Keyword: Love

Tällä hetkellä sydämeni on vereslihalla. Kaikki alkoi kuitenkin jo maanantaina, kun mahanpohjaani alkoi kasaantua iso kasa kiviä. Joten viikko on ollut aikamoista vuoristorataa.

Monet pitkäaikaiset lukijani saattavat muistaa, että olen puhunut täällä aika monestikin Grand Casesta ja St. Martinista/St. Maartenista? Siitä miten erikoisen kokemuksen koin heti ensimmäisellä matkallani heti astuttuani ulos lentokoneesta, ihan kuin olisin tullut kotiin, jota en edes aiemmin tiennyt olevan. Tuli sellainen ääretön hyvän olon tunne. Rodokseenhan rakastuin vasta useammalla käynnillä, tykkään yli kaiken käydä siellä, mutta ei siellä silti ole kodin tunnetta kuten St. Martinilla. Tuttua ja turvallista kyllä, mutta kotia, ei. Päinvastoin sieltä takaisin tullessa koti on Suomessa. En ole käynyt St. Martinilla 10 vuoteen, se on miltein päivittäin ajatuksissani, en edes osaa edes kuvailla sitä tunnetta, mikä minua sinne vetää, se on vahva suorastaan polttava. Eikä nämä vuodet  ole vähentäneet tunnetta yhtään, päinvastoin olo on käynyt aina vaan kärsimättömämmäksi. Yritän aina rauhoitella fiiliksiäni paikan suhteen, koska tiedän, että matkustaminen sinne ei ole ollut oikein näinä vuosina mahdollista, koska se on kallista, todella kallista. Useita tuhansia euroja kahdelta ihmiseltä lento ja majoitus, siihen sitten eläminen paikan päällä. Joten voitte kuvitella tunteeni, kun alkuviikosta huomasin, että viidennen kategorian hurrikaani Irma menee suoraan kohti rakastamaani paikkaa. Olin levoton ja seurasin uutisia netistä herkeämättä. 

Kuva: Splash News. (olen yöpynyt tässä hotellissa, vetää hiljaiseksi)

Ei varmasti tarvitse olla raketti-insinööri arvatakseen miten kävi, kun pieni saari osui suoraan viidennen kategorian hurrikaanin silmään... Tällä hetkellä on arvioitu, että saarelle tuli ainakin 1,2 biljoonan tuhot ja St. Martinin puolella 90% taloista on saanut vaurioita tai tuhoutunut kokonaan, luku saaren hollantilaisella puolella St. Maartenilla on 70%:a. Koko paikka on kuin siellä olisi käynyt ydintuho. Niin kuin aina myös katastrofit tuovat ihmisistä niin hyvät kuin huonotkin puolet esiin. Saaren vankila tuhoutui hurrikaanissa ja nyt köyhimmät ihmiset ovat alkaneet ryöstämään kauppoja. Ruokaa ja vettä ei ole, koska ne ovat lopussa, mutta saarella, jossa ei ole edes sähköjä, bensaa, kaasua eikä juoksevaa vettä varastellaan televisioita ja uutisten mukaan myös asekauppoja on tyhjennetty. Välillä oma uskoni ihmiskuntaa kohtaan on koetuksella. Luulisi, että rankat kokemukset yhdistävät, mutta eläimelliset vaistot tulevat osalla välittömästi esiin. Sen sijaan, että puhallettaisiin yhteen hiileen.

Kuva: AFP Getty Images

Saarelle on lähetetty apua, mutta sitä ei ole läheskään tarpeeksi valvomaan tilannetta. Lisäksi tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä juttua neljännen kategorian hurrikaani Jose lähestyy saarta. Se näyttäisi menevän pohjoispuolelta sen verran yli, ettei sentään olla ihan myrskyn silmässä, mutta voi vain kuvitella mitä se tekee jo valmiiksi heikoissa kantimissa oleville rakennuksille. 

Saaren pienempi lentokenttä on jo jotenkin käyttökelpoinen, mutta isompi pääkenttä on pahasti vaurioitunut, joka on estänyt avun tuomista, koska kiitorataa ei olla ehditty saamaan kuntoon. Ahdinko alkaa olemaan melkoinen. Ei voi kuin miettiä, mihin kaikki mahtuvat suojaan Joselta, kun suurin osa taloista on tuhoutunut, myös osa suojista on vaurioitunut. En voi edes kuvitella, mitä saaren ihmiset ja siellä olevat turistit käyvät läpi. Tilanne on kuin painajaisuni joka toistuisi yhä uudestaan, tällä kertaa se ei vain ole uni. Monet ihmiset eivät koe elämässänsä edes yhtä pientä hurrikaania, mutta he luultavasti kohtaavat kaksi suurta aivan muutaman päivän sisään. Traumojen on pakko olla melkoisia. Jos uusin hurrikaani osuu samalla tavalla saaren päälle kuin Irma, saarella on tuskin mitään ihmisen rakentamaa enää jäljellä, ei ainakaan ehjänä. Uudelleen rakentaminen vie varmasti vuosia ja se on tuhoista pienellä turismista elävälle saarelle. Tällä hetkellä kuolleita on ilmoitettu olevan vajaat kymmenen, mutta epäilen luvun nousevan vielä, kun raunioiden siivoaminen todella alkaa ja meri paljastaa "salaisuutensa".

Viimeisen viikon aikana on tullut mietittyä paljon sitä, että vaikka täällä Suomessa moni asia kaipaisi korjaamista niin luonnonilmiöiden kannalta tämä on varmasti yksi turvallisimpia paikkoja maailmassa asua. 

Kuva: Netherlands Ministry of Defence / Reuters

Saarella olevien auttamiseksi ja uudelleenrakentamiseksi on perustettu virallinen varainhankinta, johon kuka tahansa meistä voi lahjoittaa haluamansa summan, löytyy täältä. Pienikin apu on tarpeen.

Pidetään huolta toisistamme! 

Caribbean Journal valitsi tässä kuussa 50 Karibian parasta beach-baaria. Aloin selailemaan mukaan valittuja baareja ja oli melkoinen yllätys, että olin käynyt niistä seitsemässä. Kuinka makeeta! Eli seven down 43 left. :D Ei varmaan tule tapahtumaan ihan heti, sillä tällä hetkellä tällaiset kaukomatkat ovat "pikkaisen" liian raskaita omalle lompakolle, varsinkin kun Karibialla hintataso on vähän toista kuin esim. idän suunnalla. Ehkä joskus? 

Juttu pitää tietenkin aloittaa ehkä maailman parhaasta lentokoneiden bongauspaikasta Sunset Bar & Grillistä St. Maartenilla, josta tämän jutun kuvakin on otettu. On aika vaikea kuvitella, että missään muualla pääsisi lähemmäksi kuvaamaan laskeutuvia koneita. Kertoo jotain, että kuva on otettu ihan normilla pokkarilla baarin terassilta. Ei voi kuin miettiä millaisia kuvia paikasta olisi saanut kunnon järkkärillä. Bar & Grillissä olen myös syönyt elämäni mehukkaimman ja parhaimman hampparin.

Bikini Beach Barissa St. Martinilla Orient Beachilla on taas niin erinomaiset Fish & chipsit, että ne on tullut tilattua useammin kuin kerran. Kaiken kruunaa loistava majoneesi. 

La Plage tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi, sillä yövyin Le Tom Beach -hotellissa, jonka baari/ravintola La Plage on. En yhtään ihmettele, että juuri tämä oli päässyt ainoana St. Bartsin baarina mukaan. Monien huulilla oleva Nikki Beach on jotenkin kulunut juttu. Itse pyrin aina matkustaessa etsimään omaperäisempiä paikkoja. Baarissa järjestettiin muotinäytöksiä, viininmaistajaisia, tankotanssia... Mieleeni jäivät erityisesti erään lounaan herkulliset ribsit ja baarimikon itse tekemä "salaisella" reseptillä valmistettu vaniljarommi, jonka reseptin hän suostui kertomaan, kun utelin sitä häneltä tarpeeksi monena iltana. Tuli muuten kotona tehtynä aivan samanlaista!

Sandy Islandin kupeeseen Anguilalle saavuin eräs myöhäinen iltapäivä St. Martinilta katamaraanilla. Tämä on baareista ainoa, mistä en ole ostanut mitään. Sillä uin turkoosinsinisessä maidon lämpöisessä vedessä rantaan. Muistan vain tuosta paikasta sen, että siellä oli valkoista hiekkaa ja tuuli niin paljon, että muistan miettineeni koko rannalla oloajan, millaista siellä olisi lennättää leijaa. 

Yellow Beach sijaitsee St. Martinilla trooppisella paratiisisaarella nimeltä Pinel Island. Yellow Beachin edessä on upea koralliriutta, jossa päivä kuuluu kuin siivillä snorklaillen. Yellow Beachin omasta ravintolasta on jäänyt erityisesti mieleen herkulliset jättikatkaravunpyrstöt, sekä eräs pilvinen päivä, kun ajattelin, että ei sitä aurinkorasvaa tarvi lisätä. Lopputulos: punainen naama höystettynä aurinkolasi-kuviolla.

Karibuni sijaitsee myös samaisella Pinel Islandin piskuisella saarella toisella puolen niemenkärkeä kuin Yellow Beach. Karibunista mieleeni ovat jääneet erityisesti palmuihin korkealle tehdyt lintujen ruokintapaikat. Ruoasta en muista mitään, sillä keskityin katsomaan koko lounaan ajan upeita lintuja.

Calmos Cafe sijaitsee Grand Casessa St. Martinilla. Koska Karibialla ollaan, suosittelen kierroksen päätteeksi tilaamaan Pina Coladan, se ei maistu missään yhtä kylmältä ja makealta kuin tuolla.

Oli jotenkin hauska huomata, että muistoni baareista eivät yllättäen liittyneet läheskään kokonaan nestepuoleen vaan ruokaan tai muuhun yleiseen fiilikseen. Jos joskus menette Karibian alueelle, niin etsikää sieltä kulman takaa ulkoapäin se pienin ja kälyisimmän näköinen baari. On varma, että sieltä saatte parasta ruokaa ja parhaat drinkit. Esim. St. Martinilla Baie Rougen rannalla oli aikoinaan muutamasta laudasta kyhätty hökkeli (näyttää olevan vieläkin, pientä laajennusta ehkä tapahtunut?), josta pystyi ostamaan yksinkertaista ruokaa ja juotavaa. Iloisen oloinen nainen hökkelissä pyöräytti minulle ihan käsittämättömän hyvän Cuba libren, jota muistelen vielä nytkin vuosien päästä lämmöllä.

Mitä muistatte matkoiltanne päällimmäisenä?

Ps. Muistakaahan osallistua tuoksuvaan kesäarvontaan. Ohjeet täällä.