Ikä on vain numero, sanotaan.
Minullekin se oli sitä, kunnes kriittinen numero 29 alkoi lähestymään. Reilua vuotta ennen kolmekymppisiäni aloin potemaan elämäni suurinta kriisiä. Mitä en vielä silloin tiennyt oli se, että siitä vuodesta tulisi kaikin puolin mullistava. Kaikki asiat mihin silloin olin uskonut kääntyivät päälaelleen tai muuttivat muotoaan, voi sanoa, että tuon vuoden jälkeen mikään ei ole ollut niin kuin ennen.
Kymmenen vuotta on ollut opettavaa aikaa. Olen oppinut itsestäni enemmän kuin olisin uskonut. Olen tajunnut, että olen haavoittuva ja jostain syystä, vaikka avonaista haavaani on sörkitty vuosien aikana milloin mitenkin, eikä se ole päässyt koskaan kunnolla parantumaan, olen aina noussut. Välillä en kyllä edes tiedä miten. Ehkä niiden elämän pienien kauniiden hetkien näkeminen on auttanut. Olen monesti miettinyt, että jos en niitä hetkiä olisi nähnnyt, olisikonko enää tässä. Ehkä en. Olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja varmaan kliseisesti voisi todeta, että nyt tiedän kuka olen.
Täytän sunnuntaina 39 vuotta. En kiellä, etteikö mielessäni olisi viime aikoina pyörineet nuo kymmenen vuoden tapahtumat ja pelko niiden mahdollisesta uusiutumisesta. Sitten tajusin, että se ei ole edes mahdollista. Syy on se, että kymmenen vuoden takainen Jonna ei ollut tyytyväinen itseensä, tämä nykyinen on. Enää ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on. Ei tarvetta todistella kenellekään tässä maailmassa omaa hyvyyttään tai paremmuuttaan, koska tietää ilman sitäkin, että on hyvä.
Mitä peiliin katsominen sitten aamuisin aiheuttaa tämän ikäiselle? Ei mitään. Tai no myönnän monena aamuna miettineeni, että wau, elämä on kyllä kohdellut kasvojani hyvin, vaikka muuten onkin ollut hankalaa. Peilistä tuijottavista kasvoissa näkyy eletty elämä, mutta niissä on myös iän tuomaa viisautta, jota en vielä kymmenen vuotta sitten niissä nähnyt. Ehkä katson niitä vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta ei se mitään, meidän jokaisen pitäisi katsoa. Muistaa olla armollinen.
Joten tervetuloa 39, minä olen valmis!
Rentoa viikonloppua kaikille ja muistakaa käydä osallistumassa ylelliseen Lierac-arvontaan. Osallistumisohjeet löydät täältä.
onnea 39 v aika vierii hiljalleen siitä pienen laulun teen eihän ole meidän syy kun vuodet lisääntyy
VastaaPoistaKiitos Aki. :)
PoistaYup, ikääntyminen ei tunnu laisinkaan pahalta minustakaan. :-) Ajattelen samoin kuin sinä, että nyt tunnen itseni, ja "kehtaan" tuoda sen esille myös muille, enää ei tarvitse esittää sellaista, mitä ei ole.
VastaaPoistaIhanaa synttäriviikonloppua!
Se on muuten jännä, päinvastoin, kun näkee nuoria notkumassa ostarilla sitä miettii, että onneksi ei tarvi olla enää 15. Tiedoksi kaikille nuorille. :D Varmaan ikääntyessä sitä vaan jännästi oppii hyväksymään sen ikänsä ja löytämään siinä iässä olosta ne hyvät puolet. :)
PoistaKiitos Riitta ja ihanaa viikonloppua sinnekin, vaikka ne on kyllä luvanneet vesisadetta. Mitä ihmettä?!?
Itsellä tuli ensimmäinen ikäkriisi kun luku alkoi nelosella. Vieläkin se sama kriisi jatkuu, en vain meinaa päästä siitä yli.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua <3
Mä otin tosiaan varaslähdön kolmekymppisenä, joten uskon, että tää 40 tulee olemaan rauhallista. Mut katsotaan sitten viisikymppisenä uudestaan. :D
PoistaIhanaa viikonloppua Marina! <3
Onnea kolmeysistä ja onnea neljännellekymmenennelle vuodelle! *kippis* En muista, että olisin ikäkriiseillyt koskaan kauheasti. Joskus joo vähän, sellaisia epämääräisiä ajatuksia silloin tällöin mutta ei mitään sen isompaa tai vakavampaa. Nyt on hyvä! :-)
VastaaPoistaHyvä kuulla, että kaikki eivät kriiseile. Mä en pitkään aikaan suostunut ajattelemaan, että 29 tapahtumat olisivat olleet ikäkriisiä, mutta kyllä ne osin olivat sitäkin. ;) Onneksi nyt tuntuu seesteisemmältä.
PoistaSaa nähdä pukkaako itselleni kriisiä parin vuoden päästä, kun kolmikymppiset lähestyy. Se tuntuu vaan aika hurjalta, koska aika usein koen, että elämäni on aika samanlaista kuin parikymppisenä. Mutta ajatuksiltani en ole enää niin mustavalkoinen. Onnea :)
VastaaPoistaMä en todellakaan uskonut mihinkään ikäkriiseihin aikoinaan, mutta niin vaan sekin iski itseeni. Ehkä siinä tuli jonkinlaista itsensä hakemista kymmenen vuotta sitten. :)
PoistaKiitos Maija.
Onnea niin paljon, että riittää! <3 On ihanaa olla oma itsensä. <3
VastaaPoistaKiitos K! <3
PoistaOnnea! Kaikkein eniten onnea siksi, että olet päässyt näin pitkälle. Jos oma naama miellyttää aamulla peilissä, sehän kertoo suuresta hyväksynnästä ja tasapainosta.
VastaaPoistaKymmenen vuoden välein käyn itsekin outoa kamppailua. Kai siinä samalla jättää jotakin taakseen ja hyväksyy tulevan. Onneksi raja-aitoja on nykyään vähemmän.
Kiitos Virpi! <3
PoistaSelkeästi tässä vanhempana kymmenen vuoden sykleissä tulee mietittyä asioita, jotenkin jännää, ehkä se on sen uuden vuosikymmenen alkaminen. :)
Vaikken sua nyt henkilökohtaisesti tunnekaan, tuntuu siltä että tiedän susta paljon ja oot ehdottomasti yks rohkeimmista ja vahvimmista ihmisis, jotka tiedän! Paljon onnea!
VastaaPoistaMullehan pukkas aikanaan ikäkriisiä ollessani 22, tajusin nimittäin eläneeni neljällä eri vuosikymmenellä. :D
Kiitos! <3
PoistaSulla on ollut kriisi sitten todella aikaisin... Hmm. aika mielenkiintoisesta asiasta pukkas kriisin. :D
Onnittelut etukäteen! <3
VastaaPoistaMinulle tuli ikäkriisi 24-vuotiaana. Olin elänyt vain aikuisen elämää, mutta ne nuoruuden villit vuodet olivat jääneet väliin. Olin 24 ja 25 läheni. Mitä olin tehnyt? Olin tehnyt vain töitä ja elänyt parisuhteessa. Olin mennyt naimisiin ja maksanut omakotitaloa. Koin siis kriisin siitä, että olen tullut aikuiseksi, mutta olin ennen sitäkin elänyt vain aikuisen elämää. Noh, tiedät mitä lopulta kävi. Elin sitten villejä vuosiani pikakelauksella ja lopulta heräsin. Kun heräsin kriisistäni, oli myöhäistä. Onneksi ei lopulta liian myöhäistä, sillä olen saanut elämäni takaisin - parempana, kuin koskaan! :)
Minun mies muuten täyttää 39 reilun kuukauden päästä. Voin sanoa, että aika pysähtyi siinä kun hän täytti 30. Jotenkin en vaan tajua, että hän on kohta 40. En miellä häntä 21-vuotiaaksi, joka hän oli seurustelumme alkaessa, vaan jotenkin mittari pysähtyi siinä, kun hän täytti 30.
Haluan päästä tuohon seesteisyyteen, joka sinulla on. :) Olen vielä matkalla sinne, sillä olenhan vasta 33. :D Toivoa siis on, kun luin postaustasi. Ehkä 6 vuoden päästä olen itselleni armollisempi. :)
Kiitos kirjoituksestasi Jonna ja kaikkea hyvää sinulle! <3
Minna sä kyllä olit tehnyt kaiken tosi nuorena, todellakin siinä iässä, kun muut juhlii, opiskelee ja bilettää, en ollenkaan ihmettele, että ikäkriisi on iskenyt. Itsekin ajattelen niin, että ekalla kerralla olin kuitenkin vain 22, kun menin naimisiin. Se on todella nuorena.
PoistaToi mittarin pysähtyminen on tuttua, itseasiassa en mäkään ajattele itseäni yli 30-vuotiaaksi, paitsi syntymäpäivien lähestyessä, mä en olekaan enää kolmekymmentä. :D
Kyllä sä vielä pääse, monta vuotta vielä aikaa harjoitella. Oikeastaan se omakin tasapaino on alkanut löytymään vasta viimeisen kolmen vuoden aikana, joten ei kiirettä. ;)
Mukavaa viikonloppua Minna! <3
Onnea paljon! Mä en välillä ees muista ikääni, on pakko aina miettiä et olinko mä nyt 26, 28 vai mitä. Ehkä pikku kriisit kuuluu jossain vaiheessa asiaan, mut murehditaan niitä sitten ku kohdalle sattuvat :D
VastaaPoistaToi on just hyvin, jos ei muista. Itsekään en nykyään hirveästi mieti, paitsi synttäreiden alla tulee aina kelailtua asioita. :D
PoistaEtukäteisonnittelut :) <3 Mullakin oli kriisi 29-30-vuotiaana, kunnes päätin lopettaa kriiseilyn ja keskittyä tähän hetkeen. En siihen murehtimiseen, mitä mun pitäisi olla..vaan siihen, että olen. Mutta kai meillä naisilla saattaa olla tiettyä muottiin sopimis-kipuilua juuri noina ikinä :P
VastaaPoistaMä en edes uskonut kriiseihin, tuli silti. Jälkeenpäin on pakko ollut myöntää, että olihan se silloin sitäkin. ;) Ei me naiset varmaan ainoita kipuilijoita olla, tuntuu noilla miehilläkin olevan omat kriisinsä, tai sitten ne vaan peittää ne paremmin kuin me. :D
PoistaPaljon onnea Jonna! <3 Mulla oli myös ikäkriisi kolmekymppisenä, mutta nyt nelikymppisenä ei mitään onneksi. Tosin en minäkään tunne itseäni yhtään nelikymppiseksi :)
VastaaPoistaKiitos Johanna! Jotkut sanoo, että jos tulee kolmekymppisenä, niin seuraava tulee sitten viisikymppisenä, mut toivotaan, että niin ei ole. :)
PoistaSä oot kyllä upein melkein nelikymppinen, kenet tiedän. Onnea ihana! <3
VastaaPoistaKiitos ihana! <3
PoistaPaljon onnea 39-vuotiaalle. Mulla nuo luvut tulee mittariin puolen vuoden päästä. :) Ikäkriisi ei ole pahemmin ainakaan vielä iskenyt.
VastaaPoistaKiitos Riitta. Eli perästä tulet, voin sitten kertoa, miltä tuntuu. ;)
PoistaOnnellista syntymäpäivää! :)
VastaaPoistapienet.suloisuudet
Kiitos. :)
PoistaEtukäteisonnittelut täältäkin <3
VastaaPoistaKiitos Mira! <3
PoistaOnnea! :)
VastaaPoistaKiitos. =)
PoistaHurjana onnea ihana ihana Jonna murunen yhveli. Jäin nyt miettimään, että aika jännä tuo, ett omakin maailma murentui saman ikäisenä. Onkohan tuo 30v kynnys kuitenkin sellainen mittavampi aiemman elämän taakse jättäminen eli lapsuuden ja vihdoin osaa myös kuunnella itseään ja analysoida. Nyt ei saa enää kriisejä tulla, vaan matkalla kohti parempaa oloa ja minuutta. Olet ihana. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia! <3
PoistaJoku taika siinä kolmessakympissä on, monella tuntuu olevan kriisiä siinä kohtaa.
Onnittelut vielä tätäkin kautta! <3 Mä en edelleenkään ihan suostu uskomaan, että täytät 39. Et siltä näytä! Mutta susta hehkuu iätöntä varmuutta ja vahvuutta. Mä en aina muista kyllä omaakaan ikää, ja välillä tulee yllätyksenä se että täytän 28 enkä 25 :'D
VastaaPoistaKiitos Ilona! <3
PoistaHeh, toi olis just niin hyvä, jos pystyi unohtaan oman ikänsä. :D Mä jostain syystä muistan syntymävuoteni hyvin ja olen liian hyvä ja pikainen päässälaskija, mutta ehkä se taito heikentyy vuosien mittaan. :D
Lämmin onnentoivotus Jonna <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaOnnea 39-vuotiaalle! On ollut ikäkriisejä, mutta sitten kävi niin, että viidenkympin kynnyksellä rakastuin ja tuntui kuin olisin nuortunut. Jos saa olla terve ja elämässä on kaikki hyvin, niin kaikki iät käyvät. Ihailen Aira Samulinia, iätöntä upeaa naista.
VastaaPoistaSinä olet upea nuori nainen, tuokoon vuodet tullessaan sinulle kaikkea hyvää 💛
Kiitos Tuula!
PoistaRakkaus kyllä nuorentaa, se on fakta! ;) Aira Samulin on ihan mieletön nainen, siinä sitä esimerkkiä meille kaikille. :)
Hyvää syntymäpäivää! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaSUURET onnittelut, Jonna! <3 :)
VastaaPoistaKiitos Taru. <3
PoistaMä vähän luulen että mulla on nyt just pieni ikäkriisi menossa ja se onkin tuonut jo jonkunverran muutoksia elämään.. aika näyttää kuinka paljon asiat vielä mullistuvat mutta positiivinen vire tässä on silti päällä. Paljon onnea sulle♥
VastaaPoistaKiitos emmi. :)
PoistaYleensä kriisi on tosiaan sellainen, että elämään tulee paljon muutoksia, välillä todella isojakin sellaisia. Itsellä meni kymmenen vuotta sitten ihan koko elämä täysin uusiksi, aika järisyttävää. Varsinkin, kun sitä ei osannut yhtään odottaa.
Onnea hurjasti! Näin haluan itsekin suhtautua ikäntymiseen :)
VastaaPoistaKiitos Ella! :)
Poista