Kulinaristin Rodos

Ihan ensiksi on pakko sanoa, että minusta ei tulisi koskaan ruokabloggaajaa, vaikka syöminen on matkoilla lempipuuhaani heti historiallisten kohteiden kiertelyn jälkeen. Ennen matkaa itselläni oli hienot suunnitelmat siitä kuinka kuvailisin kaikkia ihania annoksia, mitä matkalla tulee syötyä. Tuota noin... Ei tullut kuvattua ei. Kännykkä oli usein tallelokerossa päivät ja kameraa en jaksanut raahata rannalla mukana, joten lounaat jäivät kuvaamatta oikeastaan kokonaan. Miehellä olisi saattanut jotain kuvia olla. Iltaisin kännykkä saattoi olla käsilaukussa mukana, mutta muistin kuvaamisen siinä vaiheessa, kun ruoat olivat jo mahan pohjalla. En vain osaa. Sentään muutama kuva kertyi (joista niistäkin kaksi on lainattu mieheltä), jotta sain jotain kuvitusta tähän postaukseen. ^_^

Rodoksella saa mielestäni erinomaista ruokaa, mutta huonoakin voi tulla vastaan. Ainakaan Vanhassa Kaupungissa syömistä en suosittele muutamaa paikkaa lukuunottamatta. Ruoka on siellä ravintoloissa usein kalliimpaa kuin muualla kaupungissa ja taso voi olla jopa huonompi. Toki Vanhasta Kaupungistakin löytyy erinomaisia paikkoja ja vinkkejä kannattaa ruokailuun katsoa myös TripAdvisorista. Arvostelujen kanssa kannattaa kuitenkin olla aina realisti, ainakin joissain paikoissa jo ruokakuvista ravintolan kohdalla näkee, että tarjonta ei kuitenkaan ihan vastaa sitä hehkutusta, mitä jotkut asiakkaat ovat paikalle antaneet. Itse söimme vain Rodoksen kaupungissa, joten ravintolakokemukset ovat sieltä. 

Hotellissamme oli todella hyvä ja monipuolinen aamupala, ei mitään tyypillistä kreikkalaista tyyliin mehua, kahvia ja pari makeaa leipäpalaa vaan erilaisia hedelmiä, kreikkalaista jogurttia, fetaa, makkaroita, muroja, vohveleita, leikkeleitä, tomaattia, kurkkua jne. Joten söimme aamuisin aina hotellilla. Oma aamupalani koostuu aina Kreikassa ollessa kreikkalaisesta jogurtissa, johon laitan vähän hunajaa ja oheen kerään hieman hedelmiä. Sillä satsilla jaksoi hyvin aina 13-14 asti, johon aikaan menimme yleensä lounaalle. 

Meillä oli tarkoitus aluksi käydä lounaalla eri paikoissa, mutta eksyimme ihan sattumalta heti ensimmäisenä päivänä niin hyvään paikkaan Tuulisen rannan puolella rantakadulla, että emme kokeneet enää tarpeelliseksi vaihtaa vaan kävimme koko viikon uskollisesti samassa paikassa lounastamassa. Ihastuimme paikan ilmapiiriin, palveluun ja raikkaan makuiseen ja näköiseen ruokaan, jonka hintakaan ei päätä huimannut. Tiedän, että monet käyvät kyseisessä ravintolassa illallisella, koska paikasta voi ihailla suoraan upeaa auringonlaskua, mutta itse koin paikan enemmän lounaspaikaksi. Viikon aikana oli hauska seurata, kuinka monet muutkin ensikertalaiset ilmestyivät paikkaan aina vain uudestaan ja uudestaan syömään, se kertoo minusta paljon. Balsamicon sisustus oli ihan omaa luokkaansa. Koko lounasajan olisi voinut käyttää sisustuksen ihailuun, joka poikkesi kaikista muista paikoista. Suosittelen ainakin uunifetaa, jossa oli poikkeuksellisesti hieman potkua, tietenkin kreikkalaisia lihapullia, jotka olivat täydellisyyttä hipovan raikkaan makuisia tuoreine yrtteineen, munakoiso- ja viininlehtikääryleitä, joiden syömistä ei meinannut pystyä lopettamaan, sekä tietenkin kreikkalaista salaattia, jota on ainakin pakko syödä kerran Kreikassa ollessa. Paikasta saa myös kaupungin parasta suodatinkahvia, suosittelen tilaamaan jälkkäriksi, jos kahvihammasta pakottaa. Palvelu oli aina todella ystävällistä ja liikuttavinta oli se, että meille oli viimeisenä päivänä varattu pyytämättämme meidän suosikkipöytämme. 

Romanttisin paikka, missä olen koskaan Kreikassa syönyt, on aivan Vanhan Kaupungin laidalla sijaitseva Wonder. Viime kesänä kävelimme paikan ohi viikon aikana useita kertoja, tajuamatta minkä helmen jätimme huomaamatta, mutta tänä vuonna jostain syystä kiinnitimme seinässä olevaan ruokalistaan ohi kävellessämme huomiota. Mainitsimme asiasta tarjoilijalle ja hän sanoi, että ovat tehneet tänä vuonna joitain pieniä muutoksia ulkopuolelle. Hyvin toimittu, koska tämä selvästi auttoi. 

Koska ravintolan hintataso oli hieman normaalia korkeampi, luimme ennen paikalle menoa TripAdvisorin arvosteluja, joiden vuoksi päätimme, että Wonder voisi olla meidän paikkamme. Ylläolevassa kuvassa Wonder ja oviaukko, jonka takaa paljastuu se, mikä on tämän ravintolan juttu. Kun oviaukosta astutaan sisään ja kävellään portaat alas, saavutaan suojaiselle sisäpihalle, mikä on mitä tunnelmallisin paikka. Se sai melkein henkäisemään ihastuksesta. Wonderin ruokaa voi kutsua jo fine diningiksi, mikä oli mukavaa vaihtelua kaiken tavernaruoan keskellä. Palvelu ainakin täytti täysin fine diningin tunnusmerkit. Täällä ei istuta pöydässä yksikseen vaan tarjoilija pitää huolen siitä, että kaikki on pöydässä koko ajan viimeisen päälle tiptop kunnossa. Myönnän nauttivani tällaisesta ja olen siitä myös valmis maksamaan. Se antaa kivan romanttisen fiiliksen ja aikaa puolison kanssa jutusteluun ja tunnelmointiin. Ei varmaan tarvitse sanoa, että paikan palvelu saa minulta täydet pisteet. Sunnuntai-iltana ravintolassa ei ollut kuin pari muuta paria ja yksi isompi seurue ja saimme todella ensiluokkaista palvelua. Toisen kerran söimme paikassa keskiviikkona ja silloin ravintola oli niin täysi, että ihmisiä käännytettiin jatkuvana jonona ovelta. Siitä huolimatta palvelu ei paljoakaan kärsinyt, ainoastaan ympärillä oli enemmän hälinää. Myönnän ihan surutta, että itse nautin hiljaisesta sunnuntai-illasta enemmän kuin vilkkaasta keskiviikosta. Suosittelen paikan varaamista, sillä ravintola on sen verran suosittu, että ex-tempore sinne ei välttämättä kannata lähteä kokeilemaan onneaan. Omaksi suosikiksi nousi kananrinta pinaatilla ja ricottalla täytettyjen raviolien kanssa kera tryffelikastikkeen. Kana oli mehukasta ja raviolit suussa sulavia. Kielen vei mennessään myös paikan lime crème brulee.

Olimme tälläkin kertaa samassa hotellissa kuin viime kesänä ja jo tuolloin katselimme hotellimme vieressä sijaitsevaa pientä, ulkopäin vaatimattoman näköistä ravintolaa vähän epäillen, että mikähän paikka tuokin on. Ravintolan terassilla näytti kuitenkin olevan joka ilta koko ajan paljon ihmisiä syömässä, joka yleensä on merkki siitä, että paikka on suosittu. Laitoimme uteliaana ravintolan eräs ilta TripAdvisoriin hakuun, kun olimme aivan uuvahtaneita päivän kävelyistä ja halusimme raahautua viimeisillä voimillamme syömään mahdollisimman lähelle hotellia. Yllättäen Capricci oli arvostelujen mukaan Rodoksen kaupungin kymmenen parhaan ravintolan joukossa ja sieltä saattaa saada koko saaren parasta italiaista ruokaa. Ei muuta kuin sinne sitten. 

Hintataso oli Suomeen verrattuna alhainen. Alkupaloja irtosi alle kuudella eurolla, pasta-annokset n. seitsemällä ja pizzoista ei yksikään maksanut yli yhdeksää euroa. Sattuikin niin, että ihastuimme ja kävimme syömässä ravintolassa peräti kolmena iltana, koska ruoka oli yksinkertaisesti niin hyvää. Yhtään huonoa annosta en paikassa syönyt, vaikka joka ilta otin eri annoksen. Olimme Kreikassa, muttta söimme usein iltaisin italialaista ruokaa, mutta lounaat sitten pyhitimme kreikkalaisesta ruoasta nautiskeluun, ettei matka mennyt ihan plörinäksi. ^_^ Ensimmäisenä iltana söin pinaatilla, ricottalla ja buffalon maito mozzarellalla täytettyjä juuri oikean kypsyisiä ravioleja, niiden kanssa oli jotain kermaista kastiketta, jota syödessä pystyin vain miettimään, että kunpa itsekin saisin kastikkeeseen joskus näin tasapainoisen maun. Mieheni otti Hellenic-pizzan, joka oli aikamoinen yllätysveto lihansyöjältä, sillä pizza oli täysin kasvispizza tuoreine tomaatteineen, mustine- ja vihreine oliiveineen, feta- ja mozzarellajuustoineen sekä vihreine paprikoineen. Miehen kommentti oli, että se oli parasta pizzaa mitä hän on koskaan syönyt ja uskokaa, hän on syönyt niitä paljon. :D Tämän kommentin jälkeen minun oli pakko varastaa pieni pala hänen pizzaansa ja oikeassa hän oli, maut olivat ihan älyttömän hyvin tasapainossa keskenään. Herkuttelimme myös suklaa soufflèlla, joka vei kielen mennessään, vaikka oheen olikin laitettu överisti suklaakastiketta. Kysyimme eräänä iltana tarjoilijalta, mitä valkoviiniä hän suosittelisi, kun emme osanneet itse päättää. Tarjoilija kertoi, ettei tykkää valkoviinistä eikä yleensä juo sitä vaan on punaviinin ystävä, mutta on yksi valkoviini mistä hän pitää. Niinpä tilasimme hänen suosituksestaan pullon paikallista Domain Biblia Choraa ja voi pojat, hän oli oikeassa. En muista milloin olisin viimeksi juonut yhtä raikkaan makuista valkoviiniä, suutuntuma oli niin iloisen pirskahteleva, että jo yhdestä huikasta huulilleni levisi hymy ja ihan olkapäissä asti tuntui sellainen hyvä iloinen fiilis. Yritimme etsiä viiniä lentokentältäkin, mutta siellä sitä ei valitettavasti ollut.

Kävimme syömässä parissa muussakin paikassa, mutta tästä jutusta olisi tullut liian pitkä, joten halusin nostaa esille nämä kolme paikkaa, joita kaikkia voin suositella sydämestäni Rodoksen kävijöille. Sen verran on vielä sanottava, että näitä kolmea paikkaa yhdistää myös eräs jännä juttu ja tajusin sen vasta kotona. Yhdessäkään paikassa ei ollut sisäänheittäjää, joka on yleensä Kreikassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Ajattelen sen niin, että hyvissä paikoissa sisäänheittäjiä ei välttämättä tarvita, ruoka puhuu puolestaan ja kerran paikan löytäneet palaavat sinne aina takaisin. 

Parina iltana kävelimme juomaan jälkkäridrinkit Hotelli Amarylliksen baarissa, jossa on edelleen Rodoksen kaupungin parhaat drinkit, ne olivat sitä jo kymmenen vuotta sitten, kun kävin ensi kertaa Rodoksella. Ainakin Strawberry Daiquiria ja Bombaa kannattaa iltapalaksi testata. ^_^  Drinkit juoma- ja tähtisadetikkuineen tuovat mieleen Ruotsin laivan, mutta sisältö onkin sitten jotain ihan muuta, koska drinkeissä käytetään vain tuoreita marjoja ja hedelmiä. Myös alkoholittomia drinkkejä on tarjolla, sekä lapsille ja aikuisille jäätävän kokoisia jäätelöannoksia.

Nautitteko ruokaseikkailusta?