Keyword: Love

Tällä hetkellä sydämeni on vereslihalla. Kaikki alkoi kuitenkin jo maanantaina, kun mahanpohjaani alkoi kasaantua iso kasa kiviä. Joten viikko on ollut aikamoista vuoristorataa.

Monet pitkäaikaiset lukijani saattavat muistaa, että olen puhunut täällä aika monestikin Grand Casesta ja St. Martinista/St. Maartenista? Siitä miten erikoisen kokemuksen koin heti ensimmäisellä matkallani heti astuttuani ulos lentokoneesta, ihan kuin olisin tullut kotiin, jota en edes aiemmin tiennyt olevan. Tuli sellainen ääretön hyvän olon tunne. Rodokseenhan rakastuin vasta useammalla käynnillä, tykkään yli kaiken käydä siellä, mutta ei siellä silti ole kodin tunnetta kuten St. Martinilla. Tuttua ja turvallista kyllä, mutta kotia, ei. Päinvastoin sieltä takaisin tullessa koti on Suomessa. En ole käynyt St. Martinilla 10 vuoteen, se on miltein päivittäin ajatuksissani, en edes osaa edes kuvailla sitä tunnetta, mikä minua sinne vetää, se on vahva suorastaan polttava. Eikä nämä vuodet  ole vähentäneet tunnetta yhtään, päinvastoin olo on käynyt aina vaan kärsimättömämmäksi. Yritän aina rauhoitella fiiliksiäni paikan suhteen, koska tiedän, että matkustaminen sinne ei ole ollut oikein näinä vuosina mahdollista, koska se on kallista, todella kallista. Useita tuhansia euroja kahdelta ihmiseltä lento ja majoitus, siihen sitten eläminen paikan päällä. Joten voitte kuvitella tunteeni, kun alkuviikosta huomasin, että viidennen kategorian hurrikaani Irma menee suoraan kohti rakastamaani paikkaa. Olin levoton ja seurasin uutisia netistä herkeämättä. 

Kuva: Splash News. (olen yöpynyt tässä hotellissa, vetää hiljaiseksi)

Ei varmasti tarvitse olla raketti-insinööri arvatakseen miten kävi, kun pieni saari osui suoraan viidennen kategorian hurrikaanin silmään... Tällä hetkellä on arvioitu, että saarelle tuli ainakin 1,2 biljoonan tuhot ja St. Martinin puolella 90% taloista on saanut vaurioita tai tuhoutunut kokonaan, luku saaren hollantilaisella puolella St. Maartenilla on 70%:a. Koko paikka on kuin siellä olisi käynyt ydintuho. Niin kuin aina myös katastrofit tuovat ihmisistä niin hyvät kuin huonotkin puolet esiin. Saaren vankila tuhoutui hurrikaanissa ja nyt köyhimmät ihmiset ovat alkaneet ryöstämään kauppoja. Ruokaa ja vettä ei ole, koska ne ovat lopussa, mutta saarella, jossa ei ole edes sähköjä, bensaa, kaasua eikä juoksevaa vettä varastellaan televisioita ja uutisten mukaan myös asekauppoja on tyhjennetty. Välillä oma uskoni ihmiskuntaa kohtaan on koetuksella. Luulisi, että rankat kokemukset yhdistävät, mutta eläimelliset vaistot tulevat osalla välittömästi esiin. Sen sijaan, että puhallettaisiin yhteen hiileen.

Kuva: AFP Getty Images

Saarelle on lähetetty apua, mutta sitä ei ole läheskään tarpeeksi valvomaan tilannetta. Lisäksi tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä juttua neljännen kategorian hurrikaani Jose lähestyy saarta. Se näyttäisi menevän pohjoispuolelta sen verran yli, ettei sentään olla ihan myrskyn silmässä, mutta voi vain kuvitella mitä se tekee jo valmiiksi heikoissa kantimissa oleville rakennuksille. 

Saaren pienempi lentokenttä on jo jotenkin käyttökelpoinen, mutta isompi pääkenttä on pahasti vaurioitunut, joka on estänyt avun tuomista, koska kiitorataa ei olla ehditty saamaan kuntoon. Ahdinko alkaa olemaan melkoinen. Ei voi kuin miettiä, mihin kaikki mahtuvat suojaan Joselta, kun suurin osa taloista on tuhoutunut, myös osa suojista on vaurioitunut. En voi edes kuvitella, mitä saaren ihmiset ja siellä olevat turistit käyvät läpi. Tilanne on kuin painajaisuni joka toistuisi yhä uudestaan, tällä kertaa se ei vain ole uni. Monet ihmiset eivät koe elämässänsä edes yhtä pientä hurrikaania, mutta he luultavasti kohtaavat kaksi suurta aivan muutaman päivän sisään. Traumojen on pakko olla melkoisia. Jos uusin hurrikaani osuu samalla tavalla saaren päälle kuin Irma, saarella on tuskin mitään ihmisen rakentamaa enää jäljellä, ei ainakaan ehjänä. Uudelleen rakentaminen vie varmasti vuosia ja se on tuhoista pienellä turismista elävälle saarelle. Tällä hetkellä kuolleita on ilmoitettu olevan vajaat kymmenen, mutta epäilen luvun nousevan vielä, kun raunioiden siivoaminen todella alkaa ja meri paljastaa "salaisuutensa".

Viimeisen viikon aikana on tullut mietittyä paljon sitä, että vaikka täällä Suomessa moni asia kaipaisi korjaamista niin luonnonilmiöiden kannalta tämä on varmasti yksi turvallisimpia paikkoja maailmassa asua. 

Kuva: Netherlands Ministry of Defence / Reuters

Saarella olevien auttamiseksi ja uudelleenrakentamiseksi on perustettu virallinen varainhankinta, johon kuka tahansa meistä voi lahjoittaa haluamansa summan, löytyy täältä. Pienikin apu on tarpeen.

Pidetään huolta toisistamme! 

Törmäsin jokin aika sitten eräässä blogissa hauskaan blogihaasteeseen, jollaista en ollut vielä tehnyt. Haaste tuntui niin kivalta, että päätin toteuttaa sen tännekin. Sen perusteella mitä lukijamäärät näyttävät, näistä postauksista on tykätty tosi paljon, joten en näe syytä rajoittaakaan näitä. Postauksen kuvituksena kuvia Karibialta, joka on todellista sielumaisemaani, jo näitä kuvia valitessa postausta varten, tunsin niitä katsellessani tietynlaista sielun rauhaa.

3 asiaa, joista pidän...

Hiljaisuus. Mikään maailmassa ei ole parempaa kuin täydellinen hiljaisuus, sellainen, kun voi kuulla nuppineulan tipahduksen lattialle.

Metsä. Melkein yhtä paljon kuin tykkään hiljaisuudesta, tykkään metsästä. Siellä on äärimmäinen rauha ja nenääni rauhoittava tuoksumaailma.

Suklaa. Voiko suklaata syödä liikaa? Ei voi. Niin vaan ne 16 suklaamunaakin tuli syötyä lopulta maanantai-iltaan mennessä. 

3 asiaa, joista en pidä...

Hälystä, välillä tuntuu, että ihmiset ovat muuttuneet aina vain äänekkäämmiksi. Monet eivät edes itse huomaa, että puheäänikin on melkein huutoa. Liekö liian kovalla soitettu musiikki vienyt kuulon?

Unettomuus. Olin aina ollut hyvä nukkuja, kunnes vuonna 2011 aloin kärsimään unettomuudesta. En toivo sitä pahimmalle vihamiehellenikään. Olo on kuin olisit koko ajan pienessä humalassa, etkä pysty keskittymään mihinkään. Väsyttäisi, mutta et vain pysty nukkumaan.

Epäaitous. Haistan epäaidot ihmiset jo kaukaa. Miksi koittaa olla jotain muuta kuin on?

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...

Söin suklaamunia. Paljon suklaamunia.

Siivosin. Rakastan yli kaiken puhdasta hyvän tuoksuista kotia.

Ihmettelin taivaalta leijailevaa lunta. 

3 asiaa, jotka osaan...

Olen todella hyvä kuuntelija.

Valokuvata. Ehkä kaikki tekniset seikat eivät ole niin hallussa, mutta minulla on silmää. Tiedän heti kameran linssin läpi katsoessani, mikä toimii, huomaan myös helposti pienet yksityiskohdat, mitkä saattavat pilata kuvan.

Elää hetkessä. Lapsuudestani asti kaikki pienetkin asiat ovat olleet suuria ja hienoja.

3 asiaa, joita en osaa...

Kutoa. Mummo yritti parhaansa opettaa, mutta minulta loppuivat hermot kesken.

Keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. 

Riidellä. Olen todella huono riitelemään. Vetäydyin helposti noissa tilanteissa kuoreeni.

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

Unohtaa kaikki tyhmät asiat sekunnissa niin, että en jäisi vatvomaan niitä.

Olla armollisempi itselleni.

Olla stressaamatta.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

Pestä ikkunat. Kyllä, nyt on se aika vuodesta. Harmi, että ikkunoiden pesu ei lukeudu mielipuuhiini. 

Hakea pyykit kuivaushuoneesta.

Mennä ajoissa nukkumaan. Iltani venyvät aina reilusti yli puolen yön. Minulle ideaaleinta varmasti olisi päästä viimeistään puolen yön aikaan nukkumaan.

3 asiaa, joista stressaan...

Siivoaminen. Tykkään, että on siistiä, mutta valitettavasti varsinkaan imuroiminen ei lukeudu lempihommiini.

Kiire. Kiire saa minut välittömästi ahdistumaan ja stressaantumaan.

Aina välillä tästä tällä hetkellä vallitsevasta ilmapiiristä Suomessa ja ulkomailla.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

Mieheni erittäin huonot vitsit.

Hitaat aamut, jolloin saan juodan kahvin rauhassa täydessä hiljaisuudessa.

Aurinko. Tykkään kunnon talvesta, mutta kun aurinko paistaa, huomaan jopa askeleeni olevan ulkona kävellessä rennompi.

3 asiaa, joista puhun usein...

Mieheni tietenkin. 

Kosmetiikka, tämä ei varmaan tullut yllätyksenä kellekään.

Urheilu ja politiikka, näistä lähinnä mieheni kanssa käymme jatkuvaa keskustelua.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

Converset. Tällä viikolla lähtee uudet tilaukseen, voi sitä hetkeä, kun ne saapuvat.

Leviksen 710 Innovation Super Skinny -farkut. Inhosin farkkuja pitkään, kunnes löysin nämä. Maailman mukavimmat housut, joiden kanssa kyyristyessä ei tarvitse pelätä paljaan selän paljastuvan. En osta enää muita. Elämä on liian lyhyt puristaviin farkkuihin.

Yli 20 vuotta vanhan huivini, joka on edelleen kuin uusi.

3 asiaa, joita en pue päälleni...

Liian matalavyötäröiset farkut, minusta on tullut mukavuuden haluinen.

Valkoiset tennissukat. Valitsen mieluummin mustat, kirjavat tai värikkäät sukat.

Aitoa turkista. Itselläni on peritty 70-luvun vintage-takki, jossa on aitoa karvaa oleva kaulus, muita ei ole, eikä tule.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

Saint Laurentin Biker Jacketin, hinta on tosin niin suolainen, että koska omassa elämässä pitää priorisoida niin ilman lottovoittoa sitä ei tule.

Turvallisen tulevaisuuden.

Elämän mittaisen terveyden.

3 asiaa, joista unelmoin...

Lottovoitosta. Minulla olisi erittäin pitkä lista unelmia, mitä sillä voisi toteuttaa.

Rauhasta.

Siitä, että löytäisin oman paikkani.

3 asiaa, joita pelkään...

Käärmeitä, tähän on kokeiltu kaikkea lapsesta pitäen, jopa siedättämistä. Olen siis pitänyt käärmettä kädessäni. Silti jos sellainen pompsahtaa kuvaruudulleni tai tulee eteeni, huomaan sydämeni hyppäävään kurkkuun ja kirkaisevani. Sydän hakkaa kiivaasti vielä pitkään jälkeenpäinkin. 

Ruumiit. Tätä pelkoa olen koittanut työstää paljon, mutta jatkuvat painajaiseni ruumiista, eivät kyllä helpota asiaa.

Hautausmaat. Siellä makaa niitä ruumiita. 

3 asiaa, joita toivoisit tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

Ihana, lämmin, aurinkoinen ja rento kesä.

Voittaisin siinä lotossa.

Hartiahieronta. Pitää varmaan alkaa pommittamaan miestä, niin ainakin yksi toiveista toteutuu. ^_^

En haasta ketään, mutta saa tarttua haasteeseen, jos postaus innosti. 

Torstaina blogilla on synttärit ja silloin on luvassa mahtava arvonta, joten pysykäähän kuulolla.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

Caribbean Journal valitsi tässä kuussa 50 Karibian parasta beach-baaria. Aloin selailemaan mukaan valittuja baareja ja oli melkoinen yllätys, että olin käynyt niistä seitsemässä. Kuinka makeeta! Eli seven down 43 left. :D Ei varmaan tule tapahtumaan ihan heti, sillä tällä hetkellä tällaiset kaukomatkat ovat "pikkaisen" liian raskaita omalle lompakolle, varsinkin kun Karibialla hintataso on vähän toista kuin esim. idän suunnalla. Ehkä joskus? 

Juttu pitää tietenkin aloittaa ehkä maailman parhaasta lentokoneiden bongauspaikasta Sunset Bar & Grillistä St. Maartenilla, josta tämän jutun kuvakin on otettu. On aika vaikea kuvitella, että missään muualla pääsisi lähemmäksi kuvaamaan laskeutuvia koneita. Kertoo jotain, että kuva on otettu ihan normilla pokkarilla baarin terassilta. Ei voi kuin miettiä millaisia kuvia paikasta olisi saanut kunnon järkkärillä. Bar & Grillissä olen myös syönyt elämäni mehukkaimman ja parhaimman hampparin.

Bikini Beach Barissa St. Martinilla Orient Beachilla on taas niin erinomaiset Fish & chipsit, että ne on tullut tilattua useammin kuin kerran. Kaiken kruunaa loistava majoneesi. 

La Plage tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi, sillä yövyin Le Tom Beach -hotellissa, jonka baari/ravintola La Plage on. En yhtään ihmettele, että juuri tämä oli päässyt ainoana St. Bartsin baarina mukaan. Monien huulilla oleva Nikki Beach on jotenkin kulunut juttu. Itse pyrin aina matkustaessa etsimään omaperäisempiä paikkoja. Baarissa järjestettiin muotinäytöksiä, viininmaistajaisia, tankotanssia... Mieleeni jäivät erityisesti erään lounaan herkulliset ribsit ja baarimikon itse tekemä "salaisella" reseptillä valmistettu vaniljarommi, jonka reseptin hän suostui kertomaan, kun utelin sitä häneltä tarpeeksi monena iltana. Tuli muuten kotona tehtynä aivan samanlaista!

Sandy Islandin kupeeseen Anguilalle saavuin eräs myöhäinen iltapäivä St. Martinilta katamaraanilla. Tämä on baareista ainoa, mistä en ole ostanut mitään. Sillä uin turkoosinsinisessä maidon lämpöisessä vedessä rantaan. Muistan vain tuosta paikasta sen, että siellä oli valkoista hiekkaa ja tuuli niin paljon, että muistan miettineeni koko rannalla oloajan, millaista siellä olisi lennättää leijaa. 

Yellow Beach sijaitsee St. Martinilla trooppisella paratiisisaarella nimeltä Pinel Island. Yellow Beachin edessä on upea koralliriutta, jossa päivä kuuluu kuin siivillä snorklaillen. Yellow Beachin omasta ravintolasta on jäänyt erityisesti mieleen herkulliset jättikatkaravunpyrstöt, sekä eräs pilvinen päivä, kun ajattelin, että ei sitä aurinkorasvaa tarvi lisätä. Lopputulos: punainen naama höystettynä aurinkolasi-kuviolla.

Karibuni sijaitsee myös samaisella Pinel Islandin piskuisella saarella toisella puolen niemenkärkeä kuin Yellow Beach. Karibunista mieleeni ovat jääneet erityisesti palmuihin korkealle tehdyt lintujen ruokintapaikat. Ruoasta en muista mitään, sillä keskityin katsomaan koko lounaan ajan upeita lintuja.

Calmos Cafe sijaitsee Grand Casessa St. Martinilla. Koska Karibialla ollaan, suosittelen kierroksen päätteeksi tilaamaan Pina Coladan, se ei maistu missään yhtä kylmältä ja makealta kuin tuolla.

Oli jotenkin hauska huomata, että muistoni baareista eivät yllättäen liittyneet läheskään kokonaan nestepuoleen vaan ruokaan tai muuhun yleiseen fiilikseen. Jos joskus menette Karibian alueelle, niin etsikää sieltä kulman takaa ulkoapäin se pienin ja kälyisimmän näköinen baari. On varma, että sieltä saatte parasta ruokaa ja parhaat drinkit. Esim. St. Martinilla Baie Rougen rannalla oli aikoinaan muutamasta laudasta kyhätty hökkeli (näyttää olevan vieläkin, pientä laajennusta ehkä tapahtunut?), josta pystyi ostamaan yksinkertaista ruokaa ja juotavaa. Iloisen oloinen nainen hökkelissä pyöräytti minulle ihan käsittämättömän hyvän Cuba libren, jota muistelen vielä nytkin vuosien päästä lämmöllä.

Mitä muistatte matkoiltanne päällimmäisenä?

Ps. Muistakaahan osallistua tuoksuvaan kesäarvontaan. Ohjeet täällä.