoksua, mutta epäilen, että tämäkin saa tuoksunsa sen sisältämistä raaka-aineista mm. tea tree leaf oilista.

Säännöllinen retinolin käyttö on poistanut lähes kokonaan tarpeen kuoria ihoa. Joskus tulee silti olo, että haluan kuorinnan tehdä ja siihen käytössäni on muutamia tuotteita. *COSRX:n One Step Original Clear Padsit ovat hellävaraisesti ihoa kuorivia kuorintalappuja. Niiden sisältävät BHA-hapot puhdistavat ihoa. Sisältävät salisyylihappoa ja pajunkuorivettä. Kuorinnasta huolimatta laput myös rauhoittavat ihoa. Epäpuhtaan ihon omaava voi käyttää lappuja päivittäin. Omassa käytössä nämä ovat maksimissaan kerran viikossa, yleensä kerran kahdessa viikossa. Käytön jälkeen en lisää päälle retinolia vaan keskityn käyttämään lapuilla pyyhinnän jälkeen iholle kosteutta tuovia tuotteita. 


Käytätkö K-Beauty -tuotteita? Suosikkeja?

Designed by FlexyCreatives