Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: Luukku 8


Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri porskuttaa terhakkaasti tänäkin vuonna ja tänään on minun vuoroni. Viime vuonnahan kirjoittelin teille tunnustuksen jouluhöperyydestäni. On muuten ihana kiireisen arvontaviikon jälkeen pysähtyä ja paneutua jouluaiheeseen. Varsinkin, kun aihe on tälläkin kertaa itselleni herkkä ja läheinen. Luukun aihe selkiintyi minulle jo marraskuussa, heti, kun tätä kalenteriasiaa alettiin puuhaamaan. Haluan muistella ja esitellä teille raikkaimpia kuusenkoristeitani.

Nyt siellä joku ajattelee, että se Keyword: Loven Jonna on seonnut lopullisesti, mutta ei. Kun rakas mummoni kuoli viime vuoden loppupuolella, vielä viimeisellä tapaamisella sairaalassa puhuimme kuusenkoristeista. Mummo otti asian esiin ja kertoi, että hän oli säästänyt kaikki koristeet kaappiin minua varten ja kertonut vielä sedällenikin, että antaa ne minulle. Jo tämä keskustelu antoi minulle osviittaa siitä, että mummo tiesi lähtönsä olevan lähellä. Kyllähän mummo minut tunsi, tiesi tasan tarkkaan miten rakkaita minulle nämä koristeet ovat vuosien saatossa olleet. Kaikki koristeet ovat olleet olemassa jo ennen minua, ilman niitä ei ole joulua. 

Meillä oli kotona perinne. Kuusi tuotiin sisään aina aatonaattona ja siihen ei saanut koskea kukaan muu kuin minä. Tai sai, mutta siitä saattoi tulla pienimuotoista huutoa. ;) Hoidin koristelun jo pikkutyttönä viimeistä piirtoa myöden. Mummo aina nauroi, että kuusessa oli niin paljon koristeita, että hyvä, jos vihreitä havunoksia näkyi. Kuusi ei todellakaan ollut mikään sisustuslehtien ihanuus, jossa kaikki koristeet ovat nätisti samaa sävyä vaan persoonallinen sillisalaatti vähän kaikkea. Tämä tapa jatkui useita vuosia. Vielä muutettuani pois kotoa, palasin jouluksi kotiin koristelemaan kuusen siihen asti, kunnes työt alkoivat estää joulun viettoni toisella paikkakunnalla. Jokainen aatonnaatto oli aina yhtä jännittävä, vaikka muistinkin kaikki koristeet ulkoa. Otin jokaisen koristeen vuosi toisensa jälkeen yksitellen pahvilaatikosta ja katsoin niitä kuin näkisin ne ensi kertaa. Puristin jokaista pienen hetken kädessäni ennen ripustamista. Iso osa koristeista on osin itsetehtyjä, sellaisia ei ole, eikä tule missään muualla vastaan. Suurin osa koristeista on varmasti peräisin 60-luvulta, seassa on myös selkeästi 70-lukulaisia yksilöitä.

Viime jouluna mummon kuolemasta oli vain vajaat kolme kuukautta aikaa. Se tuli itselleni liian pian, enkä pystynyt menemään kotiin ja hakemaan rakkaita koristeita itselleni. Vuosi kuitenkin teki tehtävänsä ja viimein marraskuussa hain nämä rakkaat vihdoin omaan kotiin. Voin sanoa, että itku oli enemmän kuin lähellä, kun aloin koristella kuusta.


Tämä enkeli on Irja. Irja oli itselleni se läheisen ja rakkain täti, joka kuoli yllättäen kolmekymppisenä. Irjasta näen edelleen usein unia ja meillä on aina ihan yhtä hauskaa kuin silloin lapsuudessani. Niistä unista ei edes tahtoisi herätä. Ai miksi tämä on Irja? Edesmennyt tätini on tehnyt tämän ollessaan koulussa. Minusta on jotenkin hurmaavan hauska ajatus, että koululaisille on jaettu kumiset enkelin päät, joihin on sitten ympärille kyhätty itse enkeli. Tämä on tehty tosi taidokkaasti ihan pieniä yksityiskohtia myöden. Enkelin päässä on ollut joskus sädekehä, mutta se on tippunut kovassa vauhdissa matkan varrella ja nyt sitä koristaa enää läntti liimaa. Pohjaan tietenkin tätini on omin pikku kätösin raapustanut nimensä: Irja. Minua jaksaa huvittaa tässä eräs asia, huomaatteko mistä tämä on ripustettu? Enkelin kaulan ympärille on köytetty punainen naru, josta koriste laitetaan oksalle keikkumaan. Hirtetty enkeli, kuinka somaa. :D 


Herra Tonttu on jaksanut viehättää minua aina. Piippurassia, pala kangasta ja paperimassapalloon tehdyt kasvot. Sisään on tungettu valmistuotannon discopalloa muistuttava sininen pallo. Herra Tontun ilme on aina ollut lempeä, sellainen vienosti hymyilevä. Tulen aina hyvälle tuulelle hänet nähdessäni. Ikkunoiden takana lapsia kurkisteleva tonttu on välttynyt enkelin kohtalolta. Hänet ripustetaan oksaan kiinni tonttulakista.


Askartelun helmiä. Näitä löytyy monessa värissä: kultaisena, hopeisena, sinisenä ja punaisena. Noin 10 cm:n korkuinen kimallenauhasta ja metallikoukusta kyhätty teos on oikeastaan kivan näyttävä ja se heijastelee ripustettuna nätisti valoa.


Misteliä jäljittelevä punavalkoinen koriste on ottanut esimerkkiä Herra Tontusta. Tavallisen pallon ympärille on rakennettu itse piippurassista ja kimaltelevasta narusta hieman ekstraa. Marjasta on lähtenyt vuosien saatossa maalipintakin hilseilemään. Siitä huolimatta koristeessa on herkkyyttä ja persoonallisuutta.


Itselläni oli yhdessä vaiheessa inho kuusenkoristelussa koristeköynnöksiä kohtaan. Ne näyttivät jotenkin kököiltä. Silti joka vuosi tämä koristeköynnös pääsi kuuseen. Itselläni ei ole mitään hajua onko tämän joku tehnyt itse, vai olisiko peräti ostettu. Se on erilainen, kimalteleva ja värikäs. Hyvin erilainen kuin ne perinteiset pörheät köynnökset. Yksinkertainen, mutta niin kaunis. 


Lopuksi vielä tuorein tulevien vuosien suosikkini. Viime jouluna mieheltäni saamani Pikku Myy -pallo. Siellä se roikkuu kuusessa vanhojen rakkaiden rinnalla.

Niin ja löytyihän niistä koristeista vielä muutakin jännää. Kuten Itä-Saksassa eli DDR:ssä valmistetut kuusenkynttilät 60-luvulta, sekä varma palaturvallisuusriski kuuden setti kävynmallisia aidoille kuusenkynttilöille tarkoitettuja pidikkeitä. Muistan, että lapsuudessani joskus polttelimme kuusessa aitojakin kynttilöitä noissa pidikkeissä sähkökynttilöiden lisäksi, mutta tuolloin kuusta ei kannattanut jättää hetkeksikään valvomatta.

Koristelin kuusen tänä vuonna ensimmäisenä adventtina. Meidän "ikikuusi", kun ei karise. Vanhoja koristeita käsissä pitäessäni ja Irjan hetkeksi sydämen kohdalle painaessani, olin jälleen se tonttulakkinen lapsi koristelemassa kuusta. Vatsanpohjassa perhosia ja sydämessä aitoa joulun odotusta.

Onko teillä koristesuosikkeja?

Huomisen luukun löydätte täältä.


1. luukku Viilankantolupa
3. luukku Wind it up
4. luukku Miss Aria
6. luukku Levoton tyttö
7. luukku Lazy Dynamite
8. luukku Keyword: Love
21. luukku Dixi
23. luukku Juille's
24. Yllätys
  1. Olipa herkkä postaus. Lämpöistä joulun odotusta sinulle, Jonna <3

    VastaaPoista
  2. Ihana <3<3<3<3<3
    Itselle myös tuttuja nuo nauhatupsukoristeet, mitä nyt ovat.. Varamummulla, eli isäni tädillä (mummu oli jo mennyt kun minä synnyin) sain itse sisarusten kanssa koristella kuusta.. Noita samoja tupsuja oli monen värisenä ja osa mennyt rikkikin, silti ne kuuseen kuuluivat.. osa roikkui kiharana siitä metallikoukusta niin että nuo nauhat törrötti joka suuntaan, ja toisissa oli pelkkä hapsuinen nauha jäljellä <3 .. Ihania vanhoja koristeita, vaikka minkä näköistä palloa, ja suomenlippunauhan muistan myös. Varamummu kuoli puolitoista vuotta sitten, tuli hurja ikävä taas kun luin tämän.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, noitakin hapsuja on korjattu ihan karusti teipillä tai muuten ne lähtevät purkautumaan. :D Oliskohan noita sitten ollut peräti valmiina myynnissä vai puoli Suomea askarrellut niitä jonkun lehden ohjeen mukaan aikoinaan?

      Mummot. <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Myy on kyllä ihana ja on muuten painava pallo, sitä ei voi ihan joka oksaan laittaa. :)

      Poista
  4. Sinulla on kyllä taito kirjoittaa todella koskettavasti. Snif ja nyyh heti aamuun.

    Oma suosikkikoristeeni on isäni lapsena tekemä sininen lintu. Lisäksi diggailen itse tekemästäni tonttulakkipäisestä Sibeliuksesta. (Joo, makuni on joskus vähän eksentrinen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Sininen lintu kuullostaa ihanalta. Mua alkoi heti hymyilyttämään tuo Sibelius, se on varmasti hauska. :D

      Poista
  5. Koskettava ja kouraiseva tarina lapsen joulukokemuksesta. Mikään muu aika tai hetki vuodesta ei ole yhtä maaginen ja merkityksellinen. Joulussa on varmaan sekin niin erikoista, että rituaalit toistuvat niin samanlaisina, kuten se, että kuusi tuotiin sisälle ja sinä koristelit sen. Minäkin elän joka joulu uudelleen lapsuuteni jouluja, jotka vietettiin mummolassa pienessä rintamamiestalossa suurella porukalla.

    Nyt alkaa uudenlainen perinne, kun sait vanhat koristeet omaan kuuseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon muovikuusen kanssa perinteeksi on jo muodostunut ensimmäisenä adventtina koristelu, mutta tänä vuonna siinä oli jälleen jotain maagista noiden koristeiden vuoksi. <3

      Poista
  6. Ihana tarina! Nuo koristeet ovat varmasti sinulle todella tärkeitä! Mä kanssa muistan, että aina lapsena minä olin se kuka koristeli kuusen ja jos joku muu meni siihen koskemaan, niin otin koristeet pois ja koristelin sen itse uudestaan. Se on jotenkin ollut aina kovin tärkeetä<3 Mulla taitaa äidin luona olla, niin tärkeimpiä kuusenkoristeita ja ehkpä voisin kysäistä niitä jossain vaiheessa itselleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistava Fani, mä olisin luultavasti tehnyt samoin. :D Mummo tosin piti aina kovan huolen siitä, että kuuseen ei meillä muut koskeneet, koska se oli Jonnan juttu. ;) Kannattaa ehdottomasti jemmata ne rakkaimmat koristeet, noi on kuitenkin sellaisia, joita jotkut voi äkkiä heittää menemään.

      Poista
  7. Ihana tarina :) Minulla ei taida olla mitään suosikkikoristetta, joka vuosi tulee ostettua joulukuuseen uusia (käydään Stockmannilla koko pienen perheemme voimin), ehkä se uusi perinne on tärkeämpi kuin itse koristeet.

    VastaaPoista
  8. Ihana herkkä postaus. <3 Upeasti kirjoitat, tästä pystyy aistimaan kaikki ne tunnelmat, kaihot ja ikävät ja arvostuksen mummiasi ja tätiäsi kohtaan. <3 <3

    On mielenkiintoinen seikka, että sinut ja minut on mummi kasvattanut ja en lainkaan väheksy myöskään vaariani. <3 En tiedä itse tuntuu että sitä on erityisen kiitollinen mummille ja vaarille, jos olisin asunut vanhempieni kanssa en kenties olisi osannut arvostaa samalla lailla. Ainakaan nuorena.

    Muutama tutunkin näköinen koriste, niin liikuttavia juuri nämä vanhanaikaset. Metsästän sellaisia kirppareilta, jotta saisin sitä lapsuuden kuusen tunnelmaa taiottua. Meilläkin kaksi ikikuusta, koska kissat. Meillä bling bling kuusi, mutta ei sinnekään toki tuikata mitä tahansa, vaan ovat sellaisia nostalgisemman näköisiä kimallejuttuja ja sitten on vanhan ajan kuusi. Lempikoristeina on vanhanaikainen juna ja lasipallot joissa linnut. Ja vanhan ajan kuusessa kaiken maailman Lexington koristeet ja laste tekemät Suome liput. :)

    Ihanaa päivää ihanalle Jonnalle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on itseasiassa ollut jo pidemmän aikaa hinku alkaa metsästämään vanhoja koristeita, mutta pelkään, että homma lipeäisi nopeasti käsistä, joten olen vielä malttanut mieleni. :) Niissä on jotain erityistä, mitä noista uudemmista ei irti saa. Jään odottelemaan kuvia sun kuusista. ;)

      Ihanaa viikon alkua sinne!

      Poista
  9. Voi miten ihana ja liikuttava kirjoitus! Tästä aistii sen aidon joulutunnelman eikä kaupallista hullunmyllyä :) Tämä sai viikon käyntiin sellaisella lapsuuden joulun mielialalla. Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Ria! Lapsuuden joulut oli parhaita, niitä muistelemalla ainakin itse saan usein sen aidon joulun tunnelman. <3

      Poista
  10. Oih, miten ihastuttava joulu(koriste)muistelo! :) Myös minulla oli tapana koristella lapsuudenkodin muovikuusi, myöhemmin teininä jopa kokosin painavan kuusen itse. Joskus vieläkin haistan sen muovisen kuusen pistävän ja koristeiden hitusen ummehtuneen hajun. Omaan kotiin en ole koskaan joulukuusta hommannut, jotenkin haluan vaalia kuusenkoristelua lapsuuden/teini-iän juttuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli miehen kanssa monta vuotta oikea kuusi, mutta ajokortittomille ja autottomille se oli hankala yhdistelmä. Tässä lähellä ei missään ole usein kuusia myytävänä ja välillä rahjasimme kuusta useita kilometrejä lumisateessa kantaen. :D Pari vuotta sitten päätimme, että nyt loppu ja kävimme ostamassa ikikuusen. Toki kuusia saisi tilattua kotiinkin, mutta siihen en halunnut lähteä, kun olen niin tarkka niiden ulkonäöstä. Meillä oli aina kotona tummanvihreitä paksu oksaisia kuusia, joissa olisi usein myös käpyjä ja se asettaa kriteerit kuusen ulkonäöstä aika korkealle. hih

      Poista
  11. Mummollesi tuli varmasti hyvä mieli, kun sai tärkeistä koristeista kertoa sinulle. Ja tiesi, että sinä pidät niistä hyvän huolen ja jatkat arvokasta perinnettä.

    Kakkupaperinen enkeli pääsee joka joulu Pentikin latvatähden alle. On kaveri jo aika riepu, mutta enkeliksi tunnistaa.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkupaperinen enkeli kuullostaa ihanalta. Mahtava traditio!

      Poista
  12. Ihania koristeita! Mummosi kyllä selvästi tiesi, kenelle aarteet pitää antaa edelleen. <3

    Meilläkin oli lapsuudenkodissa eläviä kynttilöitä kuusessa, ja ne olivat aina paras osa koristeita mun mielestä. Sitä tunnelmaa, mitä kynttilät luo ei kyllä voita mikään. Mies on liian turvallisuushakuinen, ei ikinä antaisi laittaa oikeita kynttilöitä, joten sitten ollaan ilman, Tekokynttilöitä en suostu oikeaan kuuseen laittamaan, prkl! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsiläinen, oikeiden kynttilöiden kanssa kyllä pitää olla tosi tarkka, ettei koko talo ole tulessa. :D

      Poista
  13. Minullekin kuusenkoristeet ovat aina olleet tosi tärkeä juttu. Äitini arvosti niiden suhteen kauneutta ja laatua ja siirsi sen arvostuksensa myös minuun. Kauneimmat kuusenpallot ovat yleensä aina ne lasiset! Tosin Mummolassa kaikki kuusenkoristeet olivat kauniita ja kuusen arvoisia, ihan sama mitä materiaalia ja/tai miten vanhoja ne olivat! Mummolan koristeissa on muutamia itse tehtyjä juttuja joista en tiedä ovatko äitini ja sisartensa tekemiä vai vielä vanhempia. Koristeet ovat vanhassa ja tukevassa kannellisessa pahvilaatikossa.

    Se on jännä juttu, minulla on kolme sisarusta mutta muistoissani minä aina koristelen kuusta yksin.... Minulle oli aina tärkeää mikä koriste meni mihin paikalle. Kaikkein kauneimpien ja arvokkaimpien piti olla ylimpänä. Tietenkään ihan pienenä en vielä erottanut koristeista mitä materiaalia ne ovat ja maku senkin suhteen mikä pallo ja miksi oli hienoin oli hieman erilaisin perustein perusteltu kuin myöshemmin ;-), mutta jossain kohtaa kuusenkoristelusta tuli minulle ihan erityinen ja tärkeä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä halusin pienenä aina lasiset kuusenpallot, kotona oli muovisia... Lasiset ostin heti, kun muutin omaan kotiin. Se oli sellainen pikkutytön toteutunut haave. Ovat vielä käsinpuhallettua lasia, tykkään niistä ja sopivat hyvin noiden vanhojenkin koristeiden kanssa. Ostin ne pilkkahintaan joulun jälkeisistä aleista, heti neljä viiden kappaleen pakettia. Ovat niin ohuita, että pari on vuosien saatossa hajonnut, mutta muut ovat ehjiä. Lasisissa on tosiaan tiettyä taikaa.

      Hah, hauska, että muistoissasi koristelet kuusta yksin, tuntuu olleen tärkeä juttu. <3

      Poista
  14. Viime vuosina olen harvoin ollut kuusta koristelemassa, olen jättänyt sen suosiolla nuoremmille ja antanut heille mahdollisuuden luoda omia muistoja joulukuusen koristelusta. Mutta mikäli osallistun koristeluun, kaivan laatikosta nimenomaan ne omasta lapsuudesta tutut koristeet. Ei haittaa vaikka ne eivät ole yhtä kiiltäviä tai ehjiä kuin uudemmat, mutta juuri ne muistuttavat lapsuuden jouluista.

    Viimevuosina olen miettinyt pitäisikö ostaa joka joulu yksi erikoisempi koriste, joka muistuttaisi myöhemmin nimenomaan siitä joulusta. Ehkäpä aloitan nyt uuden perinteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo joka joulu yhden uuden koristeen ostaminen on mahtava idea, joka kannattaa ottaa toteutukseen. Juuri sinä jouluna ostettu koriste tuo sitten aina elävästi pintaan juuri sen joulun. <3

      Poista
  15. Ihania muistoja, ihana postaus! Mulla ei ole mitään suosikkeja, tykkään ostaa uudet koristeet kauden hittiväreissä. Olisi kyllä toisaalta kiva ostaa aina joku vähän kalliimpikin koriste per vuosi, mutta ei täällä "maalla" sitä valikoimaa niin ole kuin etelässä. Olin nimittäin viikonloppuna omassa henkilökohtaisessa taivaassa Stockan joulukoristeosastolla. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Stockan joulukoristeosasto on kyllä aika makee. Olen menossa huomenna HKI ja vakavasti harkitsen siellä pyörähtämistä. Pelkään, että ajoitus vaan osuisi ruuhka-aikaan ja silloin en kyllä itse pysty siitä fiilistelemään. Pitäisi olla joku hiljainen hetki, niin minäkin voisin nauttia. ;)

      Poista
  16. Ihana teksti ja aihe <3 Eipä täälläkään ollut kyynel kaukana kun tätä luin.

    Kuinka ihana jouluperinne, meillä äiti laittaa mun ja mun siskon ja veljen tekemät tontut, keitiön ovenkarmiin kiikkumaan joka joulu. Tarviipa ottaa kuva niistä kun nyt taas äidille mennään joulua viettämään.

    VastaaPoista
  17. <3. Joskus aiemminkin olen tainnut sanoa, että jaan sun kanssa sen, miten tärkeä oma mummo voi olla. Ihanaa oli lukea tämä tarina. Kiitos kun jaoit muistojasi. Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummot on ihania! <3 Toista mummoani en oppinut koskaan tuntemaan, mutta toinen oli sitäkin rakkaampi.

      Poista
  18. Mulla ei ole omassa kodissa ollut koskaan joulukuusta, mutta vanhempieni luona kuusenkoristeluperinne kuuluu aattoaamuun. Joulukuusen koristeissa on muutama itse tehty aina laitettava koriste, mutta myös uusia joulupalloja varsinaiseen tusinatapaan ostettuina.

    Joulukoristeista esim. isoveljeni kerhossa n. 6-vuotiaana tehty maitopurkista väsätty tonttu-ukko on aina samalla paikalla. Ja veljeni on nyt 38 v.

    Kaunis kirjoitus ja mukavan erilainen tähän kalenteriteemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistelin, että noissa koristeissa piti olla mukana mun 7-vuotiaana tekemä tonttu, mutta sitä ei enää löytynyt, olisi ollut niin loistava. Lasten tekemät on aina niitä koskettavimpia.

      Poista
  19. Olen vaihteeksi pahasti myöhässä, mutta aivan ihana postaus <3

    VastaaPoista
  20. Kaunis postaus<3 meillä löytyy myös mummolasta noita vanhempia koristeita ja juurikin noita ihmeellisiä koristetupsuja. Mä inhoan niitä:D olen enemmän perinteisempää pallotyyppiä. Mullakin oli tapana käydä mummolan kuusi koristelemassa aina jouluksi, Se kuusi oli iso, aina pirtin lattiasta kattoon asti:) ihania muistoja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Noi koristetupsut on kieltämättä erikoisia. Olisko ne olleet in, joskus 70-luvulla?

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives