Eikös se yleensä ole niin, että aika menee nopeasti, kun on hauskaa? Kesä tuli yllättäen ja nopeasti. Juhannusruusutkin aloittivat kukintansa jo toukokuussa. Toukokuusta lähtien onkin tuntunut, että päivät ovat vain lipuneet ohitse. Olisin halunnut kirjoitella tännekin paljon enemmän, mutta yhtäkkiä huomaan, että onkin jo ilta ja kirjoittaminen jää.
Toisin kuin monella muulla, itselläni ei ole helteitä ikävä. Kuumuutta kesti taas sen verran kauan putkeen, että se alkoi vaikuttamaan yöuniini. Inhoan sitä oloa, minkä kuumuus omalle kropalle tekee. Olo on saamaton ja vetelä koko ajan. Sieto olisi parempi, jos suomalaiset kerrostalot olisi tehty siten, että myös asunnon viilentäminen rakentaessa olisi otettu huomioon. Tiedän, että toisilla tämä on aivan toisin päin, kroppa oikein herää kuumuudesta eloon.
Vaikka päivät ovat lipuneet vauhdilla ohi, täällä on eletty ihan normaalia arkea. Päivistä paljon aikaa ovat ottaneet pidemmät kävelyt. Monena viikkona on tullut käveltyä reilut 50 kilometriä. Koitan kuitenkin pitää lepopäiviäkin. Onko muita, mutta kun on kesä ja aurinko paistaa, tuntuu suorastaan syntiseltä istua sisällä? :D Itselle tulee sellainen rauhaton olo, että ulos on päästävä.
Olen ihminen joka elää aistiensa kautta. Mikään ei tuoksu paremmalta kuin hivenen kostea metsänpohja. Voisin nuuhkia sitä tuoksua sisuksiini ikuisesti. Haaveilen edelleen siitä, että vielä joskus pystyisin muuttamaan maalle metsän keskelle omaan rauhaan. Ehkä se päivä vielä joskus tulee. Tykkäisin myös kasvattaa osan ruokaani. Lapsuudenkodissani viljeltiin omat perunat ja monena kesänä meillä oli lisäksi sipuleita, herneitä, avomaankurkkuja, porkkanoita, mansikoita, raparperia, salaattia ja retiisejä, joita sitten pystyi syömään suoraan omasta maasta. Meillä oli myös viinimarjapuskia piha täynnä. Muistan, että minulla oli lapsena pienviljelyyn viha-rakkaussuhde, toisaalta rakastin puuhata kasvimaalla mummon kanssa, mutta välillä ei huvittanut yhtään. Porkkanoiden harventaminen oli inhokkipuuhaani. Nyt näen tuon mielettömänä rikkautena ja mitä vanhemmaksi tulen, haluaisin päästä toteuttamaan samaa yksinkertaisempaa elämää. Kun kasvatat ruokasi itse, tiedät mitä syöt.
Vähitellen mieli alkaa asettua myös kesäloman odotukseen, vaikka siihen on vielä muutamia viikkoja aikaa. Viimeiset pari vuotta kesälomani on ollut vasta syyskuussa, joten on ihan mukavaa päästä lomalle hivenen aiemmin. Juhannukseni tulee menemään töissä, kuten edellisetkin. Nyt tosin on sellainen olo, että ensi vuonna voisi juhannuksena tehdä pitkästä aikaa jotain muuta kuin töitä.
Miten kesäsi on alkanut? Mistä haaveilet?
