Kaikki alkoi siitä, kun näin aivan loistavan leffan Julie & Julia, joka perustuu kahteen tositarinaan. Kolmeakymppiä lähestyvä sihteerin työhön tuskastunut nainen asettaa itselleen vuoden mittaisen kulinaarisen haasteen. Julie & Julia on tosikertomus siitä, miten Julia Childin elämä ja keittokirja inspiroivat vasta-alkavaa kirjailijaa Julie Powellia. Julie ottaa haasteekseen kokata Julian Ranskalaisen keittiön salaisuudet kirjan 524 ruokareseptiä 365 päivässä. Kokemuksistaan Julie kirjoittaa blogia.
Leffaa aikoinani katsellessa Julien haaste tuntui ihan mahdottomalta ja mietin, että miten ihmeessä homma mahtaa onnistua. Tuolla tahdillahan kokkaaminen on jo kokopäivätyötä. Ei se helppoa ollutkaan, eikä kommelluksilta vältytty. Jäin kuitenkin leffan jälkeen miettimään, että voisikohan homma onnistua itseltä.
Tuli joulu pari vuotta myöhemmin ja sain mieheltäni joululahjaksi Ranskalaisen keittiön salaisuudet kirjan ja pieni unelmani reseptien toteuttamisesta heräsi henkiin. Tosin olin ajatellut, että oma projektini voisi olla pidempi aikaisempi. Unelmani oli kokata kirjasta edes yksi resepti kerran viikossa, jolloin urakkaan menisi vajaat neljä vuotta. Minua on aina kiinnostanut ranskalainen keittiö suunnattomasti ja mielestäni olisi mahtavaa, jos osaisin valmistaa sieltä edes jotain klassikkoja. Perus ruoanlaitto ei kuitenkaan ole itselleni haaste ja jotenkin tämän asian kanssa teki mieli haastaa itseni. Tosin vähän taustalla oli pelko siitä, että voisiko tuollaisen projektin myötä rakas harrastus muuttua työltä tuntuvaksi operaatioksi, enkä nauttisi siitä samalla tavalla. Sitä en missään nimessä halunnut.
Pieni unelma eli elämäänsä taustalla, mutta jätin kirjan pölyttymään muiden keittokirjojeni joukkoon, kunnes eräänä päivänä aloin etsimään siitä ranskalaisen sipulikeiton reseptiä ja muistin pienen unelmani. Aloin reseptiä etsiessäni samalla selaamaan kirjaa tarkemmin ja miettiä mahdollisuuksiani unelman toteuttamiseen.
Ööööööööööö... Hanhea, kateenkorvia ja aivoja, sekä häränlihahöystöä. Ok. Pari hiljaista nielaisua ja päätin, että tämä unelma kuopataan nyt. Pientä unelmaani olivat tällä kertaa estämässä se, että edes lähin supermarketti ei myy minkäänlaista häränlihaa, hanhesta tai kateenkorvista puhumattakaan. Eksoottisin ruoka mitä tällä paikkakunnalla tunnetaan on sika-nauta jauheliha ja naudan ulkofilee, okei, jos oikein lykästää niin naudan sisäfilettäkin löytyy. Olen joskus yrittänyt kysellä lihatiskillä pihvilihaksi häränlihaa, mutta saan vain kummastuneen katseen ja tarjouksen ottaa nautaa. Onkin aika selvää, että tämän kaupungin valikoimilla kokkaukseni tyssäisivät aika alkuunsa. Pientilat olisivat tietenkin vaihtoehto, mutta autottomalle sekin on liian hankalaa. Pieni realisti minussa tuli tällä kertaa unelman eteen.
Mistäs sitten seuraavaksi unelmoitaisiin?
Hetkinen...
Enpä ollutkaan valmis luovuttamaan näin helposti, ehkä minulta löytyy joku muu keittokirja, jonka ruokaohjeet ovat helpommin toteutettavissa. Jätän asian hautumaan. Uusi unelma on syntynyt.
Mistä unelmoitte?
Aivan mahtavan ihana elokuva, Meryl oli niin herkullinen roolissaan. :) Ja kyllä ranskalainen keittiö menee hieman ohi hilseen, mutta olen silti kade, että omaat tuon upean kirjan. Kelpaisi ainakin ihailtavaksi, jollei kokkailtavaksi. <3
VastaaPoistaNo haaveilen siitä avaruuslennosta. ;)
Aurinkoa päiviisi ja nähtäisiinköhän me eräässä tilaisuudessa joka on kahden viikon päästä tiistaina. L kirjaimella alkaa. <3
Kyllä tuolta kirjasta ainakin se sipulikeitto onnistuu. :D
PoistaOltiinkin kommentoimassa samaan aikaan toisillemme. ;)
Ihanaa päivää Tiia! <3
Ps. Tuona ti ei ole mulla mitään ohjelmaa :(, mutta torstaina sitäkin enemmän.
Kenties sitten torstaina tapaamme, jos on iltaohjelmassasi kyseessä hiukset? :)
PoistaJa sipulikeitto on mielettömän hyvää. <3
Ihana sattuma, että samaan aikaan kommentoitiin. Aurinkoa sinne, ehkä se tästä kevät koittaa. :)
Valitettavasti joudun luultavasti skippaamaan tuon to-illan, kun mulla on koko aamu ja alku-iltapäivä ohjelmaa. :( Mutta pakkohan meidän jossain vaiheessa on osua samaan paikkaan samaan aikaan. :D
PoistaSipulikeitto <3 ja varsinkin, jos laittaa vielä sen juustokuorrutteen, mums.
Aivoja, yök! :D Luin tuosta kuvasta lauseen "Kateenkorvat ja aivot muistuttavat toisiaan sekä koostumukseltaan että maultaan, mutta aivot ovat herkullisemmat". Hyhhh hyi! Mä en ole koskaan ollut mikään eksoottisten ruokien ystävä. En ole ikinä halunnut maistaa mustekalaa, rapuja tai mitään muutakaan. Tiedän, että joillekin ne ovat herkkua, mutta eivät mulle :D Nykyään olenkin kasvisyöjä ;) Tuo projekti kuulostaa muuten aika ihanalta unelmalta. Mä olen itsekin nähnyt tuon elokuvan :)
VastaaPoista:D Oh, yummy. Mä olen avoin kaikella, mustekalaa olen syönyt, mutta en voi sanoa pitäneeni siitä. Ravut on ihan sairaan hyviä ja samoin monet kalat, jotka elävät isoissa merissä. Aivoja en ole kokeillut, joten siksi se olisi ollut mielenkiintoista. hih Esim. kanan maksa kirsikkakastikkeella on yksi herkuimpia aterioita joita olen koskaan syönyt, oli niin loistavasti tehty. Mun mieshän tietenkin sitten joutuu myös syömään mun tuotokset, joten sun sympatiat on varmaan sen puolella. ;)
PoistaElokuva on kyllä ihana! Mullekin tuli leffan jälkeen vastaava ajatus, olenhan ammatiltani kokki, mutta päätin etten kuitenkaan sitä lähde toteuttamaan, koska tiedän ettei se olisi onnistunut ikinä :-D
VastaaPoistaNo sulta, jos joltain onnistuisi! Mä olen vaan harrastelija. :D
PoistaItse unelmoin ristiriitaisista asioista: olisi ihanaa vaan pakata rinkka ja tehdä Nuuskamuikkuset - matkustaa minne nenä vie, pitkään ja hartaudella. Ja toisaalta, haaveilen vakiintuneemmasta elämästä, johon kuuluisi ihana vanhassa talossa oleva koti (Helsingin Kumpula-Vallila -akselilla!), perhe ja kissoja. Ja tietty, muusikko kun olen, haaveilen siitä, että voisin elättää itseni musiikilla, tehdä biisejä, keikkailla ja levyttää. Koska se on parasta se.
VastaaPoistaAivoja en ole muuten syönyt, mutta hirven sydäntä olen. Ei maistunut mulle. :D
Ihania haaveita! <3
PoistaHirven sydän on jäänyt maistamatta, mutta liha on kyllä hyvää. :D
Lihakaupassa töissä ollessa tuli kyllä ihmeteltyä mitä kaikkea ihminen voi syödäkään. Toisaalta ihan hyvä, että tuotantoeläimistä menee koko ruho käyttöön, mutta en kyllä aivoja välttämättä söis, kun jo maksakin tekee tiukkaa :D
VastaaPoistaUnelmoin siitä, että voisin elättää itseni taiteella ja pitää näyttelyitä ympäri maailmaa.
Mä olen samaa mieltä, tosi hyvä, että niistä eläimistä jotka tapetaan, ei mene mitään hukkaan.
PoistaEnpä ole maistellut aivoja enk kateenkorivia, kaloille ja äyriäsille allergisena en pahemmin niitäkään. Unelmasi kuulostaa silti hienolta. Omia unelmia tulee ja menee ja vaihtuvatkin, muttei mitään sellaista, mikä olisi pakko toteuttaa, joten haaveillahan aina voi. Mutta jos lottovoitto tulisi niin sitten niitä voisi toteuttaakin.
VastaaPoistaSamaa olen usein ajatellut, meinaten monet omat unelmat tarvii sitä rahaa ja varmasti lottovoiton tullessa toteuttaisin ne kaikki. :D
PoistaMä olen henk.koht. sitä mieltä, että naudasta tulee härkää siinä vaiheessa kun se päätyy ravintolassa lautaselle ;) En jaksa uskoa, että kaikki härkänä myyty olisi ihan oikeasti härkää.
VastaaPoistaEi varmaan olekaan, sen verran vaikeaa sitä härkää tuntuu oikeasti olevan saatavissa, ainakin täällä meillä. :D Mä kyllä huomaan eron heti, ei naudanlihasta saa mitenkään yhtä pehmeää kuin siitä härästä, se on koostumukseltaan ihan eriä. :p
PoistaIhana unelma sinulla <3 Itse unelmoin joskus että olisin oman elämäni herra omassa yrityksessä mutta tässä vielä tänäkin päivänä ollaan toisella töissä :D
VastaaPoistaJoo, ehkä mä alan toteuttamaan jotain kakkukirjan kakkuja tän kirjan sijasta. :D
PoistaTuo leffa oli kyllä hyvä ja ihanan lämminhenkinen! Mä unelmoin vaikka mistä, mutta tällä hetkellä vaikkapa inspiraatiosta. Ja omasta, tilavasta asunnosta.
VastaaPoistaNiin oli, oon nähnyt sen parikin kertaa. Aika harvoja leffoja tulee katsottua useamman kerran, mutta tää on sellainen. :)
PoistaRuokakulttuurien kolari. :D
VastaaPoistaTähän aikaan vuodesta unelmoin kesästä. Ehkä se sieltä vielä tulee...
Todellakin! :D
PoistaKesä olis kyllä ihana, mä voisin skipata kevään kokonaan. ;)