Aivan ensimmäiseksi oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Minulle on osunut vuosien varrella todella monia proud wife -hetkiä, yhden tällaisen hetken koin viime kuussa, kun mieheni kuudes runokokoelma ilmestyi. Runojen kirjoittaminen ei ole mitään nopeaa puuhaa, varsinkaan, jos sitä tekee oman päivätyönsä lomassa, sillä viimeinen kokoelma Onnen maa ilmestyi lähes viisi vuotta sitten.
Te jotka olette seuranneet blogiani pidempään, tiedätte, että mieheni on päivätyönsä lisäksi kirjailija/runoilija ja myös kriitikko. Monet illat menevätkin niin, että samalla kun minä näpyttelen koneella uusia blogipostauksia, hahmottelee mies runojaan tai kritiikkejään.
Monet saattoivat hivenen ihmetellä, miksi olemme viime kesinä käyneet usein Rodoksella. Kyllä, kävimme siellä sen vuoksi, että todella pidämme paikasta, mutta yksi syy siihen oli tämän runokokoelman kirjoittaminen. Voisi varmasti sanoa, että Kahden kaupungin runot (Robustos 2018) sai meidät rakastumaan Rodokseen ja kaikkien näiden vuosien aikana siitä tuli "meidän juttu".
Lomailun ohessa mies imi itseensä vaikutteita Kreikasta, Rodoksesta ja sen kulttuurista. Monet kokoelman runot vievätkin minut välittömästi takaisin ja moni Rodoksen kävijä saattaa tunnistaa runoista useita tuttuja asioita tai paikkoja.
Kokoelmassa on myös runoja Riihimäeltä, meidän kotikaupungista, jonka ilmapiiristä on ollut helppo saada vaikutteita ihan arjen keskellä.
Tällä kertaa kokoelma paljasti myös mieheni oraakkelin taidot, sillä kävi peräti kaksi aika pelottavaa juttua, jotka ainakin saivat omat niskakarvani pystyyn. Kirjassa on runo nimeltä Aamu, joka kertoo eräästä kadusta Riihimäellä ja murhaajasta. Runon mies kirjoitti jo kolme vuotta sitten, mutta vasta kirjoittamisen jälkeen kadulla on tapettu viimeisen vuoden aikana kaksi ihmistä. Valtakatu-runossa mies kirjoittaa alati muuttuvasta Ankkapuistosta. Runo on kirjoitettu, kun korviimme ei ollut vielä kantautunut kaupungin suunnitelmaa remontoida ja tehdä koko puisto uusiksi.
Teoksen kannesta vastasi tälläkin kertaa Kiira Koivunen, joka toteutti myös Onnen maan ulkoasun.
Mies lupasi antaa arvottavaksi kaksi Kahden kaupungin runot teosta (omistuskirjoituksella tietenkin).
Arvontaan osallistut
Jos arpaonni ei suosi, voi Kahden kaupungin runoja ostaa Suomalaisesta, Prisman verkkokaupasta, Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta, Kirjakauppias.fi, Booky.fi ja Adlibriksestä.
Luetko runoja?
Luen runoja nykyisin satunnaisesti. Joskus nuorena tyttönä ja aina kolmenkympin korville saakkatuli luettua paljonkin runoja ja mulla on hyllyssä aika paljon runokirjoja. Tykkään supisuomalaisesta vanhemmasta runoudesta, kuten Hellaakoski, Kailas, P.Mustapää, Vala, Pohjanpää, Meriluoto, Viita jne. Uudempi runous on vähän vieraampaa. Enemmän pitäisi kyllä lukea runoja. Harmittaa, että on jäänyt muiden juttujen jalkoihin.
VastaaPoistaTosi kiva kuulla. Ihmettelen paljon sitä, miten vähän runoja nykyään luetaan, vaikka lyhytkestoisuutensa vuoksi nehän sopivat hyvin tähän yhteiskuntaan, jossa kaikki pitää tapahtua heti. Tosin runoja pitää makustella paljon ja monelta kantilta, kun se lukee eli ei välttämättä sitä helpointa luettavaa, vaikka voisi ottaa tavoitteeksi vain yhden runon päivässä.
PoistaHyvää itsenäisyyspäivää Sari. <3
Ihana mahtava palkinto, tosiaan saat olla proud wife.
VastaaPoistaIhanaa itsenäisyyspäivää teille kahdelle <3
Mukavaa perjantaita Outi! <3
PoistaEnpä ookaan sun miehes runoja vielä lukenutkaan! Pitää selvästikin tutustua hänenkin tuotantoon. Parhaillaan mulla Saima Harmajan runot luvun alla.
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa. ^_^
PoistaKivaa viikonloppua sinne.