#TBT Back to Grand Case

Huomasin pari viikkoa takaperin ihanaisen Nooran blogista haasteen, johon päätin tarttua, koska idea kuulosti niin hauskalta. Olen muutamista blogeista näitä tässä viikon aikana bongannut ja minusta on ollut aivan ihanaa lukea tarinoita kuvien takaa. Ideana on avata tietokoneen kuvatiedostot. Valita kansioista järjestyksessään viides. Avata se. Valita kansion viides kuva ja kertoa tarina sen takana.

Minulle kävi niin, että viides kansio oli täynnä vanhalta koneeltani siirtämiäni todella vanhoja matkakuvia. Ylläoleva kuva on otettu 28.4.2006 eli melkein yhdeksän vuotta sitten! Kun huomasin, mikä kuva minulle sattui haaste-arvonnassa, minua alkoi hymyilyttämään, koska kuva on minulle todella tärkeä ja voisin kirjoittaa siitä, vaikka miniromaanin. Toiseksi pintaan nousi suuri haikeus, ikävöin tuota paikkaa. Kolmanneksi pieni suru, koska kuva on otettu juuri ennen kesää jolloin elämäni pyörähti päälaelleen ja kaikki muuttui. Tavallaan luen tämän kuvan entiseen elämääni, siihen elämään, kun olin vielä terve.

Kuva on otettu pienellä St. Martinin/St. Maartenin saarella Karibialla. Kyseessä on pieni kalastajakylä Grand Case ja siellä hotelli nimeltään Grand Case Beach Club. St. Martinin saaresta erikoisen tekee se, että se on jaettu kahtia Alankomaiden ja Ranskan kesken. Saaren eteläinen alankomaalainen osa on nimeltään Sint Maarten. Asukkaita tuolla puolen on lähes 40 000. Alankomaiden puoli on iloinen, mutta valitettavasti siellä sijaitsee myös amerikkalaisten risteilyalusten satama Philipsburg, joten sen kaduilla vallitsee hyvin kaupallinen meininki, eikä se olekaan suosikkiosani saaresta. Suosittelen sen sijaan menemään aivan eri maailmaan saaren pohjoispuolelle ranskalaiseen osaan Saint Martinille, jossa ihmisiä asuu 31 500. Pohjoisessa fiilis on eurooppalainen ja rauhallinen, höystettynä aidolla karibialaisella rennon ystävällisellä fiiliksellä. Pohjoisessa sijaitsee myös tämä Grand Casen kalastajakylä, joka tunnetaan Karibian alueen herkkusuiden pääkaupunkina.

Kävin paikassa ensimmäisen kerran vuonna 2005, muistan, kun arvoin matkatoimistossa todella kauan varaanko matkan Curacaolle vai St. Martinille, St. Martin voitti ja hyvä niin (kyllä, tuohon aikaan ihmiset varasivat vielä lomiaan matkatoimistoista, ei verkosta). Olen puhunut teille aikaisemminkin aika vahvasta intuitiostani. Kun astuin lentokoneesta ulos toukokuisena iltapäivänä vuonna 2005, minulle tuli olo, että olen ollut täällä ennenkin. Ihan kuin olisin tullut kotiin, jota en edes tiennyt olevan. Tuoksut, hälinä, lämpö, ihmiset... Minut valtasi käsittämätön hyvänolontunne, jota on oikeastaan aika vaikea kuvailla. En ole normaalisti yhtään hymyileväinen tyyppi vaan aika vakavahko persoona, mutta saarella ollessani kuljen aina huomaamattani koko ajan suupielet ylöspäin, rentous on niin tarttuvaa, että ei voi kuin mennä virran mukana. Grand Casesta puuttuu täysin yksi itseäni stressaava asia, kiire.

Grand Casesta saa ihan uskomatonta ruokaa, ihan sama mihin kylän kolmestakymmenestä! ravintolasta menet. Ranskalaiset huippukokit muuttavat St. Martinin lämpöön ja laittavat oman ravintolansa pystyyn. Ruoka on sitten sen mukaista. Ensimmäisenä iltana kannattaa kuitenkin ehdottomasti haukata jotain paikallista ja aitoa karibialaista. Siihen suosittelen Le Ti Coin Crèolea, jota pyörittää perhe ja aito karibialainen lämminhenkisyys on taattu. Omistaja Carl on aina valmis juttutuokioon ja kadulla päivien aikana ohi kulkiessasi Carl saattaa kutsua sinut pullolliselle kylmää olutta, talon piikkiin tietenkin. ;) Annokset ovat jättimäisiä ja jälkkäriksi kannattaa ottaa iso pala kookostorttua. Toinen vaihtoehto on Lolos, jossa kaikki paikalliset istuvat iltaisin edullista grilliruokaa odotellen. Le Pressoirissa fiilis on ylellisen ranskalainen ruokaa, palvelua ja hintoja myöden. Tämä on se ravintola johon mennään viimeisenä iltana, kun haluaa kokea jotain ikimuistoista. Varsinkin kala on paikassa erinomaista. Puhumattakaan paikan taivaallisesta suklaafondantista, mitä muistelen vielä vuosienkin jälkeen kaiholla.

Grand Case on tunnettu auringonlaskuistaan ja Grand Case Beach Clubin oma ravintola Sunset Café on se paikka, johon ihmiset tulevat sitä iltaisin ihastelemaan. Auringonlaskun aikaan on aina Happy Hour ja silloin kannattaa ottaa lasillinen Mimosaa ja jäädä nauttimaan upeasta näkymästä.

Kun olette saaneet St. Martinista tarpeeksenne ja kotiinlähtö häämöttää kulman takana. Kannattaa kirjautua hotellista ulos hieman aiemmin, heittää laukut lentokentälle ja sujahtaa lentokentän vieressä olevaan rantabaariin Sunset Bar & Grilliin, josta voit ihailla melkein kosketusetäisyydeltä laskeutuvia lentokoneita. Huikopalaksi suosittelen paikan hampurilaista, joka on parasta, mitä olen koskaan sillä saralla suuhuni pistänyt.

Taidanpa itse lähteä #tbt:n kunniaksi nojatuolimatkalle Karibialle. Tulkaahan perässä. Tunnelmiin pääseminen onnistuu helposti St. Martinin kotisivujen kautta. :D

EDIT. Tarttukaahan haasteeseen, jos siltä tuntuu.