11.9.2018

Olen huono


Viime aikoina olen törmännyt blogeissa paljon haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa, missä on huono. Totuushan on se, että me kaikki ollaan huonoja jossain, kukaan ei ole hyvä kaikessa paitsi besserwisser, joka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Muiden postauksia lukiessa tuli olo, että haluan myös tehdä tämän, koska yllättävän helposti päähän alkoi pälkähdellä asioita joissa olen huono tai oikeammin umpisurkea. Eipä ne ole tahtia haitanneet, täällä sitä maan päällä edelleen kävellään ilman näitäkin taitoja. On oikeastaan virkistävää ja välillä jopa naurattavaa ymmärtää omat heikkoutensa, kunhan sitten muistaa aina takaraivossa ne omat hyvyytensäkin. 

1. Olen huono laulaja. Tai no koulussa aikoinaan kolmannella luokalla innokkaasti laitettiin laulamaan pianon säestyksen tahtiin joku viidestä opettajan valitsemasta kipaleesta luokan eteen ilman minkäänlaista laulun opettelua. Oi niitä aikoja. Toivon, että kenenkään ääntä ei enää tänä päivänä koulussa arvostella, ei ainakaan jos ei ole ensin harjoiteltu. Sillä faktahan on, että melkein jokainen oppii laulamaan, ääni vaan ei ole yhtä nätti. ;) Minähän sitten tempaisin Päivänsäteen ja menninkäisen opettajan pimputuksen tahtiin. Arvostelu koko luokan edessä kuului näin: "Annan sinulle nyt säälistä kuusi, mutta muista Jonna, ettei sinusta ainakaan laulajaa tule." Eikö ollutkin kannustavaa? Toisaalta hyvä, että luulot lähti, eikä tarvinnut yrittää Idolsiin nolaamaan itseään kaiken kansan nähtäville. Vaikka tuon ikäiselle tuo oli karua kuultavaa, niin fakta on se, etten osa laulaa. Eikä minulla ole sen lisäksi pahemmin rytmitajuakaan. Joten parempi pitää suu supussa tai availla sitä vain muodon vuoksi.


2. En osaa kolmannen asteen yhtälöitä. Näidenkin kanssa kävi niin, että valitettavasti yhdeksännen luokan matematiikka oli melkein pelkästään näitä. Minun eteeni kun laitettiin paperi, missä kirjaimet ja numerot vilahteli keskenään, pääni meni niin pyörälle, ettei minulla ollut mitään käsitystä, miten tuon voi muka laskea.  Olen simppeli ihminen numerot numeroina ja kirjaimet kirjaimina. :D Minulla oli onneksi kärsivällinen opettaja, joka sai sen verran taottua päähäni jotakin, että sain kokeesta pinnistellen 5- (olen vieläkin varma, että opettaja kaunisteli tuon numeron pelkästä säälistä)  ja valmistuin peruskoulusta. Sain matematiikasta lopulta seiskan, koska muut laskut muina vuosina kuitenkin sujuivat mallikkaasti. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten tänä päivänä osaa ratkaista edes helpointa mahdollista yhtälöä, ei mitään käryä. Tosin enpä ole niitä mihinkään vielä tarvinnut elämässäni. Osaan kyllä laskea prosentteja vaikka päässäni tai se paljonko kattotiiliä pitää tilata katolle, tai puutavaraa talon rakenteisiin, mutta noista koukeroista ei ole mitään käryä.

3. Olen huono joustamaan. Tykkään tehdä asioita omalla tavallani, enkä kovin helposti taivu tekemään niitä muulla tavalla. Juuri se minun tapani on ainoa oikea, vaikka samaan lopputulokseen pääsisi muutenkin. ;) Inhosin tätä piirrettä lapsena mummossani, nyt huomaan olevani itse ihan samanlainen, ehkä juuri tämän vuoksi se mummossa silloin niin ärsytti.


4. Olen surkea viherkasvien kanssa. Tämä on jo surkuhupaisaa, mutta kaikki kukat kuolevat minulla 2-4 viikon kuluessa. Mikään ei pysy sen kauempaa hengissä. Ei vaikka luen oikein netistä ohjeita, miten pitäisi hoitaa ja teen niiden mukaan. Silti kuolee. Luultavasti syynä on liian vähäinen valo, veto yms. vaikka kastelu olisi kohdillaan, ei mitään hajua. Pisimpään olen saanut elämään reilut kymmenen vuotta sitten nukkumatin. Se eli tyytyväisenä luonani kuukausia, kunnes erääni iltani aloin katsomaan, että kasvi näytti normaalia vaisummalta, menin lähemmäksi ja se kuhisi pikkuruisia mustia hämähäkkejä. Ainoat kukat mitä ostan, on leikkokukat tai joulukukkia ruukuissa, joiden on tarkoistuskin kestää vain se 2-4 viikkoa. 

5. Olen huono aamulla. Siis oikeasti, kuka tykkää aamusta? Mies on oppinut yli kymmenen vuoden yhteiselon aikana, että ennen kuin on oltu ensin kaksi tuntia hereillä, olen saanut naamani alle kupin kahvia ja puuroa, niin vasta sen jälkeen kannattaa yrittää ehkä keskustella kanssani aamun ensimmäiset sanat. Perusilmeeni aamuisin on sellainen, että olen saanut mieheltäni lempinimen neiti Naamaruttunen, se kuvaa täydellisesti aamuisen olemukseni. Naamaruttunen iskee myös yliväsymyksen painaessa päälle.


Löytyikö yhteisiä huonouksia, vai oletteko jossain hyviä, missä minä olen huono?




36 kommenttia:

  1. Kaikki muut menee yksiin huonouden suhteen paitsi aamujuttu. Itse olen aamujen aamu -ihminen;)
    Muistan kouluajoilta julkiset laulukokeet, kun piti mennä koko luokan eteen raakkumaan.. se oli yhtä kidutusta ja laulukokeet aina jännittivät etukäteen ihan hemmetisti. Toivottavasti kouluissa ei enää harrasteta moista rääkkäyssysteemiä, koska uskon, että laulukokeet ovat olleet monelle aika traumaattisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja se oli aivan älytöntä, en muista että sitä laulua olisi koskaan teknisesti mitenkään harjoiteltu. Ainakin meidän musiikkitunnit oli sitä, että opettaja rääkkäsi pianoa ja kaikki hoilattiin kimpassa milloin mitäkin, olisihan sitä nyt pitänyt opettaa ennen kokeita. Olisihan sitä nyt pitänyt opettaa ihan samalla tavalla kuin sitä nokkahuilun tai kanteleensoittoakin. Kaikenlaisia älyttömyyksiä. :D

      Mä muistinkin, et sä ole aamuihminen. :)

      Poista
  2. "Siis oikeasti, kuka tykkää aamusta?" Minä! Nytkin tässä istun ja fiilistelen, kun olen herännyt ennen kahdeksaa ja on päivää edessä. Aamut on mulle parasta aikaa. :D

    Jännä, miten sun kirjoituksista ei saa yhtään sellaista kuvaa, että olisit joustamaton. Minun on vaikea selittää, että mistä tämä mielikuva kumpuaa, mutta vahva se on ollut. Hauskaa yllättyä! :) Terkuin toinen joustamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no nauti, näkispä itsekin sen päivän, että aamulla olisi ihanaa. Tosiaan tarvitsee aina ton pari tuntia, mut sitten jos herätys on vaikka kuudelta en ole kyllä ihan kunnolla mukana ennen kuin klo on mennyt yli 12, saan kuitenkin skarpattua jotenkin. :D

      Mä kyllä joustan isoissa mittakaavoissa miten tilanne kulloinkin vaatii, mutta esim. sitten tavat miten siivotaan, pyykit pestään, minne tavaroita pistetään jne. ne ovat niitä missä en jousta. Yleensä menee niin, että teen ne sitten itse tai en ainakaan halua olla kotona kun toinen tekee ne, ettei tule riitaa tämän huonouteni vuoksi. :D

      Poista
  3. Minä en myöskään ole aamuihminen. En ole koskaan ollut, enkä tule olemaan. Laulukokeita ei minun aikaani enää järjestetty luokan edessä vaan mentiin opettajan kanssa eri huoneeseen laulamaan ja yläasteella sitten käytiin jokainen vuorollaan laulamassa yksin luokassa. Onneksi. Tosin itsehän pidin laulamisesta ja sain laulukokeista hyviä numeroita :D Ala-asteen matikka taas oli mulle tosi vaikeeta, kun päässälaskutaitoa ei oikein ollut. Yläasteella kun sai käyttää laskinta niin alkoi sujua ja niin sujui myös yhtälöt ja muut kun ei tarvinnut päässä laskea. Tosin mulla taitaa edelleen olla aika erikoinen laskutapa, näin ainakin yksi farmaseutti sanoi kun harjoittelussa laittoi mut laskemaan lääkelaskuja :D vastaus oli oikein, mutta se jäi suu auki tuijottamaan kun kerroin miten vastaukseen pääsin xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, epäilen hyvin vahvasti, että minusta tulisi edes mummona aamuihmistä. :D No mutta toi just osoittaa sen, että samaan lopputulokseen voi päästä jopa matikassa tekemällä eri tavalla. :D

      Poista
  4. Kohdat 2, 4 ja 5 voin itsekin allekirjoittaa ihan samantien. Ja tulipa muisto mieleen, jossa 2 ja 5 yhdistyy: Aikaisten kouluaamujen tupla-matikka tunnit. Aivan kamalaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua tuplamatikkatunnit, muistaakseni meillä ei ollut, onneksi. Olisi ollut kyllä melkoista painajaista. :D

      Poista
  5. Löytyi yhteisiä tekijöitä kuten laulaminen ja viherkasvit xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tiedän, etten osta sulle koskaan sitten mitään ruukkukukkaa, jos tulee tilanne. XD

      Poista
  6. Apua, hyvin samoja juttuja paitsi tuo yhtälö!! Mä en osaa laulaa, ja tosiaankin ala-asteen musiikintunnit oli piinaa..tosin kyllä mä saatan laulaa kun oon yksin ja jos radiosta tulee hyvä biisi jne. �� En oo kanalaan mikään hc-aamuihminen, vaikka yritänkin opettaa itseäni sellaiseksi. Mutta en vaan pääse esim.vapaapäivinä sängystä ylös ennen ysiä, paitsi jos on joku meno tms . Mäkin stressaannun, jos joku muu tekee mun mielestä oikein tehdyn asian toisella tavalla �� Mutta me ollaan täällä uudessa kodissa saatu viherkasvit elämään, luulen että suurin syy ihmisillä kasvien kasteluun on liikakasvelu. Mun työkaveri kastelee kerran 1,5 viikon välein, meillä mies taas viikottain mutta hyvin niukasti ☺ Meillä ei onneksi ole ollut kasvituholaisia, mutta yhden kasvin mullasta alkoi kasvaa sieniä, niin laitoin sen kastelukieltoon ( se on mehikasvi, jota ei ees tarvi niin kastella )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just toi stressi kun toinen alkaa tekeen ja se ei ole se oma tapa, samaan aikaan raivostuttaa omaajatusmaailma yhtä paljon kuin stressaa sitä tekotapaa. :D Tuplaraskasta. Mä olen välillä aina just mehikasveja katsellut sillä silmällä, mutta jättänyt ne sitten kauppaan, taitoni tuntien. :D

      Poista
  7. Mulle miespuolinen opettaja sanoi neljännellä luokalla kun kirjoitin oman nimen väärin (mulla on siis lievä lukihäiriö) äidinkielen vihkoon, että voi kuule tyttö kun ne äly ja kauneus ei mahdu samaan päähän... Hyvin muistaa kyllä tuon kommentin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa.

      Mulla on moni opettajan sanoma juttu jäänyt ikuisesti elämään mieleen ja jää varmasti kaikilla. Joten aikamoinen vastuu opettajilla, mitä suustaan päästään, ei ole helppoa tämän päivän resursseilla. Toki omassa nuoruudessa opettajilla oli paljon enemmän "valtaa" kuin tänä päivänä, mikä oli kyllä osaltaan hyväkin. :)

      Tuolloin kolmannella luokalla kävi toinenkin juttu, joka on jäänyt mieleen, silloin koulun rehtorina toiminut luokanvalvojani sanoi minulle kahden keskisessä tapaamisessa keväällä paria viikkoa ennen koulun päättymistä, että hän ei voi antaa minulle käytöksestä kymppiä, koska olen liian hiljainen, avaisit suutasi enemmän, saisit kympin, oli hänen terveisensä. :D

      Poista
  8. :D Aika paljon samoja ja laulusta...voi ei, kun Töölön ala-asteella kiekaisin sitten sielujen syvyydestä Edelweissin...ei mennyt putkeen ei, ja jäi kauheat kammot laulamiselle! Nykyään opettelen täällä puskissa asuessani (kukaan ei kuule) Sing starin avulla rohkeutta. Unelmana oli siis aikoinaan laulaja :D voe noita kammoja ja musiikkitunteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kyllä helpointa mahdollista kappaletta sitten valinnut. :D Voin hyvin kuvitella tilanteen. Puskissa treenaaminen on kivaa, itse en viitsi naapureita kiduttaa. :D

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Älä muuta sano, mulla oli aikoinaan kesätyö, jossa piti olla joka aamu kuudelta... olin hereillä vasta kun pääsin töistä. :D

      Poista
  10. Ihana ja näissä kaikissa ihan samiksia, noh ehkä joustan välillä liikaa, mutta sisäinen minäni ei aina tahtoisi ja on sitten vihainen itselle. Aurinkoa päivään toivoo toinen naamaruttunen hih. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta saadaan taas olla naamat rutulla samaan aikaan. XD

      Poista
  11. Meillä ei ollut ala-asteella laulukoetta luokan edessä, vaan piti soittaa nokkahuilua! :D Laulukoe oli erillisessä, tyhjässä luokassa. Yläasteella sermin (koko huoneen korkeuden levyinen ja mittainen, ei semmoinen pieni) takana ja muut luokkalaiset katsoi leffaa toisella puolen.

    Mie yleensä tapan ne helpot kasvit esim. rahapuu ja anopinkieli ovat kuolleet miun käsissä. Nyt sain kasvamaan chilit ja yksi kasvi on ollut elossa jo vuodesta 2014 asti, vaikka ostin sen hieman kärsineenä S-marketista -30% alesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkahuilun soitto oli karmeaa, se perinne ilmeisesti jatkuu edelleen... En edelleen ymmärrä mitä järkeä siinä oli. :D Neljä vuotta?!? Mulla ei ikinä kestäisi noin kauan. :D

      Poista
  12. Heti tuli mieleen ala-aste ja laulukoe. Miksi kiusattiin lapsia tuolla tavalla, tai ainakin minulta se tuntui siltä. Hyh ääni väristen sitten laulettiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tota tosiaan voisi kiusaamiseksi sanoa, siltä se tuntui silloin ja tuntuu nyt jälkeenpäinkin ajateltuna. Todellakin ääniäväristen ja nuotin vierestä, kellä ei luonnollista lahjukkuutta laulamiseen ollut. :D

      Poista
  13. Viherkasvien tappajat ry on perustamisen alla, koska meitä on paljon :) Neiti Naamaruttunen kuulostaa jotenkin söpöltä kuitenkin :D :D
    Nykyään laulatetaan opettajille tai muiden edessä kai vain silloin, jos pyritään musiikkiluokalle. Minä muistan laulaneeni useinkin luokan edessä ja kirkossa yksin kaikkien edessä yms, mutta olinkin musiikkiluokalla ja jos saa vähän kehaista, niin olen kyllä ihan hyvä laulamaan :D
    Ihanaa tiistaita suloinen Naamaruttuinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro heti kun ry. on pystyssä niin liityn siihen. :D Voidaan sitten yhdessä tehdä kokeita, eihän sitä tiedä vaikka myöhemmin vielä joku joutuisi eroamaan onnistuessaan. LOL

      Tuo musiikkiluokalla pääsy on todellakin eri asia, silloinhan lapset omasta tahdostaan ovat pyrkimässä johonkin, vaikka tilanne on jännittävä, se kuitenkin voi johtaa johonkin jota haluaa. :)

      Mukavaa tiistaita Outi. <3

      Poista
  14. Hurjan hyvä postaus! Näitä oli hauska lukea :D Ala-asteen laulukokeet oli ihan kamalia, vaikka meidän ei luokan edessä ikinä pitänytkään laulaa. Mitään arvosanaa ei myöskään annettu suullisesti, vaikka kaipa se opettaja jotain sinne lappuihinsa rustaili. Silti se yksin isossa luokkahuoneessa laulaminen oli jotain ihan kamalaa :D En oo kyllä koskaan tykännyt myöskään esitelmien pidosta, se oli vielä lukiossakin ihan kamalaa ja ääni tärisi ja sekoilin sanoissa aina ja joka kerta.

    Mä taas rakastan aamuja! Mikään ei oo niin ihanaa kuin vapaapäivänä herätä aikaisin, kirjoitella vähän blogijuttuja ja touhuta kaikkea ihan rauhassa :) Mulla on päivä "piloilla", jos nukun yli yhdeksään. Parasta on herätä joskus 6-7 aikaan aamulla, oon silloin selkeesti parhaimmillani ja jaksan ihan eri tavalla tehdä just blogijuttuja esimerkiksi kuin myöhemmin illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lohduttavaa oikeasti lukea missä toiset on huonoja. :D

      Esitelmät oli todella jännittäviä hetkiä, oikeastaan vasta ammattikoulussa opin niistä pitämään jotenkin, enkä jännittänyt niitä niin, koska kaikki luokalla olevat olivat siellä sen verran läheisiä, että pystyi ottamaan rennosti. Yläasteella oli vaikeaa, paitsi äikäntunnilla kun sai pitää lukemastaan kirjasta, siitä olisin voinut jatkaa loputtomiin. :D

      Mähän en siis ole lainkaan mikään puolille päiville nukkuja, herään itsekseni aina siinä 8.30-9.00 aikaan. Mutta jos pitää herätä kelloon etten voi itsekseni herätä, se vie mut ihan sekaisin, enkä herää oikein kunnolla koko päivänä. :D Kyllä mä toimia voin, mut aivot on sumussa melkein iltaan asti jolloin sitten olen aktiivisimmillani.

      Poista
  15. Mä sain ala-asteella laulutestissä 10, vaikka olin silloin flunssassa :D Meidän silloinen musiikinopettaja oli tosin aika creepy keski-ikäinen mies, josta liikkui vaikka mitä huhuja. En siis ehkä luottaisi hänen arvosteluun valtavasti, koska en minäkään ainakaan enää osaa laulaa.

    Hei mä olen oppinut ihan nerokkaan vinkin, mitä viherkasveihin tulee! Tässä tulee: älä hoida, älä kastele. Ylikastelu ja lannoittaminen kuulemma tappaa viherkasvit kaikkein tehokkaimmin. Kastele siis vasta kun kasvi näyttää nuupahtaneelta ja multien vaihto korkeintaan kerran vuodessa. Tosin mullakin on vielä tän neuvon suhteen testijakso menossa, mutta so far kaikki vielä hengissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kymppi on aina kymppi. :D

      Pitäisköhän ostaa joku mehikasvi testiksi, eikä tehdä sille yhtään mitään, kunnes nuupahtaa? Täytyykin kokeilla.

      Poista
  16. En usko, että olet huono missään. Joissain jutuissa voi ehkä kehittyä, mutta huonouteen en oikein usko.

    Ehkä viimein tuo töissäni ja opinnoissani päähäni taottu positiivisuus alkaa tehdä tehtäväänsä. Hih, jopa tuon haasteen otsikointi joka puolella ahistaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, mitä kukkamultaa ne on sulle syöttäneet? ;) Tahdon samaa!

      Joo siis laulamaan kyllä oppii, jos sitä harjoittelee, mutta äänestä ei sen kauniimpaa tule. Monet näyttelijäthän osaavat kyllä laulaa, mutta minkä kuuloista se on korviin, on sitten eri juttu. ^_^

      Poista
  17. Myòs mulle matikka oli painajainen. Aamut on ankeita tààllàkin ja ennen kahvia on turha puhua mulle mitààn. Myòs viherkasvit kuolee, paitsi ettà nukkumattini vielà sinnittelee :-D
    t.anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitääää siis sullakin nukkumatti kestää? Pakko varmaan kokeilla uudestaan itsekin, mikähän siinä oli. Ilman tuholaisia se olisi vieläkin ehkä hengissä. :D

      Poista
  18. Tuosta matikkahommasta puhuttiin opiskelutovereiden kanssa tällä viikolla, että olisi melkein parempi, kun ensin vain opeteltaisiin perustaidot, eli siis ne laskut, joita normaalisti elämässä tarvitsee. Ne taas, jotka haluaisivat jatkaa vaativampiin laskutehtäviin, voisi ottaa sen valinnaisena. Itsehän olin ihan onneton matikassa ja niin kyllä vieläkin. Tuntuu, että aivot menee heti tilttiin, jos pitää alkaa pyöritellä numeroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin näin. Monissa ammateissa pärjää ihan hyvin ilman kolmannen asteen yhtälöitä. Mäkin mietin tosi paljon mihin tulen niitä ikinä tarvitsemaan, siksi niitä oli sitten varmaan vielä vaikeampi ymmärtää. :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown