Keyword: Love

Tiedän, tiedän... nyt moni vakkarilukija hieraisi silmiään luettuaan otsikon. Sehän sanoi, ettei sen blogista tule ikinä muoti/tyyliblogia. Ei tulekaan, koska en koe, että ihmisellä joka kuluttaa t-paidatkin reikäiseksi asti loppuun, olisi aiheeseen paljoakaan sanottavaa. :D Sen sijaan kun puhutaan vaatteiden mukavuudesta, siihen minulla voisi olla paljonkin sanomista. Monta vuotta on virrannut siitä kun käytin vaatteita tai kenkiä, jotka kyllä näyttivät hyviltä, mutta eivät tuntuneet sitten kovinkaan hyviltä päällä. Tässä iässä mukavuus, laatu ja kestävyys ovat vaatteissa niitä ykkösjuttuja. 

Minulla on ollut farkkuihin ihan lapsesta asti viha/rakkaussuhde. Yhtä paljon kuin olen rakastanut käyttää niitä ikuisesti ajattomina vaatekappaleina kodin ulkopuolella, olen vähintään saman verran vihannut käyttää niitä kotona. Farkun napin painallus mahamakkaran kohdalla on ajatuksena täysi kauhistus kotisohvalla löhötessä. Farkut jalassa ei ole yksinkertaisesti ollut mahdollista rentoutua.

Kun olin 90-luvun alussa silloisella ylä-asteella, oli ainoastaan yhdet ainoat oikeat farkut, jotka piti olla kaikilla, Levi's 501:t. Klassisissa 501:ssä on suorat lahkeet ja korkeahko vyötärö. Nehän sitten tietenkin vedettiin niin korkealle kuin ikinä pystyttiin vyön kera ja paita tungettiin aina housujen sisään. Olisi ollut ihan järkyttävä tyylivirhe jättää paidan helmasta pätkääkään roikkumaan ulkopuolella. Vanhoja kuvia katsellessa ei voi muuta kuin nauraa. Toisaalta olisi kait voinut olla huonomminkin, hieman myöhemmin teini-ikänsä kokeneet kulkivat matalavyötäröisissä farkuissa stringien narut vilkkuen. :D Muistan elävästi edelleen miten jouduin kinuamaan ensimmäisiä merkkifarkkujani mummoltani pitkään. Voi sitä onnen päivää kun kävin ostamassa ensimmäiset. Sen jälkeen koulussa ei tietenkään voinut pitää muita farkkuja kuin niitä. 

Muistan kun monesti iltaisin pesin farkut käsin, meillä kotona ei nimittäin olisi ollut puhettakaan, että pesukoneessa olisi pyöräytelty vajaita koneellisia, joten kone kävi ehkä vain kerran viikossa. Jos halusin saada puhtaat farkut, niin nyrkkipyykillä mentiin. Vaikeinta oli saada puristettua farkut kuivaksi, jonka jälkeen asettelin ne patterin päälle kuivumaan (todella paloturvallista). Monesti muistan pukeneeni aamulla vielä märällä vyötärönauhalla varustetut farkut jalkaan, koska muissa ei tietenkään voinut kouluun lähteä. Vasta myöhemmin tilanne helpotti, kun sain kesätyörahoillani ostettua varakappaleet.

Teini-iän jälkeen en edes vilkaissut Leviksen farkkuihin, kait niihin tuli jonkinlainen yliannostus. Käytin paljon Dieseliä ja Freesoulia. Silti farkuista ei tullut lempivaatettani ja aloin pukeutua yhä enemmän mekkoihin. Kunnes kaikki muuttui muutamia vuosia sitten, kun pillifarkut (mitkä muuten ovat menossa taas muodista pois) nousivat pinnalle. Vetäisin ensimmäiset jalkaani ja ihastuin. Kapeat farkut ovat usein tehty joustavammasta materiaalista, joten ne tuntuivat heti ihanan pehmoisilta verrattuina tönkköihin viisinollaykkösiin. 

Muiden kokeilujen jälkeen lopulta sattumien kautta reilut pari vuotta sitten, ostin ensimmäiset Levikseni vuosiin, ne olivat 710 Super Skinnyt joissain paikoissa kulkevat myös nimellä Innovation Super Skinny. Heti ensimmäisen kerran farkut jalkaan vetäessäni tiesin, että tässä tulee olemaan ensimmäiset farkut, jotka saattavat edes jonain päivinä ohittaa pieruverkkarini kotioloissa, sen verran mukavalta ne tuntuivat jalassa. Farkkukangas on ohuehkoa ja joustavaa, malli hivelee kroppaa juuri oikeista kohdin, taskut ovat aseteltu niin, että jopa tällainen lattanan ahterin omaava näyttää omistavan jonkinlaisen takapuolen. Parasta on se, että vyötärö nousee napaan asti, jolloin ne myös imartelevat keskivartaloa. Näissä housuissa on myös hyvä istua ilman ahdistavaa tunnetta. Farkkujen koot imartelevat käyttäjän itsetuntoa, jos sellaisesta on puutetta. Joustavuutensa vuoksi käytän näistä yhtä kokoa pienempää kuin normaalisti, vaaleimmissa sävyissä, jotka ovat aavistuksen tummia sävyjä vieläkin joustavampia jopa kahta tuumakokoa pienempää kokoa. Super Skinnyja löytyy muuten myös Plus-kokoisille. 

Vuosien aikana onkin käynyt niin, että olen hävittänyt kaikki muut farkkuni ja ostanut kaappiini vähitellen eri sävyisiä seiskakymppejä. Vaikka pillifarkut ovatkin menossa tai menneet jo muodista, minusta ne ovat silti ajaton klassikko, menevät minkä kanssa tahansa. Varsinkin koroilla ja juhlavammalla yläosalla niistä saa helposti myös juhlavaatteen. Itse en muotivirtausten perässä kulje vaan tärkeintä on se mukavuus ja kun kerrankin olen löytänyt maailman mukavimmat farkut, niin miksi luopuisin niistä vain siksi, että ne eivät ole muodissa? Laatu on näissä enemmän kuin kohdillaan, sillä sattumana ostetut ensimmäisetkin housut ovat edelleen käytössä. Olen ostanut farkkuni tarjouksista esim. Zalandolta tai sitten ihan brändin omasta verkkokaupasta.

Käytättekö farkkuja? Herättävätkö ne tunteita? Suosikkeja?

Minulle on tulossa hieman kiireinen viikon alku, joten huomenna ei poikkeuksellisesti tule postausta vaan seuraava ilmestyy vasta torstaina. Menoani voitte kuitenkin seurata vaikkapa Instagramista, sillä kaikkea kivaa on tiedossa. ^_^