Lapsuuden kesät... silloinhan paistoi tietenkin aina aurinko ja oli lämmintä? Ei ihan!
Siinä missä minulla on aina ollut tosi vahva tunnemuisti ja tuoksumuisti. Sen lisäksi myös kehollinen muistini on hyvinkin vahva. Olenkin ihminen, joka kokee kaiken vahvasti. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Eilen tuli ne hyvät esiin.
Nyt on tuullut voimakkaasti pari päivää. Samalla on kuitenkin ollut melko lämmin. Ilman tuulta, ilma olisi vieläkin lämpimämpi.
Lähdin eilen pyöräilemään töihin ja ihan saman tien, kun lähdin ajamaan kotipihasta, olin takaisin lapsuudessani. Oli kuin filmirulla, olisi lähtenyt pyörimään silmieni edessä. Tällä kertaa tämän aiheuttajana oli tuuli.
Kehoni muistaa lapsuudestani 80-luvulta hyvin vahvasti yhden kesän, jolloin tuuli alkukesästä lähes päivittäin. Ilma oli usein juuri tuollainen kuin se oli eilen ja tänään. Oli Suomen kesäksi ihan lämmin, mutta tuuli kylmensi ilman.
Lapsena piti tietenkin ottaa aina kaikki irti kesäpäivistä, jolloin ei satanut. Muistan, kun tuona tuulisena kesänä makoilin usein talon pihassa viltin päällä, kirjaa lukien uimapuvussa. Auringon mennessä pilveen, oli kaivettava pyyhe peitoksi, muuten olisi ollut liian kylmä. :D
Pyöräillessäni töihin, olin taas tuo lapsi kotipihan nurmikolla. Jopa se tuoksu, mikä silloin oli, oli eilen lähes samanlainen. Tuo vuoden kesä oli myös se legendaarinen kesä, jota paras ystäväni ei unohda koskaan. Mummoni oli oikea vilukissa ja siinä missä minä makasin niillä ilmoilla uimapuvussa nurmikolla, mummoni istui keinussa vanhat huopatossut jalassa, ohut tummansininen tikkitakki päällä ja huivi päässä. Tämän hämmentävän näyn näki eräs päivänä myös paras ystäväni, kun hän pyöräili pihaan t-paidassa. Tämä teki häneen niin lähtemättömän vaikutuksen, että nauretaan asialle edelleen lähes 40 vuoden jälkeen. Mummo sai kuulla myös tästä meiltä vielä usein eläessään.
On jännittävää kokea menneitä asioita hyvinkin vahvasti, joskus sen voi aiheuttaa vain tuuli. Eilen tuosta tuli kuitenkin hyvä fiilis. Muisto antoi lisää energiaa. Hieman väsyneenäkin oli sen jälkeen kiva mennä töihin.
joo vastaleikatun nurmikon tuoksu saa aikaan muistoja lapsuudesta ja tulee myòs haikea olo.
VastaaPoistaAnne
Niin tuo, lisäksi sellainen lämmin kuuma juuri kastunut asfaltti on itselleni kunnon triggeri.
PoistaOlipa ihana tuulen tuoma muisto <3
VastaaPoistaSen enempää miettimättä tuli mieleen muisto, kun asuttiin Lapinlahdenkadulla ihan Helsingin keskustassa ja se kun talonmies pesi talven jälkeen ensimmäisiä kertoja pihan ja talon edustan jalkakäytävän. Siitä tuli jännä tuoksu mitä en osaa kuvata, mutta lämmin asfaltti, vesi ja lämpenevät ilmat, lupaus tulevasta kesästä - lisäksi se tehtiin aina lauantaina eli oli vapaata koulusta.
Tulipa kiva muisto kirjoituksestasi <3
Asfaltista itsellekin tulee helposti muistoja mieleen. Se on jännä jotenkin tosi vahva tuoksu, mikä eri tilanteissa siitä lähtee, joten en ihmettele, että tuo on jäänyt mieleesi. <3
PoistaIhana kirjoitus. Mä en muista moniakaan isoja juttuja lapsuudesta, mutta joskus tulee sellainen flashback. Yleensä keväällä kun lumi on sulanut ja aurinko alkaa jo hieman lämmittää ja hiekoituskivet raksuvat askelten alla kadulla; silloin tulee mieleen 'HYPPYSKÄKELI' ja muistan kun vedettiin samalla kadulla asuvien lasten kanssa kahdella hyppyskällä Vesaisentiellä. Nykyisin tuskin saan hypättyä yksin yhtä narua. Silloin vetelin yhdellä jalalla kahta :D Aurinkoa viikonloppuun!
VastaaPoistaNyt vanhempana sitä monesti miettii, mihin kaikkeen sitä lapsena pystyi. :D Nyt jos menis yrittämään samoja juttuja, olisi loukkaantumisvaara suuri. :D
Poista