Maailman mukavimmat farkut


Tiedän, tiedän... nyt moni vakkarilukija hieraisi silmiään luettuaan otsikon. Sehän sanoi, ettei sen blogista tule ikinä muoti/tyyliblogia. Ei tulekaan, koska en koe, että ihmisellä joka kuluttaa t-paidatkin reikäiseksi asti loppuun, olisi aiheeseen paljoakaan sanottavaa. :D Sen sijaan kun puhutaan vaatteiden mukavuudesta, siihen minulla voisi olla paljonkin sanomista. Monta vuotta on virrannut siitä kun käytin vaatteita tai kenkiä, jotka kyllä näyttivät hyviltä, mutta eivät tuntuneet sitten kovinkaan hyviltä päällä. Tässä iässä mukavuus, laatu ja kestävyys ovat vaatteissa niitä ykkösjuttuja. 

Minulla on ollut farkkuihin ihan lapsesta asti viha/rakkaussuhde. Yhtä paljon kuin olen rakastanut käyttää niitä ikuisesti ajattomina vaatekappaleina kodin ulkopuolella, olen vähintään saman verran vihannut käyttää niitä kotona. Farkun napin painallus mahamakkaran kohdalla on ajatuksena täysi kauhistus kotisohvalla löhötessä. Farkut jalassa ei ole yksinkertaisesti ollut mahdollista rentoutua.

Kun olin 90-luvun alussa silloisella ylä-asteella, oli ainoastaan yhdet ainoat oikeat farkut, jotka piti olla kaikilla, Levi's 501:t. Klassisissa 501:ssä on suorat lahkeet ja korkeahko vyötärö. Nehän sitten tietenkin vedettiin niin korkealle kuin ikinä pystyttiin vyön kera ja paita tungettiin aina housujen sisään. Olisi ollut ihan järkyttävä tyylivirhe jättää paidan helmasta pätkääkään roikkumaan ulkopuolella. Vanhoja kuvia katsellessa ei voi muuta kuin nauraa. Toisaalta olisi kait voinut olla huonomminkin, hieman myöhemmin teini-ikänsä kokeneet kulkivat matalavyötäröisissä farkuissa stringien narut vilkkuen. :D Muistan elävästi edelleen miten jouduin kinuamaan ensimmäisiä merkkifarkkujani mummoltani pitkään. Voi sitä onnen päivää kun kävin ostamassa ensimmäiset. Sen jälkeen koulussa ei tietenkään voinut pitää muita farkkuja kuin niitä. 

Muistan kun monesti iltaisin pesin farkut käsin, meillä kotona ei nimittäin olisi ollut puhettakaan, että pesukoneessa olisi pyöräytelty vajaita koneellisia, joten kone kävi ehkä vain kerran viikossa. Jos halusin saada puhtaat farkut, niin nyrkkipyykillä mentiin. Vaikeinta oli saada puristettua farkut kuivaksi, jonka jälkeen asettelin ne patterin päälle kuivumaan (todella paloturvallista). Monesti muistan pukeneeni aamulla vielä märällä vyötärönauhalla varustetut farkut jalkaan, koska muissa ei tietenkään voinut kouluun lähteä. Vasta myöhemmin tilanne helpotti, kun sain kesätyörahoillani ostettua varakappaleet.

Teini-iän jälkeen en edes vilkaissut Leviksen farkkuihin, kait niihin tuli jonkinlainen yliannostus. Käytin paljon Dieseliä ja Freesoulia. Silti farkuista ei tullut lempivaatettani ja aloin pukeutua yhä enemmän mekkoihin. Kunnes kaikki muuttui muutamia vuosia sitten, kun pillifarkut (mitkä muuten ovat menossa taas muodista pois) nousivat pinnalle. Vetäisin ensimmäiset jalkaani ja ihastuin. Kapeat farkut ovat usein tehty joustavammasta materiaalista, joten ne tuntuivat heti ihanan pehmoisilta verrattuina tönkköihin viisinollaykkösiin. 


Muiden kokeilujen jälkeen lopulta sattumien kautta reilut pari vuotta sitten, ostin ensimmäiset Levikseni vuosiin, ne olivat 710 Super Skinnyt joissain paikoissa kulkevat myös nimellä Innovation Super Skinny. Heti ensimmäisen kerran farkut jalkaan vetäessäni tiesin, että tässä tulee olemaan ensimmäiset farkut, jotka saattavat edes jonain päivinä ohittaa pieruverkkarini kotioloissa, sen verran mukavalta ne tuntuivat jalassa. Farkkukangas on ohuehkoa ja joustavaa, malli hivelee kroppaa juuri oikeista kohdin, taskut ovat aseteltu niin, että jopa tällainen lattanan ahterin omaava näyttää omistavan jonkinlaisen takapuolen. Parasta on se, että vyötärö nousee napaan asti, jolloin ne myös imartelevat keskivartaloa. Näissä housuissa on myös hyvä istua ilman ahdistavaa tunnetta. Farkkujen koot imartelevat käyttäjän itsetuntoa, jos sellaisesta on puutetta. Joustavuutensa vuoksi käytän näistä yhtä kokoa pienempää kuin normaalisti, vaaleimmissa sävyissä, jotka ovat aavistuksen tummia sävyjä vieläkin joustavampia jopa kahta tuumakokoa pienempää kokoa. Super Skinnyja löytyy muuten myös Plus-kokoisille. 

Vuosien aikana onkin käynyt niin, että olen hävittänyt kaikki muut farkkuni ja ostanut kaappiini vähitellen eri sävyisiä seiskakymppejä. Vaikka pillifarkut ovatkin menossa tai menneet jo muodista, minusta ne ovat silti ajaton klassikko, menevät minkä kanssa tahansa. Varsinkin koroilla ja juhlavammalla yläosalla niistä saa helposti myös juhlavaatteen. Itse en muotivirtausten perässä kulje vaan tärkeintä on se mukavuus ja kun kerrankin olen löytänyt maailman mukavimmat farkut, niin miksi luopuisin niistä vain siksi, että ne eivät ole muodissa? Laatu on näissä enemmän kuin kohdillaan, sillä sattumana ostetut ensimmäisetkin housut ovat edelleen käytössä. Olen ostanut farkkuni tarjouksista esim. Zalandolta tai sitten ihan brändin omasta verkkokaupasta.


Käytättekö farkkuja? Herättävätkö ne tunteita? Suosikkeja?

Minulle on tulossa hieman kiireinen viikon alku, joten huomenna ei poikkeuksellisesti tule postausta vaan seuraava ilmestyy vasta torstaina. Menoani voitte kuitenkin seurata vaikkapa Instagramista, sillä kaikkea kivaa on tiedossa. ^_^



TOP5 Parhaat Guerlain Make Up


Top5-sarja on ollut tosi suosittu ja nyt onkin jo kahdeskymmenes postaus vuorossa. Guerlain-suosikeistani oleva postaus on ollut hautumassa jo pitkään, mutta toteutus on kestänyt, koska en ole yksinkertaisesti osannut supistaa sarjan suosikkejani viiteen tuotteeseen. Jotta saisin kirjoituksen vihdoin ulos, päätin jakaa brändin tuotteet kahteen kategoriaan meikkeihin ja ihonhoitoon. Tänään on vuorossa meikkisuosikkini ja joskus sitten tulevaisuudessa Guerlainin ihonhoidon lempparit. Toki jos teitä kiinnostavat ihonhoitosuosikkini tai olette harkitsemassa ostamista, niin niistä voitte kysyä minulta kommenttilaatikossakin.


Guerlainhan tunnetaan luovasta ja innovatiivisesta otteestaan. Se onkin varmasti yksi selektiivisten sarjojen klassisimmista ja ylellisimmistä brändeistä. Ihan niin kuin kaikissa sarjoissa, myös Guerlainilla on hyviä ja huonoja tuotteita, mutta olen löytänyt sarjasta ällistyttävän paljon tuotteita joita ostan aina vain uudestaan ja uudestaan. Suurin osa on minulla jos ei päivittäin niin vähintään viikoittain käytössä. Myös se, että omiin meikkikokoelmiini kuuluu useampia samoja tuotteita samalta brändiltä, on hyvin vahva merkki siitä, että ollaan tekemisissä tuotteiden kanssa joita todella rakastan.

La Petite Robe Noire Huulipunat – Kun punat tulivat pari vuotta sitten markkinoille "hurahdin" niihin täysin, sillä seurauksella, että minulta taitaa tällä hetkellä löytyä niitä kuutta eri sävyä. Punien koostumus on kevyt, kiiltävä ja kerrostettava. Eli juuri sellaisia punia, jotka ovat tulossa tänä keväänä muotiin pitkän matan ajanjakson jälkeen. Tässä voisikin ajatella, että pari vuotta sitten nämä markkinoille tuodessaan ja mattabuumin ollessa kuumimmillaan, Guerlain oli jälleen kerran aikaansa edellä. Punien koostumus on pehmeä, eivätkä ne kuivata huulia. Kaiken kruunaa La Petit Robe Noire-tuoksu joka huulipunissa on. Se on voimakas, mutta ei niin voimakas, että se tuoksuisi nenässä koko päivää. Minulle nämä ovat ylellisiä mutta helppoja arkipunia.

L´Or Primer – Toinen pullollinen vetelee viimeisiään. Haluaisin sanoa, että tämä primer sopii kaikille ja kyllä se sopiikin kaikille ihotyypeille, mutta mielestäni tämä on kuitenkin nimenomaan ikääntyvän ihon primer. Kosteuttavan geelimäinen pohjustaja sisältää 24 karaatin kultahiutaleita. Se tekee ihosta pehmeän, sileän ja napakan tuntuisen. Tuoksu on hempeän kukkainen. Meikki pysyy pidempään ja heleänä koko päivän. 


Météorites – Guerlainin puuterihelmethän olivat ehkäpä maailman ensimmäinen highlighter, ne eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla kuin miten nykyään voimakkaan highlighterin käsitämme. Meteoriitit antavatkin iholle ennen kaikkea vienoa kaunista hohdetta, se on kuitenkaan olematta. Varsinkin kuulautta rakastava saa näillä juuri sen viimeisen tarvitsemansa hohtavan silauksen kasvoille. En ole tehnyt enää vuosiin ainuttakaan meikkiä, etten olisi sipaissut kasvoilleni näitä puuterihelmiä.

Parure Gold – Toimii täydellisesti L´Orin kanssa yhteen. Meikkivoide on loistava ikääntyvälle iholle, koska se loihtii sille valoa. Sisältääkin mm. kollageenia joka lisää ihon elastisuutta. Kaunis, ohut ja kevyesti peittävä meikkivoide on kuin oma iho mutta parempi. Ainoa pieni miinus tässä on se, että meikkivoide hivenen hapettuu iholla, jonka vuoksi käytän tästä astetta vaaleampaa sävyä, mitä muuten Guerlainin meikkivoiteista käytän. 

Rouge G Huulipunat – Näitäkin punia löytyy kaapistani useampia. Jos totta puhutaan nämä ovat överiydessään kertakaikkisen upeita ulkoisesti, mutta myös sisältä laatu on täyttä kultaa. Koostumus on kermaista ja pigmenttistä. Hinta on sen verran kirpeä, että metsästän näitä aina alelaareista. Varsinkin jouluksi ilmestyy nykyisin näitä LE-hylsyissä ja sen vuoksi joulun jälkeen kannattaa katsastaa aina alet, jolloin voi löytää näitä normaalisti n. 55 euroa maksavia punia edullisemmin. Hylsy on nerokas, sillä se sisältää peilin. 


Onko Guerlain tuttu? Suosikkeja?

*Tuotteet omia.




Klassikot osa 40 – Chanel Coco Mademoiselle


Oli sitten Chanel N°5:stä mitä mieltä tahansa, fakta on kuitenkin se, että Chanel on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista tuoksutaloista maailmassa. Kun pystyy luomaan tuoksun, josta aikansa kuuluisin julkkis Marilyn Monroe puhui, aikana jolloin tuoksuista ei hirveästi julkisuudessa puhuttu, se on saavutus, jolle kuka vaan voi nostaa hattua ja antaa vielä ablodit päälle. 

Olen täällä useasti puhunut sitä, miten Chanel N°5 ei ollut koskaan minun tuoksuni, mutta minäkin sain oman vitoseni, kun markkinoille tuli ikonisen tuoksun L´Eau-versio, josta onkin tullut yksi käytetyimpiä tuoksujani viimeisen puolen vuoden aikana. 

Halusin kuitenkin nostaa tällä kertaa klassikko-sarjaan tuoksun, joka oli minun ensimmäinen todellinen Chanel-rakkauteni ja tuoksun joka todellakin on uuden modernin ajan klassikko. Kyseessä on Chanel Coco Mademoiselle EdP*.


Coco Mademoiselle ilmestyi vuonna 2001. Tuoksu oli välittömästi hitti ilmestyttyään. Muistan miten se käänsi sellaistenkin ihmisten katseet Chaneliin, jotka eivät aikaisemmin olleet brändin tuoksuista kiinnostuneita. Kosmetiikkaosastoilla kävi melkoinen kuhina tuoksun ympärillä, sillä Chanelin uusi tuoksu on aina tapahtuma. Coco Mademoiselle luotiin muistuttamaan nuoren Coco Chanelin henkeä.

Minulle Coco Mademoiselle on itämainen kukkaistuoksu modernilla kuplivalla vivahteella. Tuoksu alkaa yllättävällä raikkaalla pirskahduksella sitrushedelmiä: bergamotia, mandariinia ja appelsiinia, joiden joukkoon on lisätty ripaus appelsiininkukkaa. Sydäntuoksussa onkin jo ripaus itämaisuutta ja hienostunutta kukkaisuutta: jasmiinia, ylang-ylangia, ruusua ja mimosaa. Pohja on täyteläinen, makea, voimakas ja ripauksen seksikäs: vaniljaa, tonkapapua, vetiveriä, myskiä, patsulia ja balsamimaista mirhaa. 


Lämpimän vivahteensa vuoksi tuoksu sopii erinomaisesti talveen, mutta se taipuu myös kesäiltoihin. Chanelin tuoksuissa on minusta aina ollut jotain sellaista, että niitä aamulla suihkaistessa on koko päivän todella varma ja ylväs olo. Jos menisin työhaastatteluun, suihkauttaisin Chanelin tuoksua ilmaan ja kävelisin tuoksupilven ali, silloin tuoksu tuoksuisi juuri sopivasti, vaikka muuten laitan tuoksuja aina iholle. Sen verran ison itsetunnon buustin se aiheuttaa. Varmasti yksi osa varmuutta on sitä, että tietää laittaneensa jotain niin hienoa kuin Chanelia, mutta kyse on myös siitä, miltä ne tuoksuvat iholla. Hienostuneisuus mikä tuoksuissa on, niillä ei vaan voi mennä vikaan. 

Coco Mademoisellessa nenäni haistaa selkeiten alun sitruksisuuden, sydämen mimosan ja ylang-ylangin, ruusua en saa kovinkaan paljoa irti, vaikka se on itselleni usein se helpoin nuotti erottaa. Lopuksi tuoksu on iholla todella pehmeä, myskin, vaniljan ja tonkapavun vivahteet on helppo erottaa. EdP:n kesto iholla on huikea yli 12 tuntia. 


Käytätkö Chanelin tuoksuja, millaisia fiiliksiä ne herättävät?

*Tuoksu PR-näyte saatu blogin kautta.




Millainen bloggaaja olen?


Lipstick Loven Linda haastoi minut vastaamaan 20 kysymykseen. Kysymykset koskevat tällä kertaa bloggaamista. Tiedän, että monia aihe varmasti kiinnostaa ja ehkä siellä ruudun toisella puolella on sellaisia, jotka suunnittelevat bloggaamisen aloittamista, joten vastauksissa voi olla teille mahdollisesti apuakin ja pidempiaikaisille lukijoilleni selviää ehkä jotain uuttakin. 

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Alkoi heti hankalalla, sillä minulla ei oikeastaan koskaan ollut mitään tarkoitusta aluksi edes alkaa kirjoittamaan blogia, se tapahtui ikäänkuin vahingossa. Olin lukenut paljon blogeja aiemmin, mutta en ollut ajatellut, että alkaisin itse kirjoittamaan. Tein ensimmäisen postaukseni hammastahnasta ja loppu onkin niin sanotusti historiaa. 

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

 Yllämainittu tapahtui huhtikuussa 2011, joten kohta tulee seitsemän vuotta täyteen. 

3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe yms.?

Kosmetiikan ympärillä on pyöritty melkein alusta asti, mutta sen lisäksi täällä löytyy paljon juttuja omasta elämästä, ruoasta, matkailusta ja oikeastaan vähän kaikesta, vaikka pääpaino onkin kosmetiikassa.

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä neljä kertaa viikossa su-ti ja to. Joskus innokkaimpina aikoina tuli seitsemänkin postausta ulos viikossa, mutta viimeiset pari vuotta tämä neljän julkaisun tahti on tuntunut hyvältä. Jää aikaa tehdä muutakin.

5. Kummat ensin kuvat vai teksti?

Otan aina ensin kuvat, vasta niiden ollessa ladattuna alustalle, alan muodostamaan ympärille tekstiä. 

6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

Tietenkin uusista ja innostavista kosmetiikkatuotteista, sattumuksista joita tapahtuu omassa elämässä, PR-tilaisuuksista sekä myös tietenkin toisten blogeista. Joskus myös mieheni kanssa keskustellessa nousee jokin aihe pintaan, tällaisesta aiheesta on tulossa lähiaikoinakin juttu ulos. 


7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Olen monta kertaa sanonut etten ole lainkaan aamuihminen. Olen tuottoisimmillani illalla, yleensä kaikki postaukseni syntyvät vasta 18 jälkeen, mutta usein saatan kirjoittaa postausta vielä 22 aikoihin. Viimeiset tarkistukset tekstiin ennen postauksen lopullista ajoitusta teen hieman ennen puolta yötä. Kuvat tietenkin otan päivällä, koska tykkään ottaa ne luonnonvalossa.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Kommentteihin vastaan päivittäin, se on itselleni aina sellaista kevyttä ja mieluisaa puuhaa. Kuvien ottoa, postausten luonnostelua yms. teen neljänä päivänä viikossa. 

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen. Pääsääntöisesti toisia suomalaisia kosmetiikkablogeja, mutta myös muutamia lifestyle- ja ruokablogeja.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Ulkoasu, bloggaajan persoona, kuvat. Kuvissa varsinkin arvostan persoonallisuutta, minulle ei todellakaan tarvitse olla valkoisella taustalla olevia eteerisiä kuvia vaan tykkään, että kuvissa näkyy blogin pitäjän oma persoona. 

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Sitä voi tehdä milloin ja missä vain. Itselleni se on loistava rentoutumiskeino. Kuvatessa tai kirjoittaessa en oikeastaan ajattele muita "murheita". Yhteisöllisyys. En olisi ikinä tutustunut näin isoon joukkoon mahtavia ihmisiä ilman bloggaamista.

12. Entä kolme huonointa asiaa?

Välillä tuntuu, että blogi vie jopa liikaa ajatuksia päivittäin, usein pitää osata sulkea se poiskin ja keskittyä muuhun. Talvella valoisan ajan vähyys, rakastan luonnonvaloa. Kertoo varmaan aika paljon, etten keksi kolmatta asiaa. ^_^

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa, eli vastaatko mielelläsi esimerkiksi kaikkiin saamiisi kommentteihin? 

Tietysti. Sehän tämän jutun idea itselleni on. Lukijoiden kanssa vuorovaikutuksessa oleminen. Kommentit piristävät aina. Itsehän suorastaan huolestun, jos vakiolukijalta ei tule vähään aikaan kommettia. Huomaan helposti pohtivani, että mitähän hänelle kuuluu.

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagramia tai Facebook-sivua?

Nykyaikana ei enää oikein riitä, että kirjoitat vaan blogia, joten ikäänkuin pitää olla erilaisia kanavia lukijoille, joista voivat valita mieluisensa seuraamiseen. Itseltä löytyy niin Instagram, Facebook kuin Twitterikin. Kokeilin vähän aikaa Snapchatia, mutta totesin, ettei se ole minun juttuni. Kun Instagram lanseerasi Instastoriesin, huomasin etten tee snäpillä mitään, joten poistin sen. 

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Ei ole luonnoksia valmiina, olen täysin fiilis-postaaja. Minulla on kyllä kännykässä pitkä lista postausaiheita, josta voin mieltymykseni mukaan valita haluamani, mutta joskus tulee ex tempore mieleen jokin juttu, joka ohittaa nuo listalla olevat. En tosin koskaan julkaise heti vaan aina ajastuksella, joten julkaistu postaus on hiottu valmiiksi edellisenä iltana. Ainoastaan pieniä lomia varten saatan kirjoittaa postauksia jemmaan.


16. Bloggaatko avoimesti, eli tietääkö tuttavapiiri blogistasi, vai pyritkö pitämään blogin mahdollisimman omana tietonasi?

Kaikki tietävät, joten en ole "kaapissa". Uusille tuttavuuksille en kuitenkaan ainakaan aluksi "mainosta" kirjoittavani blogia.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Teen blogia harrastuksena. Uutuustuotteita maahantuojat lähettävät ja tästä olen todella kiitollinen, koska se mahdollistaa testauksen sekä laaja-alaisen kosmetiikasta kirjoittamisen.

18. Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Onhan sillä tarina. Kun aloitin bloggaamisen blogini nimi oli Classy and Fabulous, mutta aika pian huomasin, että se löytyy toiseltakin bloggaajalta. Niinpä 2013 kun aloin kirjoittamaan blogiani aktiivisemmin, oli aika pohtia uutta nimeä ja se nimi löytyikin omasta kirjahyllystä. Silmäni osuivat David Grossmanin kirjaan Hakusana rakkaus, jonka sitten kikkailin mieleiseeni englanninkieliseen muotoon Keyword: Love. Olen ollut tosi tyytyväinen blogini nimeen, koska se ei rajoita liikaa aiheita mistä kirjoittaa. 

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos niin, miten?

Uusi banneri on pyörinyt viime aikoina mielessä paljon. Olen tähän asti tehnyt ne aina itse, mutta nyt tekisi melkein mieli maksaa lompakolleni sopiva summa jollekin ammattilaiselle. Ideakin olisi mielessä. Kuvaamista voi tietenkin aina kehittää, mutta jotenkaan en halua, että siitäkään tulisi liian "täydellistä", jos ymmärrätte mitä haen tällä. Kosmetiikasta haluaisin ehdottomasti ymmärtää enemmän inci-listoista, jotta voisin purkaa tuotteiden ominaisuuksia niiden osalta paremmin, mutta kaikki ajan kanssa. Tietenkin haluaisin laajentaa niihin videoihin, yksi video kuukaudessa siinä tavoite. Katsotaan kauan siihen menee, että ensimmäinen tulee ulos. :D

20. Kolme vinkkiäsi aloittelevalle bloggaajalle?

Ole oma itsesi. Mietin mikä on se sinun juttusi. Mikä on se suurin intohimosi? Sellaisesta aiheesta on aina helppo kirjoittaa. Mieti otsikoita, hyvillä otsikoilla saat lisää lukijoita. 

Oliko tekstissä mitään yllättävää tai uutta tietoa?

Oikein ihanaa tiistaita kaikille!



Talika Bubble Mask – Kupliva kangasnaamio


Hirviö täällä hei. 

Muistatte varmaan viime vuoden puolella blogissa vilahtaneen kuplivan naamion? Ihastuin tuolloin sen hellävaraiseen tehokkuuteen. Niinpä olin innoissani, kun Talikan maahantuoja tiedusteli haluaisinko kokeilla heidän uutuustuotettaan kuplivaa sheet maskia. Olen kangasnaamioiden suurkuluttuja, käytän niitä useita kertoja viikossa, joten mietin, että miksipäs ei. Olisiko kankainen naamio vieläkin tehokkaampi ihon kirkastaja?


Talika Bubble Mask Bio-Detox -naamio* lupaa syväpuhdistaa iholta kuona-aineet ja saasteet sekä supistaa ihohuokosia. Musta kuitunaamio on valmistettu bambuhiilestä ja sen ihotuntuma on todella miellyttävän pehmeä. Joustavuutensa vuoksi se on helppo asetella kasvoille. Naamiossa on näkyvissä hiven valkoista vaahtoa, kun sen ottaa pois paketista, mutta varsinainen kupliminen alkaa vasta tuotteen ollessa kasvoilla ihokontaktissa. Tuoksu on raikas, ehkä aavistuksen kukkainen.

Naamio poreilee hauskasti kasvoilla eikä se kutita, paitsi ihan vaikutuksen loppupuolella, kun kuplaa alkaa olemaan niin runsaasti, että sitä saattaa osua jo vaikka ylähuulen päälle. Happimolekyylit puhdistavat ihon tehokkaasti kymmenen minuutin vaikutuksen aikana. Bambuhiili poistaa epäpuhtauksia ja stimuloi verenkiertoa. Kun naamio on vaikuttanut kymmenen minuuttia, se otetaan pois ja jäljellä olevan vaahto huuhdellaan pois vedellä. Iho tuntuu käytön jälkeen todella raikkaalta, puhtaalta, mutta samalla kosteutetulta. Naamio sisältää mm. probioottista riisijauhetta, erilaisia kasviuutteita kuten vihreä teetä, persimonia ja mulperia.

Ensimmäistä kertaa naamiota testatessa, käytin sitä illalla, mutta toisella kerralla laitoin naamion aamulla. Itse koenkin, että tämä on loistava hemmottelu juurikin niinä aamuina, kun ihon tuntuu jotenkin tukkoiselta, sillä se kirkastaa ihon tehokkaasti kuivattamatta, siksi se on erinomainen ihon virkistäjä myös ennen juhlia. Naamion käytön jälkeen ei tarvitse lisätä kuin seerumi, niin iho on tarpeeksi kosteutettu meikille. 


Naamion suositushinta on 9,90 euroa ja sitä myyvät mm. Sokos, Kicks ja Stockmann.

Oletteko kokeilleet kuplivaa kangasnaamiota?

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta.



Marimekko for Clinique


Näin suomalaisittain varmasti yksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista yhteistöistä julkaistiin tammikuussa. Marimekon ikonisia kuoseja tulisi näkymään Clinique-sarjan tuotteissa. Cliniquehan on tunnettu energisoivana ja inspiroivana brändiä, joten Marimekon modernia estetiikkaa henkivät väri-iloittelevat kuosit ovat mielestäni kuin tehtyjä sarjan tuotteisiin. 

Marimekon kuosit koristavat Cliniquen uutuustuotteen Pop Plash Lip Gloss + Hydration- huulikiiltoja kahdessakymmenessä sävyssä sekä Cliniquen Best Selling Pop Lip Colour + Primer-huulipunia kymmenessä sävyssä. Huulikiiltojen koostumus on kevyt ja kosteuttava, ne liukuvat huulille ilman tahmaisuutta. Huulipunat ovat voimakkaan pigmenttisiä ja niiden sisältämän "primer"-ominaisuuden vuoksi ne pysyvät huulilla jopa kahdeksan tuntia. Kuvioita löytyy myös Empty Cushion Compacteista sekä Side by Side Empty Compacteista



Marimekko for Clinique-sarjan tuotteet ovat puettuina kymmeneen Annika Rimalan 60-luvulla suunnittelemaan printtiin. Nuo kymmenen printtiä ovat: Papajo, Kukka, Laine, Keidas, Pikku Suomu, Tarha, Klaava, Petrooli, Puketti ja Hedelmäkori. Eri sävyisillä toteutuksilla on saatu aikaan hauskasti mielikuva, että printtejä olisi jopa enemmän kuin nuo edellä luetellut kymmenen. Suomessa Marimekko fo Clinique-tuotteita myyvät Sokos ja Stockmann. Tuotteet ovat Limited Edition. 



Pääsin tutustumaan helmikuun alussa Suomessa myyntiin tulleeseen kokoelmaan tällä viikolla Marimekon Design Housessa Helsingin Herttoniemessä. Yksi mielenkiintoisimpia kohtia päivässä oli tehdaskierros, jolla pääsi konkreettisesti näkemään, kuinka painokankaita valmistetaan. 

Paikalla oli myös ihanan energinen Florrie White, joka toteutti Marimekon kuoseihin puetuille upeille malleille kaksi erilaista meikkiä Cliniquen tuotteilla. Ihailin varsinkin Florrien taitoa tehdä malleille todella kauniit luonnolliset ja kuulaat meikkipohjat. Florrie on meikannut punaiselle matolle monia julkkiksia mm. sellaisia nimiä Alexa Chung, Kate Bosworth, Emily Blunt ja monia muita sekä tehnyt meikkejä maailman arvostetuimpien muotilehtien kansiin. Kävinkin tilaisuuden jälkeen googlettamassa Florrien töitä ja kaikkia yhdistää juurikin tuo upea "my skin but better" -meikkipohja. Sainkin tilaisuudesta muutaman uuden tipin tuohon rakastamaani kuulaaseen lookiin Florrien tekemisiä seuraamalla. 


Kiinnostaako Marimekko for Clinique-tuotteet? Joko olette käyneet ostamassa oman suosikkinne?






Kotimainen BTB13 – Luontoa ja tiedettä


Sain viime vuoden lopussa mahdollisuuden tutustua suomalaiseen BTB13-kosmetiikkaan. Kyseessä on kosmetiikkasarja joka yhdistää kantasoluteknologiaa, luontoa ja tiedettä. Nimi tulee sarjan tuotteisiin käytetystä patentoidusta BTB13-yhdisteestä, joka on suomalaisen tutkijaryhmän kehittämä ja pohjautuu kantasoluteknologiaan. Se koostuu mm. oroottihaposta, L-karnitiinista ja hyaluronihaposta. 

Sarjassa onkin ratkaisut monenlaisiin ihon ongelmiin: kutinaan, ikääntymiseen, kuivaan, atooppiseen, couperosa- ja akneihoon. Tuotteita käytetään usein myös esteettisen kirurgian jälkihoidossa. Lisäksi sarjan seerumit ja hoitovoiteet sisältävät prebiootteja sekä ihoa kiinteyttäviä ja vahvistavia peptidejä. Suomessa valmistettava sarja sisältää monipuolisesti tuotteita. Omat avainlippumerkityt tuotteensa löytyvät hiuksille, Medical-sarja ongelmaiholle, Anti-Age-sarja ikääntyvälle iholle ja  Medical Sensitive-sarja atooppiselle iholle. BTB13:sta on myös jonkin verran meikkituotteita mm. peitevoide, ripsiseerumi, pohjustajia sekä meikkivoide. 


Aloitin sarjaan tutustumisen menemällä BTB13-kasvohoitoon* Hämeenkadun Kauneushuoneelle Riihimäelle. Kotikaupungissani hyvien hoitojen lisäksi hoitola on tunnettu näyteikkunastaan. Pienessä kaupungissa kaikki eivät jaksa välttämättä panostaa kovinkaan paljon näyteikkunoidensa ulkonäköön, mutta Hämeenkadun Kauneushuoneen näyteikkuna on sellainen, joka vaihtuu kausittain. Huomaan aina ohi mennessäni kurkkaavani, millainen ikkuna hoitolalla on. Jostain syystä näinkin pieni juttu saa helposti hymyn huulille. 

Kävin hoitolassa marraskuun lopussa ja silloin ikkunaa koristi kaunis hempeä talvinen maisema tonttuineen. En ole lainkaan aamuihminen, mutta hoitoaikani ajoittui tällä kertaa itselleni aikaiseen aamuun. Lumituiskussa hoitoon kävellessäni toki heräsin matkalla, mutta eniten minut sai kuitenkin lopulta hereille Eko-Sky kosmetologi Sirpan iloinen, lämmin mutta silti todella ammattitaitoinen vastaanotto. Jotenkin kaikesta huokui heti välittömästi, että nyt ollaan tekemisissä alalla pidempään olleen ihmisen kanssa. Tiesin, että päivästä on tulossa inspiroiva. Sirpa suoritti BTB13-tuotteilla heleyttävän hemmotteluhoidon kasvoille. Tunnin aikana iholle tehtiin pintapuhdistus, kuorinta, laitettiin kosteuttava seerumi ja naamio, joiden jälkeen ihanan rentouttava hieronta, jonka aikana todellakin tuli selväksi, että koneella istuminen on jumittanut hartiani. Lopuksi kasvoille laitettiin hoitovoide. Iho oli hoidon jälkeen heleän näköinen ja siinä oli kaunis terve hehku. Heleyttävän hemmotteluhoidon hinta on 65 euroa, jota en todellakaan pidä pahana luksusajasta itselle ja iholle. 


Sain lisäksi kotiin testattavaksi pari sarjan tuotetta. BTB13 Multikosteuttajan* johon ihastuin niin totaalisesti, että se pääsi Vuoden parhaat -listaukseen. Kevyt mist sisältää mm. tietenkin BTB13-yhdistettä sekä ihoa kosteuttavaa glyseriiniä. Hienojakoinen mist on pakattu 100 ml:n pulloon, joten se kulkee helposti mukana laukussa ja matkoilla. Koen, että tuote lisää ihon kosteuspitoisuutta tehokkaasti. Voi suihkuttaa myös meikin päälle. Suositushinta 28 euroa.

Ainesosat:
AQUA, PROPANEDIOL, GLYCERIN, SODIUM PCA, PANTHENOL, BTB13™ (HYALURONIC ACID, OROTIC ACID, L-CARNITINE), ALLANTOIN, XANTHAN GUM, ACACIA SENEGAL GUM, PHENETHYL ALCOHOL, ETHYLHEXYLGLYCERIN

Sirpa valitsi minulle hoitovoiteeksi Anti-Age -sarjan hoitovoide I:n*, joka soveltuu 30-40 -vuotiaille. Valintaan päädyttiin lähinnä siksi, että sarjan kaksi muuta voidetta sisältävät retinolia ja ihoni on näin talviaikaan melko pintakuiva, joten retinolia sisältävät voiteet eivät sovi välttämättä itselläni päivittäiseen käyttöön. Hoitovoide I on pakattu näppärään pumppupulloon, jolloin pullon sisälle ei pääse ilmaa. Veden sijaan voiteen pohjana on käytetty ruusunmarja- ja kurkku-uutteita. Sisältää myös mm. preibiootteja, ubikinonia, C-vitamiinia, keramideja, hyaluronihappoa sekä vesimelonin kasviöljyä. Voiteen koostumus on täyteläinen, mutta silti kevyt. Se jättää iholle napakan tunteen ja himmeän pinnan, jonka päälle on helppo levittää meikki. Olen tykännyt siitä niin päivä kuin yö käytössäkin. Tuote on hajusteeton. Suositushinta on 58 euroa.

Ainesosat:
Rosa Rubiginosa (Rosehip/Ruusunmarja) Fruit Extract, Cucumis Sativus Fruit Extract (Kurkku/Cucumber), Caprylic/Capric Triglyceride, Cetyl Alcohol, Glycerin, Propanediol, Stearic Acid, Cetearyl Alcohol, Cetearyl Glucoside, Citrullus Lanatus Seed Oil (Vesimeloni/Watermelon), Squalane, Cucumis Sativus Oil, Myristyl Myristate, Heptyl Undecylenate, Capryloyl Glycerin/Sebacic Acid Copolymer, BTB13™ (Orotic Acid, l-Carnitine, Hyaluronic acid), Glycine Soja Protein, Hydrolyzed Rice Bran Extract, Palmitoyl Tripeptide-5, Inulin (Prebiotic), Alpha-Glucan Oligosaccharide (Prebiotic), Ceramide NP (Keramidit/Ceramides), Ubiquinone (Coenzyme Q10), Ascorbic Acid (Vitamin C), Betaine, Tocopherol (Vitamin E), Glycine Soja Oil, Panthenol (Vitamin B5), Niacinamide, Magnesium Aspartate, Calcium Gluconate, Zinc Gluconate, Copper Gluconate, Citrus Aurantium Dulcis (Orange) Peel wax, Citrus Aurantium Dulcis (Orange) Peel Oil, Prunus Amygdalus Dulcis Oil, Hydrogenated Vegetable Oil, Isocetyl Alcohol, Caesalpinia Spinosa Gum, Xanthan Gum, Glyceryl Caprylate, Diheptyl Succinate, Oxido Reductases, Phenethyl Alcohol, Ethylhexylglycerin, Sodium Benzoate, Potassium Sorbate, Citrus Sinensis Peel Oil Expressed, Limonene, Linalool


Onko BTB13 teille tuttu? Kiinnostaako kotimainen ihonhoito?

Sarjan jälleemyyjät löydät täältä.

PS. Jos ette ole vielä huomanneet, blogin Instagramissa on menossa kiva pieni arvonta sunnuntaihin asti. 

*Hoito ja jutussa mainitut tuotteet saatu blogin kautta.




Vertailussa Dior Poison Girl EdP ja EdT


Tuoksumarkkinat ovat muuttuneet melkoisesti vuosien saatossa sinä aikana, kun itse aloin käyttämään tuoksuja 90-luvun alussa. Ysärillä uusia tuoksuja ilmestyi harvemmin ja uuden tuoksun tuleminen markkinoille olikin aina melkoinen tilaisuus. Uutuuksista oli todella helppo pysyä kärryillä, tänä päivänä se vaatii työtä, silti joku uutuus saattaa lipsahtaa itseltäni ohi. Ihmisten nopeampi elämänrytmi ja vaihtelunhalu ovat johtaneet siihen, että myös tuoksumarkkinat ovat joutuneet uudistumaan. Uusia tuoksuja ja niiden eri versioita tulee markkinoille tämän vuoksi paljon nopeammalla syklillä kuin aiemmin. Ainoastaan isot ja perinteiset tuoksutalot ovat pitäneet kiinni siitä, että heiltä ei välttämättä tule joka kevät ja syksy uusia tuoksuja vaan uutuuksia saattaa ilmestyä vain harvakseltaan, niitä jopa joutuu odottamaan vuosia. 

Tämän lisäksi vuosien aikana eräs toinenkin asia muuttui. Ennen tuoksusta usein lanseerattiin aluksi voimakkaampi ja täyteläisempi sekä pitkäkestoisempi EdP, jonka jälkeen jonkin ajan kuluttua markkinoille saattoi ilmestyä EdT-versio, joka oli aiemmin ilmestyneen tuoksun pikkusisar. EdT:n tunnisti aina selvästi samaksi tuoksuksi, se oli sitä vain hieman kevyemmällä otteella. Varsinkin 2010-luvun alkupuolella, mutta jo aiemminkin alkoi markkinoilla näkyä "outous". Tuoksujen EdT-versiot eivät välttämättä enää lainkaan muistuttaneet EdP-tuoksua vaan kyse oli täysin eri tuoksusta, vaikka nimi oli sama tuota pientä kirjainyksityiskohtaa lukuunottamatta. Tähän asiaan meni aikansa totutella, että kun haistoi EdT-versiota, ei voinut olettaa, että kyse olisi lainkaan samasta tuoksusta, vaikka nimi oli melkein sama. Viime aikoina olen ollut kuitenkin huomaavinani vanhan trendin palaamista, eli EdT-tuoksut ovat EdP-tuoksujen pikkusisaria, tällaisia on tullut viime aikoina useampia vastaan ja pakko sanoa, että olen tästä muutoksesta mielissäni. Minua kun ei edes haittaisi se, että uutuustuoksuja ilmestyisi harvemmin kuin nykyään. 


Diorin Poison Girl EdP* ja EdT* ovat kuin siskoksia. Poison Girl on uusi ja jännittävä tulkinta kaikkien tietämästä ikonisesta Poison-tuoksusta. Poison Girl on nimensä mukaisesti alkuperäistä hivenen nuorekkaampi ja kapinallisempi. 

Diorin tuoksujen tapaan näissäkin on käytetty arvokkaita ja tuoksumaailmassa arvostettuja raaka-aineita. Niissä on syvyyttä, makeutta, herkullisuutta ja ripaus kielen päällä pirskahtavaa karvautta. Voimakkaamman alkutuoksussa mausteista pomeranssia ja raikasta sitruunaa. Sydän on klassinen ruusua ja jasmiinia. Tuoksun pohja onkin tässä tapauksessa oikeastaan koko tuoksun sydän, sillä se on täyteläisyydessään ihastuttava: tonkapapua, santelipuuta, vaniljaa, mantelia, tolu-balsamia, kashmir-puuta ja heliotropea, joka tuo tuoksuun omalaatuisen raikkaan jopa hivenen saippuaisen vivahteen. 

Vuosi Poison Girl EdP:n ilmestymisestä ilmestyi EdT, joka on puettu hempeän vaaleanpunertavaan ulkoasuun. Jo tuoksunuoteista voi päätellä, että nyt puhutaan aidosti alkuperäisen tuoksun "pikkusisaresta", sillä Poison Girl EdT alkaa pomeranssilla, sitruunalla sekä ripauksella appelsiinia. Sydän jatkaa samalla linjalla ruusua ja jasmiinia, mutta ripaukseksi joukkoon on lisätty myös nerolia. Pohja on jätetty edelleen pehmeäksi ja täyteläiseksi: tonkapapua, vaniljaa, kashmir-puuta, heliotropea ja karamellia. 

Diorin tuoksut ovat todella samanlaiset, mutta silti erilaiset. Siinä missä vahvempi EdP on erittäin täyteläinen ja viettelevä, on EdT hivenen kujeilevampi ja siinä on ripaus vähemmän mausteisuutta, mutta saman ripauksen verran enemmän raikkautta kuin EdP:ssä. Molemmissa kesto on huima, omalla ihollani helposti 10-12 tuntia. EdP on itselleni ehdottomasti mystinen iltatuoksu ja talvituoksu, kun taas EdT taipuu mielestäni kaikkiin vuodenaikoihin jopa kesäiltoihin. 


Oletteko tuoksutelleet Poison Girleja? Pitääkö teistä EdT:n muistuttaa EdP:a?

*Tuoksut PR-näytteitä saatu blogin kautta.



Talonrakentaja

Kuva: Pixabay

Olen muutaman kerran maininnut blogissani siitä, että minulla on talonrakentajan ammattitutkinto. Se oli aikoinaan merkittäväkin vaihe elämässäni ja jotenkin tuntui, että halusin avata sitä teille lisää, että miksi ja miten ihmeessä. 

Unelma-ammattini oli pienenä aina kun sitä minulta kysyttiin parturi-kampaaja. Oli selvää, että peruskoulun jälkeen haen parturi-kampaajalinjalla ammattioppilaitokseen. Pääsin sisälle, vaikka se ainakin siihen aikaan taisi olla kaupungissamme yksi suosituimpia linjoja ja ei ollut ihan sanottu, että sinne noin vaan pääsisi, varsinkin kun oma peruskoulun päästötodistus oli vain keskinkertainen. Tykkäsin olla koulussa ja alakin tuntui omalta, mutta sitten kolmantena ja viimeisenä vuonna alkoi ilmetä ongelmia. Treenasimme parin muun luokkalaiseni kanssa talven aikana föönausta opiskelijoiden kilpailuihin, jonka vuoksi sain ranteeseeni rasitusvamman vasempaan käteen eli siihen käteen, missä fööniä oikeakätinen pitää. Vamma ei meinannut mennä millään ohi, eipä tietenkään, koska lepoa ei ollut. Ranteeseen nousi myös ganglio, jota jouduttiin tyhjentämään pariinkin otteeseen, sen tullessa kuitenkin takaisin. Kevään aikana itselleni alkoi vahvistua se, että ehkä tämä ei kuitenkaan ole sitä mitä haluan tehdä ja myös ranteeni tuntui olevan sitä mieltä. Jos se ei kestäisi opiskeluajan rasitusta, miten se kestäisi työnteon? Valmistuin keväällä, mutta jo silloin tiesin, että en tulisi tekemään päivääkään alan töitä. 

Olin nimittäin jo siinä vaiheessa hakeutunut opiskelemaan Raumalle talonrakentajaksi. Olin täysin kyllästynyt vanhaan kotikaupunkiini ja halusin muuttaa mahdollisimman kauaksi ja Rauma kivana pienenä kaupunkina tuntui sopivan houkuttelevalta paikalta. Se miksi hain opiskelemaan talonrakentajaksi, oli sillä hetkellä oikeastaan luontevaa. Olin aina tykännyt tehdä käsilläni jotain, koulussa osallistuin puukäsitöihin ja minua oli aina kiehtonut rakentaminen. En ole ikinä pelännyt liata käsiäni. Eniten minua kuitenkin kiinnosti mennä ympäristöön, missä suurin osa koulukavereistani olisikin naisten sijaan miehiä. Jotenkin halusin kokea miten sellainen ympäristö eroaisi aikaisemmasta. Myönnän ihan suoraan, etten ihan hirveästi viihtynyt luokalla, jossa kaikki olivat tyttöjä. Aina oli joku draama menossa, kateutta, seläntakanapuhumista, se oli välillä raskasta. 

Kuva: Pixabay 

Muistan vieläkin miten minua ensimmäisenä koulupäivänä jännitti. Koska koulutus oli vain kaksivuotinen, meillä alkoi oikeastaan hommat samalla viikolla, kun koulu alkoi. Haalarit päälle, turvakengät jalkaan ja työkaluvyö lanteille ja menoksi. Muistan vieläkin sen, kun meidät ajettiin pakettiautoissa kilometrien päähän koulusta rakennustyömaalle, missä meitä odotti tyhjä tontti, johon meidän olisi kahden vuoden aikana tarkoitus rakentaa omakotitalo autotalleineen. 

Työn lomassa pääsi helposti tutustumaan koulukavereihin. Sinä ensimmäisenä syksynä oli aivan mahtavia syyspäiviä ja lämmintä pitkään. Monikaan asia ei sen jälkeen ole ollut hienompaa kuin tehdä muottitöitä ja samalla jutella uusien koulukavereiden kanssa. Kahdeksan tuntia päivässä ulkona ja illalla kotiin mennessä oli aina olo, että jotain oli tullut tehtyä. Se ei silti ollut koskaan stressaavaa. Rakentamisessa ehdottomasti hauskinta oli se, että sitä saattoi tehdä valintansa mukaan täysin omassa rauhassa tai sitten höpöttää samalla jonkun vieressä olevan kanssa. Oli myös mielenkiintoista nähdä ja olla itse tekemässä taloa alusta asti itse. Joka vaiheeseen jäi joku jälki, jossa oma kädenjälki näkyi. 

Opettajille tilanne oli tietenkin uusi, sillä taisin olla ensimmäinen naispuolinen oppilas heidän aikanaan. Kaikki meni kuitenkin loistavasti, vaikka huumori oli välillä hurttia, mutta se sopi minulle, koska omistan oudon huumorintajun. Muistelen vieläkin lämmöllä kaikkia opettajiani ja varsinkin luokanvalvojaani Jukkaa. Vaikka kannatan tasa-arvoa kaikessa, niin ikuisesti mieleeni on jäänyt eräs loka-marraskuinen aamu, kun talvi alkoi käydä jo päälle ja meillä oli kiire saada vesikattorakenteet valmiiksi ennen lumen tuloa. Märkää vesiräntää vihmoi taivaan täydeltä ja meillä oli paljon hommia jäljellä, jotka vaativat naulapyssyn käyttöä. Hanskat kastuivat vesirännästä nopeasti ja tuntui, ettei sormet taipuneet edes siihen naulapyssyn liipaisimelle. Kädet sai tunkea tauolla tulikuumaan sähköpatteriin kiinni, että ne sulivat. Lisäksi kattorakenteet olivat melko liukkaat seisoa, joten koko ajan sai varoa. Olimme olleet työparini kanssa pari tuntia työn touhussa, kun opettaja alkoi huutamaan, että tule sinä jo Jonna alas sieltä lämmittelemään. Kyllähän minä sen tiesin, että vanhempi raavas raksamies oli huolissaan, koska olin tyttö. Näitä sukupolvien välisiä juttuja, halusi olla vain herrasmies. ;) En ottanut tuota itseeni, muistan naureskelleeni ja heilauttaneeni opettajalle vain hanskaani, että hyvin täällä pärjätään, enkä todellakaan mennyt alas. Saimmekin tuona päivänä työn tehtyä. 



Näistä ammattiopinnoista on ollut myöhemminkin elämässä aivan hirveästi hyötyä, itseasiassa paljon enemmän kuin niistä parturi-kampaajan opinnoista. Ei minusta sitten kuitenkaan tullut myöskään talonrakentajaakaan, vaikka valmistuin yhtenä luokkani parhaista. Mitä tahansa remonttia tehdään, se että sinulla on omakohtainen kokemus ja ymmärrys siitä, miten asiat tehdään, on aivan järjettömän suuri etu. Kun pari vuotta sitten meillä tehtiin kylpyhuoneeseen remonttia, voitte uskoa, että valvoin "haukkana", mitä remonttimies teki. Se kannatti, sillä hän olisi oikonut latuja parista kohtaa, jos en olisi ollut katsomassa.

Vielä tänä päivänäkin katson hämmästyneenä todistuksestani kohtaa mittauksista sekä kustannuslaskennasta, joista sain hyvät arvosanat, vaikka olen matemaattisesti mielestäni täysin lahjaton. Jotenkin rakennusteknisetmittaukset olivat vain minulle helppoja ja loogisia ihan kuin prosenttilaskut. Muistan, että rakastin sisustus- ja viimeistelytöitä ja se näkyi kyllä numeroissa. Mieheni sanoo minulle aina, että sinusta tulee hyvä kaikessa, mihin vain tunnet intohimoa. Ehkä se on sitten niin? Olen vieläkin todella onnellinen, että kävin koulun. Opin koulussa todella paljon itsestäni, siitä miten toimia miesvaltaisessa ympäristössä ja näiden päälle tiedän keskivertoa enemmän talon rakentamisesta. Sen kahden vuoden aikana mitä koulu kesti rakensin muutakin kuin taloa, rakensin itseäni. 

Mitenkäs siellä, pysyykö vasara kädessä? 

Mukavaa viikon alkua kaikille!



Watermelon Glow Sleeping Mask – Instagramin kuvatuin kasvonaamio, worth it?


Rakastan seurata Instagramissa #skincarecommunity -tagin alla olevia kuvia. Feedi mikä tuon tagin takaa paljastuu, on tällaiselle ihonhoitohifistelijälle kuin minä varsinainen inspiraation lähde. Sieltä löytyy paljon ihmisiä, jotka julkaisevat kuviaan kaikista päivän aikana käyttämistään ihonhoitotuotteistaan. Kuvia selatessa alkaa hyvinkin nopeasti huomaamaan, mikä on juurikin senhetkinen "in-juttu" heidän keskuudessaan. 

Olisikohan siitä nyt puolisen vuotta, kun aloin kiinnittämään huomiota useissa kuvissa vilahtavaan kauniiseen vaaleanpunaiseen lasipurkkiin. Kun purkki tarpeeksi monta kertaa osui silmiini, alkoi tietenkin kiinnostamaan, että mikä ihme tuo on ja miksi kaikilla on se? Pienen selvityksen jälkeen sain tietää, että kyse on Glow Recipen Watermelon Glow Sleeping Maskista. Yönaamio, kuinka mahtavaa. 

Jokin aika sitten Cult Beautylta tuli sähköpostiini alennuskoodi ja tiesin välittömästi mihin tuotteeseen käytän sen, sillä olin kurkkinut naamion inci-listaa etukäteen ja se vaikutti sen verran loistavalta, että olihan tätä Instagramin tämän hetken ehkä kuvatuinta naamiota päästävä itsekin testaamaan. 

Glow Recipe on kahden fanaattisesti ihonhoitoon suhtautuvan naisten kehittämä brändi ja se on nyt tietenkin niin muodikasta K-Beautya. Ainakin Sephoran sivuilla kerrotaan brändin olevan vegaani ja cruelty-free, mutta varmasti jokainen asiasta kiinnostunut voi tehdä vielä tarkemman taustatyön. 


Pakkaus on esteettisesti kaunis, mikä oli tietenkin se asia, miksi alunperin kiinnitin tähän huomiota. En välttämättä tykkää purkkiin pakatuista tuotteista. Tämänkin olisi voinut koostumuksensa puolesta pakata tuubiin, mutta olisiko se yhtä nätti? 

Naamio tuoksuu vesimelonille, aavistuksen sellaiselle karkkiselle vesimelonille. Tuoksu on selvä, mutta melko mieto ja se kyllä katoaa täysin jonkin ajan päästä levityksestä. Jos et tykkään vesimelonin tuoksusta tuotteissa, en voi suositella tätä. Minulle tämä ei ollut este, sillä rakastan vesimelonia tuoksuissa. 

Koostumus on kevyen geelimäistä ja hivenen joustavaa. Tuotetta käytetään iltaisin viimeisenä kaikkien muiden ihonhoitotuotteiden jälkeen. Kaksi herneen kokoista nokaretta riittää koko kasvojen iholle. Tykkään levittää tuotteen taputtelemalla sormin iholle, jolloin se muuttuu melkein vesimäisen tuntuiseksi. Annan kuivahtaa pari minuuttia, jonka jälkeen ihon pinta tuntuu heti todella siloiselta, eikä tuote jätä myöskään lainkaan tahmeaa tunnetta. Arvostan tätä ominaisuutta kovasti, koska inhoan yönaamioita, jotka liimaavat kasvot tyynyliinaan kiinni, näitäkin on muutama eteen tullut.

Olen kokenut naamion ihanan virkistäväksi ja ihoa todella tehokkaasti kosteuttavaksi tuotteeksi, vaikka koostumus onkin kevyttä. Voin jo mielessäni kuvitella miten kiva tätä on virkistävän vaikutuksen vuoksi laittaa kuumina kesäiltoina kasvoille. Naamio sisältää runsaasti ihoon kosteutta sitovaa hyaluronihappoa, glyseriinä sekä vesimeloniuutetta, jolla on kyky rauhoittaa ihoa.


INCI: Water, Sodium Hyaluronate, Glycerin, Caulerpa Lentillifera (Seaweed) Extract, Simethicone, Citrullus Lanatus (Watermelon) Fruit, Silica, Propanediol, Glycolic Acid, Lactic Acid, Cucurbita Pepo (Pumpkin) Fruit Extract, Punica Granatum (Pomegranate) Fruit Extract, Musa Sapientum (Banana) Fruit Extract , Paeonia Suffruticosa (Peony) Root Extract, Glycyrrhiza Glabra (Licorice) Root Extract, Brassica Oleracea Capitata (Cabbage) Leaf Extract, Ipomoea Batatas (Sweet Potato) Root Extract, Betaine, Beta Glucan, Hydroxyethylcellulose, Xanthan Gum, Alcohol, Fragrance

Onko tämä kulttimaineeseen noussut naamio tuttu? Mikä on teidän tämän hetken K-Beauty-suosikki?





Kauneusbloggaajien Beauty Swap


Nyt varmaan ajattelette, että mitähän se hourii, koska varmaan vielä muistatte erään kauneusboxi -postauksen hetki sitten. Olin silloin jo aika valmis julistamaan, että nämä ylläriboxit taitaa hetkeksi omalta osalta riittää, vaikka en ollut edes päässyt kunnolla alkuun. Olin kuitenkin unohtanut totaalisesti postausta kirjoittaessani jo aiemmin sovitun kauneusbloggaajien Beauty Swapin. 

Idea tähän tuli vuoden alussa Maria Glow -blogin Marialta. Tarkoituksena oli, että me kosmetiikkabloggaajat kokoaisimme toisillemme yllätyslaatikoita. Mukaan ilmoittautunut porukka arvottiin ja kävi niin, että minä lähetin paketin taikaassamakeupin Taikalle, käykäähän kurkkaamassa Taikan upeita meikkejä Instagramista. Minulle ylläriboxin lähetti idean äiti Maria Glow blogin Maria. 

Arvatkaapa mitä? Tällä kertaa en pettynyt. Olin jopa lapsellisen innostunut parista tuotteesta. Kyllä toinen bloggaaja toisen bloggaajan tuntee vai miten se meni?  


Oma laatikkoni sisälsi tällä kertaa paljon erilaisia tuotteita. Ensimmäisenä silmäni kiinnittyivät Realherin Be fearless, Be limitless Blush kitiin. Uskoisitteko, jos sanoisin, etten omista yhtään Blush kitia? Sävyt olivat ihan minua. Kultaisen hohteen ansiosta veikkaan, että paletin sävy Fearless on luultavasti todella lähellä dupe Narsin Orgasmille. Limitless melkein neonpersikkana taas toimii varmasti kesällä hivenen ruskettuneella iholla täydellisesti, miksei muutenkin.

Mizonin Hyaluronic Acid 100-seerumi oli varmasti se paketin helmi ja se pääsikin käyttöön välittömästi. Brändistä ei ole aiempaa kokemusta, joten siksikin kiinnostava tuote. Misshan Pure Source cell sheet mask pääsee myös takuulla käyttöön, sillä käytän sheet maskeja useita kertoja viikossa. Simplelta oli valittu kosteuttava kasvoputsari. Olen halunnut kokeilla tätä edullista merkkiä pitkään, koska monet bloggaajat hehkuttavat sarjan tuotteita. Philosophylta sain käsivoiteen, joka on juuri sen kokoinen millaista kannan aina käsilaukussani mukana, joten meni suoraan käyttöön. 

Essencen The False Lashes-mascara. Minulla on itseasiassa yksi Essencen mascara jemmassa ja olen ollut aikeissa kokeilla sitä, mutta se ei onneksi ollut tämä, joten kiva päästä kokeilemaan myös Marian omaa lempparia. Catricelta sain huulipunan ja sen sävyyn soveltuvan huultenrajauskynän. Huulipuna ainakin tuoksui herkulta ja sävykin näytti minulta. 


Lisäksi sain reiluja matkakoon tuotteita mm. Korresilta, Nuxelta, Caudalielta ja Elemikselta. Elemiksesta innostuin eniten, koska olen käyttänyt Pro-Collagen Marine Creamia joskus vuosia sitten, usein netissä surffaillessa poimin sen ostoskoriin, mutta kuitenkin viime hetkillä heitän sen pois, koska tuote on arvokas ja alan aina empimään, että tykkäsinkö siitä niin paljon kuin muistan. Reilu 15 ml:n matkakoko oli siis todella hauskasti osunut juttu, koska nyt pääsen kokeilemaan voidetta kunnolla ja tiedän varmaksi haluanko ostaa sitä täysikokoisena. 

Sokerina pohjalla oli läjä Pätkiksiä ja Kinder Maxeja. Slurps. Maria oli ilmeisesti lukenut postaukseni  suklaapatukkasuosikeistani. ^_^


Innostuin viemään tätä boxiajatusta vielä eteenkin päin ja mitäs sanoisitte, jos tämän vuoden aikana tulisi vielä arvonta, jossa teistä lukijoista voisi joku voittaa omakseen minun teille kokoaman yllätyslaatikon? Siitä tulisi hivenen kustomoidumpi, eli kysyisin voittajan omia mieltymyksiä ennen tuotteiden valintaa. 

Mikä tuote herätti eniten kiinnostusta? Tykkäättekö yllätysboxeista?





Designed by FlexyCreatives