Lapsuuden kesät
Lapsuuden kesät... silloinhan paistoi tietenkin aina aurinko ja oli lämmintä? Ei ihan!
Siinä missä minulla on aina ollut tosi vahva tunnemuisti ja tuoksumuisti. Sen lisäksi myös kehollinen muistini on hyvinkin vahva. Olenkin ihminen, joka kokee kaiken vahvasti. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Eilen tuli ne hyvät esiin.
Nyt on tuullut voimakkaasti pari päivää. Samalla on kuitenkin ollut melko lämmin. Ilman tuulta, ilma olisi vieläkin lämpimämpi.
Lähdin eilen pyöräilemään töihin ja ihan saman tien, kun lähdin ajamaan kotipihasta, olin takaisin lapsuudessani. Oli kuin filmirulla, olisi lähtenyt pyörimään silmieni edessä. Tällä kertaa tämän aiheuttajana oli tuuli.
Kehoni muistaa lapsuudestani 80-luvulta hyvin vahvasti yhden kesän, jolloin tuuli alkukesästä lähes päivittäin. Ilma oli usein juuri tuollainen kuin se oli eilen ja tänään. Oli Suomen kesäksi ihan lämmin, mutta tuuli kylmensi ilman.
Lapsena piti tietenkin ottaa aina kaikki irti kesäpäivistä, jolloin ei satanut. Muistan, kun tuona tuulisena kesänä makoilin usein talon pihassa viltin päällä, kirjaa lukien uimapuvussa. Auringon mennessä pilveen, oli kaivettava pyyhe peitoksi, muuten olisi ollut liian kylmä. :D
Pyöräillessäni töihin, olin taas tuo lapsi kotipihan nurmikolla. Jopa se tuoksu, mikä silloin oli, oli eilen lähes samanlainen. Tuo vuoden kesä oli myös se legendaarinen kesä, jota paras ystäväni ei unohda koskaan. Mummoni oli oikea vilukissa ja siinä missä minä makasin niillä ilmoilla uimapuvussa nurmikolla, mummoni istui keinussa vanhat huopatossut jalassa, ohut tummansininen tikkitakki päällä ja huivi päässä. Tämän hämmentävän näyn näki eräs päivänä myös paras ystäväni, kun hän pyöräili pihaan t-paidassa. Tämä teki häneen niin lähtemättömän vaikutuksen, että nauretaan asialle edelleen lähes 40 vuoden jälkeen. Mummo sai kuulla myös tästä meiltä vielä usein eläessään.
On jännittävää kokea menneitä asioita hyvinkin vahvasti, joskus sen voi aiheuttaa vain tuuli. Eilen tuosta tuli kuitenkin hyvä fiilis. Muisto antoi lisää energiaa. Hieman väsyneenäkin oli sen jälkeen kiva mennä töihin.
