Pelko, jonka voitin ja Yotuel -arvonta Facebookissa

Muistatteko, kun kirjoittelin teille jokin aika sitten lapsuuden peloistani, peloista, joista en vieläkään ole päässyt eroon yrityksistä huolimatta. Pelkohan on kuitenkin inhimillistä ja tekee meistä kaikista ihmisiä, joten siinä ei ole mitään pahaa, niistä ei kannata itseään syyttää. Ainoastaan jos ne alkavat rajoittamaan elämää, on syytä miettiä, mitä niille voisi tehdä. 

On kuitenkin ollut yksi hieman myöhemmin tullut pelko, jonka olen pystynyt voittamaan. Tämä oli niitä pelkoja, joka rajoitti elämääni ja loi jopa terveysuhan. Muutamia vuosia takaperin en olisi pystynyt edes kirjoittamaan tätä postausta aiheesta, niin kova oli pelkoni. Toisaalta nytkin minua suorastaan nolottaa kirjoittaa tätä, miten aikuinen ihminen voi pelätä jotain niin paljon? Haluan kuitenkin jakaa tämän oman kokemukseni, jos siitä olisi jollekin tätä lukemaan eksyvälle hyötyä. 

Kun kirjoittaa Googleen pelkään hammaslääkäriä, tulee osumia melkein 44 000. Joten tämän pelon kanssa ei todellakaan kukaan ole yksin. Jokaisella pelkopotilaalla on takanaan erilainen tarina, mistä pelko hammaslääkäriä kohtaan on alkanut. Oma tapaukseni on siitä erikoinen, että vielä lapsena en hammaslääkäriä pelännyt vaan sain pelkoni yhden ainoan käynnin seurauksena vasta nuorena aikuisena. Oma tapaukseni on hyvä esimerkki siitä, miten suuriin mittasuhteisiin pelko voi vuosien aikana kasvaa ja miten siitä voi siitä huolimatta päästä eroon, kun kaikki asiat loksahtavat oikein kohdalleen. 

Vaikka en lapsena kokenut suoranaista pelkoa, koin silti hammaslääkärikäynnit tietyllä tapaa jännittävinä, muistan raapineeni kämmenselkämyksiäni istuessani hirveän hajuisessa odotushuoneessa. En tiedä mikä siinä hammaslääkärin hajussa on, mutta myöhemmin pelkkä odotushuoneen hajun ajatteleminen sai vilunväreet kulkemaan selässäni. En edelleenkään pidä siitä hajusta, mikä siellä leijuu. Olin onnekas lapsi, minulla ei ollut reikiä, joten hampaitani ei paikattu, ainaisesti jomottavasta sokerihampaastani huolimatta. Olin todella tunnollinen hampaiden hoitaja jo lapsena ja kiitos syljen ominaisuuksien, hampaani eivät reikiinny kovinkaan helposti. Minusta luonnostaan kaunis ja tasainen valkoinen hammasrivistöni on aina ollut parhaita puoliani kasvoissani,  kaikki hammaslääkärit ovat sitä kehuneet, joten olen käyttänyt elämästäni paljon aikaa sen huoltamiseen. Tiedän, että kaikki eivät tällaista rivistöä luonnostaan saa. 

Tästä huolimatta tuli lopulta käynti, joka muutti kaiken. Olin käynyt pari kertaa aiemminkin kyseisellä hammaslääkärillä ja minulla oli aina jotenkin hankala olo penkissä maatessa. Minusta tuntui, että minulla ei ollut kontrollia siitä, mitä minulle tehtiin. Huomasin makaavani tuolissa usein rystyset valkoisena ja kroppa tiukasti jännittyneenä. Pelko nosti päätään. Koskaan tämä hammaslääkäri ei kertonut minulle mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan puheli sitä omaa jargoniaan, mistä en ymmärtänyt mitään. Erään käynnin päätteeksi hän päätti poistaa etuhampaiden takaa hammaskiveä, mutta koska oma hammaskiveni kivettyy normaalia vielä tiukempaan ja hänellä ei tuolloin ilmeisesti ollut aikaa rapsuttaa sitä irti, hän käytti välineenä ilmeisesti sirppiä (?), jolla saa hoidettua homman laajemmalta alueelta kerralla. Sitä en tiedä lipsahtiko se häneltä jotenkin huonosti vai mitä tapahtui, mutta tunsin aivan hirveän vihlaisun ja lähdin verenmaku suussa vastaanotolta pois. Katsoin kotona suuhun ja neljän keskimmäisen alaetuhampaan takaa oli revennyt myös puolet ikenistä hammaskiven mukana. Ikenet olivat kipeät monta viikkoa. En pystynyt puraisemaan leipää kunnolla aikoihin ja paraneminen kesti pitkään. 

Normaalisti ihminen olisi sitten seuraavalla kerralla varannut ajan vain toiselle hammaslääkärille ja jatkanut elämäänsä, mutta minun päässäni tuo käynti aiheutti hammaslääkäripelon. Varasin tuon jälkeen aikoja muille lääkäreille, kuitenkin aina viime tingassa peruutin menoni. Tämä on se, jota ei todellakaan kannata tehdä, koska sitä isommaksi hammasremontti voi myöhemmin kasvaa, mitä kauemmin asiaa venyttää. Vaikka halusin, en vain pystynyt menemään. Hampaiden hoitoa jatkoin kuitenkin vielä tunnollisemmin jos mahdollista kuin aiemmin. Muutaman vuoden päästä oltiin siinä tilanteessa, että minulle ei enää voinut edes puhua hammaslääkäristä. Kun mieheni kävi tarkistuksesta, siitä käynnistä puhuminen oli meillä kotona kielletty, koska pelkkä asian ajatteleminen saattoi laukaista minulla paniikkikohtauksen. 

Tuli tietenkin se päivä, kun tiesin suuhuni ilmestyneen elämäni ensimmäiset reiät ja tiesin, että nyt en voi enää lykätä käyntiä. Silti pitkitin asiaa, koska nyt oltiin jo siinä pisteessä, etten pystynyt suorittamaan edes ajanvarausta puhelimella, koska menin niin hysteeriseksi asian kanssa. Pelkäsin, että hammaslääkäri arvostelisi hampaitani ja vuosien mittaiseksi venähtänyttä hoitotaukoani.

Tsemppasin itseäni kuukausitolkulla, etsin tietoa netistä, mitä minunlaiseni kannattaisi tehdä. Yksityinen tuntui hintavalta, varsinkin, jos homma menisi siihen, että hampaitani pitäisi hoitaa nukuttamalla, siihen saisi säästää rahaa pitkän pennin. Satuin kuitenkin lukemaan, että myös julkisella puolella pahimmat pelkopotilaat voivat saada hammashoitoa nukutuksella ja hinta on jotain aivan toista kuin yksityisellä puolella. Tosin minua ei koskaan ole nukutettu, joten pelkäsin sitä vaihtoehtoa ehkä vieläkin enemmän. Päätin, että yritän viimeiseen asti löytää jonkun muun tien. Niinpä eräs loppukesän aamu tartuin vapisevin käsin kännykkään. Se puhelu oli omalta osaltani aivan hysteerinen, itkin koko puhelun ajan ja sain ehkä juuri ja juuri suustani kakisteltua ulos sanat, että minun pitäisi saada aika ja pelkään hammaslääkäriä. En koskaan unohda, miten ihana naishenkilö siellä luurin toisessa päässä oli. Hän lohdutti, etten ole ainoa ja hän etsii minulle nyt sellaisen hammaslääkärin heiltä, joka on saanut pelkopotilailta hyvää palautetta. Minulla kävi myös järjetön tuuri, sillä eräällä tällaiselle oli tullut peruutusaika heti parin päivän päähän. Puhelimessa ollut nainen selvästi tajusi, että jos se aika olisi kolmen kuukauden päästä, se olisi liian kaukana ja peruisin sen. Kahdessa päivässä en ehtinyt vielä ajatella asiaa liiaksi, vaikka olivat nekin pitkiä päiviä.

Vapisin ja tärisin, kun kävelin parin päivän päästä kohti hammashoitolaa. Tuli aika astua ovesta sisään. Hammaslääkäri ehdotti, että istuisin oven vieressä olevalle tuolille, että jutellaan ensin. Niin me juteltiin, sain siinä paniikkikohtauksenkin ja sitten hengiteltiin. Puheeni oli lähinnä itkun ja sanojen tuherrusta. Kerroin, että tavoitteeni on voittaa tämä pelko. Hammaslääkäri osasi sanoa juuri oikeita asioita ja sai minut lopulta rauhoittumaan. Vajaan puolen tunnin päästä hän hieman varovasti tiedusteli, että uskaltaisinko tulla tuoliin makaamaan, jos hän katsoisi hampaat varovasti peilillä läpi. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja kävin tuolille makuulle. Jalat olivat ihan hyytelöä. Puristin tuona aikana niin kovasti käsiäni yhteen, että huomasin kotona niissä mustelmat. Annoin kuitenkin hänen suorittaa työnsä loppuun, hän kertoi askel askeleelta, mitä on tekemässä ja kysyi koko ajan onko minulla kaikki hyvin. Sain kuulla kuitenkin parempi uutisia, mitä odotin. Minulla oli pari paikattavaa reikää hampaiden välissä, mutta yhteen takahampaaseen pitäisi valitettavasti tehdä juurihoito, sekä hammaskivet poistaa, mutta siinäpä se. Olin kuitenkin selvinnyt todella vähällä, kiitos hyvän hoitoni ja syljen laatuni, joka estää luonnostaan melko hyvin reikien syntymistä. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Kun nousin tuolista ylös, silmissäni oli helpotuksen kyyneleet. Hammaslääkäri antoi minulle ajan, että ensin paikattaisiin ne kaksi hammasta, jonka jälkeen katsottaisiin mitä juurihoidon kanssa tehtäisiin. Sen verran pelokas olin ollut, että sain jälkeenpäin kuulla, että minulle oli varattu keväälle nukutusaika, jos hampaita ei saataisi muuten hoidettua. Kotimatkalla oloni oli äärimmäisen kevyt, ensimmäistä kertaa vuosiin oli sellainen olo, että ehkä selviänkin tästä. 

Sitten tuli paikkausaika. Toinen reikä oli niin pieni, että lopulta annoin paikata sen ilman puudutusta. Toinen oli sen verran syvemmällä, että pora vihlaisi ikävästi ja pyysin puudutuksen. Minun pelkonihan ei lopulta koskenut hammaslääkärin mahdollisesti aiheuttamaa kipua, se ei ollut pelkoni syy. Pelkäsin sitä, että en hallitse tilannetta. Pelkopotilaisiin perehtynyt hammaslääkärini osasi käsitellä minua kuitenkin juuri oikein, hän teki oloni siinä tuolissa turvalliseksi, sellaiseksi, että tiesin, että voin milloin tahansa vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Vaikka hän teki, valta oli minulla. Joka käynnillä pelkoni väheni. Lopulta tuli sen juurihoidon aika, kyllä sen mitä kaikki pelkää. Se ei sattunut yhtään, inhottavinta oli maata penkissä 3x1h, ne kaikki letkut suupielistä roikkuen. Leuat meinasivat mennä jumiin ja jouduin jumppailemaan niitä käyntien jälkeen. ^_^ Hammaslääkärini sanoi minulle juurihoidon aikana, ettei kuuna päivänä olisi uskonut, että olisimme tässä, kun näki minut ensimmäisen kerran. Minun ja hammaslääkärini välille oli syntynyt syvä luottamus, jonka vuoksi en enää pelännyt. Moniko halaa hammaslääkäriään käynnin päätteeksi? Minä halaan joka kerran, hän auttoi minua voittamaan yhden suurimmista peloistani. 

Sitten tuli aika suuhygienistille hammaskiven poistoon, sinne toimenpiteeseen, mistä kaikki alkoi vuosia sitten. Hammaslääkärini määräsi minulle siihen hommaan hygienistin, joka on perehtynyt varsinkin lapsiin, jotka pelkäävät hammashoitoa. Hänkin onnistui voittamaan luottamukseni ensimmäisellä kerralla, myös hän saa halauksen jokaisen tapaamisemme päätteeksi. Se on minun kiitokseni heille, mitä he ovat hyväkseni tehneet. Tällä hetkellä tilanne on se, että käyn tarkistuksissa kahden vuoden välein ja kerran vuodessa suuhygienistilla hammaskiven poistossa. Jälkimmäisestä toimenpiteestä en edelleenkään pidä, se ei satu, mutta tuntuu minusta edelleen inhottavalta, vaikka hygienisti on todella hellävarainen, ei vuotavia ikeniä. Tykkään kuitenkin yli kaiken siitä puhtauden tunteesta mikä hampaissa on käynnin jälkeen, joten nykyään jopa odotan vuosittaista tapaamistamme, jolloin vaihdamme kuulumiset. Entiselle pelkopotilaalle säännölliset käynnit ovat todella tärkeitä, ettei sitä pelkoa pääsisi enää uudestaan syntymään. 

Halusin tällä postauksella myös kertoa, että Suomessa julkisella puolella jopa pienellä paikkakunnalla voi saada todella laadukasta hammashoitoa, kun sitä osaa vain pyytää. Välillä tuntuu, että netti on pullollaan haukkuja julkista puolta kohtaan. Varmasti näin hyvin asiat eivät joka paikassa ole, mutta tässä kaupungissa on oma pelkopotilaisiin perehtynyt ryhmä julkisen puolen hammashoitolassa, joka on kouluttautunut sitä varten, että osaavat käsitellä pelkopotilaita oikein. Kaikki kuuluvat myös samaan ryhmään, joka sitten hoitaa nukutuksessa tehtävät hammashoidot. Kun sain ensimmäisen ajan, uudet ajat järjestyivät muutaman viikon välein. Nykyään, kun varaan tarkistusajan saan sen kolmen kuukauden päähän ja hammashygienistin aika sovitaan aina samalla vuoden päähän, kun käyn. Lisäksi koen, että oma hoitoni on ollut tasokasta ja varsinkin hammaslääkärini on tehnyt huolellista työtä, sillä paikat ovat pysyneet hampaissa priimana. Tunnen todella saavani rahoilleni vastinetta.

Miten sitten hoidan hampaitani? Otin tietenkin hammaslääkäripelkoni aikana selville kaiken mahdollisen hampaiden hoidosta, että saisin pidettyä hampaat kunnossa, koska ei ollut tietoa siitä, milloin pystyisin hammaslääkärin penkkiin seuraavan kerran istahtamaan. 

Se, että harjaan, tikutan ja lankaan hampaat aamuin illoin, on minulle lisäksi ollut erittäin tärkeää myös se, millaista hammastahnaa käytän. Kuulun niihin, jotka haluavat hammastahnansa ehdottomasti sisältävän fluoria, mutta lisäksi kiinnitän huomiota myös tahnojen hankausarvoihin. Esim. Yotuelin* All-in-one -tahnojen hankausarvo on reilusti alle sata (82) ja ne vieläpä todistetusti vahvistavat hammaskiillettä. Kiille on hampaille niin tärkeä juttu, että se on viimeinen asia, jolle haluan tietoisesti aiheuttaa vaurioita. Lisäksi olen kova teen ja kahvin juoja, vaikka käytän niiden joukossa maitoa, joten tummentumia tai pinttymiä ei synny sillä tavalla, jos joisin ne mustana. Osaan silti arvostaa valkaisevaa ominasuutta, luulen, että Yotuelin käyttö on se syy, miksi hampaani ovat pysyneet vuosien saatossa valkoisina. Välillä olen kokeillut muitakin tahnoja, mutta syrjähypyn jälkeen huomaan palaavani aina Yotueliin. Yhden All-in-one -tuubin jälkeen käytän kuitenkin aina välissä tuubin Classic tai Pharma -tahnaa. 

Hammasharjana kannatan sähköhammasharjaa, eron huomaa ihan kielellä kokeilemalla hampaiden pinnassa verrattuna tavalliseen hammasharjaan, joka ei pese hampaita ollenkaan yhtä puhtaaksi. Lisäksi sähköhammasharjalla on vaikeampaa painaa ikeniä hampaita pestessä liikaa ja aiheuttaa näin ikenien vetääntymistä, ja pienellä päällä saa muutenkin tehtyä tarkempaa jälkeä harjatessa. 

ARVONTA

Yotuelilla haluttiin muistaa myös kolmea lukijaani pienellä Yotuel-paketilla. Arvottavat kolme pakettia sisältävät seuraavan combon: Yotuel All-in-one -tahna + matkatahna. Tällä kertaa arvontaan voivat osallistua blogia Facebookissa seuraavat. Arvontaan osallistuaksesi tee näin: Tykkää Keyword: Love -blogin Facebook -sivusta täällä. Jos tämä asia on jo kunnossa, painat vain tykkää/like-nappia blogin Facebook-sivulla tähän postaukseen ja hihkaise alle mukana. Osallistumisaikaa on su 22.1.2017 klo 23.59 asti. Otan voittajiin yhteyttä Facebookin kautta yksityisviestillä heti ma 23.1, joten muistakaa pitää silmällä viestilaatikkoanne, jos sinne tulee viestipyyntö minulta. 

Pelkäättekö hammaslääkäriä?

*Kuvissa olevat Classic ja Pharma -tahnat PR-näytteitä, saatu blogin kautta, All-in-one Wintergreen oma. Arvontapalkinnot lahjoitti Yotuel.