Kun vuosi 2024 alkoi, jos joku olisi tullut kertomaan millainen siitä tulee, olisin jo valmiiksi huokaissut syvään. Siitä kuitenkin selvittiin. Vuodelta 2025 toivon paikalla oloa ja rauhoittumista, mutta katsotaan miten käy...
Kotimme oli ollut myynnissä toukokuusta 2023 lähtien. Muutamaa katsojaa ja yhtä hylättyä tarjousta lukuunottomatta oli hiljaista, koska asuntokauppa oli koko vuoden todella pysähtynyttä. Tammikuussa 2024 sisään asuntoomme kuitenkin asteli katsoja, joka päätti ostaa sen. Kaupat lyötiin lukkoon helmikuun alussa ja maaliskuun puolen välin jälkeen meidän oli oltava ulkona kodistamme. Tuo vaihe oli todella stressaava. Vaikka olimme käyneet koko edellisen kesän tavaroitamme läpi, niin viidessätoista vuodessa tavaraa kertyy. Piti käydä pikaisesti loppu omaisuus läpi ja alkaa etsiä kattoa pään päälle. Meillä oli kuitenkin muutamia kriteerejä, joita halusimme uudelta asunnolta, onneksi sellainen löytyi nopeasti, joten emme joutuneet taivasalle. Maaliskuun alussa oli muutto. Saimme tehtyä sen kolmessa päivässä siivouksineen pienellä avustuksella, mitä pidän hyvänä saavutuksena. Isoin ruljanssi oli siirtää yli 2000 kirjaa paikasta toiseen. Vinkkinä kaikille jotka muutatte itse kirjoja, isot kestokassit ovat parhaita. Niissä saa vietyä enemmän kuin muuttolaatikoissa ja molempiin käsiin saa yhden kassin. Muutosta haastavan teki myös se, että edellinen asuntomme sijaitsi kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ollut hissiä. Uusi asunto on taas viidennessä kerroksessa ja talossa on hissi, mutta se on niin pieni, että kaikki isommat tavarat oli kannettava portaita pitkin. Voitte kuvitella, ettei muutto ihan heti ole mielellään uudestaan mielessä, mutta sitä ei voi koskaan tietää mihin elämä vie.
Kesä 2024 oli makuuni liian pitkä ja kuuma. Olin jotenkin tosi uupunut koko kesän tuon vuoksi. Varmasti myös muutto ja uusi ympäristö vaativat veronsa. Kävelimme silti puolison kanssa todella paljon yli 40 km:n viikko tahtia, monina viikkoina 50-60 km:ä. Tuli olo, että alan tuntemaan jokaisen kiven ja kannon tästä pikkukaupungista.
Heinäkuun alkupuolella piipahdin parhaan ystäväni mökillä kotimaisemissani ja nautin hiljaisuudesta. Hiljaisuuden kaipuu on sellainen, jonka olen huomannut lisääntyvän jatkuvasti, mitä enemmän ikää tulee.
Heinäkuun lopussa koitti vihdoin kesäloma ja lähdimme heti matkalla. Elokuun pari ensimmäistä viikkoa vierähti Rodoksella. Nautimme joka hetkestä, vaikka sielläkin oli makuumme hieman liian kuuma. En koskaan muista hikoilleeni istuessa, mutta poikkeuksellinen kosteus teki säästä välillä haastavan, vaikka hotellin ilmastointi toi helpotusta. Koimme jälleen paljon uusia asioita ja rakkaus paikkaa kohtaan vain kasvoi. Rodos on kuin toinen koti.
Rodoksen jälkeen ehdin olla muutaman päivän kotona, kun sain ensimmäisen koronan. Voin sanoa, että inhosin joka hetkeä. En saanut edes kuumetta, mutta se kokonaisvaltainen väsymys ja kuiva yskä, joka jatkui useita viikkoja veivät voimat hetkeksi. Onpa sekin sukupolvikokemus nyt koettu alta pois.
Olen täälläkin useasti maininnut, että yksi lempipaikkojani on Ainola ja olen kirjoittanut käynneistä tännekin useamman postauksen. Viimeisestä käynnistä oli kuitenkin kulunut jo seitsemän vuotta. En käsitä, mihin aika katoaa? Joten viimeisenä lämpimänä syyspäivänä syyskuun lopussa suuntasimme matkamme jälleen Ainolaan. Päivä oli ihana. Siinä suorastaan tuoksui viimeinen kesäpäivä, vaikka elettiin jo syyskuun loppua. Joimme kahvit kahvila Auliksen terassilla ulkona viimeisten lämpimien auringonsäteiden hyväillessä kasvoja. Paikassa on jotenkin maagista, rauhallista ja siellä on aina äärettömän hyvä henki.
Syksy oli kiireinen töiden osalta ja varsinkin joulukuussa oli vaikea pysyä perässä, jonka vuoksi kirjoittelukin tänne jäi. Vielä uuden vuoden rypistys ja sen jälkeen helpottaa. Kaipaan sitä, että ennen joulunaika oli oikeasti rauhoittumisen aikaa, koulusta oli parin viikon vapaat ja siihen jouluun pystyi pysähtymään. Nykyään siitä voi vain nauttia hetken ja osa joulunajasta menee aina töissä. En jotenkin saa tämän vuoksi joulusta irti sitä mitä joskus ennen, vaikka se on edelleen suosikkijuhlani vuodesta.
En tee koskaan uuden vuoden lupauksia, mutta aion jatkaa matkaani kohti minimalistisempaa elämää. Ei turhia ostoksia vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsee. Teema varmasti kosmetiikan ja muiden juttujen osalta täällä sivuaa myös tuota aihetta tulevana vuonna.
Miten sinun vuotesi sujui?
