Tuokaa takaisin!


Syytän keski-ikääni, mutta viime aikoina mielessäni on pyörinyt usein muutamia tuoksuja, joista antaisin mitä vain, jos brändit toisivat ne takaisin markkinoilla. Ihmettelen suuresti, etteivät merkit ole vielä tarttuneet suuremmin tähän, nyt kun tuoksut ovat uudelleen pinnalla ja ehkä suositumpia kuin koskaan. 

Vaikka oma lähes sadan tuoksun kokoelma on vaihtunut muutamaan tuoksuun, minut saisi luultavasti aika helposti lankeamaan ostoksiin tuomalla kaupan hyllyille nostalgisia tuoksuja. 

Tiesitkö, että Nina Ricci oli 90-luvun puolessa välissä brändi, joka teki ihan mielettömiä tuoksuja? Jostain syystä juuri tuon ajan parhaat tuoksut lopetettiin 2000-luvun alkupuolella, eivätkä ne ole enää tehneet paluuta. Sen sijaan brändi myy aika mitäänsanomattomia tuotteita ja toistaa itseään kuten monet muutkin. Ainoa myynnissä oleva Nina Riccin tuoksu mistä todella pidän on Nina. Se on ollut myynnissä pian 20 vuotta, joten siinä on itselleni sellaista tiettyä nostalgisuutta. Se on helppo tuoksu, joka sopii oikeastaan jokaiseen tilanteeseen. 

Sen sijaan ne tuoksut joita kaipaan; Deci Dela, jo pelkkä pullo oli pelkkää taidetta. (Linkkaan tuoksut joita kaipaan Fragrantican sivuille, josta pääsette tekin tarkemmin katsomaan niitä, nämä eivät ole mainoslinkkejä.) Tuoksu lanseerattiin vuonna 1994 ja suorastaan uin siinä ammattikouluvuosinani 1996-98. Deci Delaa oli ylläni, kun menin ensimmäisen kerran baariin.Voin edelleen haistaa sen, samalla kun taustalla soi Janne Hurmeen Tinasormus. :D  Kun tuoksu jäi pois markkinoilta, tilalle ei ole tullut mitään edes etäisesti sitä muistuttavaa. Hedelmäisen makea, puuterinen ja puinen tuoksu, joka ei ollut helppo, mutta koukuttava. Tuohon aikaan Nina Ricci teki myös hienoimman vihreän hedelmäisen ilmavan tuoksun, mitä on koskaan tehty. Tätä koskee sama kuin Deci Delaakin, mitään tämän kaltaista ei ole enää koskaan nähty tuon jälkeen. Les Belles de Ricci oli pakattu söpöön kirkkaan vaalean vihreään kissapulloon. Täydellinen kesätuoksu, joka on ehkä sellainen tuoksu, jota on eniten ikävä. En käsitä miten tällainen mestariteos lopetettiin, oli vielä aikanaan todella suosittu. Tuohon aikaan kosmetiikasta ja tuoksuista keskusteltiin suomi24-palstalla. Oi niitä aikoja!


Escadan kesätuoksuista edelleen eniten ikävä on Sunny Fruttia. Vuoden 1998 kesätuoksu on tavallaan tyyliltään todella lähellä Nina Riccin Les Belles de Riccia, vaikka ne ovatkin ihan omia tuoksujaan. Nimi kertoo kaiken, hedelmäisen trooppinen cocktail. Elän tämän suhteen aivan pienessä toivossa, sillä Escada tuntuu olevan ainoita brändejä, jotka ovat ymmärtäneet oman ikäisteni nostalgian kaipuun, mutta niin, että ne tuotteet iskevät myös nuorempiin.

Sitten voidaankin puhua hetki L'Or de Torrente EdP:sta. Ennen Black Opiumia tämä oli kaikkien kahvituoksujen äiti. Sain tästä näytteen vuonna 2005 ensimmäisellä Karibian reissullani kosmetiikkaliikkeestä, kun ostin muita tuotteita. Palasin ostamaan seuraavana päivänä välittömästi ison pullon. Tätä ei muistaakseni tuohon aikaan saanut Suomesta, mutta silloin oli jo nettikauppoja mistä tilata. L'Or de Torrente oli ehkä ensimmäinen sellainen "aikuisen naisen" tuoksu, johon ihastuin. Tuoksu kesti iholla lähes ikuisesti, mutta se ei ollut hyökkäävä vaan pehmeän voimakas. Näitä pulloja näkee edelleen myynnissä second handina, mutta hinnat ovat kovia, enkä ole oikein valmis maksamaan edes nostalgian vuoksi tuoksusta, josta ei ihan varmaksi tiedä onko se kunnossa.

Versacen Versus Time for Pleasure oli 2000-luvun alkupuolella jokaisen 20-30 ikävuoden välissä olevan ykköstuoksu kesällä. Hedelmäisen makea tuoksu, jota suihkauteltiin ympäri kroppaa useampi suihkauksia, sillä 125 ml:n pullo ei ihan heti loppunut. Versace tekee nykyään makuuni todella tympeitä tuoksuja verrattuna 2000-luvun alkupuoleen. Ainoastaan miesten tuoksuissa ovat onnistuneet viime vuosina. 

Toinen samanlainen ympäri kroppaa suihkuteltava jättipullo oli Diorin Sweet Sun. Tämä oli Guerlainin Terracottan ja Estee Lauderin Bronze Goddessin rakkauslapsi. Siinä oli vaan hivenen enemmän sitruksisuutta ja lämmintä mausteisuutta mitä noissa kahdessa. Täydellinen rantatuoksu. Mutta niinkuin kaiken hyvän, tämänkin taival loppui jo aikoja sitten.

Emanuel Ungaron Apparationiin tutustuin myös yhdellä Karibian reissulla. Maailman ehkä rumimmassa pullossa oleva tuoksu on todella uniikki. Samaan aikaan makea, lämpimän mausteinen ja omaan nenään hivenen saippuainen. Tuoksua saa edelleen second handina jopa todella edullisesti, mutta tämänkin lopetuksesta on niin kauan aikaa, ettei niiden laadusta ole varmuutta, jos ei pääse itse haistelemaan. Monissa väri näyttää pulloissa oudon samealta, sillä muistaakseni tuoksunesteen väri oli alkujaan väritön. 

Viimeinen mestariteos jota todella kaipaan on Laura Biagiottin Emotion. Tässä oli myös niin uniikki tuoksu, että eipä tullut aikoinaan mieleen, että nykymaailmassa kun kaikki tuoksut toistavat toisiaan, on ollut olemassa tuoksu, jonka hienouteen ei enää tunnuta pääsevän. Vai mitä sanotte makeasta tuoksusta, jossa on todella paljon iriksen puuterisuutta, trooppisuutta ja samalla jotain hyvin maanläheistä. Kielo toi tuoksuun puhtautta. Tämä oli tuoksu johon ei päässyt oikein käsiksi edes useilla käyttökerroilla, muuta kuin sen, että se tuoksui taivaalliselta. Tuoksu kesti iholla seuraavaan päivään.


Mitä tuoksua olet jäänyt kaipaamaan?


Kuvat: Pexels

Näitä tuotteita en enää käytä

Vuosien saatossa olen käyttänyt lukemattomia kosmetiikkatuotteita. Viimeisen viiden vuoden aikana olen kuitenkin tajunnut kuinka vähällä pärjään. Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi. Jokainen käyttää kosmetiikkatuotteita sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kun käyttää kosmetiikkaa paljon, on selvä, että maku muuttuu vuosien varrella. Omassa käytössä tietyt tuotteet ovat hävinneet käytöstä vähitellen vähän kuin itsestään, koska en nauttinut niiden käytöstä niin paljon kuin ennen tai nähnyt niiden tekevän iholle sellaisia vaikutuksia kuin olisin halunnut. Osan olen lopulta todennut täysin turhaksi omassa käytössä. 

Mitkä tuotteet ovat jääneet pois vuosien varrella?

Nestemäinen meikkivoide

Huomasin vuosi takaperin, etten enää muistanut milloin olisin viimeksi ostanut nestemäisen meikkivoiteen. Välillä laitoin niitä iholle vain testatakseni tuotteita niiden päällä, mutta huomasin, etten tykkää enää lainkaan siitä, miltä nestemäiset meikkivoiteet näyttävät ihollani. Lopulta heitin ne vanhentuneina roskiin. Kohta on mennyt vuosi, etten ole omistanut ainuttakaan nestemäistä meikkivoidetta. Kun teen meikkipohjan, teen sen aina Jane Iredalen PurePressed -pohjalla, mutta totuus on, että suurimman osan aikaa en käytä meikkipohjaa lainkaan, koska tykkään niin paljon siitä, miltä paljas ihoni näyttää. Uskomatonta, että 47-vuotiaana ihoni on parempi kuin koskaan. Se ei suinkaan ole täydellinen (kuten ei kenelläkään), mutta se on paras iho, mitä minulla on koskaan ollut.

Misellivesi

Huuhdon aamulla kasvot vain vedellä tai pesen kesäisin miedolla puhdistusaineella, iltaisin kaksoispuhdistus muilla tuotteilla. Misellivesi menetti vähitellen merkityksensä ihonhoitorutiinissani, koska käytin sitä usein aamuisin puhdistukseen. Ostin silti aina usein pienen pullon matkoille, koska tykkäsin puhdistaa sillä siellä kasvot iltaisin ensin ja sen jälkeen jollakin muulla tuotteella. Viime kesän matkalle ostin jälleen uuden pienen pullon, mutta toin sen täysinäisenä takaisin kotiin. 

Ripsivärin pohjustaja

Muistatteko ne valkoiset ripsivärin alle laitettavat pohjustajat, joiden tarkoitus oli tehdä ripsistä näyttävämmät? Itsekin käytin näitä jonkin aikaa ja näitä on edelleen myynnissä. En vain näe näissä enää mitään järkeä, parempi vain ostaa vain ripsiväri joka toimii itsestään niin hyvin, ettei sen alle tarvitse laittaa mitään. Käytin Sensain omaa pitkään Sensain ripsareiden alla, koska ne ovat tunnettuja hivenen vaatimattomasta lopputuloksesta. Käyttö kuitenkin jäi, kun Sensai toi markkinoille Lash Volumiser -mascaran. Se tekee tarpeeksi näyttävää jälkeä ripsiini ihan yksistään.

 

Ihonhoitolaitteet

Olen blogissani esitellyt vuosien saatossa monia erilaisia ihonhoitolaitteita. Enää en käyttäisi näistä ainuttakaan. En vain koe niitä tarpeelliseksi omassa ihonhoidossa. Jos vielä kaipaan jotain laitteella tehtävää hoitoa iholleni menen kosmetologille.

Huultenrajauskynä

Voisi kuvitella, että iässäni nämä olisivat ihan must-tuotteita, mutta ei. En ole ollut koskaan kovin innostunut näistä ja nykyään huulipunissa on niin loistavia koostumuksia, että ne pysyvät paikoillaan ilman rajauskynääkin. En myöskään tykkää tehdä huulistani muhkeampia kuin ne luonnostaan ovat, joten tähänkään tarkoitukseen en kynää tarvitse.

Mekaaniset kuorinnat

Käytän edelleen toisiaan happoja kuoriakseni ihoa, mutta mekaaniset kuorinnat menettivät lähes merkityksensä, kun aloin käyttämään retinolia. Jos iho joskus tuntuu siltä, että mekaaninen kuorinta voisi olla paikallaan, kastelen kasvopyyhkeen lämpimällä vedellä ja hieron sillä kevyesti kasvoni. Se riittää hyvin. Tällainen tunne tulee nykyään ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Beautyblender

Aah, kuinka joskus rakastin tätä. Nestemäisten meikkivoiteiden lopetuksen myötä tämä kävi turhaksi. 

Irtopuuteri

Vaikka meille kuinka halutaan uskotella, että esim. meikki pitäisi kiinnittää irtopuuterilla, en ole huomannut omalla ihollani mitään eroa siihen, kiinnitänkö meikin sillä vai kiinteällä puuterilla. Kiinteät puuterit ovat kehittyneet valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja siksi ne pystyvät tekemään ihan samat asiat kuin irtopuuterit normaaliin meikkiin. Varmasti jossakin Drag-meikissä irtopuuterilla on edelleen tehtävänsä. Läpinäkyvät kiinteät puuterit toimivat yhtä hyvin. Lisäksi niissä tulee mukana vippa tai sieni, millä puuterin saa paineltua hyvin ihoon. 

Luksuskosmetiikan ihonhoitotuotteet

Käytän edelleen joitain meikkituotteita luksuskosmetiikalta kuten Chanel, Guerlain jne. Ei tulisi silti enää edes mieleen ostaa kyseisten brändien ihonhoitotuotteita. Muistan vieläkin sen hetken, kun parikymppisenä ostin laivalta Diorin ihonhoitotuotteita, tunsin olevani maailman huipulla. :D Olen tullut myös siihen pisteeseen, että vaikka olen toiminut Sensain brändilähettiläänä, niin ainoa tuote mitä brändiltä enää meikkien lisäksi ostaisin, on heidän aurinkosuojat. Tämä ainoastaan niiden koostumuksien vuoksi. Yksikään toinen brändi ei osaa tehdä esim. vartalolle niin miellyttävän tuntuista vedenkestävää suojaa, vaikka hinta hirvittää. En hae kosmetiikasta enää elämystä luksuksesta vaan tuloksista.


Mitä tuotteita sinä et enää käytä?


Kuvat: Pexels

Designed by FlexyCreatives