Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyyspäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyyspäivä. Näytä kaikki tekstit
Kauneusbloggaajien joulukalenteri luukku 6 – Suklaasunnuntai: Ostetuimmat suklaakonvehdit
6.12.2020
6.00
Kuva:Hannamaria
Tervetuloa kauneusbloggaajien joulukalenterin kuudenteen luukkuun. Aluksi voinkin toivotella hyvää toista adventtia ja tietysti itsenäisyyspäivää, joka onkin tänä vuonna monella hivenen erilainen kuin aiemmin.
Vuonna 2013 osallistuin ensimmäistä kertaa kauneusbloggaajien joulukalenteriin. Joten voi kai jo sanoa, että tästä on tullut perinne. Ainakin odotan kalenteria kovasti joka vuosi ja käyn tunnollisesti lukemassa kaikki luukut heti aamusta, kun herään.
Itsenäisyyspäivän lisäksi tänään on myös sunnuntai, joten ajattelin, että nyt voisi olla myös suklaasunnuntai. Silloin aiheena on mikä muukaan kuin suklaa.
Suomen myydyimmät suklaakonvehdit pysyttelevät vuodesta toiseen lähes samoina. Näistä löytyy jonkin verran listauksia. Viimeisimmän bongasin vuodelta 2017, jolloin isoimmilta kauppaketjuilta kyseltiin joulukuussa heidän eniten myytyjä suklaitaan. Ykköspaikkaa piti oikeutetusti Pandan Juhlapöydän konvehdit (300g). Hyvänä kakkosena perässä Fazerin Maitosuklaakonvehdit ja kolmantena Fazerin Sinivalkoiset suklaakonvehdit.
Pandan Juhlapöydän konvehdit ovat tainneet pitää ykkössijaa suomalaisten sydämissä jo vuosia, siinä missä Fazerin suklaat ovat yleensä Suomen myydyimpiä. Tässä kategoriassa Panda kuitenkin vetää pidemmän korren vuodesta toiseen. Ymmärrän kyllä miksi. Vaikka tykkään eniten niistä isommista Pandan rasioista, niin jo pienimmässä rasiassakin on mukavasti vaihtelua. Lisäksi se on gluteeniton, joka lisää tänä päivänä rasian suosiota. Konvehtirasiassa on jokaiselle jotain – suosikkeja ja niitä vähemmän suosikkeja. Rasia tuli myyntiin jo vuonna 1967, mutta iässä Fazerin maitosuklaa vetää pidemmän korren, koska se tuli markkinoille jo vuonna 1922. Kohta meidän kaikkien rakastamalla suklaalla onkin 100-vuotis juhlat.
Te jotka syötte Juhlapöydän konvehteja, mitkä syötte ensin vai onko järjestyksellä väliä?
Itse aloitan aina vadelmamarmeladista, sillä se on lempparini. Ihan harmittaa, että pienessä rasiassa niitä on vain yksi. Siitä siirryn toisiin lemppareihini – suklaacrispeihin. Muiden järjestyksellä ei ole väliä, mutta huomaan, että lähes joka kerta minttusuklaat jäävät pyörimään viimeiseksi.
Jouluna arvostetaan perinteitä ja siitä syystä klassikot pitävät pintansa, vaikka ihan varmasti joka vuosi joulun jälkeen jokaisella on olo, ettei halua nähdä enää yhtään jo tutuksi tullutta kohvehtia.
Näiden kolmen suosikin lisäksi omaan jouluuni kuuluvat ehdottomasti Vihreät kuulat. Olen saanut lapsesta asti niitä lahjaksi parhaalta ystävältäni. Yleensä en ostakaan niitä koskaan itse, sillä perinne on jatkunut kaikki nämä vuodet. Näiden lisäksi ällönmakeat Budapest, Wiener Nougat ja Brunbergin tryffeli ovat ei niin salaisia paheitani näin joulunaikaan. Budapestiin minut tutustutti englannin kielen opettajani, joka tarjoili konvehteja aina joulun aikaan. Sitä ennen ne ei juurikaan kiinnostaneet. Mummoni kuolemaan asti, hän osti minulle joka vuosi After Eighteja, jonka jälkeen puolisoni on ostanut niitä lähes joka vuosi lahjaksi ja näin jatkanut mummon aloittamaa perinnettä. En edes pidä mintusta, mutta After Eightit kuuluvat jouluun.
Joulukalenterin seuraava luukku avautuu huomenna Blinger Shimmer -blogissa.
Mitkä suklaat kuuluvat sinun jouluusi?
TÄNÄ VUONNA JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEAVAT SEURAAVISSA BLOGEISSA:
1.12. Charlotta Eve // 2.12. Dioriina // 3.12. Maria Glow // 4.12. Laura Loukola // 5.12. Hannamaria // 6.12. MINÄ! // 7.12. Blinger shimmer // 8.12. Miss Aria // 9.12. Strokes of Color // 10.12. Dioriina // 11.12. Beauty by Ida M. // 12.12. Glitteriaddikti // 13.12. Glitz & Glam // 14.12. Minä! // 15.12. Viilankantolupa // 16.12. Purkkisirkus // 17.12. SmartGirlCode // 18.12. Mizz Annie // 19.12. Gingerbiscuit // 20.12. Huulipunamania // 21.12. Nenasofias // 22.12. Beauty Highlights // 23.12. Henna V. // 24.12. Yhteinen luukku!
Itsenäisyyspäivän kynnyksellä – Mitä tapahtui 5-6.12.1939?
5.12.2019
18.00
Mietiskelin pitkään, että mitähän sanoisin tulevan huomisen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Sitten tajusin, ettei minun tarvitse sanoa mitään vaan päästänkin ääneen edesmenneen mummoni. Hänen ansiostaan en koskaan unohda, missä minun juureni osaksi ovat.
Olen siitä huikean onnellisessa asemassa, että mummoni taltioi koko elämänsä kahteen kirjaan, joista toisesta Köyhän tytön tarinasta on seuraava pätkä, joka osuvasti kuvaa 5-6.12.1939 välistä yötä. Sitä yötä, kun mummo lähti ensimmäistä kertaa sotaa pakoon Karjalasta Impilahden Kytösyrjän kylästä.
"Niin sitä lähdettiin. Kumma kyllä se ei tuntunut silloin miltään, lähdettiin kun käskettiin ja olihan sitä muu siviiliväki lähtenyt jo pari viikkoa sitten. Emme tosin tienneet minne heidät vietiin. Ilta oli pimeä, valoja ei saanut ulkona näkyä pommitusten pelossa. Kaksi ihmistä kulki edellä taluttaen köydessä paria lehmää, toiset tulivat perässä.
...Saavuimme sitten aikanaan asemalle. Siellä oli jo ennestäänkin muiden talojen lehmiä asemapiha täynnä. Joten kaikki lehmät menivät siinä pimeässä sekaisin. Ei siinä voinut erotella, että tuo on minun karjaani ja tuo ei. Sanottiin vain, että kaulapannasta kiinni ja talutatte vaunuihin. Siinä meni koko yö, kaksikymmentä lehmää laitettiin aina yhteen vaunuun. Lentokoneet hyrräsivät kuin kärpäset kesällä. Odotimme vain hetkeä, milloin tulee pommi niskaamme. Naapurikylä oli jo ilmiliekeissä.
Aloimme olla kaikki niin väsyneitä, että hyvä kun emme toisiamme taluttaneet. Olimme lastanneet 23 vaunua täyteen lehmiä. Meidät sijoitettiin umpivaunuun. Meitä oli yhteensä kaksikymmentä henkeä, en tarkalleen muista, mutta me viisi jotka tunsimme toisemme sijoituimme yhteen nurkkaan. Vaunussa oli olkia ja keskellä kamina, jota kuka milloinkin piti lämpimänä. Puita oli varattu lattialle iso kasa. Vettä oli ämpärissä kannen alla, joka oli tarkoitettu juotavaksi. Eipä tuo paljon janottanut, kun nälkä kurni mahassa.
Heittäydyimme siihen nurkkaamme oljille pitkäksemme, jokainen tietysti omissa aatoksissaan. Minä siinä puoli torkuksissa ja kylmän puristaessa jalkojani. Kengät olivat menneet lunta täyteen ja nyt lumen sulaessa jalkojani alkoi paleltaa. Ajattelin elämääni. Jos olin tämän kuudentoista vuoden elinaikanani monesti tuuliajolla ollutkin, niin nyt olin oikeassa myrskyn silmässä. Kaikin puolin oli seinä vastassa. Ei ollut tietoa omaisista, ei ollut rahaa eikä ruokaa. Ainoat vaatteet olivat päällä, nekin olivat likaiset ja lehmän karvoissa."
Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille.
Kauneusbloggaajien joulukalenterin luukku 8 avautuu tässä blogissa sunnuntaita. Kannattaa tulla kurkkaamaan, sillä minulla on teille lukijoille jotain ylellistä tarjolla. ^_^
