Keyword: Love

Minun on pitänyt kirjoitella teille jo pidemmän aikaa ihonhoidosta, lähinnä omia fiiliksiäni asiasta ja siitä, mitä se minulle merkitsee. Toisille ihonhoito on melko yhdentekevää, se on "pakko", joka hoidetaan säännöllisesti hyviksi havaituilla perustuotteilla. Toisia se taas ei voisi vähempää kiinnostaa vaan kasvoilla käytetään palasaippuaa ja niille levitetään perusvoidetta, jos muistetaan. On niitäkin, jotka eivät hoida ihoaan mitenkään. Tästä huolimatta iho saattaa olla hyvässäkin kunnossa. Minä en esimerkiksi nähnyt koskaan mummoni rasvaavan kasvojaan, ainoastaan pesevän ne vedellä. Niinpä onkin aika jännä juttu, että minusta tuli se tyyppi, jolle ihonhoito kokonaisvaltainen elämys ja arjen luksusta. Kun aloin pitämään blogiani, tiesin, että ihonhoitotuotteet tulisivat olemaan suuressa roolissa, ihan siksi, että ne ovat asia johon suhtaudun suurella sydämellä ja intohimolla. Minä rakastan hoitaa ihoani.

Oma fiilistelyni ihonhoitoa kohtaan alkoi jo n. 13-vuotiaana, kun ensimmäiset finnit alkoivat puskea kasvoihin. Siihen asti omistin maailman siloisimman ja kauneimman ihon. Tein heti ihonhoitoa aloitellessani perusvirheen ja aloin pestä kasvojani Clearasililla, koska mainokset vakuuttivat finnien kaikkoavan. Sitäpaitsi kaikki tututkin sitä käyttivät. No joo, kyllä ne finnitkin varmaan vähenivät, mutta muu herkkä ihoni ei tykännyt yhtään vaan vähitellen koko kasvojen iho alkoi kuoriutumaan pois. Olisi voinut luulla, että olisin jo tuolloin oppinut ihonhoidon tärkeimmän asian: rakasta, älä rankaise. Mutta ei, sorruin samaan virheeseen vielä viime keväänäkin. Mikähän siinä on, kun niitä epäpuhtauksia alkaa ilmaantua, sitä haluaa ne näpyt pois ja siinä samalla alkaa rankaisemaan ihoaan liian kuivattavilla tuotteilla (nämä eivät toimi kuin todella rasvaisella iholla), jotka yleensä pahentavat tilannetta entisestään? Minäkin käytin savinaamioita ja kuorin ihoani useammin, yrittäessäni saada epäpuhtaudet vähentymään. Lopulta ihoni alkoi olla niin ärtyneessä tilassa, että aloin olla vähän epätoivoinen. Tässä vaiheessa minun onneni oli se, että olin menossa kasvohoitoon, jonka ohessa ammattilainen puuttui peliin ja vihelsi pelin poikki. En harrasta liikuntaa, mutta kutsun Minttua ihoni personal traineriksi, tyypiksi joka pelasti ihoni. Viimeisen vuoden olenkin sitten Mintun ohjeiden mukaan rakastanut ihoani ja se on ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ei se edelleenkään täydellinen ole, mutta ihana ja voin vannoa, että ihoni näyttää oikeita ikävuosiaan paljon nuoremmalta.

Palataan kuitenkin vielä oman ihonhoitoni alkulähteille. Kun tajusin lopulta luopua siitä Clearasilista, aloin ahmimaan tietoa asiasta enemmän naistenlehdistä. Jos mahdollista, kurkin kaikkien neljän tätini peilikaappeihin, sekä kampauspöydille ja tutustuin voiteiden ihmeelliseen maailmaan. Vahviten mieleeni on tuolta ajalta jäänyt kummitätini Oil of Olayn (nyk. Olay) voide, jonka tuoksu oli minusta tajuttoman ylellinen. Olisin voinut nuuhkia lasista pulloa tuntikausia. Jostain syystä en silti silloin ostanut voidetta itselleni, koska ajattelin sen silloin vanhemman ihmisen voiteeksi. Omassa kotikaupungissa ei ollut kemikaliota yms. vaan tarjolla oli vain kauppojen ja apteekin valikoima. En muista, että olisin kiinnostunut kovinkaan kaupan valikoimista vaan käytin kaiken aikani ihailemalla naistenlehtien sivuilla olevia ylellisen näköisiä purkkeja. Varsinainen innostukseni asiaan alkoi 90-luvun lopussa. Tuolloin taisin aluksi käydä läpi melkein kaikki kaupoissa myytävät ihonhoitosarjat Lumenesta Niveaan läpi. En kuitenkaan kokenut mitään erityistä rakastumista, vaikka joka ilta sivelin ahkerasti purkeista tavaraa kasvoilleni. Sitten menin töihin ja löysin Biothermin. Voin melkein sanoa, että tuosta hetkestä, kun kannoin ensimmäisen Biotherm-purkkini kotiin, muuttui kaikki käsitykseni koskien ihonhoitoa. Tuosta lähtien ihonhoito on ollut minulle rakas rutiini, itseni hemmottelua ja arkipäivän luksusta. Biotherm oli tuolloin mielestäni jotenkin niin ylellistä, ihanan tuoksuista ja taivaallista koostumukseltaan ennen käyttämiini tuotteisiin verrattuna. Sain siitä sellaisen elämyksen, joka tuohon asti oli puuttunut.

Tämän jälkeen oli ensimmäisen kasvohoitoni aika ja tuolloin tutustuin Ella Bachèen. Ostin hoidon päätteeksi mukaani Tomaattivoidetta ja mietin sitä kotona käyttäessäni, miten joku tuote voi tehdä ihon näin heleäksi ja pehmoiseksi. Seuraava kasvohoitoni tehtiin Thalgon tuotteilla. Niiden merellinen maailma ja tuoksut veivät minut täysin mukanaan. Meni monta vuotta niin, että minulta löytyi aina jotain Thalgon tuotetta kaapista. Tämän jälkeen menikin vuosia ennen kuin kävin uudestaan kasvohoidossa, sillä ihon kotona hoitaminen vei minut niin mukanaan. En unohda koskaan sitä hetkeä, kun ostin laivalta ensimmäisen Diorin voiteeni. Taisinpa valita ihan tarkoituksella kalleinta anti-aging voidetta mitä hyllystä löytyi, vaikka en todellakaan tuolloin parikymppisenä olisi sellaista vielä tarvinnut. Koska voide oli paksua, en voinut käyttää sitä päivävoiteena. Muistan kuinka odotin päivisin iltaa, että pääsen levittämään voidetta kasvoilleni. Sillä sen koostumus, tuoksu ja tuntu iholla olivat niin ylellisiä. Nyt jälkeenpäin tuo vähän naurattaa. Mutta toisaalta juuri tuo kertoo sen, miten vahvasti koen asioita. Ehkä voisi sanoa, että elän tätä elämää täysillä nauttien niistä pienistäkin asioista omista hankaluuksistani huolimatta?

Seuraavaksi kuvioon tuli luonnonkosmetiikka. Muistan, etten varauksettomasti rakastunut heti. Ihan ensimmäinen käyttämäni luonnonkosmetiikkamerkki oli Weleda. Silloin aikoinaan luonnonkosmetiikan koostumukset eivät olleet ollenkaan sellaisia kuin tänä päivänä. Tuotekehittely on mennyt niistä ajoista jo niin pitkälle, että tuotteita ei aina erota kalliimmasta selektiivisestä tai hoitolakosmetiikasta ollenkaan, ei edes ulkonäöltä. Ihan viime vuosina kuvioon on tullut myös apteekkikosmetiikka, joka viehättää minua eleettömillä pakkauksilla ja tehokkuudellaan. Ihonhoidossa tuoksut eivät ole minulle maailman tärkein asia, koska käytän muutenkin aina tuoksua, niin iholle laitettavan tuotteen ei tarvitse haista millekään. Sen sijaan olen kokenut hyvin vaikeaksi laittaa enää kasvoilleni marketeissa myytäviä ihonhoitotuotteita (luonnonkosmetiikkaa lukuunottamatta). En tiedä onko takana se, että en koskaan kokenut saavani niistä sitä elämystä, minkä se Biothermin aikoinaan purkki aiheutti. Tämän vuoksi en käytä markettituotteita ihonhoidossani ollenkaan. Olen kyllä saanut blogini kautta muutamia testattavaksi, olen niitä pari kertaa kasvoilleni kokeillut ja todennut, että ne eivät ole minun juttuni.

En muista, että minulla olisi ollut koskaan aikuisiällä sellaista aikaa, että minulla olisi ollut vain yksi puhdistustuote, seerumi, naamio tai voide avattuna. Ei, minä tykkään miksailla surutta eri sarjojen tuotteita keskenään ja vaihdella koostumuksia päivästä riippuen. Koitan kuunnella ja tunnustella ihoani, mitä se kaipaa tänään? En voisi koskaan käydä hoidattamassa ihoani hoitolassa, jossa pidettäisiin sitä omaa sarjaa yhtenä ainoa ja oikeana, sekä suorastaan "toruttaisi" asiakasta muiden sarjojen tuotteiden käytöstä. Se ei ole mielestäni nykyaikaista hoitamista. Ymmärrän, että esimerkiksi hoitolasarjojen tuotteita kehoitetaan usein käyttämään yhdessä toisiaan tukien, koska ne toimivat usein niin parhaiten. Mutta itse olen aivan liian vaihtelunhaluinen, että voisin jumittaa vain yhteen sarjaan. Silti rakastan testata uusia ihonhoitotuotteita tänne blogiin juurikin sarjana, jolloin niiden edut tulevat parhaiten esiin. Tuolla tavalla saan itselleni uudesta sarjasta aina kokonaisvaltaisemman fiiliksen, jolloin sarjasta on myös helpompi kirjoittaa.

Vuosien saatossa olen oppinut havaitsemaan aika nopeasti mistä ihoni pitää ja mistä ei. Lukuunottamatta niitä hetkiä, kun olen tullut vähän sokeaksi omalle ihonhoidolleni. Kyllä, minäkin olen tässä asiassa vain ihminen. Olen löytänyt monia uusia suosikkeja ja suosikkisarjoja, joista mikä tahansa tuote mitä ikinä laitankin iholleni, tuntuu sopivan. Tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Vaikka minä arvostelen myös tuotteiden ulkonäköä, iholleni se ei merkkaa mitään. Ihoni on hyvässä kunnossa, mutta toimivan tuotteen löytäessäni, huomaan kyllä ihossani välittömästi selkeän eron. Se on selvästi kirkkaampi ja pehmeämpi. Kuluttajana olen se tyyppi, joka on valmis satsaamaan ihonhoitoon isompiakin summia, mutta miettii todella tarkasti värikosmetiikan hankintojen kanssa. Niistä olenkin aina valmis tinkimään, mutta ihonhoidosta en. Jos minulla olisi To do -lista, yhtenä kohtana varmasti olisi: Kokeile niin montaa ihonhoitotuotetta elämäsi aikana kuin ehdit. Toivonkin, että minulla on vielä vuosia aikaa kokea näitä elämyksiä aina vain uudestaan.

Kuvituksena ihonhoitotuotteita, joita ihoni varauksetta rakastaa.