Mikä ihana kesä!

Kesä alkoi toukokuun puolivälissä pari päivää syntymäpäiväni jälkeen. Vihdoin eilen illalla syyskuun puolivälissä minusta tuntui, että vihdoin syksy alkaa ottamaan otettaan. Kurkkasin nukkumaan mennessä mittaria ja se näytti +6°C. Toivotan syksyn tervetulleeksi, sillä niin ihana kuin tämä kesä on ollutkin, aloin kaipaamaan viileitä iltoja ja öitä.

Ensimmäinen kesä tässä uudessa kodissa todellakin alkoi toukokuun puolivälissä. Toukokuun loppu ja kesäkuun alku olivat todella kiireistä, tuntui, että töiden osalta meillä mentiin kotona läpsystä vaihto taktiikalla. Tässä vaiheessa kieltämättä alkoi loma siintämään vahvasti mielessä. Harvoina yhteisinä vapaapäivinä käveltiin paljon. Niin paljon, ettei tässä kaupungissa taida olla enää katuja, joita ei olisi kävelty. Heinäkuun alussa onneksi vähän helpotti. Olin tuolloin perinteisellä kesälomareissulla parhaan ystäväni mökillä lapsuuden maisemissa. Se oli täydellinen pieni irtiotto ennen lomaa. Säät suosivat. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma. Hyttysten ruuaksi kuitenkin jouduin kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Auringonlaskut olivat juuri tuolloin sanoinkuvaamattoman kauniita. Kuviin ei todellakaan tarvittu minkäänlaisia filttereitä.

Hyttysistä puheenollen. Niitä oli enemmän kuin koskaan. Olimme juhannuksena kävelemässä erästä metsäpolkua ja aloin kuuntelemaan, että miksi täällä keskellä ei mitään kuuluu hirveä humina. Ensin luulin, että jos metsässä on ampiaispesä, mutta sitten tajusin, että se ääni tuli hyttysistä. En ole koskaan juossut hyttysparvea pakoon, mutta silloin juoksin. Myrkyistä huolimatta ne seurasivat perässä. Pitkin kesää kävivät kimppuun jopa keskellä kaupunkia. Kaikki vuodet mitä olen täällä asunut, olen nähnyt keskustassa ehkä pari hyttystä koko aikana, nyt niitä pyöri kävellessä joka ilta kymmeniä kimpussa. Ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä kävelemään ilman, että laittoi myrkkyä. Ensimmäinen kerta, kun jouduin näin tekemään.

Heinäkuun loppu meni hujauksessa, jonka jälkeen olikin parin viikon Rodoksen reissun aika. Sain nollattua siellä aivot jälleen täyteen lomafiilikseen. Kun tekee kaksi viikkoa täysin eri juttuja kuin kotona, huomaa, miten oma kroppa ja sielu asettuvat lepoon. On ihanaa istua valmiisiin pöytiin ja siivouksenkin hoitaa joku muu. Päivän vaikein päätös on se, että mihin menisi syömään.

Elokuun loppu meni sairastellessa, mutta siitäkin selvittiin. Syyskuu on ollut paluuta arkisiin rutiineihin. Samalla kun ne tuntuvat ihan hyvältä, mieli palaa vielä lomaan. Päätinkin suunnata vähitellen katseeni ensimmäiseen jouluun uudessa kodissamme. Kuuselle on jo paikka mietittynä valmiiksi. Valehtelisin, jos sanoisin, että olen täysin kotiutunut. Tämä tuntuu kyllä kodilta, mutta mieli harhailee välillä edelleen entiseen kotiin, koska eihän sitä 15 vuotta tuosta noin vain pyyhitä pois, jonka siellä asuimme. Tulevaisuus näyttää, kuinka pitkäksi aikaa jäämme tähän nykyiseen asuntoon, sillä ihmisellä pitää olla haaveita. Tämä on kuitenkin kaikin puolin helmi, eikä meillä ole mitään kiirettä pois.

Kesä oli silti ihana hyttysineen ja lämpöineen. En muista yhtään jatkuvasti näin lämmintä kesää. Pari mennyttä on olleet melko samanlaisia, mutta tästä poikkeuksellisen teki kosteus. Koko ajan sellainen trooppinen ilmavire, mikä teki kaikesta hiostavaa.  Vain muutamana päivänä koko kesänä päivälämpötila jäi täällä alle kahdenkymmenen. Muuten oli koko ajan yli. Helpostus oli se, että niitä lähes +30°C -päiviä ei tainnut olla kuin kaksi, vaikka muuten helleraja paukkui useasti rikki.

Miten sinun kesä meni?