Onko teillä koskaan tunne, että päivät lipuvat nopeasti ohitse? Oma tammikuuni on alkanut noissa merkeissä. Mitään ihmeellistä ei ole oikeastaan tapahtunut, muuta kuin joka päivä tuntuu olevan jokin asia, joka tarvitsee huomioni. Kun saan asian tehtyä, huomaankin jo päivän olevan ohitse. Sama toistuu päivästä toiseen. Joulun ja uuden vuoden jälkeen ikäänkuin elää sellaisessa välitilassa, jolloin ei tapahdu mitään. Jos suoraan sanon, uuden vuoden jälkeen alkaa mielessäni joka vuosi vaihe, jolloin alan toivomaan, että olisi jo kevät. Tänä vuonna tämä tunne on entistäkin vahvempi.
Ehkä taustalla on tietynlainen totaalinen kyllästyminen tähän nykyiseen menoon. Kaksi vuotta on pitkä aika. Mietin, että jos se aika on keski-ikäisellekin pitkä, niin monella nuorella siinä on jo haukkaantunut iso pala nuoruutta. Aikaa, jota ei saa enää koskaan takaisin. Huomaan, etten osaa enää unelmoida asioista kuten ennen. Miksi unelmoida, koska itsestä riippumattomista syistä ne eivät välttämättä käykään toteen? Ennen niihin unelmiin saattoi vaikuttaa omilla tekemisillään, nyt ne saattavat torppaantua joka tapauksessa. Kivojen asioiden suunnittelu ei ole enää kivaa. Tilanteet vaihtelevat viikoittain, ja harvoinpa sinne suuntaan mihin itse haluaisin. Välillä mietin, tältäkö tuntuu elää, silti olla kuitenkin oikeasti elämättä?
Olen aina ollut herkkä. Elänyt fiilispohjalta ja tunteita kuunnellen. Nyt huomaan vain suorittavani, päivästä toiseen. On sellainen olo kuin hyppäisi joka päivä mustaan aukkoon. Hypyn tuntemattomaan toivoisi tuovan jotain hyvää. Sillä seurauksella, että löytää kuitenkin itsensä samasta tilanteesta seuraavana aamuna uudestaan, ilman, että hypystä seurasi mitään hyvää. Kyllästyminen, se varmasti kuvaa hyvin nykyistä olotilaani.
Tämän vuoksi olen käyttänyt aikaani paljon siihen, että tekisin vain asioita joista pidän. Dexter - New Bloodin innoittamana aloin katsomaan Dexteria alusta asti uudelleen. Se on ollut parempi kuin muistin. Olen ollut paljon myös tekemättä mitään. Joka on aina ollut yksi lempiasioitani. Joulukuu oli todella kiireinen, joten on varmasti ihan hyvä pyhittää tämä tammikuu tekemättömyydelle ja joutilaisuuden selittämättömälle ihanuudelle. Olen onnellinen, että minulla on tähän mahdollisuus. Olen suunnittelut myös tulevia postauksia, jotka tulevat sitten omaan tahtiinsa, kuten viime vuoden lopussa päätin.
Päivien ohi lipumisessa on se hyvä puoli, että aika kuluu nopeaan. Tätä vauhtia kevät on täällä aiemmin kuin huomaankaan. ^_^
Joo, sellaista turnausväsymystä on ilmassa, ikään kuin kyynistyy että "ei tää lopu ikinä, en jaksa enääääää". Ainoa ilo tässä taitaa olla se, että etelärannikolla on kerrankin kunnon talvi ja paljon lunta, niin tää valoisuus vähän piristää :)
VastaaPoistaOn kyllä jaksaminen aika vähissä tän tilanteen kanssa tällä hetkellä. Ihan kypsä. Mäkin tykkäisin kunnon talvesta, mut inhoan näitä vesikelejä, mitä on joka toinen päivä ja sit on taas liukasta. Joten kevättä odotellessa. 😆
PoistaTodellakin on samanlaisia tuntemuksia. Jonkin asteista kisaväsymystä on havaittavissa ja samalla myös kyllästymistä tähän koko hiton tilanteeseen.
VastaaPoistaOnneksi kohta tulee kevät!
Mukavaa viikkoa sinulle Jonna <3
Kyllästyminen kuvaa hyvin olotilaa tällä hetkellä.
PoistaIhanaa viikkoa Outi. ❤️
I feel you! Tämä teksti olisi voinut olla vaikka mun kirjoittama. On ollut paljon kyllästymistä ja vähän sellaista fiilistä, että "minne mä olen matkalla". Jännä fiilis on ollut. Tammikuu ei auta asiaa, se on mun inhokkikuukausi 🙄
VastaaPoistaJoo tosi jännä fiilis. Mulla inhokkikuukaudet ovat varmasti loka- ja marras, mut tammikuun tulee hyvänä kolmosena. 😅
PoistaVoisin sanoa, mitenkään tämän hetken tilanteeseen liittymättä, että vuodet siintävät niin kiitolaukkaa koko ajan, että tuntuu, että koko ajan on juhannus ja joulu.
VastaaPoistaDexteriä en ole ikinä katsonut ja mietin olisiko se mun psyykkeelle liikaa. Tällä hetkellä huomaan, että kaikki murhasarjat menee ihon alle. Pitää vaan katsella kaikkea ei niin ahdistavaa. Mutta rakastin Mullan alla sarjaa ja kyseinen näyttelijä on taatusti tälläkin kertaa roolissaan loistava.
Tsemppiä meille kaikille näinä aikoina. <3 Ihanaa viikkoa Jonna. <3
Mä uskon, et pystysit katsoon Dexteria. Sehän on oikeasti hauska, kunnon mustahuumori pläjäys.
PoistaIhanaa viikkoa sinnekin. ❤️
Voin hyvin samaistua, aika juoksee mutta tuntuu ettei mitään tapahdu vaan elän päivääni murmelina uudestaan ja uudestaan. Toivoisin niin, kuten kaikki muutkin että elämä muuttuisi jo normaaliksi.
VastaaPoistaPäivä murmelina kuvaa kyllä tätä aika aika hyvin.
PoistaMukavaa viikkoa sinne. ❤️
Sama tunne. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös löytänyt itseni miettimästä useammankin kerran, että en haluaisi elää tässä maailmassa. Suren sitä, mihin jamaan ihmiset on ajettu. Kahtiajako kuvottaa ja olen todella yllättynyt siitä, että ihmiset on saatu toisiaan vastaan näinkin rajulla tavalla. Syrjiminen, pilkkaaminen ja hyökkääminen muita vastaan onkin nyt sitten tässä asiassa ok, vaikka kyseisiä asioita on yritetty muissa yhteyksissä kitkeä vuosikausia.
VastaaPoistaMinua ei niinkään sureta väliin jäävät menot tai matkat, kun en muutenkaan ole mikään matkailija tai ”menijä”, vaan se että luotto ihmisiin, ihmisyyteen ja päättäjiin on mennyt todella monilta, myös itseltäni. Miten tällaisesta enää pystyy rakentamaan yhteiskuntaa, jossa asuu tervepäisiä ihmisiä?
Kurjinta tämä tilanne on mielestäni juuri nuorille. Heillä on ollut kohtuuttomat paineet jo ennestään ja nyt tilanne on vielä huomattavasti huonontunut. Todennäköisesti moni kokee turvattomuutta tulevaisuuden suhteen, kun kunnollista näkymää ei ole edes ensi viikkoon saati ensi vuoteen tai vuosikymmeneen.
Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee lopulta hyvin. Juuri nyt siihen on kovin vaikea uskoa, mutta ehkäpä valoisammat ajat ovat vielä edessä.
Tsemppiä sinne ja tuo tammikuun tekemättämyys kuulostaa erinomaisen hyvältä! :)
"Syrjiminen, pilkkaaminen ja hyökkääminen muita vastaan onkin nyt sitten tässä asiassa ok, vaikka kyseisiä asioita on yritetty muissa yhteyksissä kitkeä vuosikausia."
PoistaTämä niin vahvasti! On oikeasti sairaan pelottavaa ollut huomata, miten aggressiivisesti osa omista tutuistakin suhtautuu tilanteeseen ja ovat valmiita tähän vastakkainasetteluun. Se tekee surulliseksi, mutta myös pettymystä ihmisiin. Ymmärrän, että näillä ihmisillä saattaa olla se, että ovat vasta nyt heränneet tajuamaan oman kuolevaisuutensa ja tottakai se pelottaa. Ratkaisu ei kuitenkaan ole hyökätä toisten kimppuun. Omien pelkojen vuoksi ollaan jopa valmiita tinkimään ihmisten yhdenveryaisuudesta, mikä on huolestuttavaa. 😔
Samat tsempit sinnekin! ❤️