16.1.2017

Pelko, jonka voitin ja Yotuel -arvonta Facebookissa


Muistatteko, kun kirjoittelin teille jokin aika sitten lapsuuden peloistani, peloista, joista en vieläkään ole päässyt eroon yrityksistä huolimatta. Pelkohan on kuitenkin inhimillistä ja tekee meistä kaikista ihmisiä, joten siinä ei ole mitään pahaa, niistä ei kannata itseään syyttää. Ainoastaan jos ne alkavat rajoittamaan elämää, on syytä miettiä, mitä niille voisi tehdä. 

On kuitenkin ollut yksi hieman myöhemmin tullut pelko, jonka olen pystynyt voittamaan. Tämä oli niitä pelkoja, joka rajoitti elämääni ja loi jopa terveysuhan. Muutamia vuosia takaperin en olisi pystynyt edes kirjoittamaan tätä postausta aiheesta, niin kova oli pelkoni. Toisaalta nytkin minua suorastaan nolottaa kirjoittaa tätä, miten aikuinen ihminen voi pelätä jotain niin paljon? Haluan kuitenkin jakaa tämän oman kokemukseni, jos siitä olisi jollekin tätä lukemaan eksyvälle hyötyä. 

Kun kirjoittaa Googleen pelkään hammaslääkäriä, tulee osumia melkein 44 000. Joten tämän pelon kanssa ei todellakaan kukaan ole yksin. Jokaisella pelkopotilaalla on takanaan erilainen tarina, mistä pelko hammaslääkäriä kohtaan on alkanut. Oma tapaukseni on siitä erikoinen, että vielä lapsena en hammaslääkäriä pelännyt vaan sain pelkoni yhden ainoan käynnin seurauksena vasta nuorena aikuisena. Oma tapaukseni on hyvä esimerkki siitä, miten suuriin mittasuhteisiin pelko voi vuosien aikana kasvaa ja miten siitä voi siitä huolimatta päästä eroon, kun kaikki asiat loksahtavat oikein kohdalleen. 

Vaikka en lapsena kokenut suoranaista pelkoa, koin silti hammaslääkärikäynnit tietyllä tapaa jännittävinä, muistan raapineeni kämmenselkämyksiäni istuessani hirveän hajuisessa odotushuoneessa. En tiedä mikä siinä hammaslääkärin hajussa on, mutta myöhemmin pelkkä odotushuoneen hajun ajatteleminen sai vilunväreet kulkemaan selässäni. En edelleenkään pidä siitä hajusta, mikä siellä leijuu. Olin onnekas lapsi, minulla ei ollut reikiä, joten hampaitani ei paikattu, ainaisesti jomottavasta sokerihampaastani huolimatta. Olin todella tunnollinen hampaiden hoitaja jo lapsena ja kiitos syljen ominaisuuksien, hampaani eivät reikiinny kovinkaan helposti. Minusta luonnostaan kaunis ja tasainen valkoinen hammasrivistöni on aina ollut parhaita puoliani kasvoissani,  kaikki hammaslääkärit ovat sitä kehuneet, joten olen käyttänyt elämästäni paljon aikaa sen huoltamiseen. Tiedän, että kaikki eivät tällaista rivistöä luonnostaan saa. 

Tästä huolimatta tuli lopulta käynti, joka muutti kaiken. Olin käynyt pari kertaa aiemminkin kyseisellä hammaslääkärillä ja minulla oli aina jotenkin hankala olo penkissä maatessa. Minusta tuntui, että minulla ei ollut kontrollia siitä, mitä minulle tehtiin. Huomasin makaavani tuolissa usein rystyset valkoisena ja kroppa tiukasti jännittyneenä. Pelko nosti päätään. Koskaan tämä hammaslääkäri ei kertonut minulle mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan puheli sitä omaa jargoniaan, mistä en ymmärtänyt mitään. Erään käynnin päätteeksi hän päätti poistaa etuhampaiden takaa hammaskiveä, mutta koska oma hammaskiveni kivettyy normaalia vielä tiukempaan ja hänellä ei tuolloin ilmeisesti ollut aikaa rapsuttaa sitä irti, hän käytti välineenä ilmeisesti sirppiä (?), jolla saa hoidettua homman laajemmalta alueelta kerralla. Sitä en tiedä lipsahtiko se häneltä jotenkin huonosti vai mitä tapahtui, mutta tunsin aivan hirveän vihlaisun ja lähdin verenmaku suussa vastaanotolta pois. Katsoin kotona suuhun ja neljän keskimmäisen alaetuhampaan takaa oli revennyt myös puolet ikenistä hammaskiven mukana. Ikenet olivat kipeät monta viikkoa. En pystynyt puraisemaan leipää kunnolla aikoihin ja paraneminen kesti pitkään. 


Normaalisti ihminen olisi sitten seuraavalla kerralla varannut ajan vain toiselle hammaslääkärille ja jatkanut elämäänsä, mutta minun päässäni tuo käynti aiheutti hammaslääkäripelon. Varasin tuon jälkeen aikoja muille lääkäreille, kuitenkin aina viime tingassa peruutin menoni. Tämä on se, jota ei todellakaan kannata tehdä, koska sitä isommaksi hammasremontti voi myöhemmin kasvaa, mitä kauemmin asiaa venyttää. Vaikka halusin, en vain pystynyt menemään. Hampaiden hoitoa jatkoin kuitenkin vielä tunnollisemmin jos mahdollista kuin aiemmin. Muutaman vuoden päästä oltiin siinä tilanteessa, että minulle ei enää voinut edes puhua hammaslääkäristä. Kun mieheni kävi tarkistuksesta, siitä käynnistä puhuminen oli meillä kotona kielletty, koska pelkkä asian ajatteleminen saattoi laukaista minulla paniikkikohtauksen. 

Tuli tietenkin se päivä, kun tiesin suuhuni ilmestyneen elämäni ensimmäiset reiät ja tiesin, että nyt en voi enää lykätä käyntiä. Silti pitkitin asiaa, koska nyt oltiin jo siinä pisteessä, etten pystynyt suorittamaan edes ajanvarausta puhelimella, koska menin niin hysteeriseksi asian kanssa. Pelkäsin, että hammaslääkäri arvostelisi hampaitani ja vuosien mittaiseksi venähtänyttä hoitotaukoani.

Tsemppasin itseäni kuukausitolkulla, etsin tietoa netistä, mitä minunlaiseni kannattaisi tehdä. Yksityinen tuntui hintavalta, varsinkin, jos homma menisi siihen, että hampaitani pitäisi hoitaa nukuttamalla, siihen saisi säästää rahaa pitkän pennin. Satuin kuitenkin lukemaan, että myös julkisella puolella pahimmat pelkopotilaat voivat saada hammashoitoa nukutuksella ja hinta on jotain aivan toista kuin yksityisellä puolella. Tosin minua ei koskaan ole nukutettu, joten pelkäsin sitä vaihtoehtoa ehkä vieläkin enemmän. Päätin, että yritän viimeiseen asti löytää jonkun muun tien. Niinpä eräs loppukesän aamu tartuin vapisevin käsin kännykkään. Se puhelu oli omalta osaltani aivan hysteerinen, itkin koko puhelun ajan ja sain ehkä juuri ja juuri suustani kakisteltua ulos sanat, että minun pitäisi saada aika ja pelkään hammaslääkäriä. En koskaan unohda, miten ihana naishenkilö siellä luurin toisessa päässä oli. Hän lohdutti, etten ole ainoa ja hän etsii minulle nyt sellaisen hammaslääkärin heiltä, joka on saanut pelkopotilailta hyvää palautetta. Minulla kävi myös järjetön tuuri, sillä eräällä tällaiselle oli tullut peruutusaika heti parin päivän päähän. Puhelimessa ollut nainen selvästi tajusi, että jos se aika olisi kolmen kuukauden päästä, se olisi liian kaukana ja peruisin sen. Kahdessa päivässä en ehtinyt vielä ajatella asiaa liiaksi, vaikka olivat nekin pitkiä päiviä.

Vapisin ja tärisin, kun kävelin parin päivän päästä kohti hammashoitolaa. Tuli aika astua ovesta sisään. Hammaslääkäri ehdotti, että istuisin oven vieressä olevalle tuolille, että jutellaan ensin. Niin me juteltiin, sain siinä paniikkikohtauksenkin ja sitten hengiteltiin. Puheeni oli lähinnä itkun ja sanojen tuherrusta. Kerroin, että tavoitteeni on voittaa tämä pelko. Hammaslääkäri osasi sanoa juuri oikeita asioita ja sai minut lopulta rauhoittumaan. Vajaan puolen tunnin päästä hän hieman varovasti tiedusteli, että uskaltaisinko tulla tuoliin makaamaan, jos hän katsoisi hampaat varovasti peilillä läpi. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja kävin tuolille makuulle. Jalat olivat ihan hyytelöä. Puristin tuona aikana niin kovasti käsiäni yhteen, että huomasin kotona niissä mustelmat. Annoin kuitenkin hänen suorittaa työnsä loppuun, hän kertoi askel askeleelta, mitä on tekemässä ja kysyi koko ajan onko minulla kaikki hyvin. Sain kuulla kuitenkin parempi uutisia, mitä odotin. Minulla oli pari paikattavaa reikää hampaiden välissä, mutta yhteen takahampaaseen pitäisi valitettavasti tehdä juurihoito, sekä hammaskivet poistaa, mutta siinäpä se. Olin kuitenkin selvinnyt todella vähällä, kiitos hyvän hoitoni ja syljen laatuni, joka estää luonnostaan melko hyvin reikien syntymistä. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Kun nousin tuolista ylös, silmissäni oli helpotuksen kyyneleet. Hammaslääkäri antoi minulle ajan, että ensin paikattaisiin ne kaksi hammasta, jonka jälkeen katsottaisiin mitä juurihoidon kanssa tehtäisiin. Sen verran pelokas olin ollut, että sain jälkeenpäin kuulla, että minulle oli varattu keväälle nukutusaika, jos hampaita ei saataisi muuten hoidettua. Kotimatkalla oloni oli äärimmäisen kevyt, ensimmäistä kertaa vuosiin oli sellainen olo, että ehkä selviänkin tästä. 

Sitten tuli paikkausaika. Toinen reikä oli niin pieni, että lopulta annoin paikata sen ilman puudutusta. Toinen oli sen verran syvemmällä, että pora vihlaisi ikävästi ja pyysin puudutuksen. Minun pelkonihan ei lopulta koskenut hammaslääkärin mahdollisesti aiheuttamaa kipua, se ei ollut pelkoni syy. Pelkäsin sitä, että en hallitse tilannetta. Pelkopotilaisiin perehtynyt hammaslääkärini osasi käsitellä minua kuitenkin juuri oikein, hän teki oloni siinä tuolissa turvalliseksi, sellaiseksi, että tiesin, että voin milloin tahansa vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Vaikka hän teki, valta oli minulla. Joka käynnillä pelkoni väheni. Lopulta tuli sen juurihoidon aika, kyllä sen mitä kaikki pelkää. Se ei sattunut yhtään, inhottavinta oli maata penkissä 3x1h, ne kaikki letkut suupielistä roikkuen. Leuat meinasivat mennä jumiin ja jouduin jumppailemaan niitä käyntien jälkeen. ^_^ Hammaslääkärini sanoi minulle juurihoidon aikana, ettei kuuna päivänä olisi uskonut, että olisimme tässä, kun näki minut ensimmäisen kerran. Minun ja hammaslääkärini välille oli syntynyt syvä luottamus, jonka vuoksi en enää pelännyt. Moniko halaa hammaslääkäriään käynnin päätteeksi? Minä halaan joka kerran, hän auttoi minua voittamaan yhden suurimmista peloistani. 

Sitten tuli aika suuhygienistille hammaskiven poistoon, sinne toimenpiteeseen, mistä kaikki alkoi vuosia sitten. Hammaslääkärini määräsi minulle siihen hommaan hygienistin, joka on perehtynyt varsinkin lapsiin, jotka pelkäävät hammashoitoa. Hänkin onnistui voittamaan luottamukseni ensimmäisellä kerralla, myös hän saa halauksen jokaisen tapaamisemme päätteeksi. Se on minun kiitokseni heille, mitä he ovat hyväkseni tehneet. Tällä hetkellä tilanne on se, että käyn tarkistuksissa kahden vuoden välein ja kerran vuodessa suuhygienistilla hammaskiven poistossa. Jälkimmäisestä toimenpiteestä en edelleenkään pidä, se ei satu, mutta tuntuu minusta edelleen inhottavalta, vaikka hygienisti on todella hellävarainen, ei vuotavia ikeniä. Tykkään kuitenkin yli kaiken siitä puhtauden tunteesta mikä hampaissa on käynnin jälkeen, joten nykyään jopa odotan vuosittaista tapaamistamme, jolloin vaihdamme kuulumiset. Entiselle pelkopotilaalle säännölliset käynnit ovat todella tärkeitä, ettei sitä pelkoa pääsisi enää uudestaan syntymään. 

Halusin tällä postauksella myös kertoa, että Suomessa julkisella puolella jopa pienellä paikkakunnalla voi saada todella laadukasta hammashoitoa, kun sitä osaa vain pyytää. Välillä tuntuu, että netti on pullollaan haukkuja julkista puolta kohtaan. Varmasti näin hyvin asiat eivät joka paikassa ole, mutta tässä kaupungissa on oma pelkopotilaisiin perehtynyt ryhmä julkisen puolen hammashoitolassa, joka on kouluttautunut sitä varten, että osaavat käsitellä pelkopotilaita oikein. Kaikki kuuluvat myös samaan ryhmään, joka sitten hoitaa nukutuksessa tehtävät hammashoidot. Kun sain ensimmäisen ajan, uudet ajat järjestyivät muutaman viikon välein. Nykyään, kun varaan tarkistusajan saan sen kolmen kuukauden päähän ja hammashygienistin aika sovitaan aina samalla vuoden päähän, kun käyn. Lisäksi koen, että oma hoitoni on ollut tasokasta ja varsinkin hammaslääkärini on tehnyt huolellista työtä, sillä paikat ovat pysyneet hampaissa priimana. Tunnen todella saavani rahoilleni vastinetta.


Miten sitten hoidan hampaitani? Otin tietenkin hammaslääkäripelkoni aikana selville kaiken mahdollisen hampaiden hoidosta, että saisin pidettyä hampaat kunnossa, koska ei ollut tietoa siitä, milloin pystyisin hammaslääkärin penkkiin seuraavan kerran istahtamaan. 

Se, että harjaan, tikutan ja lankaan hampaat aamuin illoin, on minulle lisäksi ollut erittäin tärkeää myös se, millaista hammastahnaa käytän. Kuulun niihin, jotka haluavat hammastahnansa ehdottomasti sisältävän fluoria, mutta lisäksi kiinnitän huomiota myös tahnojen hankausarvoihin. Esim. Yotuelin* All-in-one -tahnojen hankausarvo on reilusti alle sata (82) ja ne vieläpä todistetusti vahvistavat hammaskiillettä. Kiille on hampaille niin tärkeä juttu, että se on viimeinen asia, jolle haluan tietoisesti aiheuttaa vaurioita. Lisäksi olen kova teen ja kahvin juoja, vaikka käytän niiden joukossa maitoa, joten tummentumia tai pinttymiä ei synny sillä tavalla, jos joisin ne mustana. Osaan silti arvostaa valkaisevaa ominasuutta, luulen, että Yotuelin käyttö on se syy, miksi hampaani ovat pysyneet vuosien saatossa valkoisina. Välillä olen kokeillut muitakin tahnoja, mutta syrjähypyn jälkeen huomaan palaavani aina Yotueliin. Yhden All-in-one -tuubin jälkeen käytän kuitenkin aina välissä tuubin Classic tai Pharma -tahnaa. 

Hammasharjana kannatan sähköhammasharjaa, eron huomaa ihan kielellä kokeilemalla hampaiden pinnassa verrattuna tavalliseen hammasharjaan, joka ei pese hampaita ollenkaan yhtä puhtaaksi. Lisäksi sähköhammasharjalla on vaikeampaa painaa ikeniä hampaita pestessä liikaa ja aiheuttaa näin ikenien vetääntymistä, ja pienellä päällä saa muutenkin tehtyä tarkempaa jälkeä harjatessa. 

ARVONTA

Yotuelilla haluttiin muistaa myös kolmea lukijaani pienellä Yotuel-paketilla. Arvottavat kolme pakettia sisältävät seuraavan combon: Yotuel All-in-one -tahna + matkatahna. Tällä kertaa arvontaan voivat osallistua blogia Facebookissa seuraavat. Arvontaan osallistuaksesi tee näin: Tykkää Keyword: Love -blogin Facebook -sivusta täällä. Jos tämä asia on jo kunnossa, painat vain tykkää/like-nappia blogin Facebook-sivulla tähän postaukseen ja hihkaise alle mukana. Osallistumisaikaa on su 22.1.2017 klo 23.59 asti. Otan voittajiin yhteyttä Facebookin kautta yksityisviestillä heti ma 23.1, joten muistakaa pitää silmällä viestilaatikkoanne, jos sinne tulee viestipyyntö minulta. 

Pelkäättekö hammaslääkäriä?


*Kuvissa olevat Classic ja Pharma -tahnat PR-näytteitä, saatu blogin kautta, All-in-one Wintergreen oma. Arvontapalkinnot lahjoitti Yotuel.



28 kommenttia:

  1. Pelkään hammaslääkäriä ja joka käynti on yhtä henkistä tuskaa. Kokemukset ja tuntemukset ovat suurin piirtein samanlaisia kuin sinulla. Onneksi hampaani ovat pysynyt melko hyvässä kunnossa hyvän kotihoidon ja uskoakseni geeniperimän ansiosta, mutta välillä on pakko käydä lääkärin pakeilla. Olen saanut parhaan hoidon julkiselta puolelta, mistä olen todella kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä tapauksessa voin sanoa, että tiedän todella, miltä se tuntuu, kun pelkää. Geeniperimä ja syljen laatuhan vaikuttaa paljon, toiset vaikka harjaisi kuinka ja huolehtisi hampaista, niin suu on täynnä reikiä. Kiva kuulla, että joku muukin on ollut tyytyväinen julkiseen puoleen. Itse koen, että vuosien aikana tosta säännöllisyydesta on ollut hyötyä, vaikka ei olisi mitään, mutta kun niitä käyntejä kertyy tasaisesti niin hommaan tulee varmuutta. Ihan silloin alussa mulla oli tarkistukset vuoden välein, ihan sen vuoksi, että tuli pari käyntiä vuodessa, vaikka se oli ns. "turhaa". Lopulta tiputettiin tohon normaaliin suositeltuun rytmiin.

      Poista
  2. Tätä oli niin mieletön lukea. Oikeasti kiitos sulle Jonna, kun jaat näitäkin kokemuksia meille muille. Täällä toinen pelkopotilas. Onneksi sain apua hammaslääkäriajan varaamiseen pari kesää sitten ja 8 vuoden käyntitauon jälkeen selvisin (kaikkien yllätykseksi) pelkällä kevyellä hammaskivenpoistolla. Nyt uskallus hammaslääkäripelon kohtaamiseen on ollut tosi kova ja joulukuussa sain vihdoinkin aikaiseksi varattua ajan oikomishoidon konsultaatioon. Tässä kun nyt on kuukauden verran käynyt aika tiheästi hammaslääkärissä, niin pakko sanoa, että onneksi helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on oikeasti käynyt ihan mahtavasti, kaikkien tarinat ei todellakaan pääty yhtä hyvin, kun taukoa on pitkään. Se on aivan käsittämätöntä, miten jo pelkän ajan varaaminen ei enää onnistu. Sitä ei voi tajuta, jos ei itse ole siinä tilanteessa. Tuo tiheä käyntiväli auttoi itseäkin, joten tavallaan onni onnettomuudessa oli se, että hampaisiin oli jotain tehtävää, joten jouduin sitten ensimmäisen käynnin jälkeen käymään muutaman kerran tiheään. Senkin jälkeen tarkastuskäynnit oli aluksi 1krt/vuosi, vaikka toi kaksi vuotta taitaa olla se normi. Ihan sen vuoksi, että ei pääsisi syntymään enää sitä kynnystä. Tiedän, että jos hammaslääkärini tai suuhygienistini jäisi pois, olisi uusi jännittävä tilanne edessä, koska tällä hetkellä molempiin on niin vahva luottamus, etten enää pelkää.

      Poista
  3. Mun pelko on onneksi "normaalin" rajoissa, mutta silti yksi huono kokemus on vaikuttanut minuun. Hammaslääkäri oli tosi tylyn oloinen koko hoidon ajan ja jätti hammmaspaikan liian korkeaksi, jonka aiheuttaman kivun olen joutunut käymään pari kertaa lääkärissä sitä hoitamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hammaslääkärijutut on just siitä herkkiä, että jos pohjalla on vähänkään sellaista pientä pelkoa tai jännitystä käyntejä kohtaan, niin yksi huono kokemus todennäköisesti vain pahentaa asiaa ja se kierre pitäisi saada nopeasti poikki, ettei pahene.

      Poista
  4. Mä en ole koskaan ajarellut pelkääväni hammaslääkärillä käyntiä, mutta nyt kun luin tätä tekstiä, tajusin, että mua alkaa ahdistaa aina ihan hirveästi siinä vaiheessa, kun istun siihen penkkiin. Jotkut hammaslääkärit on vaan olleet ihan hirveän kovakouraisia. Mun viimeisin kokemus hammaslääkärillä oli aivan kamala. Hammaslääkäri/suuhygienisti (kumpi olikaan) ei tuntunut kuuntelevan yhtään mitä kerroin, vaan alkoi vaan touhuta selittämättä yhtään mitään, mitä tekee. Tilanne äityi niin pahaksi, että jouduin kesken kaiken sanomaan, että hei nyt stop ja levitin kädet sivulle ja nousin penkistä ylös. Se nainen oli kyllä yksi tökeröimmistä hammaslääkäreistä. Melkein jopa ilkeä. Teki mieli tehdä valitus, mutta jätin asian siihen.

    PS. Yotuelilla on kyllä parhaat tahnat, mä suosin itsekin aina niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi touhuaminen ilman selittämistä mitä seuraavaksi tapahtuu on ihan kaikista kauheinta, jos vähänkään on jo valmiiksi epämiellyttävä olo. Hyvä, että keskeytit, ettei tilanne kuitenkaan päässyt pahemmaksi.

      Poista
  5. Minäkään en mene kovin mielelläni hammaslääkärin vastaanotolle. Se vain tuntuu epämiellyttävältä kun vieras ihminen ronkkii suuta. On ollut myös kokemuksia suoraan sanottuna huonoista hammaslääkäreistä. Yksikin hammaslääkäri vaikutti suorastaan elämäänsä kyllästyneeltä, ja puudutusta pyytäessäni tiuskaisin ärsyyntyneesti, että ei tässä mitään puudutuksia tarvita. Ihan kamalia tilanteita tuollaiset. Ihmekkään jos alkaa pelottaa hammaslääkärikäynnit.

    Mulla on hampaat hyvässä kunnossa, mutta yksi operaatio on edessä. Viisurin kirurginen poisto. Ja kyllä, olen aivan kauhuissani. Luultavasti se menee hyvin, mutta osaat varmaan kuvitella miten paljon jännittää/pelottaa/stressaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että suurin osa ihmisten peloista johtuu juuri noista huonoista kokemuksista, koska se tilanne on sellainen, missä olet itse aika auki, etkä pysty hirveästi tilanteeseen vaikuttamaan. Silloin kun ihminen on haavoittuvimmillaan, sitä pitäisi osa kohdella empaattisesti, valitettavasti alalle on pesiytynyt tyyppejä, joiden ei pitäisi olla alalla ollenkaan. Onneksi nykyään jopa julkisella puolella on alettu miettimään ja koulutetaan ihmisiä näihin asiakaskohtaamisiin, joten on mahdollista saada näitä hyviäkin kokemuksia.

      Etukäteen jännittäminen on aina ihan hirveintä, vaikka lopulta kaikki menisikin hyvin. Tsemppiä!

      Poista
    2. Pieni kirjoitusvirhe tuolla kommentissani muutti koko lauseen merkityksen. hammaslääkäri siis tiuskaisi minulle, että puudutusta ei tarvita, enkä minä hänelle :D

      Poista
    3. Hyvin mä ymmärsin kuitenkin mitä ajoit takaa. :D

      Poista
  6. Pelon vuoksi en käynyt hammaslääkärissä 17 vuoteen 😯 Ei kyllä ollut aihettakaan, en omista tänä päivänäkään yhtään reikää tai muutakaan rempattavaa 😆 Tästä asiasta osaan olla joka kerta onnellinen kun muistuu mieleen. Samoin kun sinä, pidän aika neuroottisesti hampaistani huolta, en kyllä omista tuollaista Hollywood-hymyä kuin sulla on 😊 Traumaksi riitti kun 80-luvun alussa ollessani ekaluokalla mut haettiin kesken oppitunnin hammashoitolaan, jossa ilmoitettiin että 4 etuhammastani revitään irti, joka sitten tehtiinkin 😲 En muista miksi näin tehtiin, mutta se "teuraaksi vietävä olo" seuraa mua vielä tänäkin päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä käynyt loistava "tuuri". Mulle tosiaan tulee helposti hammaskiveä, mutta ei reikiä. Nythän tilanne on onneksi se, että uusien reikien tulo on epätodennäköistä, joten tiedossa vain tulevaisuudessa paikkojen vaihtoa yms. Tosin tolla hammasväleissä paikat kestää pidempään, ne kun ei ole purupinnalla sillä tavalla kulutuksessa niin kestävät pidempään.

      Siis oikeasti voi apua! En kyllä yhtään ihmettele, että pelko on tullut. :o Me mentiin ala-asteella pareittain aina hammashoitolaan.

      Poista
  7. Mukana, pelkään edelleen hammaslääkäriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvontaan osallistuminen blogin Facebook-sivuilla. :) https://www.facebook.com/Keyword-Love-345490018903136/

      Poista
  8. En pelkää hammaslääkäriä, mutta tavallinen lääkäri on kyllä semmoinen, että sinne en mene ennen kuin pää on kainalossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pelkää tavallista lääkäriä, mutta en todellakaan mene kans sinnekään sun tapaan kuin vasta pääkainalossa. Mun pitää oikeasti olla kuoleman kielissä, ennen kuin olen vastaanotolla. :D

      Poista
  9. Haha, pelkään todellakin :D Mulle on jäänyt traumoja lapsuuden oikomishoidoista, kun hampaita kiskottiin ihan urakalla :( Mutta kun niitä oli vähän liikaa omiin tarpeisiin :P Onneksi rohkaistuit ja sait apua! Miten mieletön tuuri, että sait ihmisiä hyvin lukevan hammaslääkärin ja suuhygienistin itsellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oikomishoito on sellainen, että jos siitä lapsena traumoitta selviää, niin tuskinpa tulee koskaan pelkäämään hammaslääkäriä, koska sitten on kokenut melkein kaiken. No siis mulla kävi aivan älytön tuuri, että kemiat hammaslääkärin kanssa napsahti heti yhteen, tiesi juuri miten mua pitää käsitellä, enkä voi vieläkään kiittää sitä hoitajaa, joka rauhoitteli mut ajanvarauksessa puhelimessa, hän sai aikaiseksi sen, etten kahdessa päivässä mennyt perumaan taas aikaa. Sai vakuuteltua mut, eikä tuominnut.

      Poista
  10. Kyllä pelkään. Lapsena en vielä pelännyt, pelko on tullut vuosien myötä, kun on ollut huonoja kokemuksia. Sinä olet hienosti selättänyt pelon! Saa nähdä, miten mun käy, kun seuraavalla kerralla on tiedossa paikkausta ym. Viimeksi kun paikattiin niin puudutus ei tehonnut. Sepä teki hyvää tälle pelolle... Kiitos tästä kirjotuksesta ja vertaistuesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on oikeasti todella uskomatonta, miten huonot kokemukset aiheuttavat tuon pelon, tämä vaan vahvistaa sitä, että hammaslääkärin ammatti ei ole mikä tahansa lääkärin ammatti, vaan asiakkaat/potilaat pitää ottaa todella hyvin ja empaattisesti huomioon. Toisilla on toleranssi puudutusta kohtaan, niitäkin on erilaisia, kannattaa kertoa asiasta, eikä anna aloittaa ennen kuin oikeasti tunnu mitään, mutta tiedän tapauksia, että ei saada sellaista puudutusta, että ihan täysin kivuttomaksi saataisiin. :( Toivottavasti et kuulu näihin. :( Ihan hirveä juttu.

      Poista
  11. Olen pelännyt, mutta nykyään käyn hammaslääkärissä hyvin mielin vaikka kokemukset eivät ole olleet mukavia... kun viisaudenhammas poistettiin leikkaamalla niin muistoksi jäi vain kielen hermovaurio. :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, muistaakseni noissa leikkauksissa pitää olla just tarkkana ton kanssa, kun se hermo menee siinä vieressä. :/

      Poista
  12. Mukana! Itse olen joutunut käymään läpi monta hammasremonttia, vain juurihoito ja uuden hampaan istutus puuttuvat listasta. Olen koulutukseltani leipurikondiittori, ja jo ensimmäisinä opiskeluviikkoina kuulin opettajilta, että ammatissa on kahdenlaisia ihmisiä. Kokeneita, ja niitä joilla on omat hampaat tallella. Jatkuva ilmassa leijuva sokeripöly syövyttää hampaita järkyttävää tahtia, ja vaikka jouduin luopumaan urasta jauhoallergian puhjettua riittivät vuodet tuhoamaan purukalustoni aika kamalaan kuntoon. Kun siihen yhdistää sairastamani ahdistushäiriön, ei ole ihme, että paikallinen mielenterveystoimisto hankki työntekijän mukaani ensimmäisille remonttikerroille. Nykyään pystyn käymään vuosittaisessa tarkastuksessa yksin, mutta melkein kolme vuotta kuukausittaisilla paikkauskerroilla pitivät huolen siitä, että suussani on enemmän paikka-ainetta kuin hammasluuta. Ymmärrän täydestä sydämestäni pelkosi, ja olen onnellinen puolestasi kun olet saanut apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis oikeasti! Toi oli mulla aivan uusi tieto, että sokeripölyä on ilmassa niin paljon, että vaikuttaa hampaisiin tai siis tottakai se vaikuttaa, koska sitä sisään hengitetään. :o Oikeasti huh, huh. No ei siis ollut itselläkään kaukana, että olisin joutunut pyytämään vähintään jotain hoitavaa tahoa ensimmäiselle käynnille mukaan, joten todellakin I feel you! Ja just ahdistus -ja paniikkihäiriöistä kärsivälle hammaslääkärin penkki on just pahin, kun siinä on itse niin vaikeaa vaikuttaa tilanteeseen.

      Poista
  13. Kiitos tästä postauksesta, se toi vähän toivoa siitä, että joskus uskaltaisin mennä. Peruskoulun pakolliset hammaslääkärikäynnit toivat hieman kammoa, koska hammashoitajani oli hyvin töykeä ja kovakourainen ja valitti aina joka asiasta ja repi hampaita sillä metallitikulla. Reikien takia usein jouduin hammaslääkärillekin, mutta hän oli onneksi mukava, lempeä ja hellävarainen. Mutta tuo kiukkuinen hoitaja aiheutti pahan pelon ja operaatiotkin usein sattuivat. Aina kun kutsukirje hammaslääkäriin tuli postissa, aloin itkemään. Usein alakoulussa kuljetus sinne oli taksilla, taksi täyteen tungettuna pelokkaita oppilaita kuin teuraalle menossa. Pakollisten käyntien loputtua en ole uskaltanut mennä hammaslääkäriin, ei onneksi ole pakottavaa tarvetta tullutkaan vaikka tiedän, että minun pitäisi mennä edes tarkastukseen. En vain pysty. Yksityisiäkin mietin usein jos hoito olisi ystävällisempää, mutta ne maksavat niin paljon. Tämän postauksen avulla voisinkin selvittää onko täällä saatavilla vastaavaa hoitoa kuin sinä sait. Arvontaan en nyt osallistu, mutta halusin vain kertoa tästä olleen apua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että se aika tulee, että vielä pystyt menemään. Tuo selvittely hoidosta voisi ainakin tuoda sellaista varmuutta takaraivoon, että jos vielä tulevaisuudessa uskallat mennä. Olin oikeasti hämmentynyt kuinka loistava julkinen tässä kaupungissa on, en tiedä olisko tohon vaikuttanut se, että joskus vuosia vuosia sitten jossain lehdessä oli haukuttu tän paikkakunnan hammashoito pystyyn, että ovat sen jälkeen oikeasti alkaneet panostaa siihen, jos näin on se näkyy. Tällä hoidolla en näe mitään järkeä maksaa yksityiselle, paitsi jos tarvin operaation, mitä hammashoitola ei hoida, esim. implantit. mutta sellaista ei ole varmaan nyt ihan heti ainakaan edessä. :D Mutta toi pelko voi tulla oikeasti ihan pienistä jutuista. Mua tosiaan lohduteltiin tuolla, että on ihmisiä, jotka peruuttaa jopa noita arvokkaita nukutusaikojaan kun eivät pysty tulemaan, joten siihen nähden olen itse kyllä tullut pitkälle siitä, mistä lähdettiin.

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown