Hiljennä vauhtia ja nauti



Lomalla sitä jotenkin aina pysähtyy ja alkaa ajattelemaan asioita, joihin muulloin ei mukamas ole aikaa. Matkailu avartaa ja se saa näkemään asioita monesti uusista näkökulmista. Se vaatii kuitenkin sen, että osaa pysähtyä.

Rodoksen katuja kulkiessa, olen usein miettinyt, miten ihmeessä olen siellä välittömästi aina paljon seesteisempi kuin kotona. Mieleni on yhtä tyyni kuin järvenpinta kesäiltana. Ainoa syy ei voi olla se, että olen lomalla. Aloin vähitellen kiinnittämään huomiota ympärillä oleviin ihmisiin. Kukaan ei juossut. Kaikki kävelivät rauhallisesti ympäristöstään nauttien, jopa suurin osa työssäkäyvistä paikallisista. Eivät edes muut suomalaiset juosseet.

Tämä sai minut ajattelemaan. Miksi me juoksemme? Onko länsimaalainen kulttuuri opettanut meidät juoksemaan arjessa? Tekeekö se ihmisestä jotenkin tärkeämmän oloisen, että näyttää kiireiseltä? Ihmekös tuo, etten ole koskaan nauttinut kaupunkilomista. Isoissa kaupungeissa ihmisillä on aina kiire.

Kun tajusin asian, päätin välittömästi, että lopetan juoksemisen myös kotona. Kävellenkin ehtii perille, aina ei tarvitse kiirehtiä. Ainainen itse aiheutettu kiire ei voi tehdä hyvää mielelle pitkällä tähtäimellä.  Jo ensimmäinen kauppareissu kotiin saavuttua alkoi ahdistamaan. Huomasin heti kuinka kiire kaikilla oli. En tiedä mihin. Oli vaikea pidätellä itseään, etten lähtisi siihen samaan juoksemiseen mukaan. Jokainen askel vaati keskittymistä. "Älä juokse.", hoin mielessäni. Olin alitajuisesti heti muuttamassa askelta nopeammaksi, että sulautuisin joukkooon. Tajusin heti, että päätökseni vaatii työtä ja todellisen muutoksen, että myös aivoni käsittävät, ettei minun tarvitse koko kiirehtiä. Tämä on asia, josta päätin, että alan sitä tietoisesti työstämään. En halua enää koskaan juosta, paitsi silloin, jos meinaan myöhästyä. Edes arki ei ole suorittamista vaan elämistä.

Toinen asia mikä tekee oloni rennoksi Rodoksella, on Sääntö-Suomen puuttuminen. Tämähän on tunnetusti maa, jossa kytätään arkipäivän tilanteissa toisten tekemisiä. Ollaan heti valmiita ojentamaan, jos joku ei tee luotujen sääntöjen mukaan. Kreikassa parkkeerataan sinne mihin halutaan, kunhan ei ole kenenkään tiellä. Kukaan tuskin tulee moittimaan sinua, jos moottoripyörän jalka on väärällä puolen parkkiruutua, saatika, että jakaisi siitä vielä kuvan somessa muille ihmisille ihmeteltäväksi, samalla kertoen, että mistä muropaketista tuokin on ajokorttinsa saanut. Tajusin, että mieleni kaipaa joissakin asioissa tietynlaista vapautta ja rentoutta, ei Sääntö-Suomea.

Hyvä esimerkki tästä meidän pikkumaisuudesta tiettyjen arkipäivän kirjoittamattomien sääntöjen suhteen oli jokin aika sitten eräällä somealustalla käyty keskustelu. Siitä tuli hyvin ilmi, miten paljon me odotetaan toisilta, että heidän pitää toimia kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, jotka ovat meidän mielestä oikein. Oli puhetta, miten pitää käyttäytyä liukuportaissa, miten hissistä tai junasta tullaan ulos, miten jopa raastepöydässä menetellään... Lukemattomia isossa mittakaavassa hyvin mitättömiä asioita, jotka ärsyttävät toisia ihmisiä toisten ihmisten käytöksessä. Olen itse syyllistynyt tähän samaan vuosia. Tuskastellut mielessäni, että eikö tuokin voisi tehdä toisin. Kreikka on kuitenkin opettanut minut vähitellen olemaan välittämättä, siellä meille suomalaisille kirjoittamattomien sääntöjen rikkomista tapahtuu koko ajan ja olen huomannut, etten välitä, miksi siis välittäisin niistä Suomessakaan? Tajuan, miten oma mieli on kevyempi, kun en  enää kiinnitä huomiota näihin. Verenpaine ja oma mielikin tykkäävät kummasti.



Joskus tuntuu, että emme osaa hiljentää, koska meidät opetetaan lapsesta asti kiireisiksi. Jos et ole kiireinen, olet laiska. Elämästä nauttii ja saa kuitenkin enemmän irti, kun oppii hiljentämään. Silloin jää aikaa nauttia myös matkasta.

Herättääkö loma-aika sinut ajattelemaan elämän asioita uusiksi? 


Tärkein apulainen työssäni

MAINOS: Hobbyhall.fi

Huhtikuussa tulee kuluneeksi kolmetoista vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Alussa kyse oli pelkästä harrastamisesta. Kirjoittaminen kuitenkin vei nopeasti mukanaan ja lopulta kävi niin, että siitä tuli toinen työni. Kirjoittaminen tasapainottaa sopivasti toista työtäni, jossa työpäivät ovat hektisiä. Kirjoittaminen sen sijaan ei ole koskaan itselleni hektistä, ei vaikka yhteistöiden sovitut takarajat painaisivat päälle. Joskus tuntuu, että verrattuna toiseen työhöni tämä ei edelleenkään ole työtä vaan harrastus, josta saan tuloja. Olen monesti vuosien aikana pohtinut uskaltaisinko heittäytyä tekemään kirjoitustyötä päätyönä, mutta pelkään, että se veisi ilon tekemisestä. Joten olen ainakin toistaiseksi päättänyt tasapainotella kahden hyvin erilaisen työn välimaastossa. Toisessa työssä viehättää sen antama varmuus, säännölliset tilipäivät ja palkalliset lomat, joista joutuisin luopumaan, jos heittäytyisin pelkästään sometöiden varaan. Kirjoittaminen voi toisinaan olla yksinäistä puurtamista, toisessa työssäni saan kaupan päälle loistavan työyhteisön, joka ei ole lainkaan itsestäänselvä asia.


Koko tämän kolmentoista vuoden ajan olen kirjoittanut blogini postaukset Applen MacBookilla. En ole omistanut muunlaista tietokonetta ainakaan viiteentoista vuoteen. Siihen on syynsä. Bloggaamiseen MacBook on helppo valinta. Sillä saa tehtyä kaiken: kirjoittamisen ja kuvien muokkauksen. Nykyään teen blogissa ilmestyville kuville vain hyvin kevyttä editointa. Korjaan lähinnä valoa ja värejä. Olen toisinaan haaveillut alkavani tekemään "silent vlogeja" YouTubeen. Koneellani onnistuisi tällöin myös videoiden editointi. Valitettavasti tähän haaveeseen minulla ei ole toistaiseksi ollut tarpeeksi aikaa. Jos olisin kiinnostunut Podcasteista myös niiden tekeminen MacBookilla onnistuisi helposti. Toki olen vuosien aikana monesti miettinyt, että voisin harkita eri merkin konetta, mutta se tietäisi erilaisen käyttöjärjestelmän opettelua. En ole koskaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi ja MacBookeissa on alusta asti viehättänyt niiden helppous kömpelölle tekniikan käyttäjälle. Avaat vain koneen ja aloitat, lähes kaiken muun kone hoitaa itsestään. 

Olen vuosien aikana käyttänyt niin MacBook Pro:ta kuin Airiakin. Viimeiset kaksi konetta ovat olleet Aireja, koska ohuen mallinsa ja keveytensä vuoksi ne ovat helppoja kuljettaa mukana ja siirrellä kodissa eri työpisteiden välillä. Tykkään myös pienemmästä 13" näytöstä. Myönnän, että kirjoitan paljon sohvalla läppäri sylissäni. Silloin keveys on tärkeä ominaisuus. Lisäksi isompi näyttö tähän työskentelytapaan tuntuisi haastavalta. Joku toinen tietenkin rakastaa isompaa näyttöä (varsinkin, jos tykkäät katsella koneelta elokuvia). Koen, että 13" näyttö riittää paremmin kuin hyvin omaan käyttööni.


Uudet MacBook Airit valmistetaan 100% kierrätettävästä alumiinista. Niihin on lisätty myös M2-siru, joka lisää koneen nopeutta. Toivottava ominaisuus, jos editoit videoita tai striimaat tv-sarjaa. Verkkoselaaminen on tehty nopeammaksi, joten netissä shoppaaminen sujuu kivuttomasti. Akun kestoakin on lisätty, se kestää koko päivän. Liquid Retina -näyttö tukee miljardia väriä, jolloin kuvat ja videot erottuvat näytöltä aivan eri tavalla. Tämä on itselleni tärkeä ominaisuus blogikuvia muokatessa. 

Aistien kautta elävälle yksi tärkein ominaisuus on kuitenkin se, miltä tietokoneen näppäimet tuntuvat sormien alla. Osa ei varmasti kiinnitä tähän minkäänlaista huomiota. En osaa selittää, mutta minulle näppäimistöllä on iso vaikutus siihen, miltä kirjoittaminen tuntuu ja millaisen fiiliksen siitä saan. MacBookien näppäimistön näppäimet käyttäytyvät erityisen pehmeästi sormien alla ja pidän jopa siitä äänestä, miltä ne kirjoittaessa kuulostavat. Toisessa työssäni oli aiemmin käytössä näppäimistöt, joita inhosin. Ne olivat aina jumissa ja niitä joutui hakkaamaan sormet kipeinä pohjaan asti. Olin lähinnä huojentunut, kun ne jäivät pois ja saimme tilalle kosketusnäytöt. Silloin tajusin, miten iso vaikutus työskentelymukavuuteen näinkin pienellä asialla voi olla.

Mitä tahansa työtä tehdessä toimivat apuvälineet ovat tärkein tekijä. On helppo tarttua toimeen, kun tietää, että tärkeimpään apulaiseen voi luottaa. 

Uuden MacBook Airin ja muut kannettavat tietokoneet löydät Hobbyhall.fi verkkokaupasta.

Oletko tietokoneissa merkkiuskollinen vai surffailetko helposti erilaisten käyttöjärjestelmien välillä?

Ihonhoidon kuninkaallinen – Hydroxypinacolone Retinoate eli HPR

*Sisältää mainoslinkkejä

Veikkaan, että ihonhoidon seuraava kuninkaallinen ja paljon puhuttu raaka-aine tulee olemaan HPR eli Hydroxypinacolone Retinoate. Luulen, että parin vuoden sisällä raaka-ainetta tulee olemaan yhä useammissa ihonhoitotuotteissa. 

Miksi HPR on kiinnostava?

Hydroxypinacolone Retinoate on vakaa ja hellävarainen uudehko tulokas A-vitamiininjohdannaisiin. Se auttaa vähentämään ja tasoittamaan ikääntymisen merkkejä. Sopii hyvin aknesta ja muista iho-ongelmista kärsiville. Hellävaraisuuden lisäksi tutkimuksissa on havaittu sen vähentävän epäpuhtauksia, vähentävän matalia juonteita ja punoitusta. Tasoittaa ihon sävyä. Jos ihosi ei siedä retinolia, kannattaa kokeilla HPR:a. Sopii hyvin käytettäväksi myös heille, jotka haluavat alkaa totuttaa ihoaan retinolituotteille. Se on hellävarainen, mutta silti tehokas. Toisin kuin retinolia, sitä voi käyttää myös aamuisin. Iho kannattaa tietenkin päivisin aina suojata aurinkovoiteella.

Olet saattanut törmätä aiemmin kaupalliseen nimeen Granactive Retinoid. Tämän nimen alla on ainesosa, joka koostuu 90% liuottimesta ja 10% siitä on aktiivista raaka-ainetta, joten HPR:n todellinen pitoisuus on tuolloin 0,1%. Tämä ei haittaa, sillä HPR on super-raaka-aine ja vaikuttaa ihoon jopa niin pienellä kuin 0,02% pitoisuudella. Kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota pakkauksiin, joissa raaka-ainetta myydään. Sillä sen tehokkuus heikkenee rajusti väärin pakattuna. Se on arka valolle ja ilmalle. Joten ilmatiiviit ja läpinäkymättömät pakkaukset ovat parhaita, jotta raaka-aine pysyy tehokkaana.

HPR:lla ei tällä hetkellä kaupata näkyvästi kovinkaan monia tuotteita, mutta trendi tulee olemaan nouseva, koska raaka-aine on todella toivottu heille, joiden iho ei retinoliin totu, yrityksistä huolimatta. 

Monet pitävät Elizabeth Ardenia "mummomaisena" brändinä, mutta olen täällä monesti sanonut, että ihonhoidossa kannattaa todella seurata mitä brändi tekee. Valikoima sisältää paljon innovatiivisia ja aallonharjalla olevia tuotteita. Siksi Elizabeth Arden on aina ollut yksi suosikkibrändejäni, mitä tulee ihonhoitoon. Siihen on syynsä, miksi heidän tuotteensa ovat olleet markkinoilla vuosikausia. Tälläkin kertaa Arden oli yksi ensimmäisistä, jotka laittoivat purkin kylkeen monelle vielä mystisen nimen HPR ja alkoivat mainostamaan sillä tuotettaan, vaikka kyseessä ei ole mikään ihan parin viime vuoden ainakana keksitty juttu. Odotan muiden seuraavan perässä. 

*Elizabeth Ardenin Ceramide Retinol Water Cream (Tarjous 71,90 € norm. 95,95 €) yhdistelee useat anti-age -vaikutteiset raaka-aineet samaan purkkiin. Tämä on ihonhoitominimalistin unelma tuote, et tarvitse lisäksi kuin päivisin aurinkosuojan, ehkä C-vitamiiniseerumin aamuksi alle ja puhdistustuotteet. Voide sisältää retinolin ja HPR:n yhdisteen. Näiden lisäksi voiteeseen on lisätty keramideja ja peptidejä. Hyaluronihappo ja glyseriini kosteuttavat ihoa. Vaikka tuote sisältää HPR:n lisäksi myös retinolia, se on mielestäni erittäin hellävarainen, eikä se ole ärsyttänyt ihoani lainkaan.

Ei varmasti ole vaikea arvata, mikä merkki edullisista brändeistä on ollut raaka-aineen kanssa aallonharjalla jo itseasiassa vuosia sitten... Tietenkin, The Ordinary. Heillä on kaksi eri vahvuista pipettipulloon pakattua tuotetta. *2% Emulsio (14,60 €) ja *5% Vedetön liuos (20,10 €) Ainakin tuo edullisempi on ollut mielestäni markkinoilla jo vuosia. He käyttävät etiketissään raaka-aineen kauppanimeä, kun Arden luottaa HPR:n voimaan. Ainoa mikä henkilökohtaisesti The Ordinaryn tuotteissa mietityttää, on ruskea pipettipullo. Monissa lähteissä on mainittu, että raaka-aine on todella arka valolle ja ilmalle, joten siksi en pidä The Ordinaryn pulloja luotettavana, kun aukaiset pipettipullon, tuote alkaa välittömästi hapettumaan. Pysyykö raaka-aine niissä kuinka pitkään aktiivisena ja tehokkaana? Hintansa vuoksi ne ovat kuitenkin hyviä vaihtoehtoja kokeilla, mitä oma iho raaka-aineesta pitää.

Dermalogicalta löytyy myös oma HPR-tuote *Dynamic Skin Retinol Serum (104 €). Ardenin tapaan Dermalogican tuote sisältää lisäksi myös retinolia ja keramideja. Jos olet herkkä eteerisille öljyille, suosittelen enemmin The Ordinaryn tai Ardenin tuotteita. 

Tässä oli vain muutamia tuotteita, jotka tulivat mieleeni. Joten nyt vain kaikki herkkäihoiset bongailemaan, mitkä tuotteet sisältävät raaka-ainetta, josta tullaan seuraavan parin vuoden aikana varmasti puhumaan paljon lisää.


Onko HPR tuttu? Kokemuksia?


KUVAT: PEXELS

Mikä ihana loma!



Kesäloma vetelee viimeisiään. On ollut paras loma aikoihin. Syksy on ollut lämmin, luonto näyttää lokakuussa siltä, miltä se on yleensä näyttänyt syyskuussa. Sopii hyvin, en kaipaa lokakuun sateita, kuollutta luontoa tai pimeyttä. Se, että puissa on vieläkin lehtiä, tuo kummasti pirteyttä päiviin.

Olimme puolisoni kanssa syyskuun lopussa kaksi viikkoa reissussa ja blogin lukijat kyllä tietävät missä. ^_^ En ole matkailija joka etsii aina uusia paikkoja vaan haluan löytää jokaisella matkallani samasta paikasta jotain uutta. Vaikka olen käynyt Rodoksella nyt kymmenen kertaa, jokainen kerta löydän jotain uutta. Saari yllättää joka kerta. Se vaatii vain sen, että osaa katsoa ja etsiä. Tälläkin kertaa tuli kuljettua lukemattomia kujia, joissa en ennen ollut kävellyt. Havannoitua yksityiskohtia, jotka olivat aiemmin menneet ohi. Yksityisellä päivän kestävällä saarikierroksella opimme paikasta taas valtavasti lisää. En jaksa koskaan lakata ihmettelemästä saarelaisten ystävällisyyttä. Tämä on saanut minut ymmärtämään, miten pintaraapaisun paikoista voi saada päivän, muutaman päivän tai viikon kokemuksen aikana. 



Rodos on minulle muutakin kuin aurinkopedit ja ranta. En ole ottanut kohta kymmeneen vuoteen aurinkoa, joten se ei ole Rodoksessa se juttu, jonka vuoksi sinne palaan. Lämmin ilma ja aurinko tietenkin ovat plussaa. Oli ihana jatkaa kesää vielä syyskuussa. Ensimmäisellä viikolla oli makuuni vähän turhankin kuuma, kun mittari kipusi varjossa useana päivänä +35°C. Onneksi viimeiset lomapäivät olivat maltillisempia – vain +28°C varjossa, jolloin kävelystäkin sai enemmän irti. 

Tuttuun tapaan tuli kierreltyä myös paljon museoita, jotka ovat lempipaikkojani. Nyky- ja Modernintaiteen museoissa näyttelyt vaihtuvat peruskokoelman lisäksi parikin kertaa vuodessa, joten joka vuosi niissäkin on uutta mielenkiintoista nähtävää. 

Vaikka olen ollut pari päivää kotona, aivot ovat edelleen matkalla. Sääntö-Suomi, jossa ihmiset kyttäävät tarkasti toisten tekemisiä, tuntuu vapaamman Kreikan jälkeen hivenen kalsealta. Tuntuu, että täällä ihmiset kävelevätkin nopeammin. Kiire, se näkyy kaikkialla. Näköjään mitä pidempi matka, sen kauemmin kestää totuttautuminen omaan arkeen, mutta eikököhän se tästä pikku hiljaa. Tämä matka opetti minut ottamaan rennommin. Päätin, että en enää suostu kiireeseen vaan koitan saada loman rennompaa mielen mentaliteettia mukaan myös arkeeni. Se tekee yksinkertaisesti hyvää aivoille.

Jos kiinnostaa, lisää kuvia matkasta löydät Instagramista @keywordlove1 profiilin kohokohdista painamalla Rodos-kuvaketta.





Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? Syyslomasuunnitelmia?

Designed by FlexyCreatives