Postaus, jonka olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Julkaisua on viivästyttänyt monesti se, etten oikein ole tietänyt, miten sen muotoilisin. Ajatuksia on niin paljon. Osaksi se on varmasti ollut myös pelkoa puhua omasta alasta suu puhtaaksi, vaikka olen asiaa kyllä varsinkin viime vuoden aikana monissa postauksissa sivunnut. Fiksut ovat varmasti aavistaneet ja osanneet lukea rivien välistä, mistä kenkä puristaa. Viime aikoina olen alkanut näkemään paljon ulostuloja toisilta vaikuttajilta. Se on saanut minut ajattelemaan, ehkä olisi aika avata omakin suu ja kertoa missä mennään.
Kun aloitin bloggaamisen yli kymmenen vuotta sitten, kaikki oli todella erilaista. Alalla vallitsi tietynlainen uutuudenviehätys ja monet firmat eivät tuohon aikaan olleet edes tajunneet somen voimaa markkinoinnissa. Kosmetiikkapainotteisia blogeja oli muutamia todella aktiivisia. Vuosien saatossa kaikesta on tullut ammattimaisempaa, mutta myös yrittäjien määrä on kasvanut. Ammattimaisuus ei todellakaan ole huono juttu, jos vain siinä samassa pystyy säilyttämään aitoutensa. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki on siirtynyt yhä vahvemmin Instagramiin. Nopea alusta on se, mitä lähes kaikki haluavat. Kun elämä saattaa olla muutenkin hetkistä, on mielestäni ihana rentoutua jonkin rauhallisemman tahdissa, kuten lukemalla blogeja, joihin keskittyminen vaatii ihan eri tavalla aikaa. Iines Aaltonen kirjoitti blogikirjoituksessaan hyvin omat ajatukseni nopeista alustustoista.
"Olen kaivannut jälleen 'hitaamman' somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti."
Minulla on juuri tuollainen olo nykyään Instagramissa, jonka vuoksi vietän siellä yhä vähemmän aikaa. En saa siitä mitään irti. Rakastin alustaa vielä silloin, kun feedillä katseltiin kuvia. Se edusti minulle vielä sitä hitaampaa somea. Nyt mukaan on lisätty nopeat reelsit, ihan kuin storiesit eivät olisi riittäneet.
Varsinkin Instagram on tuonut alalle mukaan jos minkälaista yrittäjää, joita monet firmat eivät vieläkään tietämättömyyttään osaa kyseenalaistaa, vaikka asiaa on kyllä yritetty viedä eteenpäin bloggaajien osalta. Saavatko he oikeasti yhteistöistä sitä mitä he alun perin ajattelivat? Aluksi monet ostivat seuraajia saadaakseen tuolloin maagiset 10 000 seuraajaa täyteen, jolla määrällä sai sitten tehtyä suoria swipe up -linkkejä, joita monet yhteistyökumppanit toivoivat, ehtona että lähtivät yhteistyöhön. Ostamalla seuraajia monet saivat näyttämään itsensä suosituimmalta mitä oikeasti olivatkaan. Sen jälkeen alettiin ostamaan vielä tykkäyksiäkin, kun seurajien määrä ja tykkäykset eivät kohdanneet ja alettiin epäilemään vilunkipeliä. Tämä oli se ensimmäinen vaihe, jolloin itselläni alkoi mennä maku kyseiseen alustaan.
Enää seuraajamäärällä ei ole onneksi väliä, koska kaikki pääsevät tekemään suoria linkkejä, mutta toki määrällä on edelleen merkitystä monelle firmalle. Monet eivät vain ymmärrä, että vaikka sinulla olisi 30 000 seuraajaa, jos niistä alle 2%:a on sitoutuneita, se ei anna paljoakaan takaisin. Varsinkin, jos kohderyhmä markkinoinnin aiheelle ei ole oikea. Tiedän yhdenkin tilin, mikä pyörii suurimmaksi osaksi sen ympärillä, että vaikuttaja arpoo jatkuvasti tavaraa tilillään, pitääkseen seuraajamäärän korkealla. En viitsi edes aloittaa siitä, miten monet alalla pitkään olleet isot vaikuttajat tai julkkikset eivät edelleenkään merkkaa saatuja tuotteitaan niin kuin ne ohjeistuksen mukaan pitäisi – AINA ENSIMMÄISEKSI. Asia piilotetaan viimeiseksi perään, jota kukaan ei instafeediä selatessa näe, että tuote on saatu. Firmat eivät ole näistä oikein kartalla, joten yhteistöitä satelee väärinkäytöksistä huolimatta. Jos olisin maksajan paikalla, olisin todella tarkka, että yhteistyökumppani noudattaa annettuja ohjeita markkinoinnin osalta. Tämä vaikuttaa firman imagoon.
Niin niistä yhteistöistä... Mikaela Koskela sen hyvin sanoi storieseissaan jokin aika sitten. Kevyesti häntä siteeratakseni – "beige esteettinen fiidi croissant-kuvineen ja Chanelin käsilaukulla". Hymähdin, kun luin Mikaelan sanat. Juuri tuota tunnutaan haluavan. Suomessa eniten mainontaan käytettyjen vaikuttajien piiri on hyvin homogeeninen, kaikki näyttävät visuaalisesti samalta. Osasyy on varmasti tähän se, että sitä yhteistyökumppanit tuntuvat haluavan, joten muottiin on helppo solahtaa. En vain koe tuota muottia lainkaan omakseni.
Kun aloitin bloggaamisen olin reilu kolmekymppinen. Nyt olen kohta neljänkymmenen puolessa välissä ja on ollut ikävä huomata, että omalla alalla myös ikärasismi rehottaa ja voi hyvin.
Tiia on omassa blogissaan aiheesta monesti puhunut. Vuosien saatossa muutkin ovat nostaneet asian toisinaan tikun nokkaan. Yleensä on ollut nähtävillä hetkellinen tsemppaaminen, kunnes firmat palaavat nopeasti entisiin uomiinsa. Tässäkin toki saa ikäänsä vähän anteeksi, jos on beigeä, se Chanelin käsilaukku tai olet julkkis.
Ikääntymisestä on tullut vaiettu salaisuus. En huomannut asiaa ennen kuin täytin neljäkymmentä. Sen jälkeen alkoi vastaan tulla näitä tapauksia, että tajusin olevani toisille liian vanha. Kyllä, vaikka kyse on kosmetiikasta, joka todellakin on kaikenikäisille. Monet firmat joiden kanssa olin tehnyt vuosia yhteistyötä, alkoivat ottamaan "hajurakoa". Kun sitten kyselin perään, että mikä on syynä, etteivät enää kontaktoi minua, sain vastaukseksi lähinnä kiertelyä ja kaartelua. Kunnes ihan suoraan kyselin, että onko syynä ikäni, sain hiljaisen vaivautuneen myönnön vastaukseksi. Usein firmoille speksit tulevat ulkomailta emäfirmoilta ja sitten Suomessa vain toteutetaan markkinointia ulkomailta tulevien ohjeiden mukaan. Sen vuoksi yhteistyöt menevät suurimmaksi osaksi aiemmin mainitsemalleni homogeeniselle porukalle. Joten vaikka mainoksissa näkyy yhä enemmän kosmetiikassa vanhempia ihmisiä, varsinainen markkinointi halutaan järjestää nuorilla. Olen monesti katsellut parikymppisten storieseja, jossa hänelle on pr-toimiston puolesta lähetetty ikääntyvälle iholle tarkoitettuja tuotteita. Koska halutaan luoda meille vanhemmille mielikuvaa, että näytetään taas parikymppiseltä, kun laitetaan sitä nuoren mainostamaa voidetta kasvoille.
Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut tuoksujen osalta. Kun aloitin kirjoittamaan tuoksuista, lisäkseni ei ollut montakaan muuta, jota asia olisi blogimaailmassa kiinnostanut. Voisi varmaan sanoa, että olin asiassa Suomessa edelläkävijä. Muistan, kun kontaktoin kesällä 2013 erästä isoa firmaa ja siellä oltiin ihan hämmästyneitä, että tällainen mainostaminen on mahdollista. Olivat innoissaan ja lähettivät näytteitä ison laatikollisen. Tuo yhteistyö jatkui aina viime vuosiin saakka.
Moni on varmaan ihmetellyt, että miksi kirjoitan tuoksuista nykyään harvemmin. Tiedän, että monet löysivät tänne blogiin alkujaan juuri tuoksujen vuoksi. Syy on se, että tuoksunäytteitä ei enää oikeastaan saa lainkaan, tai no saat, jos kuuluu käsilaukkuporukkaan, sinulla on kymmeniätuhansia seuraajia Instagramissa tai olet julkkis. En ole tarpeeksi trendikäs ja suosittu, että minulle haluttaisiin niitä lähettää. En ole mitään edellämainituista, olen vain ihminen, joka on rakastanut tuoksuja lapsesta asti. Tämän olen kokenut omalta osaltani ehkä isoimmaksi pettymykseksi, koska tuoksut ovat aina olleet se oma intohimoni. Tuoksujen hinnat ovat nousseet vuosien aikana todella paljon, joten ei ole mitenkään mahdollista, että ostaisin jokaista uutuutta tai edes jokaista mielenkiintoista uutuutta tänne arvosteltavaksi, jotta voisitte sitten kuvauksieni perusteella löytää itsellenne mahdollisesti uuden kivan tuoksun.
Postauksen tarkoitus ei ole suinkaan mollata millään tavalla kenenkään alalla olevan tekemää työtä vaan pohtia enemmän sitä miksi tähän nykyiseen on menty. Tuoda esiin se, että ei tämä homma ole niin kiiltokuvamaista kuin monet saattavat luulla vaan pinnan alla on paljon muutakin. Paljon epäkohtia joita voisi korjata, jos vain haluttaisiin. Hankalaa se tietenkin on, kun kaikki käskyt tulevat osin ulkomailta ja Suomessa harvemmin niitä sitten uskalletaan lähteä kyseenalaistamaan, että mikä voisi toimia täällä meillä. Kuitenkin koen, että ikärasismiin vaikuttaminen olisi helppoa, jos vain olisi tahtoa.
Tästä päästäänkin siihen, että kaikki edellä mainittu saa aikaan sen, että omaa "asiantuntemusta" tietyistä aiheista ei yksinkertaisesti arvosteta, koska en ulkoisesti näytä tietynlaiselta, ole tietyn ikäinen, koska feedi ei ole tietynlainen, enkä ole julkkis jonka tekemisiä seurataan iltapäivälehdissä. Sanoinkin yksi päivä ystävälleni, että saan toisessa työssäni enemmän tunnustusta hyvin tehdystä työstä kuin tästä somemaailmasta, joka tuntuu nykyisin olevan pelkkää iskujen vastaanottoa, kunnes saan joltakin teistä lukijoista viestin, jolla taas jaksan jatkaa eteenpäin taistelua meidän muottiin sopimattomien bloggaajien ja vaikuttajien puolesta omalla tavallani.
Miten sinä olet kokenut nykyisen somemaailman?
Kuvat: Pexels
