Keyword: Love

Kymmenen vuotta. Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun kirjoitin blogini ensimmäisen postauksen Lilyyn hammastahnoista. Vuosikymmen on pitkä aika, se on lähes neljäsosa eletystä elämästäni. Olen siis kirjoittanut blogia lähes neljäsosan elämästäni. Siitä onkin tullut ajan kuluessa tärkeä osa elämääni ja tällä hetkellä se on myös toinen työni. 

Bloggaaminen on muuttunut kymmenessä vuodessa hurjasti, lisäksi muut nopeammat alustat ovat syöneet blogeilta tilaa. On kuitenkin ollut ihana huomata, että blogejakin edelleen luetaan. Siitä kertoo tasaisen hiljaiseen tahtiin vuosittain nousevat kävijämäärät. Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset vain tykkäävät yksinkertaisesti lukea enemmän blogeja, vaikka se veisikin enemmän aikaa kuin nopea some. Käytän blogien lukemiseen enemmän aikaa kuin someen. Varsinkin ihonhoitotuotteista kunnolla tietoa etsiessä toiset blogit ja YouTube ovat lyömättömiä alustoja. Niistä saa paljon tarkempaa tietoa ja yleensä enemmän kuin muista kanavista. Lisäksi edellä mainituilla alustoilla julkaiset vaikuttajat tuntuvat jotenkin "läheisemmiltä", kun taas nopeat alustat jättävät minulle helposti etäisen kuvan. 

Uusia sosiaalisen median kanavia tulee koko ajan lisää ja niiden kanssa tuleekin käytyä tietoista taistelua, haluanko lähteä niihin mukaan. Ryhmäpaine on tietenkin osittain kova. Jos ajattelen blogia pelkästään työnä, niin tietenkin pitäisi, koska eri alustoilla saa aina lisää kattavuutta. Arvostan kuitenkin niin paljon laadukasta vapaa-aikaa, että tällä hetkellä blogi, Instagram, Facebook ja Twitter saavat riittää. Snapchat oli yhteen aikaan ehdoton. Latasin itsekin sovelluksen vain poistaakseni sen. Nyt se on jo menneen talven lumia, koska varsinkin nuorisolle tilalle on tullu TikTok. Oma veikkaukseni jatkosta on se, että nuoret elävät maailmassa, jossa vaihtuvuus ja kyllästyminen nopeasti asioihin ovat suurta ja kohta TikTokin tilalla on uusi suositumpi alusta. En vain yksinkertaisesti koe itseäni tyyppinä, joka tuottaisi sisältöä TikTokiin. Sen vuoksi olen pysytellyt ulkopuolella, vaikka työn tuottavuuden näkökulmasta se ei ole järkevin ratkaisu.

Alusta asti onkin ollut tärkeintä se, että blogi ja kaikki mitä teen, näyttää minulta. Elämäni ei ole eteeristä eikä täydellistä, enkä siten halua bloginkaan näyttävän siltä. Kirjoitan aiheista joihin koen intohimoa, jos jokin ei tunnu oikealta, sitä ette tule koskaan näkemään. Viimeisen vuoden aikana isoimpia päätöksiä on ollut tuottaa myös sisältöä, johon ei välttämättä aina tarvita tuotteita. Toki kosmetiikkapainotteista blogia on täysin mahdoton kirjoittaa ilman tuotteita, mutta esim. kosmetiikan raaka-aineista tai ihonhoidosta yleisesti kertovat jutut eivät kaipaa rinnalleen uusia purkkeja. Uutuuksista pyrin nostamaan esiin niitä mielenkiintoisimpia, sekä ajankohtaisimpia juttuja. Kaupallisia yhteistöitä teen brändien kanssa, joiden takana voin seisoa ja joista aidosti pidän. Lisäksi olen mahdollisuuksien mukaan koittanut päästä myös siihen, että pystyisin tekemään tiettyjen samojen brändien kanssa pidempiaikaista yhteistyötä, jonka koen parhaana mahdollisena ja antoisimpana yhteistyönä molempien osapuolien kannalta. 

Yleensä olen blogin synttäreiden kunniaksi järjestänyt arvonnan, niin tänäkin vuonna. Arvonta on kuitenkin vasta ensi viikolla erään toisen postauksen yhteydessä. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä silloin on mahdollisuus voittaa laadukkaita meikkituotteita!

Kuvat: Teemu Helle

En ole koskaan ollut mikään aktiivisin bloggaaja somessa – en lähellekään. Itse asiassa minun pitäisi olla siellä paljon aktiivisempi mitä tällä hetkellä olen, varsinkin kun teen blogia osaksi myös työnä. Tänä päivänä yhteistyökumppanit haluavat näkyvyyttä pääsääntöisesti blogin lisäksi vähintään Instagramissa ja Facebookissa. Suoraan sanottuna se minua ei oikein kiinnosta, minua kiinnostaa tämä blogi ja tänne kirjoittaminen, kaiken muun tämän ympärillä tapahtuvan koen ns. "pakolliseksi pahaksi". Toki haluan Instagramiin toisinaan jakaa jotain elämästäni tai pitämistäni tuotteista, kun minusta tuntuu siltä. Mieleeni ei ole edes tullut ladata TikTokia. Snapchatia sentään aikoinaan vuosia sitten yritin, kun se tuli ja latasin sovelluksen puhelimeeni. Aika pian vähin äänin poistin sen, enkä ole sitä kaivannut. 

Facebookista olen ajatellut jo pitkään luopuvani kokonaan, mutta koska blogini sivusto on siellä ja tarvitsen sitä sillä tavalla työkaluna, en ole voinut. Twitter on somesta varmaankin se, mitä eniten käytän. Tosin korona-aikana minulla on alkanut mennä maku siihenkin. Sanotaanko niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Jos voisin päättää, seuraisin siellä Seppo-koiraa ja Topi the dogia, niin ja tietenkin uusinta tulokasta Diegoa. Onneksi sentään NHL alkoi taas pyörimään, joten Twitterin etusivuni täyttyy seuraamieni joukkueiden päivityksistä ja urheilutuloksista, sen sijaan, että näkisin siellä ainaista väittelyä milloin mistäkin asiasta tai tykkäyksien kautta huomion hakemista, kertomalla mitä itkettävimmän asian twiittaajan tämän hetkisestä elämästä. Yleensä tämä itkettävin asia ei edes koske heitä itseään vaan julkisesti kerrotaan lähipiirin sairauksista, joka mielestäni saattaa jopa rikkoa kyseisen henkilön yksityisyyden suojaa, mikä on minusta mautonta. En minä ainakaan haluaisi, että maatessani tiedottamana sairaalassa, mieheni kertoisi sairaskertomustani netissä ilman lupaani, koska se loukkaa yksityisyyttäni. Puhumattakaan niistä todella tarkkaan harkituista mukamas nokkelista twiiteistä, joiden tarkoitus onkin vain kerätä mahdollisimman paljon kommentteja ja saada huomiota. Enkä viitsi edes alkaa puhumaan niistä ihmisistä, jotka dramaattisesti miettivät poistuvansa Twitteristä, odotellen vuorokauden verran, että toiset twiittaajat anelevat jäämään takaisin, jonka jälkeen mieli on tietenkin muuttunut. En vain jotenkin jaksa. Se on niin typerryttävää.

Se ei johdu yksistään muista vaan suuremmalti osin minusta ja ehkä oman ajatusmaailman muuttumisesta tähän nykymenoon. Minulla on selvä someähky. Punnitsen nykyään todella tarkkaan, kuinka paljon viitsin käyttää someen aikaa. Haluaisin vähentää sitä entisestään, mutta blogin vuoksi se on hankalaa. Se on kuitenkin asia, jota kuitenkin suuremmalti osin rakastan. 

Instagramista, josta ennen tykkäsin paljon, on siitäkin tullut storiesien kautta paikka, jossa ihmiset ajavat omaa agendaansa, milloin mistäkin asiasta tai sitten paljastavat omasta elämästään lähes kaiken vessassa istumista lukuunottamatta. Ehkä joku näyttää tämänkin? Tosin sitä agendan ajamista vartenhan some osin on olemassa. Kantaaottaminen on yhteiskunnallisesti osin varmasti tärkeää, ja oman elämänsä paljastajista joku saa aina vertaistukea. 

Oma lukunsa on sosiaalisen median toiminnallisuudet ja tekoäly, toimivatko ne minun puolestani vai minua vastaan? Algoritmien tarkoitus on koukuttaa minut tiukemmin Facebookin tai Twitterin virtaan, mikä ei välttämättä tarkoita sitä että minulle tuodaan esiin niitä aiheita joista todella välittäisin. Tämä aiheuttaa esim. Twitterissä sen, että joudun rajaamaan seuraamiani profiileja voimakkaasti, missä ei ole mitään sosiaalista. Kysymys on heidänkin kohdalla enimmäkseen bisneksestä. 

En tiedä johtuuko tämä kaikki toisesta työstäni, joka on todella sosiaalista, etten halua sitä sosiaalista kanssakäymistä muina aikoina enää somen kautta, missä toista ihmistä ei tarvitse edes kohdata kasvokkain. Pohdin monesti, mitä kaikkea muuta itselleni paljon tärkeämpää ja mukavampaa voisin sillä aikaa tehdä, kun luen tai päivitän somea. Oma käyttämiseni on tälläkin hetkellä todella vähäistä, mutta olen jopa siitä ajasta mustasukkainen. Jos tämä rakastamani blogi ei olisi toinen työni, olisin varmasti vähintään Facebookin poistanut kokonaan. Instagramiakaan kohtaan en tuntisi sellaista julkaisupainetta, mitä tällä hetkellä, kun huomaan, että edellisestä julkaisusta on taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika. 

Onko sinulla samanlaisia ajatuksia vai rakastatko viettää aikaasi kaikissa mahdollisissa somekanavissa?