Kuva: täältä
Surffailin tavalliseen tapaani eräänä päivänä internetin syövereissä, kun vastaani tuli mielenkiintoinen juttu yhdeksästä erilaisesta älykkyydestä. Aihe oli sen verran kiinnostava, että etsin siitä lisää tietoa.
Psykologi Howard Gardner esitteli vuonna 1983 seitsemän erilaista älykkyyden lajia, joihin hän on lisännyt myöhemmin kaksi lisää. Älykkyyttähän pidetään yhtenä periytyvänä tekijänä, mutta nykyään monet tutkijat uskovat, että älykkyyttä on olemassa monia eri muotoja. Kaikissa niissä on omat vahvuutensa ja rajoitteensa.
Heti, kun näin tuon ylläolevan kuvan, oli helppo löytää itselleni kaksi vahvaa aluetta, harmi, että ne eivät ole niitä, mitä olisi aikoinaan koulussa kovinkaan korkealle arvostettu. Yksikään entinen opettajani ei varmaan kuvailisi minua lahjakkaksi tai erityisen älykkääksi missään, paitsi ehkä ammattikoulun äidinkielen opettajani, joka kannusti minua kirjoittamisen saralla uskomattomiin suorituksiin. Itsellä olikin kouluaikoina usein sellainen olo, etten ollut oikein missään hyvä, sellainen keskitason suorittaja vain. Tämä johtui siitä, etten ollut liikunnallisesti, musikaalisesti saatika sitten matemaattisesti älykäs. Se oli varmasti yksi asia, miksi tunsin itseni aika usein ulkopuoliseksi. Niitä taitoja mitä minulla oli, ei koulussa ainakaan siihen aikaan pahemmin tuettu eikä tiedostettu.
Yhdeksässä erilaisessa älykkyydessä on hienoa se, että voin melkein vannoa, että meistä jokainen on edes jollain tavalla älykäs. Eikö olekin lohduttavaa? ^_^ Tässä mallissa ei tarvitse olla Mensan jäsen ollakseen älykäs. Netin syövereistä löytyy monia testejä, joilla voi testata omia vahvuuksiaan. Blogiani lukeneet voivat helposti arvata, mitkä kaksi älykkyyttä löysin heti itsestäni. Vahvin on tietenkin intrapsyykkinen älykkyys, ymmärrän siis hyvin itseni, omat tunteeni ja haluni. Tämä on usein asioita selkiyttävä piirre, kun kohtaan pulmia, mutta joskus se voi olla raskas taakka, kun muut tahot koittavati saada sinut vaikkapa tekemään jotain, jonka itse tajuat varsin hyvin itsellesi sopimattomaksi ja tilannettasi heikentäväksi. Hyvin lähellä intrapsyykkistä älykkyyttä pääsi kuitenkin myös interpsyykkinen älykkyys, joka tarkoittaa toisten ihmisten tunteiden ja motiivien aistimista. Olen tainnut joskus kirjoittaakin täällä siitä, miten jo ihan 3-4 -vuotiaasta muistan useita tapahtumia, missä olen hyvin vahvasti aistinut aikuisten ihmisten tunteet, vaikka he eivät olisi edes puhuneet mitään. Tämä oli hyvä apu entisessä työssäni, osasin lukea asiakkaan tullessa ovesta sisään jo hänen kehon kielestään halusiko hän apua vai vain katsella rauhassa. Mutta myös tässä on se haittapuoli. Kun aistii hyvin vahvasti toisten ihmisten fiilikset, ne jäävät äkkiä elämään itsessäsi, lisäksi itsensä hyvin tiedostava ihminen kuten minä, alkaa peilaamaan niitä toisen tunteita omiinsa ja tutkiskelemaan niitä. Joten on osattava vetää raja, että osaisi lopettaa ajoissa, eikä lähteä analysoimaan liikaa. Mikä voi sitten olla aika kuluttavaa. Näitä kahta seuraa itselläni vahvimpina luonnon ymmärtämisen kyky ja kielellinen älykkyys, jota ilmeisesti sitten löytyy kuitenkin jonkun verran. Loput yhdeksästä eivät ole sitten niitä älykkyyksiä joita minulta löytyisi, eikä ole koskaan löytynytkään.
Mitä ajattelette asiasta, voiko älykkyyttä olla monia eri muotoja? Mitä älykkyyksiä tunnistatte itsessänne?
Kovasti kehittymisen varaa minulla olisi spatiaalisessa ja matemaattisessa puolessa - vaan kaipa vahvuuteni ovatkin muualla. Terkkuja ja ihanaa tiistaita!
VastaaPoistaVarmasti olisi, yleensähän se älykkyys tietyissä asioissa näkyy jo heti lapsesta asti. Ihan varmasti on, varmasti jokaisella on jokin näistä yhdeksästä vahvuutena itsellään. :) Aurinkoista tiistaita! <3
PoistaMä uskon et nimenomaan on olemassa erilaisia älykkyyksiä ☺️ Oon huomannu jos esimerkiksi töissä sanoo mielipiteensä, joku voi nykästä herneet nokkaansa vaikka olisi omasta mielestä hyvinkin viaton asia. Sitten aistii kyräilyä ym. toisen käytöksessä, vaikka toinen sanoisi ettei mikään ole vialla (koskee myös parisuhdetta 😉) 😕 Tällöin oma aistiminen voi tehdä kärpäsestä härkäsen 😯 Eli tällaisen toisten fiilisten aistimisen (interpersonal-älykkyys) koen raskaaksi, voi toki olla et joukossa on myös omaa luulosairautta 😆 Nyt meni asian vierestä tai täysin ohi, mut enpä muista itsekkään et opettajat koulussa ois kehunu mua älykkyydestä 🤣 Tosi hyvin osasit kyllä aukikirjoittaa omat älykkyytesi, oli helppo ymmärtää mitä tuo hirviö-kaavio tarkoitti 👍
VastaaPoistaHah, toi on oikeasti tietynlainen riippakivi, interpersonal-älykkyydestä on paljon hyötyä, mutta pitää olla tosia tarkkana, ettei se ala kääntymään itseään vastaan ja käydä siten sitten liian raskaaksi. :D
PoistaLinguistic ja logical-mathematical on kyllä mun suurimmat heikkoudet :D Mutta vahvuuksina varmaan sitten interpersonal, spatial ja ehkä jopa naturalist :)
VastaaPoistaMatemaattisuus on kyllä paha, muistan yläasteella, kun opettaja yritti takoa mun päähän kolmannen asteen yhtälöitä, en vaan käsittänyt. Ihan kuin olisi hepreaa jutellut. Tosin en ole vielä tähän asti koskaan tarvinnut niitä missään, koska varmaan aika loogista etten koskaan hakeutunut yllättäen alalle, missä sen kaltaista lahjakkuutta tarvittaisiin. :D
PoistaSupermielenkiintoista! Mulla on samat vahvuudet kuin sulla, tosin eri järjestyksessä. Koen kielellisen älykkyyden vahvimmaksi itselläni, sitten ehkä toisten lukeminen ja oman itsensä tunteminen jaetulla kakkossijalla. Koululaitos (ja ehkä myös ympäröivä maailma) arvostaa matemaattista lahjakkuutta ja sporttisuutta, mutta älykkyys on huomattavasti monipuolisempi juttu. Kieltäydyn uskomasta, että olisin tyhmempi kuin se, joka osaa selittää, mitä limes tarkoittaa, tai että tämä henkilö olisi minua tyhmempi, jos hän ei kykenisi tuottamaan tekstiä sujuvasti neljällä eri kielellä kuten minä. Piste. :-D
VastaaPoistaUskon vahvasti siihen, että älykkyyttä on monenlaista, itse huomaan helposti turhautuvani ihmisten seurassa, jotka eivät esimerkiksi ole hyviä interpsyykkisesti. Voin vaan kuvitella miten turhautunut matemaattisesti älykäs on minun seurassani. :D Ja ihan selkeästi sitä helposti huomaa, että omassa puolisossa on samoja älykkyyden piirteitä kuin itsessä.
PoistaIhan heti tunnistan itsessäni spatiaalisen ja interpersoonallisen älykkyyden. Vaan tuo viimeinen on kyllä kurja juuri siinä, että helposti käy elämä raskaaksi. Musta just tuo ajatus siitä, että jokaisella on jonkinlaista älykkyyttä on aidosti kiva, yleensä kun puhutaan hyvin yhdenlaisesta.
VastaaPoistaNiin minustakin, ehkä tämän kautta ihmisten ei aina tarvitsisi ajatella itseään keskitason suorittajaksi tai heikoiksi, koska moni tunnistaa varmasti jopa useampi näistä itsessään. Hei, mä voinkin olla älykäs, mutta eri tavalla. :D Interpersoonallisuudessa tosiaan sitä ikäänkuin kävelee koko ajan tuntosarvet pystyssä ja aistii asioita, mitä eivät kaikki huomaa.
PoistaMinä uskon hyvin voimakkaasti tähän, että älykkyyttä on erilaisia. Minä ja tuttavani olemme molemmat äo:ltä lähellä toisia, hänellä kuitenkin vähän korkeampi. Hän pitää itseään paljon älykkäämpänä kuin minua, sillä hän on mensan jäsen ja minulle se ei ole tärkeää edes päästä sinne (vaikkakin tehtyjen testien perusteella voisin jäsenyyttä hakea). Minä luen todella helposti omia ja muiden olotiloja ja reagoin myös niihin voimakkaasti, kun taas ystäväni ei ymmärrä muiden tunteista yhtään mitään. Hän ei osaa lukea ihmisiä yhtään. Minä olen myös musiikillisesti ja loogisesti vähän lahjakas (en mikään nero tietenkään, mutta en ihan tumpelokaan), hän on taas todella looginen ja ymmärtää oikein monimutkaisia asioita helpommin kuin minä. Eli ei lähes samalla äo:lla olevat ihmiset ole kuitenkaan samoilla osa-alueilla hyviä.
VastaaPoistaItse olen kuitenkin vasta myöhemmällä iällä tajunnut, että enhän mä ihan pahvi olekaan, sillä jo ala-asteellakin opettaja mulle sanoi usein, että yritä tyttö muistaa, ettei se äly ja kauneus mahdu samaan päähän… Tämäkin tosin johtui vain siitä, että mulla on lukihäiriö ja kirjoitin nimeni äidinkielen vihkoon väärin, enkä tajunnut yhtään miksi pirsessan ja pirssin kirjoittaminen ei ole sama asia kuin prinsessa ja prinssi. Mä en vain nähnyt noissa eroa. :D
Tuo sinun tuttavasi ja itsesi vertailu on minusta todella oiva esimerkki siitä, miten älykkyyttä voi todella olla hyvinkin monia erilaisia. Voi apua tota opettajan lausahdusta! :D Varmaan tuolloin ei tuota lukihäiriötä ei edes tunnistettu kouluissa niin kuin nyt.
PoistaJuu, tuossa alkuperäisessä tekstissä on nyt vain pieni ajatusvirhe. Ei nimittäin älykkyyttä ole noin montaa eri lajia vaan älykkyys koostuu eri lahjakkuusalueista, joita nuo siis ovat. Älykkyys itsessään on huomattavasti vaikeampi määritellä kuin lahjakkuus eli pelkistetysti sanottuna älykäs ihminen on usein lahjakas jossakin, mutta kaikki lahjakkaat ihmiset eivät ole älykkäitä.
VastaaPoistaToisekseen Mensa testaa vain ja yksinomaan tiettyjä alueita, eli jos ei ole avaruudellisesti tai matemaattisesti lahjakas, niin ÄÖ luku jää alhaiseksi, vaikka itse pitäisi itseään kuinka älykkäänä muilla osa-alueilla tahansa. Tätä on kritisoitu, mutta tällä hetkellä se on kuitenkin ainoa edes jollakin tavalla luotettava mittari. Tulevaisuudessa kenties osataan tehdä mittareita, jotka ottavat huomioon esim. verbaalisen lahjakkuuden paremmin.
Niin ja sitten on vielä se, että ihminen voi olla viisas, muttei älykäs ja vastaavasti älykäs, muttei viisas. Viisaus on se, jolla tätä maailmaa pyöritetään eli se miten osaa käyttää niitä lahjakkuuksia, jotka on sattunut saamaan. Tätä ei Mensa tutki, vaikka ehdottomasti pitäisi.
Toi viisaus oliskin oikeasti mielenkiintoinen tutkimuskohde, että miten niitä lahjakkuuksia joita on sattunut saamaan osaa käyttää. Olisi mielenkiintoista nähdä jotain prosentteja, miten ihmiset ovat pystyneet niitä hyödyntämään ja miten tuloksiin on vaikuttanut vaikkapa se, millaisessa ympäristössä ihmine on kasvanut, mitä koulutuksia käynyt jne.
PoistaMielenkiintoinen aihe! Matematiikasta olen tykännyt aina ja koen olevani siinä ainakin jollain tasolla lahjakas 😊 Oon myös oppinut tuohon ihmistuntemukseenkin, sekä oman itsensä tietoisuuteen 😄 Aihe vaatii kyllä tarkempaa paneutumista!
VastaaPoistaSä voisit yrittää sitten opettaa mua ja turhautua, olen aivan käsi, paitsi prosenttilaskut menee kuin vettä vain. :D Ajattelin, että vois lainata jonkun kirjan ja perehtyä juttuun hieman tarkemmin.
PoistaMä luulen, että mun vahvoja puolia on intuitiivisuus, tunneäly ja kielipää. Kinestiset ja matemaattiset jutut menee yli ymmärryksen, mutta niissäkin pärjää, jos opettelee ulkoa, niin kuin on tullut tehtyäkin aika paljon nuorempana, enää ei jaksa;)
VastaaPoistaSe on hyvä, kun enää ei tarvi jaksaa. ;) Oon niin onnellinen, ettei mun koskaan tarvinnut kohdata kolmannen asteen yhtälöitä yläasteen jälkeen. :D
PoistaMulle oli aikoinaan vapauttavaa hoksata, ettei sellainen mensa-viisaus ole ainoaa oikeaa. En ole yhtään hyvä matikassa tai loogista päättelyä vaativissa tehtävissä, mutta vahvuuteni on esimerkiksi luovuudessa ja olen hyvä lukemaan tilanteita/ihmisiä :)
VastaaPoistaSe on vapauttavaa, että meillä jokaisella on omat vahvuutemme, ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa vahvuutta, vaikka koulussa ylikorostetaan jotain tiettyjä alueita. Siinä sitten jää helposti hieman ulkopuolinen olo, jos sinulle ei yhtäkään niistä vahvuuksista ole.
PoistaMä tunnistan samat älykkyyden osa-alueet itsessäni kuin sinäkin. Kolmantena sanoisin tuon kielellisyyden. Mutta kuten tuossa jo olikin pohdintaa, niin se on aika rankkaakin olla tunneälykäs. Mulla se ainakin tarkoittaa myös jatkuvaa itsen ja muiden analysointia ja lukemista. Se on usein uuvuttavaa. Jollain tapaa helpompaa on varmasti vaikka matemaattisesti lahjakkaalla.
VastaaPoistaMe taas ollaan poikaystävän kanssa ihan vastakohtia, sanoisin hänen olevan ihan selkeästi tuo loogis-matemaattinen tyyppi. Mut tunneälyäkin löytyy, ehkä sitä on tarttunut multa ;) Voikun mullekin olisi näiden vuosien aikana valunut vähän tuota poikaystävän lahjakkuutta, mut eipä niin näytä käyneen :D
Matemaattinen lahjakkuus ja älykkyys on kyllä sellaista, että se ei "tartu", jos sitä ei syntymästä ole. Vaikka mulle vääntäisi rautalangasta niin ei ne vaan mene perille. Osaan kyllä prosenttilaskuja, yhteenlaskuja, kertoja laskuja hyvinkin sujuvasti päässäni, mutta sitten yhtälöt tai kolmion kulmien laskemiset on aivan hepreaa mulle. :D
PoistaJuu, mulla myös vaatii paljon työtä ymmärtää jotain matemaattista. Siksi se on ajatuksena kiehtova, että voisikin vaan "imeä" lahjakuutta toiselta :D
PoistaUskon ehdottomasti, että matemaattis-luonnontieteellinen lahjakkuus ei ole ainoa älykkyyden osa-alue. Onneksi koulumaailmassakin aletaan pikkuhiljaa päästä tästä jyvälle, tai ainakin haluan näin uskoa. Meillä puhutaan pedagogisessa koulutuksessa aiheesta aina silloin tällöin. Toki kyseessä on taidekasvatus, jossa arvostetaan aina musiikillista ja spatiaalista lahjakkuutta. Mutta samalla halutaan kasvaa siinä ymmärryksessä, ettei jokainen oppilas tosiaan ole musiikillisesti tai spatiaalisesti lahjakas. Itse en usko lahjakkuuden käsitykseen siinä mielessä, että se olisi jotain myyttistä ja synnynnäistä. Kaikki on ympäristöstä johtuvaa tai sitten yksinkertaisesti sen tasoista kiinnostusta tietystä asiasta, että haluaa sen kanssa viettää aikaa ja siinä kehittyä. (Näin kärjistäen. Lahjakkuutta on tutkittu suht paljon, eikä aiheesta olla ainakaan vielä päästy konsensukseen...:D Itse käytän kuitenkin tässä kontekstissa termiä lahjakkuus, sillä näissä mainityissa kyse on tosiaan älykkyyden eri osa-alueista, tai tähän käsitykseen olen jotenkin päätynyt, kun aiheesta on puhuttu.)
VastaaPoistaItse pidän itseäni tavallaan monilahjakkaana. Tämä kuulostaa vähän lesoilulta, mutta uskon, että se johtuu yksinomaan siitä, että olen niin pirun kiinnostunut about kaikesta, olen aina ollut. En kuitenkaan koe olevani matemaattis-loogisesti, spatiaalisesti tai kinesteettisesti kovinkaan kartalla. Sen sijaan kaikki muut osa-alueet tuntuvat jokseenkin tutuilta, erityisesti tietenkin musiikillinen, lingvistinen ja interpersoonallinen lahjakkuus. Haluaisin kehittyä kaikessa, sillä nopeammin, pidemmälle ja korkeammalle. :D:D Älykkyys ja viisaus ovat aina olleet mielestäni niin tärkeitä asioita, että olen niissä halunnut itseäni kasvattaa ja tulla kasvatetuksi. Koen välillä maailmantuskaa, kun näitä älykkyyden osa-alueita ei vaan oteta huomioon, mikä aiheuttaa just tuota alemmuudentunnetta ja tunnetta typeryydestä. Ihminen jää siihen uskoon, että kun en osaa laskea, olen tyhmä. Tai kun en osaa laulaa, olen epämusikaalinen. Pahinta on, kun vanhemmat sanovat lapselleen, että "meidän suvussa ei olla musikaalisia." Kaikessa voi kehittyä. Ja toisaalta, jos kaikessa ei kehity, ei ihminen silti ole tyhmä. Mutta tyhmyys on ihan oma juttunsa se.
Tämä on mielenkiintoinen aihe! Mikä on synnynnäistä, mikä taas kiinni kasvamisesta ja kehittymisestä? Toisaalta uskon, että on olemassa jotain, mihin meillä on luontainen taipumus. En tiedä, onko se taipumus syntymässä saatu, vai vasta varhaisessa lapsuudessa. Mutta taatusti on jotain, mikä on meille automaattisesti luontaista ja jota kohden gravitoidumme. Minulla se on musiikki. En ole koskaan halunnut tehdä muuta, ja tämä on jo varhainen kokemus.
Voisin puhua aiheesta päivät pääksytysten, mutta ehkä tämäkin hirviöpohdinta piisaa. Ai että, sain palloteltavaa.
Mielenkiintoista pohdiskelua Fanni!
PoistaMinullehan sanoi musiikinopettaja koulussa kolmannella luokalla laulukokeen jälkeen, "Jonna tiedätkö, että susta ei ainakaan koskaan tule laulajaa." :D No ei tullut ei, tosin olin kyllä aina tiennyt etten osaa laulaa, se ei vaan kuulostanut edes omiin korviin hyvältä. Nuottien opiskelu tuntui myös kovin vaikealta. Mutta esim. pianolla opin soittamaan hetkessä ihan toisen sormia seuraamalla kappaleita, mutta mulla onkin ollut sorminäppäryyttä aina (ja silloin vielä todella hyvä muisti), kuulolta en olisi osannut soittaa mitään. :D Matematiikka oli myös sellainen, että minulla oli aivan ihana opettaja, jolla oli kärsivällisyyttä opettaa niitä kolmannen asteen yhtälöitä ja aikaa minulle, mutta vaikka kuinka yritin en vaan tajunnut ja sitten turhauduin. Silloin jotenkin tajusin, että kaikkea ei pysty oppimaan, vaikka kuinka haluaisi, että ehkä jotkut jutut on sitten synnynnäisiä, että se päättely tulee jostain selkärangasta, toki itseään pystyy kehittämään niin kuin yllä sanoitkin. :)
Mutta hyvä, että sait palloteltavaa, silloin on ollut hyvä aihe. ;)
Mulla on vahvimpia se, että aistin ihmisten fiilikset ja joku visuaalisuuteen liittyvä luultavasti. Koen ton ihmisten lukemisen välillä taakaksi, koska joskus myös ylianalysoin jonkun mulle tärkeän tyypin juttuja ja sit toisaalta erotan hyvin kenen kans tuun juttuun ja kenen en. Tollasen varmaan kyllä tietty jokainen huomaa helposti, mutta koen joskus olevani yksinäinen siksi, kun valikoin ihmisiä niin tarkasti ja toisaalta muille voi tulla musta kuva, etten kaipaa ystäviä?
VastaaPoistaJa joo, mä en todellakaan ollut lahjakas matikassa tai musiikissa. Kuviksesa ja ruotsissa pärjäsin parhaiten.
"Koen ton ihmisten lukemisen välillä taakaksi, koska joskus myös ylianalysoin jonkun mulle tärkeän tyypin juttuja ja sit toisaalta erotan hyvin kenen kans tuun juttuun ja kenen en. Tollasen varmaan kyllä tietty jokainen huomaa helposti, mutta koen joskus olevani yksinäinen siksi, kun valikoin ihmisiä niin tarkasti ja toisaalta muille voi tulla musta kuva, etten kaipaa ystäviä?"
PoistaIhan kuin olisin tämän itse kirjoittanut. :)
Onneksi aletaan hiljakseen oivaltaa, että älykkyyttä on monenlaista. Olin nuorena ja edelleen matemaattisesti niin lahjaton, että loin itselleni tyhmän leiman. Mikä on ollut turhaa, sillä oma älykkyyteni onkin toisenlaista. Meillä sun kanssa hyvin samanlaista, toivottavasti sitäkin arvostetaan joskus <3
VastaaPoistaSama, tunsin itseni tyhmäksi kun en tajunnut. Toivottavasti tunneälykkyys on vielä joksu voimissaan. Aurinkoista perjantaita Tiia! <3
PoistaLahjakkuus, älykkyys ja viisaus ovat todellakin eri asioita, mutta sukulaisia kaskenään. Toisen ja kolmannen asteeen yhtälöitä olen soveltanut koko elämäni, käsitöitä tehdessä, taiteillessa, uuden opettelussa. Helpottavat elämää, kun ne on itselle kerran hyvin ja havainnollisesti opetettu. Matemaattinen lahjakkuus on hyvin paljon sidoksissa luovuuteen, toisin kuin monet uskottelevat.
PoistaRiitta
Mähän en tee käsitöitä, koska itsellä meni hermot opettelussa jo ensi minuuteilla, varmaan just siksi ei paljon matikassakaan kolmannen asteen yhtälöt onnistuneet. :D Mummo kovasti yritti kutomista opettaa, mutta puikot lensi nurkkaan, koska pidin sitä niin työläänä ja vaikeana itselle.
PoistaMä nyt kommentoin vasta näin jälkijunassa, kun yritän lukea lukemattomia postauksia. Minä näen nuo eri osa-alueet enemmänkin lahjakkuuksina, en niinkään älykkyyksinä. Lisäksi uskon siihen, että kuka tahansa voi halutessaan opetella hyväksi missä tahansa. Täytyy vain haluta tarpeeksi ja kyetä harjoittelemaan. En tiedä miten helppoa/vaikeaa se on aikuiselle, mutta lapsilta se sujuu melkein huomaamatta, jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus ja kannustetaan. Toki opettelemalla pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti, lahjakkuus on sitten se mitä vaaditaan voidakseen olla erinomainen. Eikä lahjakkaiden tarvitse varsinaisesti opettelemalla opetella koska heillä tavallaan on jo se joku tietty kyky.
VastaaPoistaOlin koulussa melko hyvä kaikessa (paitsi matemaattisissa aineissa), voisi kai sanoa, että keskivertoa parempi. Se oli vaan loppujen lopuksi kauhean turhauttavaa, kun aina löytyi joku, joka oli huomattavasti parempi. En osannut iloita siitä osaamisesta joka minulla oli koska en koskaan ollut missään paras, koin olevani ihan vaan keskinkertainen. Silloin aikoinaan koulussa tuli tuon takia mentyä aika lailla sieltä missä aita oli matalin, pärjäsin kohtuullisen hyvin näkemättä juurikaan vaivaa ja vaivaa en viitsinyt nähdä, koska en kuitenkaan voisi yltää sinne mihin parhaat ylsivät.... Näin jälkiviisaana näen, että minulla olisi kyllä ollut syytä iloita ja olla ylpeä itsestäni erityisesti tietyillä osa-alueilla, siitäkin huolimatta, että en ehkä ollut se kaikista paras. Ehkä vähän nyt harmittaa jälkeenpäin, että olin niin laiska enkä viitsinyt nähdä sitä vaivaa, olisi mielenkiintoista tietää mihin olisin yltänyt jos olisin jaksanut ja viitsinyt...
Pidin itseäni pitkään ihan täysin tumpelona matemaattisesti. En ole kovin hyvä päässälaskija ja se on aina nolottanut. Lisäksi kaikki tilanteet joissa julkisesti pitäisi osoittaa jotain matemaattista osaamista ovat minulle kauhistus ja menen ihan lukkoon ja osaan sitten vieläkin vähemmän kun panikoin. Mutta tulin sitten jossain kohtaa ajatelleeksi, että matikkaahan se neulominen ja virkkaaminenkin on, enemmän ja vähemmnän ja kaavojen piirtäminen ja muutenkin käsityöt. Että en mä ihan _täysin_ tumpelo voi olla. Lisäksi olen valmistunut ammattiin jossa joudun jatkuvasti laskemaan vähintäänkin muutaman laskun työvuoron aikana, joskus lukemattomia. Jotenkin tosi hassua kun nyt asiaa tuumailen. Silti pidän itseäni edelleen matemaattisesti "tyhmänä".
Nämä on tosi mielenkiintoisia juttuja mielestäni. Mulle tuosta kuvasta erottuu vahvuuksina intrapersonal, interpersonal, linguistic, existential ja bodily-kinesthetic.
Tänne saa ihan vapaasti kommentoida jälkijunassakin. ^_^
PoistaToi on varmasti nuorempana tosi lannistavaa, kun ajattelee, että on hyvä jossain ja sitten kuitenkin löytyy aina joku vielä parempi, siinä iässä sitä varmaan äkkiä kiinnostus lopahtaa.
Mähän pyörittelin kanssa edellisessä työssäni tilastonumeroita, vaikka en siis todellakaan ollut matemaatiikassa hyvä, lähellä oli etten yläasteella saanut päästötodistusta sen vuoksi. Mutta se työ sisälsi eniten niitä minulle halppoja laskuja, taulukkoja, tilastoja ja varsinkin prosenttilaskuja.