Keyword: Love

Maanantaina hieman poikkeuksellisesti kertoilin teille, mitä juttuja tällä viikolla tulee blogissa olemaan. Tämä postaus on sitten syy, miksi en yleensä noin tee, vaikka minulla on periaatteessa edellisellä viikolla seuraavan viikon blogijuttujen aiheet mietittyinä. Tuli muuttuvatekijä tai minulla tulee niitä näiden blogijuttujen kanssa aika usein. Tykkään kirjoitella paljon fiilispohjalta ja minulle tuli taas vaihteeksi mieletön tarve kirjoittaa jostain, jota en ollut etukäteen suunnitellut. Yleensä 1-2 postausta viidestä on minulla tällaisiä. Omasta elämästäni kertovat postaukset olen usein näpytellyt samana päivänä, kun olen ne julkaissut. Tällä viikolla aamukahvia nauttiessani tajusin, etten ollut koskaan kirjoittanut teille yhdestä itselleni tärkeästä tuoksusta, joka on kulkenut mukanani pitkän aikaa, vähän samaan tapaan kuin Guerlainin L`Instant. Tänään halusin julistaa teille rakkauttani Stellaan. Ensi viikolla sitten juttua epäpuhtaan- ja herkän ihon voiteista.

Kun Stella McCartneyn Stella lanseerattiin vuonna 2003, hankin sen välittömästi itselleni. Alkuperäinen ostohaluni tuoksua kohtaan syntyi sen ruusuisista tuoksunuoteista, mutta heti ensimmäisen suihkaisun suihkautettuani, tajusin välittömästi sen olevan jotain paljon suurempaa kuin yksi ruusutuoksu muiden joukossa. Olen aina rakastanut tuoksun violettia liukuvärjättyä pulloa, se on ajattoman kaunis. Stella on vanhan ajan ruusutuoksu moderneilla vivahteilla. Se on hauras kuin viimeisiä hetkiäkään hengittävä ruusu, jonka terälehdet putoavat pelkästä keveästä kosketuksesta. Tiesin heti, että tuoksusta tulisi klassikko ja niinhän siitä tuli.

Kun Stella oli ollut markkinoilla yli kymmenen vuotta, päätti Stella uudistaa sen. Pullon hopeiset osat muuttuivat kultaisiksi ja yksinkertainen valkoinen pakkaus muuttui violetiksi, joka on höystetty kultaisilla pisteillä. Minut tämä uusi pakkaus saa hymyilemään. Uutta ilmettä varten otettiin tietenkin uudet mainoskuvat Lontoossa. Valokuvaajina toimivat Mert Alars ja Marcus Piggott. Huulille nousi tietenkin välittömästi kysymys: "Muuttuiko tuoksu?" Minulla sattui olemaan vielä käsilaukkukokoinen alkuperäinen Stella ja olen koittanut useana päivänä nuuhkia, että onko tällä ulkomuodoltaan uudistuneella Stellalla sisäisesti eroa vanhaan, mutta en kyllä haista mitään suurta eroa. Jos oikein hakemalla haen erilaisuuttaa, niin, ehkä vanhassa Stellassa ruusu on vieläkin hitusen voimakkaampi, kun taas tämä uusi on pehmeämpi, mehevämpi ja puuterisempi. Mutta voi olla, että tuo on vain kuvitelmaa, monien mielestä tuoksu on täysin sama ja sitä mieltä olin minäkin parin nuuhkaisun jälkeen. Tuoksun nenänä on toiminut Jacques Cavallier, joka on luonut tuoksuja mm. Alexander McQueenille, Boucheronille, Bvlgarille, Calvin Kleinille, Dieselille ja Christian Diorille.

Stellan alkutuoksussa on pehmeää ruusua, pionia ja mandariinia. Sydäntuoksussa pelkkää valloittavaa ruusua. Pohjalla puisia vivahteita ja meripihkaa. Ei kuulosta kovinkaan erikoiselta vai mitä? Mutta tämäpä on juuri se juttu, joka tekee itselleni Stellasta niin ainutlaatuisen. Melko vähistä tuoksunuoteista on saatu tehtyä tuoksu, joka ei muistuta mitään muuta tuoksua vaan sitä haistaessa tietää välittömästi nuuhkivansa Stellaa. Missään muussa ruusutuoksussa ruusu ei ole niin pehmeässä muodossa kuin tässä, niinpä usein kannustan myös ruusuntuoksua vierastavien kokeilemaan tätä, koska tätä ei vaan voi verrata muihin. Tuoksuna Stella on äärettömän pehmeä, hieman puuterinen, siinä on ripaus sateisin puutarhan raikkautta mandariinin muodossa, lopun kruunaa tunne kuin istuisin keskellä englantilaista puutarhaa kauniina lämpöisenä kesäpäivänä. Siinä on myös omaan nenääni puhtautta, pientä saippuaisuutta. Voisin kuorruttaa tällä itseni ja kuorrutankin. Sillä Stella niitä harvoja tuoksuja, jonka oheen olen vuosien saatossa ostanut myös tuoksun suihkugeelejä ja vartalovoiteita. Kesäisin julkaistavat Sheer-versiot eivät ole yhtä paljon omaan makuuni kuin tämä EdP. Niissä on jotain pistävää ja niistä puuttuu alkuperäisen Stellan pehmeys ja puuterisuus. Tämä tuoksu on myös siitä jännä, että voisin kuvitella tämän melkein minkä ikäiselle tahansa. Itselleni tämä on niin päivä kuin iltatuoksukin, sopii mielestäni päivään pienen raikkautensa takia, mutta syvyyttä ja tummuutta riittää myös iltaan. Stellassa ei ole kuin yksi ainoa pieni miinus, sen kesto ei edes EdP-versiossa ole järjettömän pitkä. Omalla ihollani tuoksu säilyy  viitisen tuntia, jonka jälkeen sitä voi lisätä.

En ikinä unohda sitä millaista lohtua sain Stellalta kalseina lokakuun aamuina 2006, kun olin juuri sairastunut masennukseen ja kävin läpi avioeroani. Aamulla oli jotenkin rauhoittavaa kävellä kylpyhuoneeseen ja poimia käteen tuttu pullo, jonka tummanpuhuva pintakin kuvasti sen hetkistä mielialaani. Suihkauttaa tuoksua niskaan, tuntea sen pehmeä ja rauhoittava vaikutus. Pujahtaa takaisin viltin alle ja hengitellä rauhoittavaa puutarhan tuoksua. Tuolloin tajusin, että Stella oli tullut elämääni jäädäkseen. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin kuljemme yhä rintarinnan.