Tällä hetkellä on todella erikoinen fiilis. Olen tottunut viimeisten vuosien aikana siihen, että kesälomani on ollut vasta loppukesästä. Viime kesänä loma oli elokuussa ja sitä ennen parina edellisenä vuotena syyskuussa. Tällä hetkellä on todella tyhjä olo, että tänä vuonna lomani on jo ohi ennen kuin heinäkuu edes ehti alkaa. Toisaalta en ole ollut juhannuksena vapaalla sitten vuoden 2018, joten oli kiva kokea pitkästä aikaa sekin.
Tällä hetkellä tuntuu, että loma on ohi, on kaikki silti jollain tapaa edessä. Lehdet eivät ole muuttaneet vielä väriään, kuten edellisinä vuosina ja yleinen fiilis on ihmisillä aivan eri. Tämä loma vahvisti sitä, että vaikka loman odottaminen loppukesään on välillä tuskaista, ajankohta jotenkin jakaa vuoden paremmin. On ollut kiva huomata, kun luonto on alkanut muuttumaan syksyiseksi ja silloin kesäloman jälkeen on voinutkin alkaa odottamaan jo joulua. Tänä vuonna on toisin.
Eniten olen nauttinut siitä, ettei tänä kesänä ole ollut vielä liian kuuma. Tiedän, että toiset kiroavat tämän sään, mutta minulle se sopii loistavasti. On paljon enemmän energiaa, kun keho ei käytä kaikkea energiaansa kuumuudesta selviämiseen, mitä ei tahdo päästä Suomessa omassa kodissa edes sisällä karkuun. Jos meillä vaan olisi säädettävä ilmastointi kaikissa asunnoissa, kesä kuumuudessa sujuisi itseltäkin paremmin.
Lomani alkoi jo toukokuun puolella. Paria suunnitelmaa lukuunottamatta ei ollut tarkoitus tehdä yhtään mitään, koska se on aina parasta lomaa. Ei aikatauluja ja tehdä päivittäin mitä mieleen juolahtaa. Kun lomaa oli vietetty viikon verran, päätimme lähteä käymään puolisoni vanhempien mökillä. Siellä vierähti muutama päivä. Saunoessa, kalastaessa ja vaan ollessa. Olin suunnitellut lukevani kirjoja, mutta eihän siitä mitään tullut, koska olin iltaisin niin väsynyt aktiivisten päivien jälkeen, että sammahdin välittömästi, kun kömmin sänkyyn. Muistin jälleen, miksi rakastan järvellä oloa ja kalastamista niin paljon. Siellä hurahtaa muutama tunti hetkessä, eikä ajan kulumista edes tajua. Jopa virvelin siimasta lähtevä ääni hivelee korviani. Siinä on jotain todella rauhoittavaa. Vaikka olimme mökillä vain muutaman päivän, kotiin palatessa oli olo kuin olisi ollut pidemmässäkin reissussa.
Mökiltä tultua oltiin sitten taas muutama päivä kotona. Sen jälkeen koitti loman odotetuin kohokohta nimittäin vuosittainen Rodoksen reissu. Tällä kertaa olimme vain viikon, mutta sekin riitti hyvin irtiottoon tutuista ympyröistä. Joka kerran saarelle palatessa on olo kuin menisi toiseen kotiinsa. Tällä kertaa kokeilimme meille uutta hotellia ja tykästyimme siihen niin paljon, että palaamme sinne varmasti. Olemme nyt vuosien saatossa yöpyneet Rodoksen kaupungissa neljässä eri hotellissa. Emme pelkää vaihtaa hotellia, jos tuntuu, että entisessä "suosikissa" ei kaikki enää toimikaan. Toki se on aina pieni riski, mutta toistaiseksi hotellin vaihto on joka kerta kannattanut. Meille sopivat hotellit ovat melko kartalla, koska meille on tärkeää sijainti, se, että hotelli on aikuiseen makuun ja tähtiäkin on tietyn verran, että hotellissa olisi tiettyjä fasiliteettejä. Emme matkusta kauemmas kuin kerran vuodessa ja silloin haluamme, että kaikki on viimeisen päälle.
Tällä kertaa otimme mukaan myös anoppini, joka ei ollut koskaan aiemmin käynyt Rodoksella. Oli kiva esitellä tuttuja paikkoja ihmiselle, joka ei ollut niitä aiemmin nähnyt ja huomata, miten monet asiat mihin itse oli ehkä jo tottunut, saattoi herättää isompaakin ihastusta.
Alkuloman aikana sää oli täydellinen, ei lainkaan liian kuuma. Sen sijaan matkamme viimeisinä päivinä juhannusviikonloppuna, alkoi olla taas makuuni melkoisen lämmin. Olemme olleet viimeksi kesäkuussa Rodoksella vuonna 2019 ja olin täysin unohtanut miten paljon polttavammalta alkukesän aurinko siellä tuntuu. Loppukesästä, vaikka lämpöasteita on enemmän, aurinko tuntuu iholla selvästi lempeämmältä. Sen sijaan sellainen yleinen vehreys verrattuna loppukesän haaleuteen, kun aurinko on polttanut kaiken, on edelleen todella viehättävää ja luo erilaisen ympäristön, mihin olimme viime vuosina tottuneet. Käveltyä tuli paljon, viikon aikana 82 kilometriä. Ei ihme, että viimeisenä yönä alkoi jo pohjekin krampata. Vanhuus ei tule yksin. :D Suomessa tosin pohkeet eivät kramppaa koskaan, joten epäilen osasyyksi liian vähäistä veden juontia lämpöön nähden, en niinkään jalkojeni kuntoa.
Joko olet viettänyt lomasi vai onko se vielä edessä? Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?
