Vieläkö olet täällä? Viime kerrasta on aikaa, ihan liian paljon, jos minulta kysytään. Minulla oli syksyksi kaikkea kivaa suunnitteilla ja postauksia oli tarkoitus tehdä vähän enemmän kuin aiemmin. Sitten viimeisen postauksen jälkeen on tapahtunut paljon ja samalla ei mitään. Syksy on joka tapauksessa ollut rankin ja samalla turhauttavin vuosiin. Sanotaanko niin, että tästä ei jää paljon kerrottavaa. Tulin nimittäin sairaaksi ja mitä olen lueskellut muiden juttuja somesta, en ole ainoa joka tähän selvittämättömään pirulaiseen on sairastunut.
Heti elokuun lopun postauksen jälkeen, tulin kipeäksi. Ihan sellainen tavallinen flunssa. Pientä lämpöä, kurkkukipu ja nuha. Homma meni ohi viikossa ja olin tässä kohtaa töissäkin aivan normaalisti. Muistoksi tästä jäi kuitenkin sellainen pieni omituinen kuiva yskä, joka ei tahtonut mennä millään ohi.
Meni pari viikkoa ja kurkku tuli uudelleen kipeäksi. Tällä kertaa todella kipeäksi. Tämä oli ainut oire pari ensimmäistä päivää. Sitten tuli nuha, yskä ja lopuksi kuume. Olen siitä jännä tyyppi, että normaali kehonlämpöni on melko alhainen, olen yleensä jo ihan petikunnossa sellaisesta 37.2 lämmöstä, joka monelle muulle ei ole mitään. Minulla on viimeksi ollut yli 38 asteen kuume angiinassa 19-vuotiaana. Tällä kertaa kuume nousi yli 38 ja pysytteli siinä 38.6 kieppeillä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli tuossa vaiheessa siinä kunnossa, että vietin päivät makuuasennossa ja ainoa ruoka mitä kipeästä kurkustani meni alas, oli mehujää. Lämmön sai hetkeksi laskemaan vajaan asteen alemmaksi, kun otti tulehduskipulääkkeen, mutta se nousi parissa tunnissa takaisin. Tällaista kuumetta oli viikon, mikä on todella pitkä aika ihmiselle, jolla ei ole lähes koskaan kipeänä ollessa kuumetta. Otettiin nieluviljelyt useaan otteeseen, ne olivat aina puhtaat. Sen sijaan tulehdusarvot olivat hyvinkin koholla ja samalla muutkin veriarvot vähän mitä sattuu. Keuhkokuvat olivat sen sijaan puhtaat.
Virallinen diagnoosi oli määrittelemätön nielutulehdus. Aloitettiin antibiootit, sellainen 10 päivän "hevoskuuri", mitä ei nykyään kovin helposti määrätä, mutta oma kunto oli siinä mallissa, että oli kokeiltava lääkärin päätöksestä tämäkin tie. Antibiootit ovat yleensä auttaneet melko nopeasti (sen muutaman kerran, kun aikuisiällä olen joutunut syömään), mutta tällä kertaa meni pitkään ennen kuin vaikutukset alkoivat näkymään. Vasta neljäntenä päivänä aloituksesta lämpö alkoi olla säännöllisesti alle 38 ja viimeisen kolmen päivän ajan lämpöni oli vihdoin lähes normaali, alle 37, mutta omaan luonnolliseen lämpööni edelleen vähän koholla. Vasta kahden viikon jälkeen tulehdusarvot olivat takaisin normaalissa.
Sairastellessa olin jälleen kaksi viikkoa pois töistä ja lisäksi tämän jälkeen puolet viikon syyslomastani meni kehon palautteluun taudista. Nyt olen ollut jälleen parisen viikkoa töissä ja pakko myöntää, että vasta viikonloppuna tuntui töissä siltä, että olen oikeasti terve sitten tuon elokuun lopun jälkeen. Sillä pieni kuiva yskä oli edelleen läsnä, kun palasin töihin. Nyt se ei ole enää onneksi viikkoon vaivannut.
Toivon todella, että tämän syksyn ja vuoden sairastelut oli tässä. En ole koskaan ollut aikuisiällä niin kipeä kuin tänä syksynä. Tuntuu, että koronan jälkeen muutkin taudit ovat olleet jotenkin aiempaa ärhäkkäämpiä. Ennen flunssat kesti itselläni kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä kurkku kipeä, toisena yskä ja kolmantena nuha. Neljäntenä takaisin töihin. :D Näin ei enää ole. Tämä syksy on taas opettanut arvostamaan omaa terveyttä entistäkin enemmän, vaikka se on aina ensimmäinen asia muutenkin mitä toivon, jos saan toivoa yhden asian itselleni.
Tämän sairaskertomuksen jälkeen toivon, että seuraava postaus tapahtuu paljon mukavammissa merkeissä, sillä minulla on monia kivoja juttuja jo mielessä. Kertokaa kommenttilaatikossa, jos teillä on jotain postaustoiveita, niin katson, jos voisin toteuttaa niitä.
Miten syksysi on mennyt? Oletko ollut terveenä?
