Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvisota. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvisota. Näytä kaikki tekstit
Itsenäisyyspäivän kynnyksellä – Mitä tapahtui 5-6.12.1939?
5.12.2019
18.00
Mietiskelin pitkään, että mitähän sanoisin tulevan huomisen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Sitten tajusin, ettei minun tarvitse sanoa mitään vaan päästänkin ääneen edesmenneen mummoni. Hänen ansiostaan en koskaan unohda, missä minun juureni osaksi ovat.
Olen siitä huikean onnellisessa asemassa, että mummoni taltioi koko elämänsä kahteen kirjaan, joista toisesta Köyhän tytön tarinasta on seuraava pätkä, joka osuvasti kuvaa 5-6.12.1939 välistä yötä. Sitä yötä, kun mummo lähti ensimmäistä kertaa sotaa pakoon Karjalasta Impilahden Kytösyrjän kylästä.
"Niin sitä lähdettiin. Kumma kyllä se ei tuntunut silloin miltään, lähdettiin kun käskettiin ja olihan sitä muu siviiliväki lähtenyt jo pari viikkoa sitten. Emme tosin tienneet minne heidät vietiin. Ilta oli pimeä, valoja ei saanut ulkona näkyä pommitusten pelossa. Kaksi ihmistä kulki edellä taluttaen köydessä paria lehmää, toiset tulivat perässä.
...Saavuimme sitten aikanaan asemalle. Siellä oli jo ennestäänkin muiden talojen lehmiä asemapiha täynnä. Joten kaikki lehmät menivät siinä pimeässä sekaisin. Ei siinä voinut erotella, että tuo on minun karjaani ja tuo ei. Sanottiin vain, että kaulapannasta kiinni ja talutatte vaunuihin. Siinä meni koko yö, kaksikymmentä lehmää laitettiin aina yhteen vaunuun. Lentokoneet hyrräsivät kuin kärpäset kesällä. Odotimme vain hetkeä, milloin tulee pommi niskaamme. Naapurikylä oli jo ilmiliekeissä.
Aloimme olla kaikki niin väsyneitä, että hyvä kun emme toisiamme taluttaneet. Olimme lastanneet 23 vaunua täyteen lehmiä. Meidät sijoitettiin umpivaunuun. Meitä oli yhteensä kaksikymmentä henkeä, en tarkalleen muista, mutta me viisi jotka tunsimme toisemme sijoituimme yhteen nurkkaan. Vaunussa oli olkia ja keskellä kamina, jota kuka milloinkin piti lämpimänä. Puita oli varattu lattialle iso kasa. Vettä oli ämpärissä kannen alla, joka oli tarkoitettu juotavaksi. Eipä tuo paljon janottanut, kun nälkä kurni mahassa.
Heittäydyimme siihen nurkkaamme oljille pitkäksemme, jokainen tietysti omissa aatoksissaan. Minä siinä puoli torkuksissa ja kylmän puristaessa jalkojani. Kengät olivat menneet lunta täyteen ja nyt lumen sulaessa jalkojani alkoi paleltaa. Ajattelin elämääni. Jos olin tämän kuudentoista vuoden elinaikanani monesti tuuliajolla ollutkin, niin nyt olin oikeassa myrskyn silmässä. Kaikin puolin oli seinä vastassa. Ei ollut tietoa omaisista, ei ollut rahaa eikä ruokaa. Ainoat vaatteet olivat päällä, nekin olivat likaiset ja lehmän karvoissa."
Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille.
Kauneusbloggaajien joulukalenterin luukku 8 avautuu tässä blogissa sunnuntaita. Kannattaa tulla kurkkaamaan, sillä minulla on teille lukijoille jotain ylellistä tarjolla. ^_^
