Keyword: Love

En ole ollut pitkään aikaan mistään haasteesta niin innoissani kuin tästä, jonka kaimani Nonnulasta heitti minulle eteenpäin viime viikolla. Suorastaan ahmin postauksen ja sitä lukiessa mieleeni putkahteli tasaisin väliajoin tuoksuja, joita olen todella jäänyt todella kaipaamaan. Osaa tuoksuista ei saa enää mistään, osaa voi ostaa isolla rahalla, ilman varmuutta siitä onko tuote vielä kurantti, mutta ainakin yksi on helposti saatavilla ja olenkin usein suunnitellut liittäväni sen takaisin tuoksukokoelmaani. Olen lukenut innoissani jo haasteeseen vastanneiden postaukset, mitä ihania nostalgisia muistoja niistä on itsellekin tullut. Tämä muistelu on jälleen kerran todistanut sen, kuinka vahvana erilaiset tuoksumuistot meissä ihmisissä elävät. Jonnan haasteeseen ehtivät vastata ainakin Jusu ja Fanni, käykäähän kurkkaamassa postaukset, jos tuoksumuistelot kiinnostavat. Sitten niihin omiin kauan kadoksissa olleisiin tuoksuihin. Nämä yhdeksän tulivat heti mieleeni, kun luin kaiman postausta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että jos nämä olisivat helposti saatavilla ja kelpo hintaan, ostaisin kaikki välittömästi takaisin tuoksukokoelmaani ilman silmän räpäystäkään.

Christian Dior Sweet Sun – Tämä oli silkkaa rakkautta kesät 2004-2006. Sweet Sun on edelleen paras alkoholiton "rantatuoksu"/kesätuoksu, mitä on koskaan valmistettu, se olisi tänäkin päivänä moderni ja sillä olisi mielestäni markkinoilla oma rakonsa, en vaan voi käsittää, miksi Dior ei tuo tuoksua uudelleen markkinoille. Tiedän, etten todellakaan ole ainoa, joka tätä kaipailee. Tällä hetkellä lähimmäksi tätä pääsevä tuoksu on Guerlain Terracotta Le Parfum (joka sisältää alkoholia), mutta tämä Dior oli jotenkin hempeämpi ja pehmeämpi. Pysyvyys oli tuoksussa myös loistava. 

Christian Lacroix for Women – Christian Lacroix on mielestäni hieman unohdettu nimi tuoksumarkkinoilla tänä päivänä, johtuen varmasti siitä, että yhtään tuoksua ei ole brändiltä tullut kymmeneen vuoteen markkinoille. Sen sijaan Lacroix on esim. tehnyt yhteistyötä Avonin kanssa. Kun kauniiseen simpukan malliseen pulloon puettu for Women tuli markkinoille 90-luvun lopussa Lacroixin tuoksut elivät kulta-aikaansa. Rakastin lämpöistä, puisen pehmeää, hieman mausteista hienostunutta kukkaistuoksua talvipäivinä. Muistan, kuinka tätä laittaessa tuli aina sellainen lämmin ja hyvä olo. Koen tuoksun tosi uniikiksi, markkinoilla ei ole tällä hetkellä mitään vastaavaa tuoksua.

Escada Sunny Frutti – Paras Escadan tekemä kesätuoksu. Jo pelkkä raikkaan kellertävän vihreän pullon näkeminen saa hymyn huulille. Pakko kritisoida tässä vaiheessa vähän Escadaa, joka teki minusta emämunauksen, lopettamalla kausituoksujen pakkaamisen noihin legendaarisen klassisiin sydänpulloihin. Uudet ovat lähinnä tylsiä ja lapsellisia, kuin näissä vanhoissa oli värikästä, mutta silti nuorekasta eleganssia. Joskus uudistukset eivät vain ole kovin onnistuneita... Sunny Frutti vie minut suoraan kesään 1998, tuoksu on kuin haukkaus kesää. Nykyään tehdään paljon kukkaishedelmäisiä tuoksuja, mutta mikään ei ole kuin Sunny Frutti.

Kenzo d´Ete 1992 – Tämä oli yksi ensimmäisiä omistamiani arvokkaampia tuoksuja, joten siksikin rakas, 1990-luvun alussa osattiin tehdä ihan mielettömän upeita raikkaita kukkaistuoksuja ja tämä lehden malliseen pulloon pakattu oli yksi niistä. Muistan vieläkin kuinka voimakkaasti tässä tuoksui niin paljon rakastamani hyasintti. Kenzohan teki uuden version kymmenen vuotta myöhemmin 2002, mutta se ei ollut mielestäni lainkaan yhtä hyvä kuin alkuperäinen, vaikka siinä toki samanlaisia elementtejä olikin. 

Kenzo Jungle L´ Elephant – On näistä tuoksuista se, jonka pystyy edelleen helposti tilaamalla ostamaan. Minulle tuoksu on yhtä kuin joulu 1997. Muistan edelleen, kun tulin kotona huoneestani jouluaattona alakertaan juuri, kun olin suihkauttanut tuoksua. Kummitätini kommentoi minun tuoksuvan aivan joululle. Niin... joululle tämä tuoksuukin, tämä on varmasti mausteisin koskaan omistamani tuoksu. Tuoksu vie mieleni suoraan Intian viidakkoihin tai torille, mutta samaan aikaan siinä on todellakin jotain jouluista. Tuoksu on voimakas ja sen käytön kanssa piti aina olla äärimmäisen varovainen, ettei sitä laita liikaa. Olen tuon vuoksi lykännyt tilaamista, koska pohdin onko Jungle L´ Elephant minulle nykyään liiankin mausteinen, sillä 90-luvulla tuoksumakuni oli ihan erilainen kuin nyt. Rakastin todella voimakkaita ja sellaisia kunnon statement-tuoksuja.

Nina Ricci Deci Dela – Pinkkiä kultakorkkista pulloa katsoessani olen taas hämyisessä yökerhossa tanssilattialla puhkuen nuoruuden elinvoimaa. Muistan, että miehet rakastivat tätä tuoksua, sain baarissa aina kohteliaisuuksia tuoksustani. Kukkainen chypre-tuoksu on sellainen, että en edelleenkään ole löytänyt mitään vastaavaa. Hedelmäisyys, kukkaisuus, raikkaus ja makeus oli Deci Delassa täydellisessä balanssissa. 

Nina Ricci Les Belles de Ricci Liberty Fizz – Taas ollaan ysärillä, mitä pidemmälle olen tätä kirjoittanut niin tajuan, että ysäri oli kyllä tuoksujen kulta-aikaa, silloin tehtiin aivan tajuttoman hienoja luomuksia, joihin moni brändi ei ole sen koommin pystynyt. Voiko ihmisen saada muuta kuin iloiseksi vihreällä kissan muotoisella pullolla, jolla on pinkki kruunu päässä? Ei kait. Liberty Fizz olisi edelleen markkinoilla ollessaan paras mehukkaan marjaisa ja mieltä virkistävä tuoksu. Rakastin käyttää päivinä, kun olin jostain syystä vähän apea ja kaipasin piristystä, tämä pelasti päivän joka kerran.

Torrente L´Or de Torrente for Women – Kultainen lehdillä koristeltu pullo on mielestäni edelleen yksi kauneimpia tuoksupulloja, mitä on koskaan tehty. En kuitenkaan ostanut tuotetta pullon perusteella vaan tutustuminen tapahtui näytteen kautta. Olin St. Martinilla lomalla vuonna 2005 ja kosmetiikkaostoksia tehdessä pussiini sujautettiin tuoksusta näyte ja onneksi, päätin kokeilla sitä näytettä jo loman aikana, koska eihän tätä ole Suomesta koskaan saanut. Ihastuin ikihyviksi tähän täyteläiseen erittäin hienostuneeseen kukkais-itämaiseen tuoksuun. Mikä tuoksuun tekee twistin on se, että se tuoksuu erittäin voimakkaasti kahville. Kävinkin ostamassa sen seuraavana päivänä omaksi ja sen jälkeen se oli aina mukanani iltatuoksuna lomamatkoilla. Tänäkin päivänä minulla on tätä pieni ripe pullon pohjalla, mutta en raaski käyttää, koska tuoksua ei enää saa mistään tai saa, mutta siitä pyydetään ihan naurettavia summia. 

Versace Versus Time For Pleasure – Muistan vieläkin tuon pullon kaulasta roikkuvan sinetin kilinän pulloa vasten, kun tätä suihkautti. Siinä 2000-luvun puolta väliä lähestyessä me 90-luvun "Escada-tytöt" aloimme olemaan hieman tympääntyneitä Escadan kesätuoksuihin, koska ne olivat saavuttaneet siinä vaiheessa niin suuren suosion, että tuntui, että kaikki tuoksuivat niille. Niinpä sitten lähdettiin etsimään niille hieman uniikimpaa korvaajaa ja Versacen Time For Pleasuresta tuli sellainen. Mehukkaan marjaisa tuoksu vaniljaisella pohjalla, täydellisyyttä Escadan tuoksujen rakastajille, mutta modernimpana ja ehkä hieman aikuismaisempana versiona. Tähän liittyy monia ihania kesämuistoja.

Mitä tuoksuja olette jääneet kaipaamaan?

Haastan: Smoky Eye Candy, Kultainen Kynsilakka, Gently Out Of Time, Kristallikimara ja Masutoaitemu. 

Viime aikoina tuoksumaailmassa on tapahtunut yllättävän tiuhaan itseäni ihastuttaneita asioita. Vähän liiankin tiuhaan, alkaa tulla aamuisin valinnanvaikeutta. Muistatte varmaan kun syksyllä kerroin teille  yhdestä harvoista suurista tuoksurakkausistani Elizabeth Ardenin Always Red -tuoksusta. Totuushan on se, että vaikka minulla on yli 100 tuoksun varasto, on vain viisi tuoksua, joita pidän varastossa koko ajan. Ne ovat tuoksuja, joita ilman en vaan voi olla. Tosin yhden näistä viidestä kanssa on iso ongelma, sillä sitä ei ole enää valmistettu vuosikausiin ja minun onneni on ollut, että ostin tuoksua aikoinani ison 100 ml:m pullon. Oikein säilytettynä tuoksut säilyvät paljon enemmän kuin kolme vuotta, senhän kaikki tietävät. Tämä vaikeasti saatavissa oleva tuoksu on L `Or de Torrenten Torrente EdP. Tietenkin näihin viiteen tuoksuun kuuluu myös signature scentini Guerlainin L`Instant EdT, Boucheronin upea Place Vendôme ja kesätuoksuni jo kymmenen vuoden ajan Hermèsin Un Jardin Sur Le Nil. Ongelma tässä suosikkiviisikossani on se, että kolme tuoksuista miellän sellaisiksi, etten voi käyttää niitä kuin talvella, L´Instant on ainoa jota käytän vuoden ympäri ja Un Jardin Sur Le Nil on tähän asti ollut viisikon ainoa selvä kesätuoksuni, mutta nyt tähän on tulossa muutos. Se muutos tapahtui siinä vaiheessa, kun tuoksuttelin ensimmäisen kerran Bvlgarin Omnia-perheen uusinta tulokasta Paraibaa. Tiesin heti, että tässä se nyt on, toinen kesätuoksu, jota pitää tästä lähtien aina olla varastossa. Onneksi Paraiba ei ole mikään one shot vaan saan nauttia siitä tulevaisuudessakin.

Tähän asti Bvlgarin tuoksuista ehdottomia suosikkejani ovat olleet ihanan yksinkertaiset mutta ylelliset Voile de Jasmin ja Rose Essentielle, kunnes tuli Paraiba. Kun omistaa paljon tuoksuja, sen vain tietää, kun kohdalle tulee se, jossa on ainesta kestosuosikiksi eikä vain yhden sesongin ihmeeksi. Tuoksujutut ovat aina makuasioita, mutta uskallan jo nyt tammikuussa sanoa, että tuskinpa mikään kevään uutuuksista lyö tätä, sillä Paraibassa on kaikki klassikon ainekset. Sen jo tiedän, että mukana on monia ihania tuoksuja, mutta sellaisia joihin kokisin samanlaista rakastumista kuin Paraibaan tulee vastaan harvoin. 

Tuoksu vie ajatukset välittömästi Brasiliaan. Paraiba on osavaltio Brasilian koillisosassa. Se leikitteleekin trooppisilla hedelmillä ja kukilla. Tuoksu on uniikki, tiedän sen siitä, että mikään haistamastani sadoista tuoksuista ei ole tuoksunut tältä, ei edes etäisesti. Tuoksussa on jännittävää makeutta, saippuaista raikkautta ja jopa hiven meren suolaisuutta, jotka sulautuvat tropiikin hedelmien makeuteen ja naisellisen kukkaiseen hempeilyyn. Raikkaat tuoksut ovat itselleni vaikeita, sillä niistä tulee itselleni äkkiä sellainen vähän etova olo, tämä ei sitä tee päinvastoin kuljeskelen nenä kiinni ranteessani, koska en vaan voi lopettaa tämän tuoksuttelua. Mieskin jo huomautti minua asiasta. Paraiba on Omnia-perheen kahdeksas tuoksu, yleensä en ole ihan hirveän innostunut tästä flankeroinnista, mutta Paraiban erottaa se, että se ei muistuta edes etäisestä mitään aiempaa Omniaa. Se on uniikki. Omnia-perheeseen kuuluvaksi sen tunnistaa ainoastaan ikonisesta tuoksupullosta joka symbolisoi kahta yhteenliitettyä sormusta, ääretöntä rakkautta. Väriksi on valittu iloinen turkoosi, joka mielestäni kuvastaa tuoksua täydellisesti.

Paraiban alkutuoksussa kirpeää appelsiinia (bitter orange), joka on hybridi pomelosta ja mandariinista sekä passionhedelmää. Sydäntuoksussa passionhedelmän kukkaa ja naisellista gardeniaa. Pohjatuoksuna vetiveriä ja kaakaopapuja. Omaan nenääni selkeiten tuoksuvat passionhedelmä, gardenia, vetiver ja kaakao. Välittömästi suihkauksen jälkeen tuoksu tuntuu jopa liian voimakkaalta, mutta se sulautuu nopeasti iholle yhdeksi hyvin pehmeäksi ja jännittäväksi kokonaisuudeksi. Kuvailisin tuoksua iloiseksi, naiselliseksi ja koukuttavaksi. Tuoksu on EdT ja sen kesto omalla ihollani on viitisen tuntia, joten illan tullen tuoksua voi huoletta lisätä. Voisin kutsua sitä jopa leikkisästi aikuisen naisen Escadaksi.  

Paraiba on tuntunut saavan melkoisen lämpimän vastaanoton. Se on tuoksu jota joko rakastaa tai sitten se ei ole ollenkaan sinun juttusi, mutta sen tietää vain tuoksuttamalla ja kokeilemalla omalle iholle. Minulle Omnia Paraiba on täydellinen kesätuoksu, tuoksu jota olen odottanut jo vuosia. Veikkaan, että aika moni tulee ensi kesänä tuomaan Suomen kesään tuulahduksen Brasiliaa. ^_^

Tuoksun nenänä on toiminut tuoksunero Alberto Morillas, joka on myös muiden Omnia-tuoksujen takana. Onhan mies myös luonut sellaisen klassikonkin kuin CK One, puhumattakaan Giorgio Armanin Acqua di Giosta tai Kenzon Flower by Kenzosta. Vai mitä sanotte Lancômen Miraclesta, Marc Jacobsin Daisysta tai Versacen Bright Crystalista. Alberto kyllä tietää, miten naisten neniä miellytetään. 

Suositushinta:

Eau de Toilette 25 ml, 56€

Eau de Toilette 40 ml, 77€

Tuoksu lehdistönäyte.