Mikä vaikuttajamarkkinoinnissa moraalisesti mättää
Aluksi yritykset saattoivat lähettää yhden tai kaksi pr-tuotetta, mistä bloggaajat sitten innoissaan totuudenmukaisesti kirjoittivat, sillä olihan se nyt hienoa saada jotain ilmaiseksi. Vaikuttajamarkkinoinnin kasvaessa kilpailu kiristyi ja yritykset alkoivat asettaa pelkkiä pr-tuotteitakin vastaan isojakin vaatimuksia. Jos et anna saamillesi tuotteille näkyvyyttä, voit olla melko varma, että jatkossa näytteitä on turha odottaa. Tämä vaatiikin sitten vaikuttajalta rohkeutta, uskallatko olla esittelemättä tuotteita positiivisessa valossa, vaikka oikeasti et välitä niistä tuon taivaallista? Monet ratkaisevat asian tekemällä unboxauksen esim. Tiktokissa tai Instgramin Stories -osiossa. Esittelet nopeasti saamasi tuotteet, eikä sinun tarvitse ottaa niihin sen kummemmin kantaa, koska et ole ehtinyt vielä niitä kokeilemaan. Silloin lähetetty tuote saa kuitenkin näkyvyyttä ja yritys on tyytyväinen, sillä jo tämä saattaa herättää katsojan mielenkiinnon tuotteita kohtaan. Jokainen ymmärtää, ettei kenellekään voi olla joka päivä jotain uutta kivaa juttua, joka on ihan paras sillä hetkellä, kun päivän tai viikon päästä se onkin jo jokin muu tuote tai palvelu. Tämän vuoksi koen, että vaikuttajan kannalta parasta markkinointia on pitkäjänteinen yhteistyö muutaman hyvin valitun yrityksen kanssa. Tällaisia on vaikea saada ja siksi mainonta menee useilla työkseen tekevillä monien yritysten sillisalaatiksi. Seuraan Instagramissa erästä kissatiliä, joka on loistava esimerkki hyvästä mainonnasta. Heillä on muutama yhteistyökumppani, jotka kaikki sopivat täydellisesti tilin kanssa yhteen.
Samalla kun kilpailu on koventunut, myös pr-lähetykset ovat menneet koko ajan överimmiksi. Nykyajan sykli on se, että meille tuotetaan ulos koko ajan uutuuksia, joka saavat sinut tuntemaan, että se on saatava. Tämä tarkoittaa vaikuttajalle sitä, että uutta tavaraa saapuu kotiisi jatkuvalla syötöllä. Myös tässä kohtaa kysytään vaikuttajan moraalia, haluatko todella kotiisi tavaraa, jota et tule koskaan käyttämään tai kuluttamaan loppuun asti? Jossakin kohtaa on hyvä sanoa ei. Vaate-unboxaukset ovat hyvä esimerkki, miten sinut saadaan kuluttamaan lisää. Vaikuttaja lainaa tai tilaa kotiinsa kasan vaatteita, joita sitten esittelee seuraajilleen. Tämän jälkeen palauttaa vaatteet. Tarkoituksena on saada sinut ostamaan lisää jotain, jota et sitä ennen edes tiennyt tarvitsevasi.
Ihonhoitotrendit, joita luulimme tarvitsevamme
Ajattelin tänään puhua ihonhoitotrendeistä vuosien varrella. Mitä turhia tuotteita me himoitsimme ja blogeissakin teille esittelimme vaan todetaksemme ettemme tarvitse niitä? Tätä kirjoittaessa nauratti, koska totuus on, että olen itse haksahtanut lähes näihin kaikkiin ja mitään näistä en enää tänä päivänä käytä. Haluan myös sanoa sen, että jos sinulla on jotain näistä käytössä ja koet sen itsellesi tarpeelliseksi, niin anna palaa!
YKSI
Selluliitti -ja raskausarpivoiteet. Näiden markkinointihan perustuu täysin meidän naisten epävarmuuteen omasta kehosta. Epätoivoisena meistä lähes jokainen kokeilee mitä tahansa. Raskausarvethan ovat nimensä mukaisesti arpia. Totuus on, että suurimmalla osalla tuotteista joita näihin ongelmiin markkinoidaan ei ole minkäänlaista oikeaa tieteellistä tutkimusta takana. Selluliitti taas on niin syvällä ihossa, että sinne asti ei voiteet riitä. Oletteko ikinä miettineet, että jos joku olisi oikeasti keksinyt voiteen joka auttaa selluliittiin, hän olisi varmasti maailman rikkain ihminen.
KAKSI
Laitteet kasvojen puhdistukseen, muistatteko vielä Clarisonicin? Vuonna 2018 taisi olla kovin hype tämän ympärillä meillä Suomessa. Nykyään Foreo taitaa olla markkinoiden puhutuin. Kaksoispuhdistus riittää, et tarvitse näitä laitteita mihinkään. Laitteet voivat päinvastoin tuoda iholle ärsytystä ja likaisina tuoda sille epätoivottuja bakteereita
KOLME
Kasvojumppa. Kun kasvojumpasta/joogasta alettiin puhua muutamia vuosia sitten enemmän, tutkin asiaa aluksi kiinnostuneena, koska monet kertoivat saaneensa siitä positiivisia vaikutuksia. Olen epäileväinen ihminen, joten jäin odottelemaan, onko tällaisesta oikeasti mitään hyötyä. Tällä hetkellä tilanne on se, että useat ihotautilääkärit ovat sitä mieltä, ettei tälle ole mitään kunnon tieteellistä todistetta. On kulma olemassa yksi pieni tutkimus, missä ihmiset tekivät kasvojumppaa 30 minuuttia joka päivä ja sillä oli ollut jotain todella pieniä vaikutuksia poskien muotoon. Kyllä, poskien muotoon. :D Itse en olisi valmis venyttelemään naamaani puolta tuntia päivässä hyvin pienten tulosten vuoksi. Tässä trendissä on kuitenkin se hyvä puoli, ettei tästä ainakaan haittaakaan ole.
NELJÄ
Kalliit kosteusvoiteet tavanomaisella sisällöllä. Tässä nostan käteni myös nöyrästi ylös. Olen esitellyt täällä voiteita, joiden hinta on tähtitieteellinen. Enää en kuunaan pistäisi rahaa voiteiseen, jonka hinta on satojakin euroja. Varsinkin monissa juuri tosi kalliissa voiteissa on hyvin perinteiset sisällöt (La Mer, Dr. Barbara Sturm jne. hyvinä esimerkkeinä), mitkä eivät todellakaan tee voiteesta mitenkään parempaa. Jos sinulla on rahaa ja nautit niiden käytöstä, miksipä ei. Henkilökohtaisesti en vain näe enää perusteluja käyttää näin kalliita kasvovoiteita.
VIISI
Laitteet, jotka lupaavat kiinteyttää ja kohottaa kasvoja. Tällä tarkoitan esim. NuFACEn kaltaisia laitteita. Jos näitä jaksaa käyttää tunnollisesti, näkee varmasti pieniä muutoksia ihon kimmoisuudessa ja kasvojen muodossa. Jos et jaksa olla sitoutunut, etkä käyttää laitteita ikuisuuteen asti, ne pienetkin tulokset katoaa. Itse en jaksaisi tällaista päivittäin, mutta jos joku nauttii hoitaa ihoaan pitkäjänteisesti, niin tämä voi olla sinun juttusi. Myöskään LED-maskit eivät ole mikään avain onneen, vaikka niilläkin voi kotona säännöllisellä käytöllä pieniä tuloksia saada. Näiden kotikäyttöisten laatu vaihtelee vaan niin paljon, että itse menisin mieluummin tässä tapauksessa kosmetologille parempi laitteiden äärelle. Sen sijaan mm. mikroneulauksella on ihan tieteellisesti todistettuja vaikutuksia. Suosittelen, että käytät tähän kuitenkin ammattilaista.
KUUSI
Peel-off -naamiot. Nykytiedoilla kannattaisi kääntyä toisenlaisten naamioiden puoleen. Naamiota irti repiessä voi tahtomattaan vaurioittaa ihon pintaa, joka sitten altistaa ihoa esim. arpeutumiselle. Oi niitä aikoja, kun itsekin tuli käytettyä esim. revittäviä nenälaastareita.
Oletko ollut näissä ihonhoitotrendeissä aikoinaan aallonharjalla ja onko näistä vielä jotain käytössä?
Ikimuistoisimmat blogihetket
Hyvä puoli on se, että olen taltioinut näitä ikimuistoisimpia blogihetkiäni osin tänne blogiin, joten osasta voitte halutessanne klikata lukemaan alkuperäisen postauksen hetkestä.
Vuosi 2014 alkoi visiitillä Kauneuslinnassa. Muistan tuon päivän kuin eilisen. Se oli ensimmäinen minulle henkilökohtaisesti järjestetty tilaisuus päästä tutustumaan paikkaan. Tuona päivänä tunsin olevani kuin kuninkaallinen, niin hyvin minua kohdeltiin. Itseasiassa silloin kirjoittamani juttu ei edes tee oikeutta tuolle päivälle millaisena sen muistan. Kauneuslinnassa kului useampi tunti ja siellä vallinnut lämminhenkisyys ja rauhallisuus hurmasi minut täysin. Kuvitelkaa, että tuo kauneusalan yritys on ollut olemassa vuodesta 1946 lähtien. Artdeco on varmasti tunnetuin firman maahantuomista merkeistä.
TUOKSUT
Tuoksuihin liittyy ehdottomasti eniten muistoja, ne ovat samalla lämpöisiä, mutta samalla muistelu tuo suuhun kitkerän maun siitä, millaiseksi asiat ovat tuoksujen osalta menneet. Tuoksut ovat olleet juttuni lapsuudestani asti. Muistan, kun kesällä 2013 sain päähäni, että jospa ottaisin erääseen maahantuojaan yhteyttä, jos heitä kiinnostaisi antaa tuotenäytteitä tuoksuarvosteluja varten blogiini. Tuohon aikaan, kukaan ei blogimaailmassa juurikaan tuoksuista kirjoitellut, paitsi tuoksufanaatikoille oli tuolloin omat palstansa. Maahantuojat eivät vuonna 2013 olleet edes suurimmaksi osaksi ajatelleet tällaisen markkinoinnin olevan mahdollista. Sain viestiini nopeasti isolta maahantuojalta vastauksen, että hei, aivan mahtava idea ja laitetaan tulemaan sinulle tuoksuja. Lähetetyistä näytteistä kirjoittelin pitkin syksyä blogiini. Kertoo hyvin, kuinka innoissaan maahantuonnissa tuolloin oltiin tästä uudesta markkinointikanavasta. Kaikki blogiani lukeneet tietävät mihin tämä on viimeisen kolmen vuoden aikana mennyt. Ulkomailta isot omistajafirmat päättävät nykyään suurimmaksi osaksi keille tuoksunäytteitä lähetetään. Totuus on, että aika harvalla suomalaisella vaikuttajalla on niin paljon seuraajia, että täyttävät heidän kriteerinsä. Jostain syystä tätä seuraajamäärää ei suhteuteta Suomen oloihin. Seuraajatkaan eivät yksin riitä, sillä tuoksuja ei haluta markkinoida tietämyksellä vaan mielikuvilla. Tärkeää on, että sinun pitää näyttää tietynlaiselta ja edustaa tietynlaista elämäntyyliä tai olla julkkis, että vastaat heidän haluamaansa yhteistyökumppania. Voitte kuvitella, että en persoonana vastaa lainkaan tuohon kysyntään. Olen liian vanha, enkä ole julkkis. Oma tapani kertoa tuoksuista ovat kokemus ja tietämys asiasta, jonka kautta lukijani voivat tehdä omat johtopäätöksensä kiinnostaako tuoksu heitä vai ei. Tuoksun markkinointi elämäntyylilläni tai kasvoillani, eivät ole olleet täällä koskaan pääosassa. Nykyään en saa tämän vuoksi tuoksunäytteitä kuin yhdeltä maahantuojalta (kiitos L'Oreal) ja sitten on tietenkin ne itse ostetut, joista kirjoitan. Harmittaa edelleen, etten voi kirjoittaa teille esim. uutuuksista yhtä laajasti kuin ennen helpottaakseni ostopäätöstä, mutta tämä on nyt tätä päivää ja siihen on tyydyttävä. Oli kuitenkin todella hienoa olla pioneeri Suomessa tämänkaltaisen tuoksumarkkinoinnin tiimoilta.
Tuoksujutuista kolme tapahtumaa on jäänyt erityisesti mieleen.
Vuonna 2014 minua pyydettiin tekemään yhteistyötä Michael Korsin kanssa, kun Korsin tuotteet tulivat Suomeen. Yhteistyö jatkui vielä seuraavanakin vuonna. Tänä päivänä Korsin tuoksuja ei taida enää saada ollenkaan Suomesta kivijalkakaupoista.
Marc Jacobs Daisy Kiss -kampanja oli ensimmäinen yhteistyö, josta sain palkkion. Käväisin tuolloin myös maahantuojan kutsumana Helsingin Stockmanilla Daisy Eau So Fresh -tapahtumassa valitsemassa asiakkaille tuoksuja.
NORDIC COSMETICSIN (nyk. Sirowa) LANSEERAUSTILAISUUDET
Nykyään Suomen suurimman tuoksujen maahantuojan kevään ja syksyn lanseeraustilaisuudet olivat tällaiselle tuoksuista kiinnostuneelle informaatisin tilaisuus, mihin voi osallistua. Pidin huolen, että kalenteri oli noina päivinä tyhjä. Tilaisuuksissa pääsi tutustumaan etukäteen ilmestyviin uutuustuoksuihin, meikkeihin ja ihonhoitotuotteisiin, joiden maahantuojana firma toimi. Tuoksuja oli ihana tuoksutella rauhassa ja keskustella tuoksuista muiden tilaisuudessa olleiden kanssa. Päivien jälkeen olin aina todella hyvin kartalla uutuuksista ja omat suosikit olivat tietenkin nopeasti selvillä.
Keväällä 2016 sain kutsun Sokokselle tutustumaan Guerlainin Spring Glow -kokoelmaan. Pääsin tuolloin Guerlainin kansainvälisen meikkitaitelijan José Luis Yuven meikattavaksi. Voin sanoa, ettei minulla ole ollut koskaan niin dramaattista meikkilookia kuin tuona päivänä. Olin todella CHIC. :D Vieläkin katsellessa tuota meikkilookia, tykkään siitä ihan hirmuisesti, vaikka se ei ole lainkaan sellainen, missä kuljen päivittäin. Huulipunakin on sen värinen, jota en koskaan valitsisi itselleni, mutta jollakin tavalla se vaan sopii tuossa tyylissä. Alarajaukset ovat todella more is more, en tee niitä koskaan itselleni. Tämä opetti, että joskus voi hullutella ja on hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
BRÄNDILÄHETTILÄS
Bloggaajalle/vaikuttajalle/sisällöntuottajalle ehkäpä se korkein saavutus on päästä brändilähettilääksi. Tällaiset pitkään jatkuvat ennalta sovitut yhdessä suunnitellut yhteistyöt ovat molempien osapuolten kannalta järkeviä ja myös seuraajissa luottamusta herättäviä. Olin tuohon aikaan tehnyt blogia jo joitakin vuosia osa-aikatyönä, tämä oli tavallaan luonnollinen jatkumo. En voisi koskaan alkaa brändilähettilääksi merkille, josta itselläni ei olisi aiempaa kokemusta. Se ei olisi uskottavaa teille lukijoille ja pettäisin siinä myös itseni. Yhteistyöt tulivat luonnollisesti, sillä olin käyttänyt näiden brändien tuotteita useita vuosia ja kirjoitellut niistä myös blogissani. Olen edelleen erittäin otettu, että sain toimia kahden suosikkibrändini lähettiläänä. Jane Iredalen brändilähettiläs olin heinäkuusta 2020 lokakuuhun 2021. Yhteistyö päättyi, kun silloinen maahantuoja myi yrityksensä. Sensai käyttää mainontaansa yleensä paljon isompia nimiä, joten oli melkoinen kunnia, että joskus tietämyksellä ja sitoutumisella brändiin mennään pelkkien lukujen edelle. Sensain brändilähettiläänä toimin tammikuusta 2020 joulukuuhun 2021.
Kuka vielä muistaa Purkkimafian? Purkkimafia oli Suomen ensimmäinen blogiportaali, jossa oli mukana ainoastaan kauneusaiheisia blogeja peräti 30 kappaletta. Olin mukana portaalissa alusta asti. Lopulta Purkkimafiasta ei tullut niin mahtava juttu kuin alunperin ajateltiin. Jostain syystä näin "niche" ympäristö ei kuitenkaan kiinnostanut esim. mainostajia tarpeeksi. Tällä alalla mikään ei pyöri ilman rahaa. Lopulta tajusin jo parissa kuukaudessa, ettei Purkkimafia sittenkään ollut "mun juttu". Myöhemmin Purkkimafia kuopattiin lopullisesti. Silti todella hienoa, että tällaista yritettiin. En tiedä olisiko toiminut muualla, mutta ei Suomessa.
KOMMENTIT
Kun joskus on tuntunut pahalta, teidän kannustavat tai muuten vain ilahduttavat kommentit ovat saattaneet pelastaa päivän. Arvostan jokaista kommenttia suuresti ja pidän huolen, että myös vastaan jokaiseen edes jotakin. Se on vähintä mitä voin tehdä kunnioittaakseni teitä, jotka edelleen jaksatte kommentoida. Olen todella onnellisessa asemassa, sillä kaikkien näiden vuosien aikana olen saanut vain muutaman ikävän sävyisen kommentin ja viimeisestä sellaisesta on aikaa jo vuosia. Ikäviä kommentteja tuli eniten siinä vaiheessa, kun aloin aikoinaan saamaan pr-näytteitä blogijuttuja varten. Nykyään pr-näytteisiin on totuttu, mutta tuolloin se oli uutta ja varmasti lukijoistakin hämmentävää. Asiaan on vaikuttanut varmasti myös se, että minäkin olen löytänyt tasapainon asiaan. Tämä on ollut kuitenkin todella pientä verrattuna siihen, että monella tuntemallani bloggaajalla on aktiivisia kiusaajia/häiriköitä, jotka kokevat oikeudekseen jättää jokaiseen heidän postaukseensa jonkin loukkaavan tai alentavan kommentin. Kyse on tällöin jo vainoamisesta. Toiset ovat tehneet näistä jopa poliisille tutkintapyyntöjä. Nämä ovat somen valitettavia negatiivisia lieveilmiöitä.
Jos olet bloggaaja, mitkä ovat sinun ikimuistoisimpia hetkiä? Jos taas olet lukija, mitä sinä muistat blogistani parhaiten näiden vuosien varrelta?
Kolme asiaa
Huomasin Outin blogista kivan blogihaasteen ja ajattelin tarttua siihen. Kysymykset olivat kivoja ja jotenkin sopivia tähän vuoden alkuun, kun usein haluaa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
KOLME ASIAA JOIDEN TEKEMISTÄ OLET LYKÄNNYT:
Eilen näitä olisi ollut enemmän, mutta sain silloin tehtyä muutaman lykkäämäni jutun. Jostain syystä kaikki lykkäämäni asiat liittyvät jotenkin siivoukseen. Tykkään perussiivoamisesta, mutta kaikki muu ei oikein nappaa.
- Hanska-huivilaatikon siivous. Tämä on ollut räjähdyspisteessä jo pitkään. Suurin osa pipoista, hanskoista ja huiveista on sellaisia, joita kumpikaan meistä ei käytä. Saisi siistittyä, niin löytäisi helpommin haluamansa ilman hermojen palamista.
- Kellarivaraston siivous. Siitä on puhuttu nyt varmaan jo kaksi vuotta, että kun sen saisi kuntoon. Pieni askel otettiin syksyllä, kun vietiin sieltä jo hivenen tavaraa kaatopaikalle. Olen säästänyt ruokatilauksista tulleita pahvilaatikoita, joihin saisi laitettua jäljelle jäävät tavarat selkeästi. Kunhan vain saisi aikaiseksi...
- Astioiden järjestely. Tämä olisi aika pieni juttu, mutta en vaan saa tehtyä. Pitäisi siirtää osa astioista ylemmältä hyllyltä alemmalle, että paino jakautuisi tasaisemmin, eikä yhdelle hyllylle kertyisi kaikki paino.
KOLME ASIAA JOITA KAIPAAN:
- 80-luku. Tästä olenkin puhunut paljon viime aikoina. Kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja maailmaa, mikä silloin oli. En koe tätä nykymenoa lainkaan omakseni.
- Hiljaisuus. Tämä on sellainen asia, mitä kaipaan koko ajan enemmän ja enemmän. On herkkua, jos kerrostalossa asuessa saa tällaisen hetken edes joskus. Tuossa ennen joulua oli päivä, jolloin olin kotona, eikä tuntiin kuulunut mistään mitään ääntä. Käytin tämän ajan istumalla sohvalla kuuntelemalla hiljaisuutta, tekemättä mitään muuta. Kaipaan tuollaisia hetkiä. Tuntuu, että tarvitsisin sellaisen lähes päivittäin, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Kokeilkaa, pystyisitkö olemaan tunnin tekemättä mitään?
- Hyvät elokuvat. Oletteko huomanneet miten nykyään leffat toistavat toinen toisiaan? Ei tule enää juurikaan sellaisia tosi oivaltavia wow-efektin aiheuttavia elokuvia kuten vaikkapa Kuudes Aisti. Ehkä Get Out on ollut uudemmista elokuvista sellainen "mitä hittoa tässä juuri tapahtui" -elokuva, mutta senkin julkaisusta on jo viitisen vuotta. Kaipaan elokuvilta sitä, että ne pystyvät yllättämään minut täysin. Kirjoissa tämä on edelleen yleisempää.
Kun kaikki muuttuu
Kun aloitin bloggaamisen yli kymmenen vuotta sitten, kaikki oli todella erilaista. Alalla vallitsi tietynlainen uutuudenviehätys ja monet firmat eivät tuohon aikaan olleet edes tajunneet somen voimaa markkinoinnissa. Kosmetiikkapainotteisia blogeja oli muutamia todella aktiivisia. Vuosien saatossa kaikesta on tullut ammattimaisempaa, mutta myös yrittäjien määrä on kasvanut. Ammattimaisuus ei todellakaan ole huono juttu, jos vain siinä samassa pystyy säilyttämään aitoutensa. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki on siirtynyt yhä vahvemmin Instagramiin. Nopea alusta on se, mitä lähes kaikki haluavat. Kun elämä saattaa olla muutenkin hetkistä, on mielestäni ihana rentoutua jonkin rauhallisemman tahdissa, kuten lukemalla blogeja, joihin keskittyminen vaatii ihan eri tavalla aikaa. Iines Aaltonen kirjoitti blogikirjoituksessaan hyvin omat ajatukseni nopeista alustustoista.
"Olen kaivannut jälleen 'hitaamman' somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti."
Minulla on juuri tuollainen olo nykyään Instagramissa, jonka vuoksi vietän siellä yhä vähemmän aikaa. En saa siitä mitään irti. Rakastin alustaa vielä silloin, kun feedillä katseltiin kuvia. Se edusti minulle vielä sitä hitaampaa somea. Nyt mukaan on lisätty nopeat reelsit, ihan kuin storiesit eivät olisi riittäneet.
Varsinkin Instagram on tuonut alalle mukaan jos minkälaista yrittäjää, joita monet firmat eivät vieläkään tietämättömyyttään osaa kyseenalaistaa, vaikka asiaa on kyllä yritetty viedä eteenpäin bloggaajien osalta. Saavatko he oikeasti yhteistöistä sitä mitä he alun perin ajattelivat? Aluksi monet ostivat seuraajia saadaakseen tuolloin maagiset 10 000 seuraajaa täyteen, jolla määrällä sai sitten tehtyä suoria swipe up -linkkejä, joita monet yhteistyökumppanit toivoivat, ehtona että lähtivät yhteistyöhön. Ostamalla seuraajia monet saivat näyttämään itsensä suosituimmalta mitä oikeasti olivatkaan. Sen jälkeen alettiin ostamaan vielä tykkäyksiäkin, kun seurajien määrä ja tykkäykset eivät kohdanneet ja alettiin epäilemään vilunkipeliä. Tämä oli se ensimmäinen vaihe, jolloin itselläni alkoi mennä maku kyseiseen alustaan.
Enää seuraajamäärällä ei ole onneksi väliä, koska kaikki pääsevät tekemään suoria linkkejä, mutta toki määrällä on edelleen merkitystä monelle firmalle. Monet eivät vain ymmärrä, että vaikka sinulla olisi 30 000 seuraajaa, jos niistä alle 2%:a on sitoutuneita, se ei anna paljoakaan takaisin. Varsinkin, jos kohderyhmä markkinoinnin aiheelle ei ole oikea. Tiedän yhdenkin tilin, mikä pyörii suurimmaksi osaksi sen ympärillä, että vaikuttaja arpoo jatkuvasti tavaraa tilillään, pitääkseen seuraajamäärän korkealla. En viitsi edes aloittaa siitä, miten monet alalla pitkään olleet isot vaikuttajat tai julkkikset eivät edelleenkään merkkaa saatuja tuotteitaan niin kuin ne ohjeistuksen mukaan pitäisi – AINA ENSIMMÄISEKSI. Asia piilotetaan viimeiseksi perään, jota kukaan ei instafeediä selatessa näe, että tuote on saatu. Firmat eivät ole näistä oikein kartalla, joten yhteistöitä satelee väärinkäytöksistä huolimatta. Jos olisin maksajan paikalla, olisin todella tarkka, että yhteistyökumppani noudattaa annettuja ohjeita markkinoinnin osalta. Tämä vaikuttaa firman imagoon.
Niin niistä yhteistöistä... Mikaela Koskela sen hyvin sanoi storieseissaan jokin aika sitten. Kevyesti häntä siteeratakseni – "beige esteettinen fiidi croissant-kuvineen ja Chanelin käsilaukulla". Hymähdin, kun luin Mikaelan sanat. Juuri tuota tunnutaan haluavan. Suomessa eniten mainontaan käytettyjen vaikuttajien piiri on hyvin homogeeninen, kaikki näyttävät visuaalisesti samalta. Osasyy on varmasti tähän se, että sitä yhteistyökumppanit tuntuvat haluavan, joten muottiin on helppo solahtaa. En vain koe tuota muottia lainkaan omakseni.
Miten sinä olet kokenut nykyisen somemaailman?
Kuvat: Pexels
Someähky
Tavallinen, onnellinen ja tyytyväinen = tylsä?
"Nämä ihmiset vannovat etteivät menisi koskaan Big Brotheriin, mutta Instastoriesin myötä heidän elämästään on tullut heidän oman elämänsä Big Brother."
Instastoriesista on tullut uusi reality tv, jota katsovat ja tekevät hekin, jotka kauhistelevat ja halveksivat uudelleen lämmiteltyä Big Brotheria. Onko niissä lopultakaan enää paljoakaan eroa? Minusta on jopa vaivaannuttavampaa katsoa jonkun puolitutun itkuista vuodatusta kuin Big Brotherin itselleni tuntemattomien ihmisten sekoilua. Nämä itseään kuvaavat ihmiset vannovat, etteivät menisi koskaan Big Brotheriin, mutta Instastoriesin myötä heidän elämästään on tullut heidän oman elämänsä Big Brother. Ainoastaan muut asukkaat ja lukittu ovi puuttuvat.
Blogia kirjoittavana minua tietenkin kiinnostaa se, että tätä luetaan. Osaksi kirjoitan blogia edelleen täysin omaksi ilokseni, mutta osaksi myös lukijoilleni. Joten myönnän, että koen paineita erottumisessa. Nyt kun olen elämääni tyytyväinen, on minusta tullut hyvin tavallinen ja sanotaan se suoraan – TYLSÄ.
Kuvat: Pixabay
