Luksusmerkkien ympärillä on kuohunut paljon viime aikoina. Tosin en ole huomannut tapahtumista juurikaan artikkeleita Suomen mediassa. Keväällä ilmestyi BBC:n artikkeli, jossa paljastui isojen yritysten lapsityövoiman käyttö jasmiinin poiminnassa. Dzinni kirjoitti tästä kattavammin keväällä blogissaan. Suosittelen lukemaan, sillä juttu sai ainakin minut ajattelemaan. Olen jo pidempään ostanut tuoksuja vähemmän ja nekin vähät pienemmiltä brändeiltä. Tuon jutun jälkeen oli helppo todeta, että valitsemani suunta on oikea.
Samaan aikaan kuin esim. TikTok saa aikaan se, että yhä nuoremmilla ja nuoremmilla pitää olla päällä luksusmerkkien tuotteita, on brändien ympärillä alkanut kuohumaan. Luulen, että tällä hetkellä kohuissa on raapaistu vain pintaa.
Pinnan alla on kytenyt jo pidempään. En ole ostanut luksuslaukkuja vuosikausiin tai oikeastaan vuosikymmeneen, koska viimeisin hankintani oli vuonna 2011. Vuosien kuluessa mieleni on vähitellen kääntynyt siihen, etten tarvitse niitä enää elämääni. Perustelin aiemmin ostamista laadun vuoksi, mutta laatua saa myös halvemmalla. Luksustuote ei määrittele sitä kuka olen tai menestystä elämässäni. Olen huomannut, että monet laukkujen keräilijät ovat alkaneet myydä kokoelmiaan. Syitä on monia. Yksi on varmasti koronapandemia. Sen aikana monet alkoivat miettimään omaa kulutustaan ja sitä, miksi ihmeessä maksan tuotteesta näin paljon? Sehän on vain laukku tai vaate. Monet ovat lopettaneet luksuslaukkujen- ja vaatteiden oston, koska elinkustannukset ovat nousseet ja samaan aikaan myös luksustuotteiden. Jostain on tingittävä ja helpoin kohde on luksustuotteet. Monet ovat lisäksi huomanneet, ettei uusien tuotteiden laatu ole läheskään yhtä hyvä kuin heidän omistamien vanhempien tuotteiden. Olen katsellut videoita, miten muutaman kerran käytetyt luksuslaukut ovat hajonneet, ne laukut, jotka ennen perittiin, koska ne kestivät.
Keväällä ja kesällä alkoi kuohumaan Diorin ja Armanin ympärillä, myös 12 muuta muotibrändiä on tällä hetkellä tutkimuksen alla. Diorin omistaa LVMH, jonka tytäryhtiöitä ovat mm. Louis Vuitton, Dior, Fendi, Céline, Loewe jne.
Paljastui, että luksuslaukkuja varten on omia hikipajoja Euroopassa, missä laukut valmistetaan. Eli se, että tuotteessa lukee Made in Italy tai Made in France, ei ole mitenkään tae siitä, että tuote on tehty EU:n säädösten mukaan, koska brändit voiton himoissaan eivät välitä tutkia (tai eivät vain yksinkertaisesti välitä) alihankkijoidensa työolosuhteita. Se jolta saa halvimman diilin, se otetaan. Milanon ulkopuolella tehtiin ratsia tehtaalla, josta paljastui, että työntekijöinä toimi paperittomia henkilöitä, jotka tekivät töitä yötä päivää epäinhimillisissä olosuhteissa. Koneista oli jopa poistettu turvallisuuslaitteet, jotta työntekijät pystyisivät työskentelemään nopeammin.
Ainahan olemme tienneet, että luksustuotteiden hinnassa on paljon ilmaa, mutta ainakin itselle tuli yllättyksenä kuinka paljon. Olin vähän naiivistikin ajatellut, että on niissä ainakin joku 60 % "ilmaa" tai todellisuudessa se osuus jonka maksan brändistä brändille. Brändin saama voitto on paljon enemmän. Tämän mahdollistaa se miten epäinhimillisissä oloissa luksustuotteita tehdään. Paljastui, että monen himoitseman Diorin laukun, joka maksaa kaupassa 2600 € valmistus maksoi kaikkine kuluineen vain 53 €. Siitä voi sitten laskea, paljonko brändi saa laukusta itselleen ja paljonko on tuottajan osuus. Armanin laukkuja myytiin kaupassa 1800 € arvolla, valmisti ne kiinalainen tavarantoimittaja 93 eurolla, joka sitten myi sen samaiset laukut brändin "middlemanille" 250 eurolla. Lukuja jotka todellakin saivat ajattelemaan luksuslaukkujen älyttömyyttä, puhumattakaan epäeettisyydestä miten niitä valmistetaan. Tähän sopii loistavasti sanonta, ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.
Kun näitä uutisia isoista yrityksistä tuntuu tippuvan tasaiseen tahtiin, se herättää ajatuksia. Siihen on syynsä, miksi ne ovat isoja. Voiton teko ratkaisee ja se tehdään hinnalla millä hyvänsä.
Linkkaan tähän vielä artikkeleita laukkutehdastapauksesta. Kannattaa lukea, koska niistä paljastuu vielä tarkemmin tämä todella kyseenalainen toiminta. Artikkeleita ja jopa videoita ratsiasta löytyy aiheesta lisää, kun googlettaa luxury handbags scandal.
Omistatko luksuslaukkuja? Millaisia ajatuksia paljastunut skandaali herättää?
Vähän samanlaisia ajatuksia itselläni on pyörinyt päässä. Tällä hetkellä ihmettelen luksusbrändien ihonhoitotuotteiden INCI-lstoja versus halpisbrändit. Mistä ihmeestä oikein maksan, jos ostan jonkin kalliin kasvovoiteen?
VastaaPoistaMulle on joskus luksusbrändiltä perusteltu sitä, että niitä samoja raaka-aineita on eri laatuisia ja listahinnaltaan siten myös eri hintaisia. Varmasti osin totta, mutta ei siitä niin paljon lisää tule hintaa, vaikka käyttäisivätkin kalliimpia raaka-aineita. Suurin ero tulee varmasti pakkauksista (usein voiteet lasipurkkeja jne.) ja niiden pakkausten suunnittelusta, sekä tietenkin siitä brändistä. Syy, miksi en enää juurikaan käytä luksusbrändien tuotteita vaan enemmän keskihintaista tai edullista kosmetiikkaa.
Poista