Kun vuosi 2024 alkoi, jos joku olisi tullut kertomaan millainen siitä tulee, olisin jo valmiiksi huokaissut syvään. Siitä kuitenkin selvittiin. Vuodelta 2025 toivon paikalla oloa ja rauhoittumista, mutta katsotaan miten käy...
Kotimme oli ollut myynnissä toukokuusta 2023 lähtien. Muutamaa katsojaa ja yhtä hylättyä tarjousta lukuunottomatta oli hiljaista, koska asuntokauppa oli koko vuoden todella pysähtynyttä. Tammikuussa 2024 sisään asuntoomme kuitenkin asteli katsoja, joka päätti ostaa sen. Kaupat lyötiin lukkoon helmikuun alussa ja maaliskuun puolen välin jälkeen meidän oli oltava ulkona kodistamme. Tuo vaihe oli todella stressaava. Vaikka olimme käyneet koko edellisen kesän tavaroitamme läpi, niin viidessätoista vuodessa tavaraa kertyy. Piti käydä pikaisesti loppu omaisuus läpi ja alkaa etsiä kattoa pään päälle. Meillä oli kuitenkin muutamia kriteerejä, joita halusimme uudelta asunnolta, onneksi sellainen löytyi nopeasti, joten emme joutuneet taivasalle. Maaliskuun alussa oli muutto. Saimme tehtyä sen kolmessa päivässä siivouksineen pienellä avustuksella, mitä pidän hyvänä saavutuksena. Isoin ruljanssi oli siirtää yli 2000 kirjaa paikasta toiseen. Vinkkinä kaikille jotka muutatte itse kirjoja, isot kestokassit ovat parhaita. Niissä saa vietyä enemmän kuin muuttolaatikoissa ja molempiin käsiin saa yhden kassin. Muutosta haastavan teki myös se, että edellinen asuntomme sijaitsi kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ollut hissiä. Uusi asunto on taas viidennessä kerroksessa ja talossa on hissi, mutta se on niin pieni, että kaikki isommat tavarat oli kannettava portaita pitkin. Voitte kuvitella, ettei muutto ihan heti ole mielellään uudestaan mielessä, mutta sitä ei voi koskaan tietää mihin elämä vie.
Kesä 2024 oli makuuni liian pitkä ja kuuma. Olin jotenkin tosi uupunut koko kesän tuon vuoksi. Varmasti myös muutto ja uusi ympäristö vaativat veronsa. Kävelimme silti puolison kanssa todella paljon yli 40 km:n viikko tahtia, monina viikkoina 50-60 km:ä. Tuli olo, että alan tuntemaan jokaisen kiven ja kannon tästä pikkukaupungista.
Heinäkuun alkupuolella piipahdin parhaan ystäväni mökillä kotimaisemissani ja nautin hiljaisuudesta. Hiljaisuuden kaipuu on sellainen, jonka olen huomannut lisääntyvän jatkuvasti, mitä enemmän ikää tulee.
Heinäkuun lopussa koitti vihdoin kesäloma ja lähdimme heti matkalla. Elokuun pari ensimmäistä viikkoa vierähti Rodoksella. Nautimme joka hetkestä, vaikka sielläkin oli makuumme hieman liian kuuma. En koskaan muista hikoilleeni istuessa, mutta poikkeuksellinen kosteus teki säästä välillä haastavan, vaikka hotellin ilmastointi toi helpotusta. Koimme jälleen paljon uusia asioita ja rakkaus paikkaa kohtaan vain kasvoi. Rodos on kuin toinen koti.
Rodoksen jälkeen ehdin olla muutaman päivän kotona, kun sain ensimmäisen koronan. Voin sanoa, että inhosin joka hetkeä. En saanut edes kuumetta, mutta se kokonaisvaltainen väsymys ja kuiva yskä, joka jatkui useita viikkoja veivät voimat hetkeksi. Onpa sekin sukupolvikokemus nyt koettu alta pois.
Olen täälläkin useasti maininnut, että yksi lempipaikkojani on Ainola ja olen kirjoittanut käynneistä tännekin useamman postauksen. Viimeisestä käynnistä oli kuitenkin kulunut jo seitsemän vuotta. En käsitä, mihin aika katoaa? Joten viimeisenä lämpimänä syyspäivänä syyskuun lopussa suuntasimme matkamme jälleen Ainolaan. Päivä oli ihana. Siinä suorastaan tuoksui viimeinen kesäpäivä, vaikka elettiin jo syyskuun loppua. Joimme kahvit kahvila Auliksen terassilla ulkona viimeisten lämpimien auringonsäteiden hyväillessä kasvoja. Paikassa on jotenkin maagista, rauhallista ja siellä on aina äärettömän hyvä henki.
Syksy oli kiireinen töiden osalta ja varsinkin joulukuussa oli vaikea pysyä perässä, jonka vuoksi kirjoittelukin tänne jäi. Vielä uuden vuoden rypistys ja sen jälkeen helpottaa. Kaipaan sitä, että ennen joulunaika oli oikeasti rauhoittumisen aikaa, koulusta oli parin viikon vapaat ja siihen jouluun pystyi pysähtymään. Nykyään siitä voi vain nauttia hetken ja osa joulunajasta menee aina töissä. En jotenkin saa tämän vuoksi joulusta irti sitä mitä joskus ennen, vaikka se on edelleen suosikkijuhlani vuodesta.
En tee koskaan uuden vuoden lupauksia, mutta aion jatkaa matkaani kohti minimalistisempaa elämää. Ei turhia ostoksia vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsee. Teema varmasti kosmetiikan ja muiden juttujen osalta täällä sivuaa myös tuota aihetta tulevana vuonna.
Miten sinun vuotesi sujui?
Sinun vuoteesi on mahtunut ikäviä mutta myös mukavia kokemuksia. Muutot ovat aina työläitä ja myös rasittavia juuri sen takia ettei ole hissiä tai hissi on niin pieni ettei sinne mahdu oikeastaan juuri mitään. On ihanaa päästä uuteen kotiin mutta sen eteen kyllä saa myös tehdä aika paljon töitä pakkaamisen, kantamisen ja purkamisen kautta.
VastaaPoistaIkävää, että sait koronan kesäloman jälkeen ja tauti oli noin raju. Minä sairastin ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen korona 2023 toukokuussa ja se oli onneksi todella lievä eli parissa päivässä ohi.
Ainola on hurmaava paikka ja pitäisi itsekin mennä taas käymään siellä. Koko Tuusulanjärven taiteilijayhteisö taloineen on tutustumisen arvoinen.
Omaan vuoteeni mahtui iloisia mutta myös surullisia hetkiä. Menetin rakkaan isäni hoitovirheen takia lokakuussa ja tuntui, että elämältä putoaa pohja. Olin itse ollut kuukautta aiemmin lonkkaleikkauksessa, joka on parantanut elämänlaatuani mutta suru samassa yhteydessä veti jotenkin mielen todella mustaksi. Läheisen poismenon takia joutui järjestämään hautajaiset ja miettimään perunkirjoituksia. Ensimmäinen joulu ilmaa isää tuntui myös todella oudolta vaikka joulu muuten olikin todella onnistunut.
Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja parempaa vuotta 2025!
Vanhempien talojen hissit on harvoin sellaisia, että niihin oikeasti jotain sisälle mahtuu. Onneksi saatiin sillä edes kirjat ylös, kun ensin oltiin kannettu ne alas. :D
PoistaNyt syksyllä oli liikkeellä toi versio, et se yskä kesti viikkoja, vaikka olo oli muuten jo parempi. Se väsymys ja sykkeen nousu oli jotain käsittämätöntä. Toisilla on ollut korkea kuume lisäksi, mutta mulle ei tullut kuumetta ollenkaan.
Me käytiin itseasiassa tällä kertaa ekaa kertaa myös Aholassa, ollaan yleensä ohitettu se, mutta nyt oli niin hieno päivä, että piipahdettiin sielläkin.
Tuollaiset menetykset ovat jotenkin vielä ikävämpiä, oma tätinihän kuoli 29-vuotiaana niin, että hänen aivoverenvuotonsa olisi voitu havaita aiemmin, jos olisivat kuvanneet pään, mutta tutkivat kaikkea muuta, vaikka oireet olivat selkeät. Ymmärrän hyvin pohjan putoamisen, sille omalle suvulle toi oli todella rankkaa aikaa ja on kyllä jäänyt mieleen, vaikka itse olin silloin vasta 13-vuotias. Kuolema aiheuttaa muutenkin ihan hirveästi työtä tänne jääville, en tiedä, miten sekin asia saataisiin helpommaksi.
Parempaa uutta vuotta sinnekin!
Muutto on kyllä iso ruljanssi aina :) mullakin on paljon kirjoja ja vitsit mikä homma niitä on aina roudata...mulla ne taisi olla niissä muuttolaatikoissa. Ikean kassit on kyllä myös käteviä.
VastaaPoistaEn tiedä millainen viime vuosi oli. Siinähän se taas meni...ehkä opettelua uuteen paikkakuntaan ja sitä paikkansa hakemista. Uuteen työpaikkaan olen soluttautunut hyvin ja viihdyn siellä. Paljon uusia tuttavia ja kavereita saanut. Nykyään kun kaupassa käy, aina tulee joku tuttu vastaan. Alussa tuntui ettei täältä tunne ketään vaikka tavallaan lapsuudenajan kaupunki on. Mulla ei ole lupauksia tälle vuotta, ehkä olisi kiva kun löytyisi rakkaus elämään eikä olisi isoja murheita. Hippu pysyisi terveenä ja itsekin jaksaisi enemmän kaikkea :) Mukavaa uutta vuotta Jonna <3
Tosi kiva kuulla, että uusi työpaikka tuntuu omalta ja toi porukkaan soluttautuminen on aina tosi tärkeää oman viihtyvyyden kannalta, toki siihen vaikuttaa paljon aina yleinen työpaikan työilmapiiri kuinka helppoa se on.
PoistaHippulle paljon rapsutuksia. <3
Mukavaa uutta vuotta sinnekin!