Mikä vuosi!

Loppuvuosi vain katosi jonnekin. Joulukuu on tyypillisesti itselleni todella kiireinen. Jonka vuoksi en ehtinyt edes blogiin päivittää mitään. Puhuinkin puolisolleni, että kunpa vielä joskus saataisiin viettää joulua niin, ettei molemmat tai jompikumpi olisi aina kaikki joulunaluspäivät töissä. Tänäkin vuonna olin töistä kotona aatonaattona myöhään illalla, myös sitä edelliset päivät kuluivat töissä. Sitten olikin jo jouluaatto. Tuntuu, etten oikein ehdi päästä koko juttuun mukaan. Mikä tekee surulliseksi, koska joulu on minulle edelleen ihaninta aikaa vuodesta. Pakko myöntää, etten juurikaan pidä tästä tilanteesta, vaikka toisesta työstäni muuten paljon tykkäänkin. Olisi vielä joku vuosi kiva päästä fiilistelemään joulua muutama päivä etukäteen ja tehdä niille aluspäiville jotain kivoja perinteitä, muutakin kuin ne ainaiset aamusta iltaan työt. Uutena vuotena töissä oleminen ei haittaa, koska se ei ole itselleni tärkeä juhla, enkä juhlista sitä mitenkään. Joten eilinen meni töitä tehdessä.

Vuosi meni jälleen kerran liian nopeasti ohitse. Oikein kauhistuttaa, mihin se katosi? Mennyt vuosi oli kaikin puolin mahtava. Kyllä, mahtava. Aina toki jotain pieniä vastoinkäymisiä (kuten naapurin kahden ja puolen kuukauden pituiseksi venähtänyt kylppäriremppa... piikkausääni kaikuu vieläkin korvissa), mutta muuten vahvasti positiivisen puolella. Mitä enemmän tulee ikää, sen enemmän arvostaa sitä, että ei ole mitään isompaa ongelmaa kropassa.  

Vuoden yksi mahtavampia juttuja oli kahden viikon lomamatka. Ollaan yleensä oltu puolisoni kanssa vähemmän aikaa, mutta nyt tuli fiilis, että ollaan kauemmin. Se kannatti. Olen vieläkin katsellut kuvia reissusta hymy huulilla. Se oli meidän paras loma koskaan. Tiedättekö, kun matkustaa aina samaan paikkaan lomalle ja voisi ajatella, että on jo nähnyt kaiken, eikä se siitä enää parane? Viimeinen reissu todisti sen, että kyllä voi. En muista koska olisin ollut viimeksi yhtä rentoutunut kuin lokakuun alussa kesäloman jälkeen. 

Mennyt vuosi toi mukanaan sen, että pysähdyin hetkeksi pohtimaan ikääni. Yleensä en ajattele sitä, koska koen itseni iättömäksi. Hassua, mutta tämä on takuulla joku ikääntyvien ihmisten aivojen tekemä kikka, jolla meitä huijataan. :D Ikääni aloin miettimään, kun kummilapseni pääsi ensin keväällä ylioppilaaksi ja joulukuussa juhlittiin jo hänen häitään. Minun kummilapseni naimisissa? Kyllä! Tämänkaltaiset elämässä eteen tulevat hetket saavat tajuamaan, että siitä on aika kauan kun olin tuon ikäinen. En silti haluaisi palata siihen aikaan takaisin. Se sai vain tajuamaan kuinka nopeasti elämä menee eteenpäin. Tapahtumat saivat myös miettimään, miten haluan jatkossa viettää elämääni. Mitä priorisoida, mistä voisi päästää irti? Miksi tuhlata aikaa asioihin, jotka eivät tee onnelliseksi?  Haluan panostaa asioihin jotka tukevat hyvää oloa ja sitä kautta parempaa elämää. 

Miten sinun vuotesi meni? Suunnitelmia vuodelle 2024?

KUVAT: PEXELS