Ihana 80-luku


Tuttavani on pitänyt Facebookissa päivittäin pian kuukauden verran Euro- ja Italodiscon kasarikisaa. Päivittäin kappaleita kuunnellessa, mieli on mennyt automaattisesti omaan lapsuuteen sille kultaiselle 80-luvulle. Olen syntynyt vuonna -77, joten 80-luku on aikaa, jonka muistan hyvin, se oli myös sitä aikaa, kun olin lapsi. Lapsuuteni ei ollut todellakaan mikään helppo, kuten olen täällä monesti kertonut, mutta minulla on silti aivan valtavan paljon myös hyviä muistoja juuri 80-luvulta. 

Lapsuus on siitä ihanaa aikaa, että sinulla ei pahemmin ole velvotteita, mutta se on aikaa, jolloin opit havannoimaan maailmaa ja kaikki mitä silloin tapahtui, vaikuttaa sinuun tänäkin päivänä. Maailma on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa paljon, tilalle on tullut valtavasti hyvää, mutta myös huonoa. Se on tietenkin selvää, että nyt myöhemmin juuri ne hyvät asiat ovat niitä, jotka muistaa parhaiten. Ne ovat juuri niitä asioita, jotka tekevät itselle nostalgisen olon. Voin jonkun sen aikaisen kappaleen kuullessani, olla välittömästi ala-asteen discossa ja huomaan, että silmääni on joutunut "roska". Koska minulle on tullut tästä tutun kasarikisasta niin nostalginen olo, niin ajattelin täällä bloginkin puolella muistella niitä asioita, mitkä olivat silloin lapsuudessani hyvää ja mitä kaipaan. Sekä niitä asioita, joista olen todella onnellinen, että olen saanut kokea ne. 


Kiinantossut ja puukengät

Lapsena käytin kesällä tasan kolmia kenkiä: kiinantossuja, puukenkiä tai sellaisia muovisia sandaaleita, jotka olivat silloin niin muodikkaita. Muistan vieläkin miten puukenkien ääni kaikui rappukäytävässä, kun juostiin portaissa. Kengät olivat siitä huonot, ettei niillä voinut hyppiä twistiä, joten silloin piti vaihtaa jalkaan matalammat kiinantossut. Hypin kesän aikana kengät puhki.

80-luvun kasvatus

Maailma oli tuolloin hyvin erilainen. Se tietenkin tiesi sitä, että 80-luvulla lapsuutensa kokeneet saivat varmasti viettää nykymittakaavassa todella vapaan lapsuuden. Oli tiukkoja sääntöjä, mutta oli valtavasti vapautta, mutta toisinaan myös yllättävän paljon vastuuta. Ei ollut kännyköitä, niin meillä kotona seurattiin vain ruoka-ajoista, että ollaan "hengissä". Suurin osa päivästä meni niin talvella kuin kesälläkin ulkona. Muistan, että aamupalan jälkeen seuraavan kerran piti näyttää naamaansa ruoka-aikaan, sitten taas mentiin, kunnes piti ilmaantua illalla sovittuun aikaan takaisin. Vanhemmat lapset pitivät huolta nuoremmista. (järjetön vastuu!) Noissa väleissä ei kukaan kysellyt perään. Olen tänä päivänä joka päivä ihan äärettömän onnellinen siitä, että olen voinut viettää lapsuuteni ilman sosiaalistamediaa ja kännykkää, niin älyttömältä kuin se kuulostaakin blogia pitävän suusta.

Yksi asia oli tuohon aikaan vahva ja se oli vanhempien kunnioitus. Koska työttömyys oli vähäistä, en oikeasti muista lapsuudestani lähipiiristäni juuri lainkaan työttömiä, kaikki olivat jossakin töissä. Tämä kertoo melkoisesta yhteiskunnan rakenteen muutoksesta. Joulut olivatkin yltäkylläisiä, ei turhaan sanota, että 80-luku oli yhtä kulutusjuhlaa. 

C-kasetit

Minulla on vieläkin pino kotona itse nauhoitettuja C-kasetteja. Muistan, että musiikkiohjelmista nauhoittaessa piti olla tarkkana, että katkaisee nauhoituksen oikeaan kohtaan, ettei puhetta tule nauhalle. Edelleen kun kuuntelen niitä, niin se napin painalluksen ääni mikä lopettaa nauhoituksen ja rahiseva kasetin pyörimisen äänet taustalla saavat hymyilemään. Kasetilta pystyi kuuntelemaan vaikka tuhat kertaa putkeen halutessaan tuon ajan hittejä mm. Trollin Jimmy Deania, kunhan jaksoi kelata kappaleen joka kerran takaisin alkuun.

Kiinankaali

Tekeekö tästä enää nykyään kukaan mitään? Kaupan hyllyltä sitä sinnikkäästi löytyy ja itsellä on monta kertaa ollut mielessä tuunata aito kasarisalaatti nykypäivään. :D Alkuperäiseen tietenkin tuli kiinankaalia ja ananasmurskaa, juhlavampaan versioon heitettiin sekaan myös kurkut ja tomaatit.

Pinkki

Muistatteko sen Superin mallisen vaaleanpunaisen jäätelön, missä oli suussa poksuva kuori? Kunpa saisi sitä vielä kerran syödä.

Mitä en sitten halua muistella?

Muotia, kenkiä ja hoopseja lukuunottamatta. Vieläkin menee vilunväreet pelkästä ajatuksesta, vaikka taisin välttää itse pahimmat karikot, koska kasvattajana toimi aika konservatiivinen mummo. :D Oletteko muuten huomanneet, että kasarista vaikutteita saaneita vaatteita on juuri nyt aika paljon tarjolla? 


Mitkä ovat lapsuutesi nostalgisimmat muistot?



  1. Itse olen ysärilapsi. Omaa lapsuutta ei leimaa yltäkylläisyys, mutta muutenhan hyvin samanlaisia kokemuksia sun kanssa sieltäkin. Touhu oli aika vapaata, sikäli että kun mentiin pihalle kotiin palaamisen ajan tunnisti usein siitä, että aurinko alkaa laskea. :D Monia ruokia kaipaan, kuten Frisco-limsoja, Fanny-rahkaa ja Muumijäätelöitä. Muoti on myös sellaista, mitä ikävöin. Se oli niin käytännöllistä ja mukavaa! Ja ysärillä vielä vaatteita ei ollut kaapit pullollaan, vaan lempivaatteita käytettiin puhki. Ainakin meillä päin. Olenkin tyytyväinen, että ysärimuotia on ollut kaupoissa nyt muutaman vuoden. Tosin nollarit on seuraava askel, ja se alkaa näkyä jo. Sitä en kaipaa, hyi olkoon.

    C-kassut ja vinyylit ovat muistissa selkeästi. Meillä kun ei ollut cd-soitinta, mistä jaksoin marista hartaasti ja usein.

    Olipa ihana juttu! <3 Ps. Mistä noita kiinantossuja löytää????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oikeasti karua ajatella, että vielä vuonna 90 työttömyysprosentti oli alle 3... no siitä tultiinkin sitten melkoista vahtia alas. :/ Jospa toi Fanny-rahka tulis, kun innostuivat tuomaan niitä muitakin. :D

      Ei ollut mullakaan kaapit pullollaan vaatteita, mulla oli vaan kahdet farkutkin, kun toiset oli pesussa niin toiset oli jalassa. :D

      Kiinantossuja saa Wishilta. ^_^

      Poista
  2. Ah, mä oon syntynyt 1983 mutta hyvin samoilla linjoilla sun kans! Oon monta kertaa miettinyt, että nykyään lapset varmaan otettaisiin huostaan, jos meidän lapsuusjutut olisivat nykyäänkin käytössä 😂

    Mäkin muuten oon meinannut ostaa kiinantossut ihan tässä lähiaikoina 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihan takuulla otettais, sitä oon itsekin nauranut. :D Jännintä oli vaikka oli vapautta tosi paljon, niin kuri oli kyllä pikkaisen toista luokkaakin sitten...

      Oikeasti ihan parhaat kengät kävellä, jännää ettei noista tule edes mitenkään pikkutyttömäinen olo, vaikka eka kuvittelin, että tulisko, että jää käyttämättä, mutta ei musta ne näyttää klassisilta ja menee minkä kanssa vaan. :D

      Poista
  3. Mua vähän ihmetyttää, että nykyään jo ekaluokkalaisilla pitää olla älypuhelimet, että vanhemmat saa lapsiinsa yhteyden heti. Ei meidän lapsuudessa kenelläkään ollut edes niitä yksinkertaisempia kännyköitä ja vielä ollaan hengissä! Kasarimuodin nousua oon myöskin kauhulla seurannut, mutta toisaalta vähän huvittuneena, kun niiden käyttäjäkunta on pääsääntöisesti 90- ja 2000-luvulla syntyneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, mutta ilmeisesti ryhmäpaine ja lisäksi koulujuttuja hoidetaan what's app -ryhmien kautta. Mä oikeasti olisin tossa suhteessa oikeasti aika tiukka kasvattaja, jos olisi omia lapsia. Koittaisin mahdollisimman pitkään pitää erossa älylaitteissa ja senkin jälkeen rajoittaisin käytön tarkasti. Onneksi ei tarvi miettiä näitä juttuja. :D

      Takuulla kasarimuoti kolahtaa niihin, jotka eivät ole niitä itse joutuneet käyttämään. LOL

      Poista
  4. Muistan ton jätskin...se oli jopa jännittävää kun raksu suussa. Kiinantossut muistan kans ja nahkalenkkarit...varrella tietysti ja niitä ennen tarralenkkarit. Tvistiä hypittiin ja tehtiin sokkeloita. Sitten oli niitä palloja, jota heitettiin ja keräiltiin...kaiken värisiä ja kokosia ja joku super niiden nimi oli. Farkkutakki piti olla ja muistan kun sain ekat Levi's farkut...käytetyt ja lahjotuksena... olin hetken luokan suosituin, kun kaikki tuli niistä kysymään. Beavers oli toinen merkki...mutta ne oli nolommat😣...olen syntynyt 76.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän odottanut, että se tuotaisiin takaisin, kun Superitkin ilmestyi. Se hedelmä päällinen ja vaniljajäätelö sisuksena oli vieläpä todella hyvää. :p

      Haha, mä muistan, että kaikilla piti olla Levikset, jos ne oli jotkut muut, ne oli nolot. :D

      Poista
  5. Aika samankaltaisia muistoja löytyy, vaikka lapsuuteni meni enemmän 90-luvun puolelle. Olen myös todella onnellinen että olen kokenut ajan ja vieläpä lapsuuden ennen älylaitteita ja somea. En tiedä olinko ainoa mukavuudenhaluinen, mutta jotenkin minusta tuntuu että lasten (silloin myös 9-12 -vuotiaat olivat lapsia :D) vaatteet olivat paljon käytännöllisempiä. Minä ja kaverini vetelimme samoilla lenkkareilla niin, ettei erillisiä kenkiä tarvittu esim. liikan ulkotunneille. Eikä sisäpelikenkiäkään pahemmin käytetty :D Nyt katselin lomapäivänä kun koululaiset yrittivät pelata koripalloa ballerinoissa, narusandaaleissa yms. Jalka -parat.. Tunnille soveltuvista vaatteista ei ollut tietoakaan. Kyllä, olevan hirveä nalkuttaja nykyään. Tähän sopii varmaan seuraava klisee: Ennen kaikki oli paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis miettii mitä leikkejä itse esim. leikki vielä 12-vuotiaana, niin nykyään niistä ollaan kasvettu ulos varmana jo viisi vuotta aiemmin. Sitten kuitenkin tehtiin samaan aikaan tuon ikäisenä juttuja, joita nykyajan lapset ei koskaan tekisi mentiin esimerkiksi saareen pariksi päivää yöksi ystävän kanssa, eikä kukaan valvonut. Tehtiin itse trangialla ruoat jne. Samaan aikaan sitten leikit oli sellaisia, mitä nykyään ei sen ikäisenä kukaan leikkisi. Eli taitoa oli vaikka kuinka, mutta mieli oli silti enemmän lapsi pidempään.

      Arvaa mistä tajusin tulleeni aikoinaan vanhaksi? Siitä kun sanoin ensimmäisen kerran tuon ennen kaikki oli paremmin. :D

      Poista
  6. Todella kiinnostava kirjoitus, Jonna, ja tuollaiset kiinatossut on mullakin ollut<3
    Mä olen ajatellut omaa elämänkaartani viime aikoina tosi paljon, koska seuraavat täydet vuosikymmenet ei ole kovin kaukana ja sitten sitä luokitellaankin jo "vanhukseksi";) Mun elämän parhaat vuodet oli 80-luvulla nyt, kun katsoo taaksepäin. Oma elämä ja maailmanmeno ylipäänsä oli paljon seesteisempää ja uhkakuvattomampaa. Nyt tuntuu, että maailma on tullut paljon turvattomammaksi ja arvaamattomammaksi, vaikka moni asia on kehittynytkin parempaan suuntaan. Just toi työttömyysasiakin, jonka mainitsit, oli ihan toista silloin. Sain itse ensimmäisen vakituisen työpaikankin vuonna -84 ilman ihmeempää työkokemustakaan suuresta firmasta ihan vaan, kun kävelin ovesta sisään ja esittelin itseni henkilöstöihmiselle. Hyviä työpaikkoja oli tarjolla, ja oli jopa varaa valita, mikä itseä miellyttäisi. Nyt ei puhettakaa moisesta, vaan kilpailu on ihan hillitön ja koulutus- ja työkokemusvaatimukset ihan valtavat niissä harvoissa vapaissa työpaikoissakin ja ihan tavallisissa duuneissakin, mitä nyt ylipäänsä on tarjolla. Tällaisen havainnon olen tehnyt jo pitkän aikaa.
    Kyllä 60- ja 70-lukukin olivat ihan kivaa aikaa, ja lapsuus silloin jotenkin huolettomampaa ja yksinkertaisempaa. Nyt on liikaa kaikkea härpätintä ja monet asiat ovat siirtyneet virtuaalimaailmaan, mikä aika uuvuttavaa ja häiriöherkempää, ainakin omasta mielestä. Liekö aika kuitenkin kullannut muistot, kun tässä sitä haikailee jo omaan lapsuuteen ja 60-luvulle...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Toi on oikeasti jännä, että vaikka 80-luku olikin vielä ns. kylmän sodan aikaan, niin sellaista turvattomuutta ei ollut elämässä tuosta huolimatta kuin nykyään. Mä muistan, että 80-luvulla ihmiset lähti kävelemään työpaikasta, jos ei napannut ja seuraavana päivänä käveltiin vain uuteen, yleensä töihin pääsi kun käveli sisään ja kysyi olisiko jotain, sai aloittaa heti. Nyt kun töitä on vähemmän tarjolla, monet kärsii raskaissa itselleen ei mieluisissa työpaikoissa vuosikausia ja kuluvat loppuun, koska ei voi rahojen takia lähteä. En usko, että tuohon maailman aikaan kukaan pahemmin työstään väsyi ainakaan samaan malliin kuin nykyään, koska vaihto oli niin helppoa.

      Poista
  7. Kiinantossut ostettiin aina Annankadun kiinakaupasta, sieltä sai "aitoja" :D Perheen lomiin ja yhdessä tehtyihin asioihin palasi muistot tätä postausta lukiessa. Muistan miten hienot vaatteet käytiin ostamassa aina Tukholmasta. Kamalinta oli olkatoppaukset ja neon väriset tuulipuvut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nääkin on aidot, kiinalaiset tekstit sisällä ja kaikki. :D Mun mielestä HKI on ainakin joku paikka, mistä pitäis saada edelleen ostettua. Oon vieläkin ylpeä siitä, että mulla ei ollut neonväristä tuulipukua, ei oikeastaan minkään väristä, koska en suostunut pistämään niitä päälle, kaksi inhokkivaatettani lapsena ja teininä oli verkkarit ja tuulipuvut. :D

      Poista
  8. Apua miten ihana postaus ja kuvat susta. <3 Muistan niin sen poksuvan jädekerroksen siitä pinkistä jädestä. Ehkä juu eniten tulee mieleen patellavyöt, laskettelumerkit vaatteina, patellavyöt ja omg se kauhea permis ja poikatukka, näytin ihan pojalta.

    Suloista lauantaita Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis mun oli pakko tarkistaa, että oliko sen jäden nimi Pinkki, oli se. Mun kavereilla oli aina laskettelumerkin vaatteita, mutta mulla ei pahemmin ollut, kun en lasketellut, varmaan kaikki muut lasketteli paitsi en minä. :D

      Mukavaa lauantaita Tiia. <3

      Poista
  9. Muistan lapsuudesta paljon tv-mainoksia ja sen että kavereita tavattiin menemällä ovelle. Oli sovitut ruoka ajat ja aina oltiin ulkona. Ysärikoti oli mun mielestä ruma ja on edelleen. Kukkakuosit ja pastellivärit. Parhaiten lapsuuden musiikista on jäänyt mieleen Nylon Beat, Aikakone ja Movetron. Nylon Beat on mun lapsuuden ja teini iän soundi ja sitä mankka jaksoi aina jauhaa :D Kamalimmat ruokamuistot ysäriltä olivat tilliliha ja siskonmakkarakeitto. Vaikka olen elänyt lapsuuteni yärillä niin jostain syystä koen vahvaa 70-lukulaisuutta sen suhteen millaista haluaisin elämän olevan. Mutta se voi johtua siitä että äidillä on tosi tarkat kuvaukset siitä millaista elämä silloin oli omassa lapsuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka-ajat olivat tosiaan niitä, jossa vanhemmat tarkistavat, että ollaan hengissä, muuten ei paljoa sisällä näkynyt. :D Ysärillä oli muuten myös ne karseat nahkasohvat, ne tais tulla aluksi jo 80-luvun loppupuolella.

      Poista
  10. Mä oon syntynyt v. 1975 eli melkoisesti tuttuja asioita löytyi tästä kirjoituksesta =) Oi että, kiinantossut, mä niin rakastin niitä! Tässä joskus aikuisiällä hankin valkoiset satiiniset sellaiset. Nuo mustat samettiset olisi olleet ehdoton hankinta, mutta just silloin en niitä harmikseni bongannut. En muista olisiko jonkinlaisia mustia ollut sitten jossain vaiheessa myynnissä. Puukengät olivat myös tutut, meillä niitä kutsuttiin kopukengiksi =D Ja taidan tietää millaisia muovisia sandaaleita tarkoitat =D

    Mullakin taitaa vielä olla jossain tallessa kaikki C-kasetit. Nauhoitus oli tosiaankin tarkkaa puuhaa ja on hauska huomata kun kuulee jonkin aikoinaan itse nauhoittaman kappaleen josta tasan tarkkaan muistaa ne kohdat joissa nauhoitus on jostain syystä mennyt pieleen. Eräskin kappale loppuu kesken kun kasetti loppui ja aina sen kuullessani muistan kyseisen kohdan.

    Superin pinkkijäätelöä minäki oon kaivannut. Se kuorrutus taisi olla aika esanssisen makuista, mutta se poksahtelu..ai että <3 Tuolta ajalta kaipaan myös Wiener-tuuttia(?), muistaakseni se oli jotain aprikoosijäätelöä jossa oli sellainen ihana nougattäplä tuutin päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kopukengät on hyvä sana, hitsi sitä kalinaa kun niillä mentiin rappukäytävissä. :D Oi Wiener-tuuttu, mä muista mitä tarkoitat! Muistatko myös sen kääretortun tapaisen jäätelön joka oli oranssissa pyöreässä pakkauksessa, se oli kanssa yksi omia lemppareita. :p

      Poista
    2. Mulle tuli mieleen vaan yksi mehujäätelö, google kertoi sen olevan Spiraali (Pirkka -merkkinen), tarkoitatko sitä? =)

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives