Keyword: Love

Suklaasunnuntain aika, viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Koitan, ettei näin enää kävisi, vaan suklaasunnuntaita vietettäisiin tästä lähtien kerran kuukaudessa.

Elo-syyskuussa kauppoihin ilmestyi uutuus – Tupla Double Layer Mint -suklaapatukka. Tavallista Tuplaa tulee ostettua aina silloin tällöin ja tykkään siitä paljon. Sen sijaan lakritsiversiosta minulle riitti, kun maistoin kerran. Ei ollut minua varten.

Tuplan historia ulottuu yllättävän kauas. Alkuperäinen suklaapatukka tuli markkinoille vuonna 1960. Tänä vuonna onkin Tuplan 60-vuotis juhlavuosi.

Mintun makuinen Tupla herätti heti huomioni. Se tulisi olemaan joko hitti tai huti. Itsehän en pidä konvehdeista, joissa on minttutäyte. Jätän mm. suklaarasioista minttusuklaat syömättä. Fazermint on ehkäpä yksi inhokkikarkeistani. Kuka haluaa syödä hammastahnalta maistuvaa suklaata? Sen sijaan taas minttuinen Pätkis on ehdottomasti yksi parhaista, jos ei paras suklaapatukka, mitä kaupan hyllyltä löytyy. Joten pidän kyllä mintusta, kunhan sen maku on tarpeeksi hillitty ja suklaa siinä ympärillä on jotain muuta kuin tummaasuklaata.

Tiesitkö, että Tuplan pakkaus on suunniteltu avattavaksi kuten ylläolevassa kuvassa? Vai vieläkö revit pakettia päädystä auki? Patukan saa taitettua helposti kahtia, se oikein napsahtaa, kun sitä taivuttaa.  Patukan saa helposti syötyä sotkematta käsiään, mikä ainakin kesän helteillä on toivottava ominaisuus. 

Tupla Double Layer Mint on kuorrutettu maitosuklaalla ja riisimuroilla, jotka tuovat kivaa tekstuuria. Sisus on kaakaonougatia ja minttutoffeeta. Tuote on gluteeniton, joten se sopii myös keliaakikoille.

Mitkään Tuplien "erikoismauista" eivät ole mielestäni täytteeltään ihan yhtä meheviä ja pehmeitä kuin alkuperäinen. Tämäkään ei noissa ominaisuuksissa pääse aivan alkuperäisen tasolle, mutta on silti selvästi mehevämpi kuin omaan makuuni kuivahko lakritsi. Double Layer Mintissa on juuri sopivasti minttua makuuni, joten patukka oli hitti. En ostaisi tätä jokaiseen makean himooni, mutta silloin tällöin vaihteluna tämä on kiva, varsinkin kahvin kera nautittuna. 

Oletko maistanut Tupla Double Layer Mintia? Maistuuko mintun makuiset karkit?

Rentoa ja makeaa sunnuntaita kaikille!

En tiedä miksi, mutta nämä karkkipostaukset ovat jostain syystä nousseet koko blogin luetuimmiksi postauksiksi. Ne tuntuvat keikkuvan joka kerran julkaisun jälkeen luetuimpien listalla. Olen tästä suosiosta jopa hieman hämilläni. Tästä itseasiassa hyvin huomaa sen, että koskaan ei voi bloggaaja varmaksi tietää, mistä postauksista tulee hittejä. En kuvitellut, että ihmisiä kiinnostaisi karkkimakuni tai testailuni näin paljon. Bloggaajana tietenkin seuraan postausten tilannetta ja toisinaan haluan tarjota lukijoille sisältöä, mikä tuntuu kiinnostavan, niinpä tänään jatketaankin sitten samalla aiheella, mutta jälleen kerran hieman eri näkökulmasta. Aikaisemmat äitelän makeat postauksethan olivat Suuri yllätysmunatesti, TOP5 parhaat suklaapatukat ja Suuri Classic-jäätelötesti.

Tällä kertaa juttua karkkipusseista. En tiedä kehtaanko aloittaa tämän heti paasauksella, mutta aloitanpa kuitenkin. Lapsuudessani 80-luvulla ei myyty perhekokoisia yli 300g:n karkkipusseja, vaan kaikki taisivat olla maltillista 150g:n kokoa. Viime vuosinahan kauppoihin on alkanut ilmestymään myös pienempiä pusseja, mutta edelleen hyllyjä hallitsevat nämä minun mielestäni perhekooksi lueteltavat pussit. Olen todella perso karkille, mutta jopa minä pidän noita isoja säkkejä ihan naurettavan kokoisina. Omassa unelmamaailmassani pienet karkkipussit olisivat siellä kauppojen hyllyillä hallitsevia ja isoja pusseja myytäisiin jossain lattian rajassa pientä valikoimaa niitä haluaville. Luulen, että tämä olisi jo kansanterveydellinen tekokin. ^_^

Sitten niihin lemppareihin. Jos ostan tai pyydän miestäni tuomaan minulle kaupasta karkkipussin, se on oikeastaan aina joku näistä viidestä, en juurikaan syö muita. Suosikeistani hyvin huomaa, etten ole salmiakin tai lakun ystävä, en ole koskaan ollutkaan. Ainoat salmiakit mitä pidän hyvinä, ovat Salmixit, joita löytyykin yhdestä lempparipussistani. Sen sijaan rakastan suklaata ja hedelmäkarkkeja, tämä ei liene yllätys kenellekään. 

FAZER AMERIKAN PASTILLEJA – Ensinnäkin koko on juuri oikea. Rakastan näiden hampaissa rapsahtavaa pintaa ja maitosuklaasydäntä. Onhan siinä joku taika, jos nämä ovat olleet jo 50 vuotta myynnissä. Erityisen ihania yhdessä kahvin kanssa. Rouskis. 

MALACO HEDELMÄAAKKOSET – Nämä ovat edelleen lemppareitani, vaikka on pakko sanoa, etten tykkää tästä uudestä kosteammasta koostumuksesta ja pulleammasta tyynymäisestä muodosta niin paljon kuin niistä vanhoista, joissa pinta ei ollut koholla ja minusta ne ei olleet näin "limaisia" päältä kuin nämä. No yhtä kaikki, jos mieleni tekee hedelmäkarkkeja, nämä ovat parasta mitä tiedän.

CLOETTA POLLY – Näissäkin on vähän hillitympi koko, mikä on hyvä juttu. Ainoa karkkipussi joka aiheuttaa minulle sellaisen "lappomeiningin", että en osaa lopettaa ennen kuin käsi hamuaa viimeisen karkin pussin pohjalta. Syy, miksi näitä ei osteta kovin usein. :D Näitähän on muitakin versioita, mutta nämä siniset ovat parhaita.

PANDA SUKLAAMIX – Tämän kanssa on koettu kyllä tuotekehittämöllä oikea älynväläys, kaikki suklaalempparit samaan pussiin? Kyllä kiitos! Aloitan tämän pussin aina syömällä ensin sydämenmuotoiset Vadelmamarmeladit pois, tykkään niistä, mutta ne on vähiten hyviä mielestäni. Pussin helmi on isot neliskanttiset Mansikkanougatit, voittavat jopa Suklaa Crispit. Slurps.

MALACO TV MIX – Tähänkin pussiin tehtiin muutos, josta en ole ollut järin innoissani, siitä huolimatta tämä on edelleen markkinoilla olevista sekalaisista pusseista paras. Ennen kiikutin ainoastaan tassut miehen syötäviksi, mutta sen jälkeen kun osa Helmixeistä korvattiin jollain löllöillä pahanmakuisilla (mauttomilla) hedelmäkarkeilla, olen kiikuttanut myös ne mieheni jätemyllyyn. Helmixit ovat tässä pussissa lemppareitani ja olen vielä nyt vuosienkin jälkeen pyöristynyt, että jonkun typerästä älynväläyksestä piti mennä lisäämään pahoja hedelmäkarkkeja joukkoon Helmixien kustannuksella. Öyh. Tässä pussissa minulla on tarkka syöntijärjestys. Mies siis hoitelee tassut ja ne pahat hedelmät. Aloitan aina sienistä, jonka jälkeen siirryn liitulakuihin. Liitulakujen jälkeen tuhoan ne vaaleansinisillä nonparelleilla koristellut karkit, joiden jälkeen on vuorossa Helmixit. Salmixit jäävät yleensä pussin pohjalle ja ne nautin kahvin kera parina seuraavana päivänä.

Mikä on teidän lemppari karkkipussi? Onko teillä outoja tai pakonomaisia tapoja missä järjestyksessä syötte karkit niistä?