Olen huono

Viime aikoina olen törmännyt blogeissa paljon haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa, missä on huono. Totuushan on se, että me kaikki ollaan huonoja jossain, kukaan ei ole hyvä kaikessa paitsi besserwisser, joka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Muiden postauksia lukiessa tuli olo, että haluan myös tehdä tämän, koska yllättävän helposti päähän alkoi pälkähdellä asioita joissa olen huono tai oikeammin umpisurkea. Eipä ne ole tahtia haitanneet, täällä sitä maan päällä edelleen kävellään ilman näitäkin taitoja. On oikeastaan virkistävää ja välillä jopa naurattavaa ymmärtää omat heikkoutensa, kunhan sitten muistaa aina takaraivossa ne omat hyvyytensäkin. 

1. Olen huono laulaja. Tai no koulussa aikoinaan kolmannella luokalla innokkaasti laitettiin laulamaan pianon säestyksen tahtiin joku viidestä opettajan valitsemasta kipaleesta luokan eteen ilman minkäänlaista laulun opettelua. Oi niitä aikoja. Toivon, että kenenkään ääntä ei enää tänä päivänä koulussa arvostella, ei ainakaan jos ei ole ensin harjoiteltu. Sillä faktahan on, että melkein jokainen oppii laulamaan, ääni vaan ei ole yhtä nätti. ;) Minähän sitten tempaisin Päivänsäteen ja menninkäisen opettajan pimputuksen tahtiin. Arvostelu koko luokan edessä kuului näin: "Annan sinulle nyt säälistä kuusi, mutta muista Jonna, ettei sinusta ainakaan laulajaa tule." Eikö ollutkin kannustavaa? Toisaalta hyvä, että luulot lähti, eikä tarvinnut yrittää Idolsiin nolaamaan itseään kaiken kansan nähtäville. Vaikka tuon ikäiselle tuo oli karua kuultavaa, niin fakta on se, etten osa laulaa. Eikä minulla ole sen lisäksi pahemmin rytmitajuakaan. Joten parempi pitää suu supussa tai availla sitä vain muodon vuoksi.

2. En osaa kolmannen asteen yhtälöitä. Näidenkin kanssa kävi niin, että valitettavasti yhdeksännen luokan matematiikka oli melkein pelkästään näitä. Minun eteeni kun laitettiin paperi, missä kirjaimet ja numerot vilahteli keskenään, pääni meni niin pyörälle, ettei minulla ollut mitään käsitystä, miten tuon voi muka laskea.  Olen simppeli ihminen numerot numeroina ja kirjaimet kirjaimina. :D Minulla oli onneksi kärsivällinen opettaja, joka sai sen verran taottua päähäni jotakin, että sain kokeesta pinnistellen 5- (olen vieläkin varma, että opettaja kaunisteli tuon numeron pelkästä säälistä)  ja valmistuin peruskoulusta. Sain matematiikasta lopulta seiskan, koska muut laskut muina vuosina kuitenkin sujuivat mallikkaasti. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten tänä päivänä osaa ratkaista edes helpointa mahdollista yhtälöä, ei mitään käryä. Tosin enpä ole niitä mihinkään vielä tarvinnut elämässäni. Osaan kyllä laskea prosentteja vaikka päässäni tai se paljonko kattotiiliä pitää tilata katolle, tai puutavaraa talon rakenteisiin, mutta noista koukeroista ei ole mitään käryä.

3. Olen huono joustamaan. Tykkään tehdä asioita omalla tavallani, enkä kovin helposti taivu tekemään niitä muulla tavalla. Juuri se minun tapani on ainoa oikea, vaikka samaan lopputulokseen pääsisi muutenkin. ;) Inhosin tätä piirrettä lapsena mummossani, nyt huomaan olevani itse ihan samanlainen, ehkä juuri tämän vuoksi se mummossa silloin niin ärsytti.

4. Olen surkea viherkasvien kanssa. Tämä on jo surkuhupaisaa, mutta kaikki kukat kuolevat minulla 2-4 viikon kuluessa. Mikään ei pysy sen kauempaa hengissä. Ei vaikka luen oikein netistä ohjeita, miten pitäisi hoitaa ja teen niiden mukaan. Silti kuolee. Luultavasti syynä on liian vähäinen valo, veto yms. vaikka kastelu olisi kohdillaan, ei mitään hajua. Pisimpään olen saanut elämään reilut kymmenen vuotta sitten nukkumatin. Se eli tyytyväisenä luonani kuukausia, kunnes erääni iltani aloin katsomaan, että kasvi näytti normaalia vaisummalta, menin lähemmäksi ja se kuhisi pikkuruisia mustia hämähäkkejä. Ainoat kukat mitä ostan, on leikkokukat tai joulukukkia ruukuissa, joiden on tarkoistuskin kestää vain se 2-4 viikkoa. 

5. Olen huono aamulla. Siis oikeasti, kuka tykkää aamusta? Mies on oppinut yli kymmenen vuoden yhteiselon aikana, että ennen kuin on oltu ensin kaksi tuntia hereillä, olen saanut naamani alle kupin kahvia ja puuroa, niin vasta sen jälkeen kannattaa yrittää ehkä keskustella kanssani aamun ensimmäiset sanat. Perusilmeeni aamuisin on sellainen, että olen saanut mieheltäni lempinimen neiti Naamaruttunen, se kuvaa täydellisesti aamuisen olemukseni. Naamaruttunen iskee myös yliväsymyksen painaessa päälle.

Löytyikö yhteisiä huonouksia, vai oletteko jossain hyviä, missä minä olen huono?