Keyword: Love

Muistatteko, kun kirjoittelin teille jokin aika sitten lapsuuden peloistani, peloista, joista en vieläkään ole päässyt eroon yrityksistä huolimatta. Pelkohan on kuitenkin inhimillistä ja tekee meistä kaikista ihmisiä, joten siinä ei ole mitään pahaa, niistä ei kannata itseään syyttää. Ainoastaan jos ne alkavat rajoittamaan elämää, on syytä miettiä, mitä niille voisi tehdä. 

On kuitenkin ollut yksi hieman myöhemmin tullut pelko, jonka olen pystynyt voittamaan. Tämä oli niitä pelkoja, joka rajoitti elämääni ja loi jopa terveysuhan. Muutamia vuosia takaperin en olisi pystynyt edes kirjoittamaan tätä postausta aiheesta, niin kova oli pelkoni. Toisaalta nytkin minua suorastaan nolottaa kirjoittaa tätä, miten aikuinen ihminen voi pelätä jotain niin paljon? Haluan kuitenkin jakaa tämän oman kokemukseni, jos siitä olisi jollekin tätä lukemaan eksyvälle hyötyä. 

Kun kirjoittaa Googleen pelkään hammaslääkäriä, tulee osumia melkein 44 000. Joten tämän pelon kanssa ei todellakaan kukaan ole yksin. Jokaisella pelkopotilaalla on takanaan erilainen tarina, mistä pelko hammaslääkäriä kohtaan on alkanut. Oma tapaukseni on siitä erikoinen, että vielä lapsena en hammaslääkäriä pelännyt vaan sain pelkoni yhden ainoan käynnin seurauksena vasta nuorena aikuisena. Oma tapaukseni on hyvä esimerkki siitä, miten suuriin mittasuhteisiin pelko voi vuosien aikana kasvaa ja miten siitä voi siitä huolimatta päästä eroon, kun kaikki asiat loksahtavat oikein kohdalleen. 

Vaikka en lapsena kokenut suoranaista pelkoa, koin silti hammaslääkärikäynnit tietyllä tapaa jännittävinä, muistan raapineeni kämmenselkämyksiäni istuessani hirveän hajuisessa odotushuoneessa. En tiedä mikä siinä hammaslääkärin hajussa on, mutta myöhemmin pelkkä odotushuoneen hajun ajatteleminen sai vilunväreet kulkemaan selässäni. En edelleenkään pidä siitä hajusta, mikä siellä leijuu. Olin onnekas lapsi, minulla ei ollut reikiä, joten hampaitani ei paikattu, ainaisesti jomottavasta sokerihampaastani huolimatta. Olin todella tunnollinen hampaiden hoitaja jo lapsena ja kiitos syljen ominaisuuksien, hampaani eivät reikiinny kovinkaan helposti. Minusta luonnostaan kaunis ja tasainen valkoinen hammasrivistöni on aina ollut parhaita puoliani kasvoissani,  kaikki hammaslääkärit ovat sitä kehuneet, joten olen käyttänyt elämästäni paljon aikaa sen huoltamiseen. Tiedän, että kaikki eivät tällaista rivistöä luonnostaan saa. 

Tästä huolimatta tuli lopulta käynti, joka muutti kaiken. Olin käynyt pari kertaa aiemminkin kyseisellä hammaslääkärillä ja minulla oli aina jotenkin hankala olo penkissä maatessa. Minusta tuntui, että minulla ei ollut kontrollia siitä, mitä minulle tehtiin. Huomasin makaavani tuolissa usein rystyset valkoisena ja kroppa tiukasti jännittyneenä. Pelko nosti päätään. Koskaan tämä hammaslääkäri ei kertonut minulle mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan puheli sitä omaa jargoniaan, mistä en ymmärtänyt mitään. Erään käynnin päätteeksi hän päätti poistaa etuhampaiden takaa hammaskiveä, mutta koska oma hammaskiveni kivettyy normaalia vielä tiukempaan ja hänellä ei tuolloin ilmeisesti ollut aikaa rapsuttaa sitä irti, hän käytti välineenä ilmeisesti sirppiä (?), jolla saa hoidettua homman laajemmalta alueelta kerralla. Sitä en tiedä lipsahtiko se häneltä jotenkin huonosti vai mitä tapahtui, mutta tunsin aivan hirveän vihlaisun ja lähdin verenmaku suussa vastaanotolta pois. Katsoin kotona suuhun ja neljän keskimmäisen alaetuhampaan takaa oli revennyt myös puolet ikenistä hammaskiven mukana. Ikenet olivat kipeät monta viikkoa. En pystynyt puraisemaan leipää kunnolla aikoihin ja paraneminen kesti pitkään. 

Normaalisti ihminen olisi sitten seuraavalla kerralla varannut ajan vain toiselle hammaslääkärille ja jatkanut elämäänsä, mutta minun päässäni tuo käynti aiheutti hammaslääkäripelon. Varasin tuon jälkeen aikoja muille lääkäreille, kuitenkin aina viime tingassa peruutin menoni. Tämä on se, jota ei todellakaan kannata tehdä, koska sitä isommaksi hammasremontti voi myöhemmin kasvaa, mitä kauemmin asiaa venyttää. Vaikka halusin, en vain pystynyt menemään. Hampaiden hoitoa jatkoin kuitenkin vielä tunnollisemmin jos mahdollista kuin aiemmin. Muutaman vuoden päästä oltiin siinä tilanteessa, että minulle ei enää voinut edes puhua hammaslääkäristä. Kun mieheni kävi tarkistuksesta, siitä käynnistä puhuminen oli meillä kotona kielletty, koska pelkkä asian ajatteleminen saattoi laukaista minulla paniikkikohtauksen. 

Tuli tietenkin se päivä, kun tiesin suuhuni ilmestyneen elämäni ensimmäiset reiät ja tiesin, että nyt en voi enää lykätä käyntiä. Silti pitkitin asiaa, koska nyt oltiin jo siinä pisteessä, etten pystynyt suorittamaan edes ajanvarausta puhelimella, koska menin niin hysteeriseksi asian kanssa. Pelkäsin, että hammaslääkäri arvostelisi hampaitani ja vuosien mittaiseksi venähtänyttä hoitotaukoani.

Tsemppasin itseäni kuukausitolkulla, etsin tietoa netistä, mitä minunlaiseni kannattaisi tehdä. Yksityinen tuntui hintavalta, varsinkin, jos homma menisi siihen, että hampaitani pitäisi hoitaa nukuttamalla, siihen saisi säästää rahaa pitkän pennin. Satuin kuitenkin lukemaan, että myös julkisella puolella pahimmat pelkopotilaat voivat saada hammashoitoa nukutuksella ja hinta on jotain aivan toista kuin yksityisellä puolella. Tosin minua ei koskaan ole nukutettu, joten pelkäsin sitä vaihtoehtoa ehkä vieläkin enemmän. Päätin, että yritän viimeiseen asti löytää jonkun muun tien. Niinpä eräs loppukesän aamu tartuin vapisevin käsin kännykkään. Se puhelu oli omalta osaltani aivan hysteerinen, itkin koko puhelun ajan ja sain ehkä juuri ja juuri suustani kakisteltua ulos sanat, että minun pitäisi saada aika ja pelkään hammaslääkäriä. En koskaan unohda, miten ihana naishenkilö siellä luurin toisessa päässä oli. Hän lohdutti, etten ole ainoa ja hän etsii minulle nyt sellaisen hammaslääkärin heiltä, joka on saanut pelkopotilailta hyvää palautetta. Minulla kävi myös järjetön tuuri, sillä eräällä tällaiselle oli tullut peruutusaika heti parin päivän päähän. Puhelimessa ollut nainen selvästi tajusi, että jos se aika olisi kolmen kuukauden päästä, se olisi liian kaukana ja peruisin sen. Kahdessa päivässä en ehtinyt vielä ajatella asiaa liiaksi, vaikka olivat nekin pitkiä päiviä.

Vapisin ja tärisin, kun kävelin parin päivän päästä kohti hammashoitolaa. Tuli aika astua ovesta sisään. Hammaslääkäri ehdotti, että istuisin oven vieressä olevalle tuolille, että jutellaan ensin. Niin me juteltiin, sain siinä paniikkikohtauksenkin ja sitten hengiteltiin. Puheeni oli lähinnä itkun ja sanojen tuherrusta. Kerroin, että tavoitteeni on voittaa tämä pelko. Hammaslääkäri osasi sanoa juuri oikeita asioita ja sai minut lopulta rauhoittumaan. Vajaan puolen tunnin päästä hän hieman varovasti tiedusteli, että uskaltaisinko tulla tuoliin makaamaan, jos hän katsoisi hampaat varovasti peilillä läpi. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja kävin tuolille makuulle. Jalat olivat ihan hyytelöä. Puristin tuona aikana niin kovasti käsiäni yhteen, että huomasin kotona niissä mustelmat. Annoin kuitenkin hänen suorittaa työnsä loppuun, hän kertoi askel askeleelta, mitä on tekemässä ja kysyi koko ajan onko minulla kaikki hyvin. Sain kuulla kuitenkin parempi uutisia, mitä odotin. Minulla oli pari paikattavaa reikää hampaiden välissä, mutta yhteen takahampaaseen pitäisi valitettavasti tehdä juurihoito, sekä hammaskivet poistaa, mutta siinäpä se. Olin kuitenkin selvinnyt todella vähällä, kiitos hyvän hoitoni ja syljen laatuni, joka estää luonnostaan melko hyvin reikien syntymistä. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Kun nousin tuolista ylös, silmissäni oli helpotuksen kyyneleet. Hammaslääkäri antoi minulle ajan, että ensin paikattaisiin ne kaksi hammasta, jonka jälkeen katsottaisiin mitä juurihoidon kanssa tehtäisiin. Sen verran pelokas olin ollut, että sain jälkeenpäin kuulla, että minulle oli varattu keväälle nukutusaika, jos hampaita ei saataisi muuten hoidettua. Kotimatkalla oloni oli äärimmäisen kevyt, ensimmäistä kertaa vuosiin oli sellainen olo, että ehkä selviänkin tästä. 

Sitten tuli paikkausaika. Toinen reikä oli niin pieni, että lopulta annoin paikata sen ilman puudutusta. Toinen oli sen verran syvemmällä, että pora vihlaisi ikävästi ja pyysin puudutuksen. Minun pelkonihan ei lopulta koskenut hammaslääkärin mahdollisesti aiheuttamaa kipua, se ei ollut pelkoni syy. Pelkäsin sitä, että en hallitse tilannetta. Pelkopotilaisiin perehtynyt hammaslääkärini osasi käsitellä minua kuitenkin juuri oikein, hän teki oloni siinä tuolissa turvalliseksi, sellaiseksi, että tiesin, että voin milloin tahansa vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Vaikka hän teki, valta oli minulla. Joka käynnillä pelkoni väheni. Lopulta tuli sen juurihoidon aika, kyllä sen mitä kaikki pelkää. Se ei sattunut yhtään, inhottavinta oli maata penkissä 3x1h, ne kaikki letkut suupielistä roikkuen. Leuat meinasivat mennä jumiin ja jouduin jumppailemaan niitä käyntien jälkeen. ^_^ Hammaslääkärini sanoi minulle juurihoidon aikana, ettei kuuna päivänä olisi uskonut, että olisimme tässä, kun näki minut ensimmäisen kerran. Minun ja hammaslääkärini välille oli syntynyt syvä luottamus, jonka vuoksi en enää pelännyt. Moniko halaa hammaslääkäriään käynnin päätteeksi? Minä halaan joka kerran, hän auttoi minua voittamaan yhden suurimmista peloistani. 

Sitten tuli aika suuhygienistille hammaskiven poistoon, sinne toimenpiteeseen, mistä kaikki alkoi vuosia sitten. Hammaslääkärini määräsi minulle siihen hommaan hygienistin, joka on perehtynyt varsinkin lapsiin, jotka pelkäävät hammashoitoa. Hänkin onnistui voittamaan luottamukseni ensimmäisellä kerralla, myös hän saa halauksen jokaisen tapaamisemme päätteeksi. Se on minun kiitokseni heille, mitä he ovat hyväkseni tehneet. Tällä hetkellä tilanne on se, että käyn tarkistuksissa kahden vuoden välein ja kerran vuodessa suuhygienistilla hammaskiven poistossa. Jälkimmäisestä toimenpiteestä en edelleenkään pidä, se ei satu, mutta tuntuu minusta edelleen inhottavalta, vaikka hygienisti on todella hellävarainen, ei vuotavia ikeniä. Tykkään kuitenkin yli kaiken siitä puhtauden tunteesta mikä hampaissa on käynnin jälkeen, joten nykyään jopa odotan vuosittaista tapaamistamme, jolloin vaihdamme kuulumiset. Entiselle pelkopotilaalle säännölliset käynnit ovat todella tärkeitä, ettei sitä pelkoa pääsisi enää uudestaan syntymään. 

Halusin tällä postauksella myös kertoa, että Suomessa julkisella puolella jopa pienellä paikkakunnalla voi saada todella laadukasta hammashoitoa, kun sitä osaa vain pyytää. Välillä tuntuu, että netti on pullollaan haukkuja julkista puolta kohtaan. Varmasti näin hyvin asiat eivät joka paikassa ole, mutta tässä kaupungissa on oma pelkopotilaisiin perehtynyt ryhmä julkisen puolen hammashoitolassa, joka on kouluttautunut sitä varten, että osaavat käsitellä pelkopotilaita oikein. Kaikki kuuluvat myös samaan ryhmään, joka sitten hoitaa nukutuksessa tehtävät hammashoidot. Kun sain ensimmäisen ajan, uudet ajat järjestyivät muutaman viikon välein. Nykyään, kun varaan tarkistusajan saan sen kolmen kuukauden päähän ja hammashygienistin aika sovitaan aina samalla vuoden päähän, kun käyn. Lisäksi koen, että oma hoitoni on ollut tasokasta ja varsinkin hammaslääkärini on tehnyt huolellista työtä, sillä paikat ovat pysyneet hampaissa priimana. Tunnen todella saavani rahoilleni vastinetta.

Miten sitten hoidan hampaitani? Otin tietenkin hammaslääkäripelkoni aikana selville kaiken mahdollisen hampaiden hoidosta, että saisin pidettyä hampaat kunnossa, koska ei ollut tietoa siitä, milloin pystyisin hammaslääkärin penkkiin seuraavan kerran istahtamaan. 

Se, että harjaan, tikutan ja lankaan hampaat aamuin illoin, on minulle lisäksi ollut erittäin tärkeää myös se, millaista hammastahnaa käytän. Kuulun niihin, jotka haluavat hammastahnansa ehdottomasti sisältävän fluoria, mutta lisäksi kiinnitän huomiota myös tahnojen hankausarvoihin. Esim. Yotuelin* All-in-one -tahnojen hankausarvo on reilusti alle sata (82) ja ne vieläpä todistetusti vahvistavat hammaskiillettä. Kiille on hampaille niin tärkeä juttu, että se on viimeinen asia, jolle haluan tietoisesti aiheuttaa vaurioita. Lisäksi olen kova teen ja kahvin juoja, vaikka käytän niiden joukossa maitoa, joten tummentumia tai pinttymiä ei synny sillä tavalla, jos joisin ne mustana. Osaan silti arvostaa valkaisevaa ominasuutta, luulen, että Yotuelin käyttö on se syy, miksi hampaani ovat pysyneet vuosien saatossa valkoisina. Välillä olen kokeillut muitakin tahnoja, mutta syrjähypyn jälkeen huomaan palaavani aina Yotueliin. Yhden All-in-one -tuubin jälkeen käytän kuitenkin aina välissä tuubin Classic tai Pharma -tahnaa. 

Hammasharjana kannatan sähköhammasharjaa, eron huomaa ihan kielellä kokeilemalla hampaiden pinnassa verrattuna tavalliseen hammasharjaan, joka ei pese hampaita ollenkaan yhtä puhtaaksi. Lisäksi sähköhammasharjalla on vaikeampaa painaa ikeniä hampaita pestessä liikaa ja aiheuttaa näin ikenien vetääntymistä, ja pienellä päällä saa muutenkin tehtyä tarkempaa jälkeä harjatessa. 

ARVONTA

Yotuelilla haluttiin muistaa myös kolmea lukijaani pienellä Yotuel-paketilla. Arvottavat kolme pakettia sisältävät seuraavan combon: Yotuel All-in-one -tahna + matkatahna. Tällä kertaa arvontaan voivat osallistua blogia Facebookissa seuraavat. Arvontaan osallistuaksesi tee näin: Tykkää Keyword: Love -blogin Facebook -sivusta täällä. Jos tämä asia on jo kunnossa, painat vain tykkää/like-nappia blogin Facebook-sivulla tähän postaukseen ja hihkaise alle mukana. Osallistumisaikaa on su 22.1.2017 klo 23.59 asti. Otan voittajiin yhteyttä Facebookin kautta yksityisviestillä heti ma 23.1, joten muistakaa pitää silmällä viestilaatikkoanne, jos sinne tulee viestipyyntö minulta. 

Pelkäättekö hammaslääkäriä?

*Kuvissa olevat Classic ja Pharma -tahnat PR-näytteitä, saatu blogin kautta, All-in-one Wintergreen oma. Arvontapalkinnot lahjoitti Yotuel.

Tämä postaus tulee aika hyvin avaamaan sitä, miksi Keyword: Love ei ole ruokablogi, muotiblogi, sisustusblogi eikä lifestyleblogi vaan kosmetiikkablogi. Pelkästään ruokablogiin sisältöä saadakseni, en laita tarpeeksi usein ruokaa, että saisin siihen sisältöä. En ainakaan mitään kummoista. Muotiblogi, nooh, syy selviää, kun jaksatte lukea loppuun. Sisustusblogi jaa-a, sekin tulee selviämään. Keyword: Love blogissa on lifestyle-juttuja, mutta ne postaukset ovat usein ajatelmia elämästäni, ei niinkään siitä mitä teen, harrastan jne. Minä kun en näe, enkä koe varmasti kenenkään mielestä mitään mielenkiintoista suurimpana osana vuoden päivistä. En käy elokuvissa, en ulkona syömässä/juhlimassa, en riehu salilla bodaamassa vartaloani kuntoon, enkä edes harrasta kotona joogaa. En sisusta, en suunnittele asukokonaisuuksia, en käy oikeastaan missään, paisi joskus ja niistä yleensä saatte lukea blogista. Yksinkertaisesti mitään ei tapahdu, mutta arvatkaapa mitä? Minä rakastan sitä! Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta touhuta koko ajan jotain, tapailla ihmisiä, tai puuhastella vapailla jotain pientä, saatika tarvetta olla aina menossa jossain. Tiedän, että on ihmisiä, jotka suoranaisesti pelkäävät olla kotona yksin. Olen toinen ääripää. Töissä ollessanikin istahdin vapaapäivänä sohvan nurkkaan ja saatoin katsella kolme elokuvaa putkeen. Ei sitä muuta tarvinnut.

Joten tervetuloa ihanan tylsään elämääni. Tällä kertaa eiliseen päivääni maanantaihin, joka ei eroa kovinkaan paljon viikon muista päivistä. Varsinkin, kun terapeuttini on tällä hetkellä kesälomalla.

Herään joka aamu 8-9 välillä kuin kello, herätystä ei yleensä tarvita. Sillä ei ole mitään väliä monen aikaan menen nukkumaan, menin sitten yhdeksältä illalla tai kahdelta yöllä, tulos on sama. Univelkoja makselen sitten seuraavan päivän. 

Kun saan silmäni auki, kaivan yleensä sängyn vierestä lattialta vaatteet, jotka olen illalla siihen jättänyt. Tällä kertaa vaatetuksena toimivat mustat shortsit ja ihanan kulahtanut bändipaita. Voin kertoa, että shortseilla ei ole meinannut tarjeta edes sisällä koko kesänä, mutta tässä asiassa en aio antaa periksi, nyt on kesä!

Tänään en ole lähdössä kotoa minnekään, joten en meikkaa. Kävelen horroksessa kylppäriin ja toistan tutut rutiinini. Harjaan hiukseni ja pyyhkäisen kasvot misellivedellä, tällä kertaa käytössä Biorderma. Iho on hyvässä kunnossa, joten laitan kasvoilla ainoastaan kosteusvoiteen, jonka valitsen joka aamu harkiten. Halusin jotain luonnollisen kosteuttavaa ja kasvoille tiensä löysi Mia Höytön Ihana. Silmänympäryksille sudin virkistävää Cool Eyesia. Sitten päivän tärkein asia eli tuoksu, tänään suihkautin Sensain The Silk -tuoksua, joka tulee myyntiin elokuussa. Mieleni huusi jotain puhtaanraikasta, koska tarkoitus oli olla vain kotona. Tämä on ehdottomasti blogin pitämisen ihania puolia, pääsen testailemaan tuotteita ennen niiden ilmestymistä myyntiin. 

Illalla nukkumaanmenon kanssa tuli kiire, enkä ehtinyt viikkaamaan alakerran kuivaushuoneesta hakemiani kuivia pyykkejä kaappiin. Täysi pyykkikori kaihersi mieltäni jo illalla ja ajattelin sitä melkein unissanikin. En pystynyt alkaa valmistamaan aamupalaa, ennen kuin hoidin pyykit pois päiväjärjestyksestä. Viikkasin pyykit kaappiin. Mielessä oli vihdoin rauha ja oli aamupalan aika.

Söin aamupalan. Se on joka päivä sama, kupillinen kahvia, puuroa ja marjoja. Marjatkin ovat yleensä aina mustikkaa tai mustaherukkaa. Kaipasin tätä rutiinia kesäkuisella lomalla, viikon loppupuolella olisin myynyt vaikka mieheni saadakseni lautasellisen puuroa aamulla. Ainoa ruoka, joka pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään asti.

Keittiön pöydän ääressä istuessa tuijottelin ulos. Tarkastelin onko räystäässä asuva lemmikkimme Antero (talitiainen) jo täysissä aamupuuhissaan. Samalla huomasin pihalla olevan koivun. Siinä oli paljon keltaisia lehtiä. Iski ihan kamala haikeus: kesä on kohta ohi. Eihän se edes vielä alkanut! :( En ole syksyn ystävä ja koko kesä on tuntunut olevan pelkkää sitä.

Aamupalan yhteydessä oikoluen päivän postauksen vielä pariin kertaan ja korjailen kirjoitusvirheitä, jotka osuvat silmiini. Silti virheitä vääjäämättä aina silloin tällöin jää. Samalla tarkistin sähköpostini, vastailin sinne tulleisiin viesteihin, julkaisin kommentteja ja vastailin niihin. Pohdiskelin myös tulevia postausaiheita ja pistin niitä ylös kännykkääni, koska luultavasti en enää illalla muistaisi niitä. 

Huomasin, että takanani olevassa yrttiruukussa olevat yrtit olivat hieman nuupahtaneet. Olen ihan onneton kaiken vihreän kanssa, jos haluatte kukistanne eroon, tuokaa tänne hoitoon viikoksi.

Vähän aikaa tuumittuani, kävin pesämässä hampaat. Tämä on ihan ehdoton juttu joka aamu. Sähköhammasharja & Yotuel, niistä en luovu.

Minulla oli heinäkuun alussa vaihe, että olin jo pääsemässä lukulukostani eroon. Luin ihan pienellä ajalla kaksi kirjaa, mitä voi pitää nykytilanteeseen melkoisena suorituksena. Tämä kolmas on sitten takerrellut. Olin koittanut aloittaa tätä jo useana päivänä. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta en vaan pääse puusta pitkälle. Ihmettelin kirjan kimpussa pari tuntia, kunnes luovutin. Mieleen ei jäänyt oikein mitään. Ajatukseni olivat harhailleet ihan muissa asioissa, sillä edessä on suuria ratkaisuja ja uusia juttuja, jotka pelottavat. Ehkä pitäisi koittaa jotain toista kirjaa? Se joku toinen varmaan löytyy 2000 kirjan seasta kirjahyllystämme.

Kello alkoi hiljalleen lähenemään kolmea ja katsoin asialliseksi syödä myöhäistä lounasta. Nakkelin salaattiini, mitä nyt kaapista sattui löytymään: salaattia, tomaattia, avokadoa, serranonkinkkua ja leipäjuustoa. Keitin vielä lopuksi kupin teetä ja aloin odottamaan miestä kotiin.

Tarkoitus oli kuvata myös loppupäivä juttua varten miehen tultua kotiin, mutta tajusin, että tästä postauksesta tulisi niin pitkä, ettei kukaan jaksaisi lukea tätä. Jos jaksaisi, joutuisin ottamaan syyt niskoilleni heidän tylsyyteen kuolemisesta. Haluatte kuitenkin tietää, miten päivä jatkui?

Mies alkoi tekemään taustatyötä sukututkimuksen parissa ja minä aloin valmistelemaan tätä postausta. Kuvat kamerasta koneelle ja käsiteltäviksi. Kirjoitin postauksen tekstin. Samalla luonnostelin hieman myös jo keskiviikon ja torstain postauksia, sekä mietin, miten toteuttaisin kuvat postauksiin. Monta tuntia lipui huomaamatta. Blogin pitämiseen saa oikeasti kulutettua ihan hirmuisen määrän aikaa. Joskus tuntuu, että se tehty työmäärä ei välttämättä näy näissä jutuissa ollenkaan.

Kaivoin kaapista vähän iltapalaa. Heittäydyin villiksi ja söin paahtoleipää viikunahillolla ja pari tomaattia, että tuntuisi terveellisemmältä. :D Sain myös kummallisen mieliteon ja sorruin muroihin. Miehellä oli herätys seuraavana aamuna kukonlaulunaikaan, joten kaivauduin sänkyyn hyvissä ajoin kymmeneltä. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin tehnyt iltaiset ihonhoitorutiinini ja pessyt hampaat.

Päivissäni huomattavaa on, että yleensä en puhu kenenkään muun ihmisen kuin mieheni kanssa. En soita kenellekään, eikä kukaan soita minulle. Hyvä niin. Puhelin on aina äänettömällä, koska sen soiminen saisi välittömästi ahdistuksen nousemaan. Jos minä voisin päättää, en haluaisi omistaa puhelinta ollenkaan tai siitä ainakin puuttuisi soitto-ominaisuus kokonaan. ;) Kännykät ovat pirun keksintö. Sen jälkeen, kun varmaan jokaisella suomalaisella on ollut kännykkä, kaikki olettavat, että olet tavoitettavissa 24/7. Toista se oli lankapuhelinaikaan... 

Olin viime viikolla melko sosiaalinen. Torstaina luonani kävi ystäväni ja lauantaina meillä oli sukulaisia kylässä. Huomasin maanantaina vaikutukset, tarvitsin pakonomaisesti omaa aikaa. Tällä viikollakin huomenna on päivä, kun olen ottanut itselleni ohjelmaan sosiaalisen tilanteen. Niin ihanaa kuin se tuleekin olemaan, tiedän, että kaipaan sen jälkeen välittömästi pari päivää täysin itselleni. Joten pelkästään lifestyle-blogia tästä ei voi tulla. Mistä minä muka kirjoittaisin? 

Mitä tulee sitten muotibloggaajaksi alkamiseen, valitsen vaatteet joka ilta samalla tavalla aamua varten, pääasia on, että ne on puhtaat. En mieti asukokonaisuuksia, paitsi sitä, että sopiiko värit yhteen. Tosin se on helppoa, koska kaapistani löytyy niin paljon mustaa/harmaata/valkoista. Voin sanoa, että vaatteiden osalta rakastin entistä työpaikkaani, joka määritteli työvaatteet. Eipä tarvinnut niitäkään aamuisin pohtia. 

Ruokabloggaajana olisi vitsit vähissä, sillä lämmintä ruokaa en yleensä jaksa tehdä, jos mies on töissä. Sitä saan tehdä tarpeeksi silloin, kun mies on kotona samaan aikaan. Joskus innostun leipomaan, mutta olen sitäkin vähän rajoittanut, koska joutuisin luultavasti syömään ne yksin, miehen rajoitettua niiden syömistä.

Sen sijaan tuoksun valintaan ja ihonhoitoon kulutan paljonkin ajatuksiani. Valitsen tuotteet jokainen päivä ihoani kuunnellen tai sen mukaan, mitä minulla on testijonossa. Yleensä, jos olen kotona, en meikkaa. Toisinaan saatan silti innostua tekemään sitä ihan omaksi ilokseni. Kauppaan lähtiessä on ihan kiva sipaista edes vähän huulipunaa ja puuteria.

Miksi tämä ei sitten ole sisustusblogi. Kukaan ei varmaan haluaisi katsella kuvia Ikea-kamaa täynnä olevasta kodista, jossa ei ole mitään inspiroivaa tai muodikasta. Anteeksi, narrasin. Löytyy meiltä jotain Kodin1:kin. Tosin siistiä on, niin siistiä, että voisin vaikka lusikoida sen aamupuuroni lattialta. ;) Koti on samanlainen kuin vaatekaappini: valkoista/mustaa/harmaata.

Tämä oli monen mielestä varmasti maailman tylsin päivä. Mutta itselleni tämä oli aika lähelle täydellistä. Ei tarvinnut siivota, koska olin hoitanut sen edellisenä iltana, ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei käydä kaupassa, eikä edes tarvinnut viedä roskia. Eikä tarvinnut puhua kenellekään, paitsi miehelleni. Sai vaan olla. 

Onneksi elämäni kuitenkin on omalla tavallaan värikästä jokainen päivä, kun on aikaa katsoa.

Millainen on teidän täydellinen päivä?

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Minua pisti lokakuussa vähän hymyilyttämään. Lueskelin Tiian blogia ja juttua lueskellessa nyökyttelin päätä hiljaa itsekseni. Tiian hehkuttaessa Yotuelia, olin myös itse sattumalta lokakuun alussa ollut yhteydessä Algol Pharmaan tätä arvontajuttua varten. Ai miksikö? Koska Yotuel on mielestäni markkinoiden paras hammastahna. 

Teen välillä syrjähyppyjä, mutta yhä uudestaan palaan Yotueliin. Hyvä hammastahna on itseasiassa tärkeä juttu, koska sitä tulee käytettyä joka päivä useampaankin kertaan. Halusin linkata heti alkuun Tiian jutun, koska itselläni on luonnostaan valkoinen hammasluu ja minulla ei olisi ollut antaa teille tuollaista todistusaineistoa siitä, että Yotuel oikeasti toimii ja ylläpitää hampaita noin valkoisina. Sen sijaan olen huomannut, että vaikka olen tosi kova kahvin- ja teenjuoja (ja no, joskus nautin punaviinilasillisen tai kaksi), eivät ilkeät pinttymät ole vaivanneet minua. Pääasia kuitenkin on, että säännöllinen harjaus ja hammastahnan käyttö pitävät suun terveenä ja hampaat ehjinä.

Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi suosittelen lämpimästi käyttämään sähköhammasharjaa. Sen jättämä lopputulos on vaan niin toisenlainen kuin normaalilla hammasharjalla pestessä. Eron tuntee jopa kielellä hampaiden pintaa kokeiltaessa. Hammaskiille ei myöskään kärsi, sillä Yotuelin-tuotteet ovat hankausarvoiltaan alhaisia. Toinen vinkkini on se, että ettehän huuhtele suuta harjauksen jälkeen. Syljette vaan suusta ylimääräiset tahnat pois ja hyvät aineet jäävät edelleen vaikuttamaan hampaiden pinnoille. Yotuelin tahnathan eivät vaahtoa, joten ainakaan itselleni ei edes synny sellaista huuhtelun tarvetta kuin vaahtoavien hammastahnojen kanssa. Vaahtoamaton hammastahna on myös ehdoton heille, joilla on tiukat hammasvälit, kuten minulla. Juurikin väleihin tulee helposti reikiä, jos tahna ei pääse väleihin asti.

Yotuelilla on paljon erilaisia tuotteita, joista arvontapakettiin valitsin mukavan setin, josta iloa riittää käyttäjille pitkäksi aikaa. Tällä kertaa paketteja arvotaan poikkeuksellisesti peräti kaksi, joten voittomahdollisuudet ovat suuremmat.

YOTUEL CLASSIC MINT

Luulen, että suurin osa Yotuelin käyttäjistä on aloittanut tästä tuotteesta, niin minäkin. Piparmintun makuisen hammastahnan pH on sama kuin terveen suun eli neutraali. Ehkäisee reikiintymistä ja poistaa tummentumia. Klassikko.

YOTUEL ALL-IN-ONE WINTERGREEN & SNOWMINT

Ovat valkaisevia hammastahnoja. WinterGreen on miedosti mintun makuinen ja koostumukseltaan pehmeän geelimäinen. SnowMint on maultaan raikkaampi minttu ja koostumukseltaan tahnamaisempi. Fluorimuotona on käytetty kaliumfluoridia, joka ehkäisee tehokkaasti hampaiden vihlontaa. Jos olet valkaissut hampaasi suunhoidon ammattilaisella nämä auttavat ylläpitämään tulosta. Oma suosikkini näistä kahdesta on geelimäinen WinterGreen. Juurikin sen ei hammastahnamainen geelimäisen kevyt koostumus jaksaa ihastuttaa.

YOTUEL SUUVESI

Varmasti markkinoiden raikkain alkoholiton suuvesi. Raikastaa hengityksen, eikä kuivata limakalvoja. Jättää tosi raikkaan minttuisen maun pitkäksi aikaa. Itse purskuttelen suuvettä ainoastaan iltaisin. Tämän asian kanssa koen, että less is more.

YOTUEL PURUKUMI

Hammastahnojen rinnalle on kehitelty myös purukumit, joiden sisältämät papaiinientsyymi ja ksylitoli valkaisevat tummentumia. Classic-purukumi on miedosti mintun makuinen.

YOTUEL PEN

Yotuel Pen soveltuu yli 14-vuotiaille, joilla on terveet hampaat ja suun limakalvot. Tuotetta ei suositella raskaana oleville, eikä imettäville. Tällaiset itsehoitovalkaisut valkaisevat vain orgaanista hammasta ja poistavat esim. kahvin ja teen aiheuttamia tummentumia.

Käyttö on helppoa. Raikkaan mintun makuista geeliä levitetään kynän annostelukärjen avulla hampaiden pinnalle 3-5 kertaan vuorokaudessa, korkeintaan neljän viikon kuureina. Kuurien välissä olisi hyvä pitää vähintään viikon tauko. Yksi kynä riittää n. kahdeksan viikon hoitoon. Vaikuttavana aineena toimii 0,3% karbamidiperoksidi. Kynää voi kantaa mukana ja lisätä päivän aikana missä vain. 

Yotuelin tuotteita voi ostaa apteekeista, Stockmann- ja Sokos-tavarataloista, sekä Emotioneista.

ARVONTA:

Arvon kaksi Yotuel-pakettia, jotka molemmat sisältävät seuraava tuotteet: Suuvesi, Purukumi, Pen, Classic Mint, WinterGreen ja SnowMint. .

Osallistuminen on helppoa. Jätä kommenttilaatikkooni toimiva sähköpostiosoitteesi tai lähetä sähköpostia osoitteeseen hakusanarakkaus@gmail.com. Laitathan viestin otsikoksi Yotuel -arvonta. Voittajille ilmoitan asiasta sähköpostitse maanantaina 8.12.

ARVONTA PÄÄTTYY PE 5.12 KLO 12.00.

Hymyillään! :)

Aputonttuna toimii Algol Pharma Oy.