Keyword: Love

Helteinen kesäviikonloppu kolkuttaa ovella ja mikä sen parempaa kuin valmistaa silloin grilliruoan oheen kesän parasta perunasalaattia.

En ole koskaan ollut suuri perinteisen majoneesipohjaisen perunasalaatin ystävä. Majoneesi peittää mielestäni alleen perunan hienostuneen aidon maun.

Tämän perunasalaatin ohjeen kuulin pian kaksikymmentä vuotta sitten radiosta, kun istuin matkalla kotikotiini. Olisikohan Antti Vahtera ollut se, joka tästä vinkkasi. Siitä lähtien perunasalaatti on ollut yksi kesieni suurimpia herkkuja. Mieheni rakastaa tätä ja kyselee usein, milloin tekisin tätä, heti kun ensimmäiset varhaisperunat ilmestyvät. Muuntelen salaattia aina vähän mieleni mukaan, mutta joka kerta se maistuu yhtä hyvältä! Sitruuna on reseptin juju, se tuo perunoihin miellyttävää raikkautta. Raikkaan makuinen perunasalaatti sopii loistavasti lisukkeeksi grilliruokien kanssa tai ihan sellaisenaan nautittavaksi. Maistuu hyvältä vielä seuraavanakin päivänä, kun maut ovat päässeet imeytymään perunoihin, joten kannattaa tehdä isompi satsi kerralla.

Kesän paras perunasalaatti

(3 hengelle)

1 kg kotimaisia varhaisperunoita

1 kevätsipuli varsineen

kourallinen tuoretta basilikaa silputtuna

1 rkl tuoretta rakuunaa silputtuna

suolaa

mustapippuria

puolikkaan sitruunan mehu

2-3 rkl hyvää oliiviöljyä

(rucolaa)

Pese perunat ja keitä kattilassa suolavedessä kypsäksi. Varo etteivät perunat hajoa keitettäessä! Perunat voivat olla keskeltä jopa hieman kovahkoja, mutta ei raakoja.

Huuhtele kypsät perunat kylmällä vedellä ja laita jäähtymään. Isommat perunat voit pilkkoa kahteen tai kolmeen osaan. Odota, että perunut ovat täysin jäähtyneet. Lisää pilkottu kevätsipuli, basilika, rakuuna, hiven suolaa ja mustapippuria, sitruunan mehu ja oliiviöljy. Sekoittele nostelemalla varovasti ja anna vetäytyä hetken aikaa ennen tarjoilua. Jos salaatti tuntuu liian kuivalta, lisää oliiviöljyä. Usein en kyllä malta odottaa vaan tämä uppoaa nopeasti parempiin suihin. Voit halutessasi lisätä joukkoon myös hienonnettua rucolaa.

Syötkö perunasalaattia?

Yhtä suurimmista kesäisistä herkuistani söin ensimmäistä kertaa häämatkalla Lefkaksella. Tomaatti-halloumi -combossa ei ole mitään uutta, mutta esillepano teki minuun vaikutuksen. Yleensä nämä ladotaan lautasella limittäin, mutta tuolloin eteeni ravintola Pinewoodissa tuotiinkin tornimainen muodostelma. Josta sain sitten inspiraation alkaa tarjoilemaan suosikkiherkkuani vähän eri tavalla. Minulle tulee tästä aina mieleen häämatka Kreikassa, vaikka halloumi onkin alunperin kotoisin Kyprokselta.

Teen halloumitornin usein iltapalaksi, koska se valmistuu nopeasti ja tyydyttää pikaisesti suolan himon. Tämä on myös todellista kesäruokaa silloin, kun kotimaiset tomaatit ovat mehevimmillään.   

Halloumitorni

(kahdelle)

250 g halloumia

3 tomaattia

oliiviöljyä

rouhittua mustapippuria

tuoretta basilikaa

Leikkaa halloumi n. 0,5 cm:n paksuisiksi siivuiksi. Paista hieman öljytyllä pannulla siivut molemmin puolin kullanruskeiksi. Leikkaa tomaatit saman paksuisiksi siivuiksi. Kokoa tomaatti- ja halloumisiivuista torni. Pirskottele päälle hyvää oliiviöljyä ja rouhi päälle runsaasti mustapippuria myllystä. Revi lopuksi päälle basilinkanlehtiä. Kokeile tornin kanssa myös pestoa. Nauti heti!

Maistuuko sinulle halloumi?

Joskus tulee yllättävä mieliteko pizzaan, mutta niin kuin kaikki tietävät, pizzapohjan tekemisessä menee aikaa, jos sen tekee tunnin kohotuksineen ja vaivauksineen kaikkien hienouksien mukaan. Eli ei siis todellakaan pikaruokaa. Kaupan pakastealteen valmis pakastepizzakaan ei huokuta, mikä avuksi?

Tällöin on helpointa suoristaa mutkat ja mennä nälkä edellä pienin myönnytyksin. Pikapizzasuosikkini on siitä erinomainen, että sitä voi tarjoilla myös kylmänä. Se sopiikin erinomaisesti vaikkapa kevään juhlapöytiin pieneksi suolaiseksi. Pohjat voi paistaa valmiiksi jo edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa. Tämän jälkeen seuraavan päivän tehtäväksi ei jää kuin pilkkoa tomaatit ja repiä tuoretta basilikaa päälle. Tämä on makuuni ainoa pizza, joka on loistavan makuista kylmänä, kun maut ovat tasoittuneet. 

LAISKAN PIKAPIZZA

(4 hengelle)

1pkt (4kpl) valmiita n. 20cm:ä halkaisijaltaan olevia pizzapohjia (löytyy pakastealtaasta)

70g tomaattipyreetä

6-7 keskikokoista tomaattia

n. 80g parmesaania raastettuna

100-120g mozzarellaraastetta

1 pieni purkki valmista pestoa

tuoretta basilikaa

rouhittua mustapippuria

Anna pizzapohjien sulaa hetken huoneenlämmössä. Levitä pohjien päälle tasaisesti tomaattipyreetä. Tämän jälkeen lisää jokaisen pohjan päälle n. 2 tl:sta valmista pestoa, levitä tasaiseksi. Lisää päälle raastettu parmesaani ja lopuksi mozzarellaraaste. Paista uunissa 230 asteessa n. 5-7 minuuttia, kunnes pohjat ja juusto ovat saaneet vähän väriä. Jäähdytä pohjia hetki. Leikkaa tällä välin tomaatit n. 0,5cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Lisää ne nätisti pizzojen päälle. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja lisää revittyä tuoretta basilikaa. Nauti. 

Maistuuko pizza? Suosikkisi?

Näin syksyllä minulla on yksi lempiruoka ylitse muiden, voisin syödä sitä monta kertaa viikossa, enkä kyllästyisi. Onko teillä jokin lemppariruoka, jota voisitte syödä jatkuvasti?

Punajuuririsotto

( 2 hengelle)

3-4 pientä punajuurta raastettuna

puolikas keltasipuli hienonnettuna

1 dl risottoriisiä

kasvislientä (1 kasvisliemikuutio 1 l vettä)

1,5 dl raastettua parmesaania

mustapippuria rouhittuna

persiljaa

rakuunaa

(suolaa)

Kuullota hienoksi hakatut sipulit oliiviöljyssä, lisää punajuuriraaste. Kuullota hetki. Lisää riisit ja pyörittele niitä pannulla 3-4 min. Lisää joukkoon hieman kasvislientä. Säädä liesi keskilämmölle. Sekoittele risottoa rauhallisesti ja anna liemen imeytyä. Tämän jälkeen lisää taas hiukan nestettä, kun neste on haihtunut, lisää nestettä hieman lisää. Jatka näin niin kauan (n. 15-20 min), kunnes riisit ovat päältä pehmeitä, mutta sisältä edelleen hieman kovia. (Riisistä riippuen, et välttämättä tarvitse kokonaista litraa kasvislientä.) Lisää joukkoon parmesaaniraaste ja mausteet. Sekoita huolellisesti. Lisää suolaa tarvittaessa. Risotto on sopivan kosteaa, kun se tarjoiltaessa leviää lautaselle. Nauti heti.

Oikein ihanaa viikonlopun odotusta kaikille!

Rakastan erilaisia risottoja ja meillä syödäänkin niitä paljon. Jos ei parmesaania lasketa, risotto on edullista ruokaa, koska ainakin meillä se pääraaka-aine on usein jotain kasvista, sieniä, punajuurta jne. Jotka eivät paljoa maksa. Varmasti yksi useimmin tehtyjä ruokia on tämä herkullinen herkkusienirisotto. 

Herkkusienirisotto

(2 hengelle)

120 g tuoreita herkkusieniä

1 pieni keltasipuli

1,5 dl risottoriisiä 

100 g pakasteherneitä

1 l vettä

1 kasvisliemikuutio

1,5 dl raastettua parmesaania

1 rkl voita

1 rkl hyvää oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan puristettu mehu tai 1 dl kuivaa valkoviiniä

rouhittua mustapippuria

ripaus muskottipähkinää

0,5 tl kuivattua rakuunaa

Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Italialaisten mukaan sipulin pitäisi olla samankokoista kuin riisi, eikä sipulin pitäisi näkyä risoton joukosta, makuun tämä ei tietenkään vaikuta. ;) Pilko herkkusienet.

Raasta parmesaani ja tee kasvisliemi kannuun valmiiksi. (kiehuva vesi + kasvisliemikuutio)

Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lisää voi ja oliiviöljy. Kuullota sipuleita hetki pannulla, lisää sienet ja parin minuutin kuluttua riisi. Sekoittele niin kauan, että riisit ovat hieman läpikuultavia. 

Tämän jälkeen lisää sitruunamehu tai valkoviini. Lisää hiukan kasvislientä. Sekoittele rauhallisesti ja anna liemen imeytyä. Tämän jälkeen lisää taas hiukan nestettä. Jatka näin niin kauan (n. 15-20 min), kunnes riisit ovat päältä pehmeitä, mutta sisältä edelleen hieman kovia. Lisää pakasteherneet, odota, että ruoka kiehuu ja lisää sitten joukkoon parmesaaniraaste ja mausteet. Sekoita huolellisesti, lisää suolaa tarvittaessa. Risotto on sopivan kosteaa, kun se tarjoiltaessa leviää lautaselle. Nauti heti.

Maistuuko teille risotto?

Jos haluan nopeasti ja helposti jotain hyvää, teen pastaa. Olen vuosien aikana huomannut, että mitä simppelimmät ja puhtaat raaka-aineet, sen parempi lopputulos. Tätä pastaa kauhoo lautaselta leveä hymy huulilla. 

Nopea ja helppo salviapasta

(4 annosta)

400 g spaghettia

50 g voita

1 sitruunan mehu ja sen raastettu kuori

puoli ruukkua salviaa hienonnettuna

50 g raastettua parmesaania

suolaa ja mustapippuria

Keitä spaghettia reilusti suolalla maustetussa vedessä n. 7-8 minuuttia tai kunnes se on al dente. 

Valuta spaghetti ja ota talteen pari kauhallista keitinvettä. Kaada pasta kattilaan ja laita se miedolle lämmölle. Lisää loput ainekset, sekoita joukkoon runsaasti rouhittua mustapippuria ja sekoita kunnes voi on sulanut ja levinnyt tasaisesti joukkoon. Jos koostumus tuntuu "kuivalta", lisää kattilaan hieman talteen otettua keitinvettä. Lisää tarvittaessa suolaa, tarjoa heti. 

Maistuuko pasta?

Tuntuuko teistäkin, että tämä kesä on jatkunut jo pitkään, vaikka ei olla edes juhannuksessa? On todella hämmentävää, miten lämmin toukokuu on pidentänyt aikaa, itsellä on nyt samat fiilikset kuin yleensä heinä-elokuussa, yksi päivä tunsin jopa hivenen haikeutta, että kohta kesä on ohi, kunnes aivot naksahtivat oikeaan asentoon ja tunsin suunnatonta iloa, kun tajusin, ettei olla vielä edes juhannuksessa. 

Viime kesän ainaisesta satamisesta marisseena en koskaan olisi uskonut sitä, että tulen tänä kesänä sanomaan, että voisi sataa vähän. Pihassamme nurmikko on enemmän keltainen kuin vihreä, puut näyttävät siltä, että olisi heinä-elokuu eikä kesäkuu. Täällä ei ole satanut sitten toukokuun kuin alun kuin 2-3 kertaa ja niistä kaksi on ollut sellaisia kuuroja, että maa ei edes kastunut kunnolla. Puolitoista viikkoa sitten tuli yhtenä iltana useamman kerran kunnolla vettä, mutta ei lähellekään tarpeeksi. Toimi vain pienenä tekohengityksenä luonnolle. 

Olen silti nauttinut suunnattomasti tästä kesästä, tämä on ollut itselleni aika lähelle täydellinen kesä tähän asti. Päivisin on lämmintä, mutta öisin sen verran viileämpää, että saa nukuttua hyvin. Välillä on hivenen viileämpiä päiviä, mutta ei mitään kovin kylmiä. Toppatakkia ei ole tarvinnut kaivaa esiin. Vaikka rakastan lämpöä, ilman ilmastointia sisällä, hellelukemat viikkotolkulla eivät houkuttele. 

Varmaan tiedättekin, että vesimelonikausi on nyt parhaimmillaan, voisin tunkea sitä joka paikkaan. Talvella tulee aina välillä ostettua "Kinder-yllätys" meloneja, sisus on kahtia leikatessa aina jonkin asteinen yllätys. Joskus tulee maksettua monesta kilosta huonon koostumuksen omaavaa tuotetta. Nyt minkä tahansa valitsee, niin aina on herkullista. Lemppariani halloumisalaattia on tullut syötyä monena iltana. Salaattiin sopii mukaan myös mansikat, mutta uppoaa ilmankin. Ei tarvitse muuta kuin pilkkoa ainekset ja paistaa halloumi pannussa tai grillata.

HALLOUMISALAATTI

vesimelonia

tomaattia

paistettua/grillattua halloumia

tuoretta basilikaa

(tuoretta minttua)

rouhittua mustapippuria

oliiviöljyä

Olen kertonutkin, että olen todella maltillisesti auringossa, en koskaan puolta tuntia kauempaa. Täksi kesäksi hankin parvekkeelle vihdoin vuosien mietinnän jälkeen kunnon aurinkotuolin. En voi kuin ihmetellä, miksi en ostanut jo aiemmin. Siinä puoli tuntia kuluu mukavasti lehden tai kirjan ja tietenkin lempparijätskini Koppiksen kanssa. En edes kehtaa kertoa kellekään, montako olen jo tänä kesänä syönyt. Olen koko alkukesän testaillut erilaisia aurinkovoiteita* ja niistä on tulossa vielä myöhemmin ihan oma postauksensa. 

Mikä on teidän kesäherkku?

Oikein rentoa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

HUOM! Vielä tämä päivä aikaa osallistua Remingtonin jalkaraspin arvontaan Instagramissa.

*Kuvassa oleva iS Clinical PR-näyte.

Aluksi on pakko todeta, että olen suorastaan ylpeä itsestäni, että olen saanut tartuttua itseäni niskasta kiinni ja alettua käymään jälleen PR-tilaisuuksissa, niissä kuitenkin saa uutuustuotteista paljon enemmän irti ja lisäksi voi päästä syömään äärettömän herkullista ruokaa kuten eilen kävi. 

Viime vuoden loppuhan oli surullisen kuuluisa, kävin kesä-joulukuun välisenä aikana vain kahdessa tilaisuudessa, voimia ei vaan ollut. Muutama sovittu juttu kaatui myös sairastumisiini. Tämän vuoden alussa päätin, että koitan päästä ainakin siihen kerran kuussa Helsinkiin tahtiin, mitä pidin aikaisemmin. Onneksi järjestäjät ovat jaksaneet minua sinnikkäästi kutsua, vaikka harvemmin olen paikalle ilmaantunut. Tietenkin Helsingissä asuvien on helpompi mennä, tosin usein nämä tapahtumat ovat toimistoaikaan, joten ei sitä Helsingissä asuvanakaan niin vaan pääse paikalle, jos on töissä. Matkoihin kuitenkin kuluu itseltäni pelkästään julkisilla yhteensä kolmisen tuntia, joten se on jo omanlaisensa ponnistus. Siksi yritän aina mahduttaa yhdelle päivälle useamman tilaisuuden.

Meidät oli kutsuttu kasvisravintola Yes Yes Yesiin kuuntelemaan Cliniquen uudesta Moisture Surge-lanseerauksesta. En ollut aiemmin käynyt Yes Yes Yesissa, mutta se hurmasi minut välittömästi iloisen pirteällä ilmeellään. Kotiini en ikinä ottaisi näin raikasta ja värikästä ympäristöä, mutta tässä ravintolassa se vain toimi. Yksityiskohtia katsellessa tuli hymy automaattisesti huulille. 

Alkuun pääsimme tekemään drinkkejä, tällä kertaa ihan alkoholittomia mocktaileja. Saimmekin lounaan aluksi maistella itse tekemiämme aloe veraa sisältäviä juomia. Ilmeisesti onnistuin omassani melko hyvin, sillä vielä pois lähtiessä kätellessä, minut toivotettiin tervetulleeksi tekemään cocktaileja, jos mietin uutta uraa. 

Saimme maisteltavaksi hurjan määrän ravintolan menun valikoimasta ruokalajeja, luulen, että suurin osa lähti ennemmin kierien kuin kävellen ulos. Ehdottomaksi suosikikseni nousi Jerusalem Artichoke and cashew hollandaise, myös vihreäsalaatti jossa oli mm. pinaattia, parmesaania ja parsakaalia oli herkullista. Sen sijaan halloumi-ranskikset eivät ihan iskeneet, vaikka halloumi onkin suurta herkkuani. Naurettiin Tiian kanssa, että koostumus oli hivenen kuin olisi syönyt supersuolaisia munkkitikkuja. Ei osattu oikein päättää, mitä mieltä oltiin niistä. Luultavasti aivojamme hämäsi vain ranskisten munkkimainen väri. 

Cliniquen uusi ehkä "pienellä" nimihirviöllä varustettu Moisture Surge 72-hour auto-replenishing hydrator -voide* on koostumukseltaan juuri sellainen tuote, jota varmasti jokainen tykkää käyttää kesällä ja rasvoittuvan ihon omaavat vuoden ympäri. Voide sisältää silikonia, joten se tekee ihosta silkkisen tuntuisen, jonka vuoksi suosin tällaista geelivoidetta meikin alla. Yövoiteena sen sijaan tykkään käyttää eri tyylisiä tuotteita. Voide lupaa kosteuttaa ihoa jopa 72 tunnin ajan, sitoen ihoon kosteutta. Sisältää mm. ureaa, hyaluronihappoa, kofeiinia ja aloe veraa. Koostumus on kevyen geelimäistä, jopa hivenen vesimäisen raikasta ja imeytyy ihoon välittömästi. Kerron teille voiteesta lisää, kunhan ensin olen testaillut sitä kunnolla. Cliniquen tuotteethan ovat allergiatestattuja ja tuoksuttomia. Uutuusvoide sopii kaikille ihotyypeille. 

Onko teillä suosikkituotetta Cliniquelta? Iskeekö ravintolan värikäs sisustus?

*Voide PR-lahja saatu goodie bagista.

Olen ollut aina kaikkiruokainen, pienenä kun muut ikäiseni katselivat inhoten erilaisia ruokaherkkuja, minun suuhuni ne katosivat aina ilman sen kummempia ihmettelyjä. Nuorena maistui ihan kaikki, okei, kala tuli joskus ulos korvista, koska sitä oli meillä kotona aina, kiitos kalastuksesta villiintyneen lähipiirini ja itseni, mutta noin muuten, kun kuulin sanan ruoka, olin jo syömässä. Ne pienen tytön annokset eivät olleet mitään pieniä; viisi perunaa ja saman verran kauhallisia mummon tekemää kyljyskastiketta, tuntui, että olin aina syömässä tai se oli oikeastaan ainoa syy, millä minut sai sisälle. Ruoka-aikaan olin aina kotona ja minulla oli vapaus syödä aina kun oli nälkä ja minähän söin. Siitä huolimatta kiitos päivittäisen koko päivän ulkona juoksemisen olin niin laiha (enää ei tätä ongelmaa ole), että koulun terveydenhoitoja epäili mummolleni, etten saanut tarpeeksi ruokaa. Tämä kirvoitti mummossa melkoiset naurut. Kyllähän te kaikki tiedätte millaisia mummot ovat? Herkkuja kaapit pullollaan, ihan varmuuden vuoksi. ^_^ Yksi mahtavimmista asioista elämässäni onkin ollut, että sain elää 19-vuotiaaksi asti mummon patojen äärellä. Antaisin mitä vain, jos vielä kerran saisin maistaa mummon tekemää kyljyskastiketta, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita tai  aitoon juureen tehtyä ruislimppua. Valitettavasti se ei enää ole mahdollista.

Nyt vanhempana syön edelleen oikeastaan kaikkea. Paitsi moni varmaan muistaa, että tonnikala purkissa ei uppoa ja sushi on sellaista ruokaa, että se saa pakenemaan toiseen suuntaan, kovista tykkäämisyrityksistä huolimatta, mutta muuten menee aivan kaikki.

Huomaan, että minulle muodostuu tiettyihin ruokiin kausittaisia himoja. Yksi kesä elin mansikoilla, yhden syksyn sienillä. Yhden talven söin leivän päällä pelkkää maksamakkaraaa. Toisinaan en syö kuin tummaa leipää, toisinaan on pakko saada vaaleaa. Yksi syksy iski punajuurivilli, tein sitä varmaan miljoonassa eri muodossa, mistä tulikin mieleen, että siitä voisi ottaa uusinnan. 

Pari viikkoa sitten silmiini osui kaupan hyllyllä purkki, jonka sisältöön olin viimeksi koskenut 80-luvulla. Aloin miettimään, että miltä tuo Valion Olympia -sulatejuusto maistuikaan? En saanut äkkiä ajateltuna makunystyröihini muistikuvaa, millaiset makukiemurat tuote toi suuhuni. Muistin, että pikkutyttönä suhteeni siihen oli sellainen, että se ei ollut suurinta herkkuani, mutta joskus sitä oli pakko levittää leivän päälle. Niinpä rohkenin ottaa 200g:n pakkauksen ostoskoriin. Laitoin kotona pehmeää sulatejuustoa ruisleivän päälle ja voi pojat, se oli hyvää. Vähän jo ensimmäisestä leivän haukkauksesta lähtien epäilin, että tässä saattaa nyt taas tapahtua se kuuluisa koukutus, jonka olen oppinut tunnistamaan vuosien saatossa. Oikeassa olin, himohan siihen tuli, nyt 2x200g:n purkkia myöhemmin, siirryin sille tasolle, että ostin kaupasta 400g:n purkin, koska suoraan sanottuna minun tekisi mieli syödä tuota suoraan veitsellä purkista. No, ehkäpä tämäkin himo menee ohi niin kuin kaikki muutkin tähän mennessä. Varsinkin joulu varmaan aiheuttaa viimeistään stopin tälle himolle.

Onko teillä outoja ruokahimoja?

Ihan ensiksi on pakko sanoa, että minusta ei tulisi koskaan ruokabloggaajaa, vaikka syöminen on matkoilla lempipuuhaani heti historiallisten kohteiden kiertelyn jälkeen. Ennen matkaa itselläni oli hienot suunnitelmat siitä kuinka kuvailisin kaikkia ihania annoksia, mitä matkalla tulee syötyä. Tuota noin... Ei tullut kuvattua ei. Kännykkä oli usein tallelokerossa päivät ja kameraa en jaksanut raahata rannalla mukana, joten lounaat jäivät kuvaamatta oikeastaan kokonaan. Miehellä olisi saattanut jotain kuvia olla. Iltaisin kännykkä saattoi olla käsilaukussa mukana, mutta muistin kuvaamisen siinä vaiheessa, kun ruoat olivat jo mahan pohjalla. En vain osaa. Sentään muutama kuva kertyi (joista niistäkin kaksi on lainattu mieheltä), jotta sain jotain kuvitusta tähän postaukseen. ^_^

Rodoksella saa mielestäni erinomaista ruokaa, mutta huonoakin voi tulla vastaan. Ainakaan Vanhassa Kaupungissa syömistä en suosittele muutamaa paikkaa lukuunottamatta. Ruoka on siellä ravintoloissa usein kalliimpaa kuin muualla kaupungissa ja taso voi olla jopa huonompi. Toki Vanhasta Kaupungistakin löytyy erinomaisia paikkoja ja vinkkejä kannattaa ruokailuun katsoa myös TripAdvisorista. Arvostelujen kanssa kannattaa kuitenkin olla aina realisti, ainakin joissain paikoissa jo ruokakuvista ravintolan kohdalla näkee, että tarjonta ei kuitenkaan ihan vastaa sitä hehkutusta, mitä jotkut asiakkaat ovat paikalle antaneet. Itse söimme vain Rodoksen kaupungissa, joten ravintolakokemukset ovat sieltä. 

Hotellissamme oli todella hyvä ja monipuolinen aamupala, ei mitään tyypillistä kreikkalaista tyyliin mehua, kahvia ja pari makeaa leipäpalaa vaan erilaisia hedelmiä, kreikkalaista jogurttia, fetaa, makkaroita, muroja, vohveleita, leikkeleitä, tomaattia, kurkkua jne. Joten söimme aamuisin aina hotellilla. Oma aamupalani koostuu aina Kreikassa ollessa kreikkalaisesta jogurtissa, johon laitan vähän hunajaa ja oheen kerään hieman hedelmiä. Sillä satsilla jaksoi hyvin aina 13-14 asti, johon aikaan menimme yleensä lounaalle. 

Meillä oli tarkoitus aluksi käydä lounaalla eri paikoissa, mutta eksyimme ihan sattumalta heti ensimmäisenä päivänä niin hyvään paikkaan Tuulisen rannan puolella rantakadulla, että emme kokeneet enää tarpeelliseksi vaihtaa vaan kävimme koko viikon uskollisesti samassa paikassa lounastamassa. Ihastuimme paikan ilmapiiriin, palveluun ja raikkaan makuiseen ja näköiseen ruokaan, jonka hintakaan ei päätä huimannut. Tiedän, että monet käyvät kyseisessä ravintolassa illallisella, koska paikasta voi ihailla suoraan upeaa auringonlaskua, mutta itse koin paikan enemmän lounaspaikaksi. Viikon aikana oli hauska seurata, kuinka monet muutkin ensikertalaiset ilmestyivät paikkaan aina vain uudestaan ja uudestaan syömään, se kertoo minusta paljon. Balsamicon sisustus oli ihan omaa luokkaansa. Koko lounasajan olisi voinut käyttää sisustuksen ihailuun, joka poikkesi kaikista muista paikoista. Suosittelen ainakin uunifetaa, jossa oli poikkeuksellisesti hieman potkua, tietenkin kreikkalaisia lihapullia, jotka olivat täydellisyyttä hipovan raikkaan makuisia tuoreine yrtteineen, munakoiso- ja viininlehtikääryleitä, joiden syömistä ei meinannut pystyä lopettamaan, sekä tietenkin kreikkalaista salaattia, jota on ainakin pakko syödä kerran Kreikassa ollessa. Paikasta saa myös kaupungin parasta suodatinkahvia, suosittelen tilaamaan jälkkäriksi, jos kahvihammasta pakottaa. Palvelu oli aina todella ystävällistä ja liikuttavinta oli se, että meille oli viimeisenä päivänä varattu pyytämättämme meidän suosikkipöytämme. 

Romanttisin paikka, missä olen koskaan Kreikassa syönyt, on aivan Vanhan Kaupungin laidalla sijaitseva Wonder. Viime kesänä kävelimme paikan ohi viikon aikana useita kertoja, tajuamatta minkä helmen jätimme huomaamatta, mutta tänä vuonna jostain syystä kiinnitimme seinässä olevaan ruokalistaan ohi kävellessämme huomiota. Mainitsimme asiasta tarjoilijalle ja hän sanoi, että ovat tehneet tänä vuonna joitain pieniä muutoksia ulkopuolelle. Hyvin toimittu, koska tämä selvästi auttoi. 

Koska ravintolan hintataso oli hieman normaalia korkeampi, luimme ennen paikalle menoa TripAdvisorin arvosteluja, joiden vuoksi päätimme, että Wonder voisi olla meidän paikkamme. Ylläolevassa kuvassa Wonder ja oviaukko, jonka takaa paljastuu se, mikä on tämän ravintolan juttu. Kun oviaukosta astutaan sisään ja kävellään portaat alas, saavutaan suojaiselle sisäpihalle, mikä on mitä tunnelmallisin paikka. Se sai melkein henkäisemään ihastuksesta. Wonderin ruokaa voi kutsua jo fine diningiksi, mikä oli mukavaa vaihtelua kaiken tavernaruoan keskellä. Palvelu ainakin täytti täysin fine diningin tunnusmerkit. Täällä ei istuta pöydässä yksikseen vaan tarjoilija pitää huolen siitä, että kaikki on pöydässä koko ajan viimeisen päälle tiptop kunnossa. Myönnän nauttivani tällaisesta ja olen siitä myös valmis maksamaan. Se antaa kivan romanttisen fiiliksen ja aikaa puolison kanssa jutusteluun ja tunnelmointiin. Ei varmaan tarvitse sanoa, että paikan palvelu saa minulta täydet pisteet. Sunnuntai-iltana ravintolassa ei ollut kuin pari muuta paria ja yksi isompi seurue ja saimme todella ensiluokkaista palvelua. Toisen kerran söimme paikassa keskiviikkona ja silloin ravintola oli niin täysi, että ihmisiä käännytettiin jatkuvana jonona ovelta. Siitä huolimatta palvelu ei paljoakaan kärsinyt, ainoastaan ympärillä oli enemmän hälinää. Myönnän ihan surutta, että itse nautin hiljaisesta sunnuntai-illasta enemmän kuin vilkkaasta keskiviikosta. Suosittelen paikan varaamista, sillä ravintola on sen verran suosittu, että ex-tempore sinne ei välttämättä kannata lähteä kokeilemaan onneaan. Omaksi suosikiksi nousi kananrinta pinaatilla ja ricottalla täytettyjen raviolien kanssa kera tryffelikastikkeen. Kana oli mehukasta ja raviolit suussa sulavia. Kielen vei mennessään myös paikan lime crème brulee.

Olimme tälläkin kertaa samassa hotellissa kuin viime kesänä ja jo tuolloin katselimme hotellimme vieressä sijaitsevaa pientä, ulkopäin vaatimattoman näköistä ravintolaa vähän epäillen, että mikähän paikka tuokin on. Ravintolan terassilla näytti kuitenkin olevan joka ilta koko ajan paljon ihmisiä syömässä, joka yleensä on merkki siitä, että paikka on suosittu. Laitoimme uteliaana ravintolan eräs ilta TripAdvisoriin hakuun, kun olimme aivan uuvahtaneita päivän kävelyistä ja halusimme raahautua viimeisillä voimillamme syömään mahdollisimman lähelle hotellia. Yllättäen Capricci oli arvostelujen mukaan Rodoksen kaupungin kymmenen parhaan ravintolan joukossa ja sieltä saattaa saada koko saaren parasta italiaista ruokaa. Ei muuta kuin sinne sitten. 

Hintataso oli Suomeen verrattuna alhainen. Alkupaloja irtosi alle kuudella eurolla, pasta-annokset n. seitsemällä ja pizzoista ei yksikään maksanut yli yhdeksää euroa. Sattuikin niin, että ihastuimme ja kävimme syömässä ravintolassa peräti kolmena iltana, koska ruoka oli yksinkertaisesti niin hyvää. Yhtään huonoa annosta en paikassa syönyt, vaikka joka ilta otin eri annoksen. Olimme Kreikassa, muttta söimme usein iltaisin italialaista ruokaa, mutta lounaat sitten pyhitimme kreikkalaisesta ruoasta nautiskeluun, ettei matka mennyt ihan plörinäksi. ^_^ Ensimmäisenä iltana söin pinaatilla, ricottalla ja buffalon maito mozzarellalla täytettyjä juuri oikean kypsyisiä ravioleja, niiden kanssa oli jotain kermaista kastiketta, jota syödessä pystyin vain miettimään, että kunpa itsekin saisin kastikkeeseen joskus näin tasapainoisen maun. Mieheni otti Hellenic-pizzan, joka oli aikamoinen yllätysveto lihansyöjältä, sillä pizza oli täysin kasvispizza tuoreine tomaatteineen, mustine- ja vihreine oliiveineen, feta- ja mozzarellajuustoineen sekä vihreine paprikoineen. Miehen kommentti oli, että se oli parasta pizzaa mitä hän on koskaan syönyt ja uskokaa, hän on syönyt niitä paljon. :D Tämän kommentin jälkeen minun oli pakko varastaa pieni pala hänen pizzaansa ja oikeassa hän oli, maut olivat ihan älyttömän hyvin tasapainossa keskenään. Herkuttelimme myös suklaa soufflèlla, joka vei kielen mennessään, vaikka oheen olikin laitettu överisti suklaakastiketta. Kysyimme eräänä iltana tarjoilijalta, mitä valkoviiniä hän suosittelisi, kun emme osanneet itse päättää. Tarjoilija kertoi, ettei tykkää valkoviinistä eikä yleensä juo sitä vaan on punaviinin ystävä, mutta on yksi valkoviini mistä hän pitää. Niinpä tilasimme hänen suosituksestaan pullon paikallista Domain Biblia Choraa ja voi pojat, hän oli oikeassa. En muista milloin olisin viimeksi juonut yhtä raikkaan makuista valkoviiniä, suutuntuma oli niin iloisen pirskahteleva, että jo yhdestä huikasta huulilleni levisi hymy ja ihan olkapäissä asti tuntui sellainen hyvä iloinen fiilis. Yritimme etsiä viiniä lentokentältäkin, mutta siellä sitä ei valitettavasti ollut.

Kävimme syömässä parissa muussakin paikassa, mutta tästä jutusta olisi tullut liian pitkä, joten halusin nostaa esille nämä kolme paikkaa, joita kaikkia voin suositella sydämestäni Rodoksen kävijöille. Sen verran on vielä sanottava, että näitä kolmea paikkaa yhdistää myös eräs jännä juttu ja tajusin sen vasta kotona. Yhdessäkään paikassa ei ollut sisäänheittäjää, joka on yleensä Kreikassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Ajattelen sen niin, että hyvissä paikoissa sisäänheittäjiä ei välttämättä tarvita, ruoka puhuu puolestaan ja kerran paikan löytäneet palaavat sinne aina takaisin. 

Parina iltana kävelimme juomaan jälkkäridrinkit Hotelli Amarylliksen baarissa, jossa on edelleen Rodoksen kaupungin parhaat drinkit, ne olivat sitä jo kymmenen vuotta sitten, kun kävin ensi kertaa Rodoksella. Ainakin Strawberry Daiquiria ja Bombaa kannattaa iltapalaksi testata. ^_^  Drinkit juoma- ja tähtisadetikkuineen tuovat mieleen Ruotsin laivan, mutta sisältö onkin sitten jotain ihan muuta, koska drinkeissä käytetään vain tuoreita marjoja ja hedelmiä. Myös alkoholittomia drinkkejä on tarjolla, sekä lapsille ja aikuisille jäätävän kokoisia jäätelöannoksia.

Nautitteko ruokaseikkailusta?

Munakoisopizza vaatii hieman työtä, mutta takaan, että se on vaivanarvoista. Juustoina voit käyttää omia lempijuustojasi, minä käytin sinihomejuustoa ja mozzarellaa. Mutta esim. ricotta tai parmesaani sopivat tähän myös mainiosti. Munakoison tilalla voi käyttää myös kesäkurpitsaa. Tiesitkö, että irtopohjavuokien pohjat ovat oivia apuvälineitä rapean pizzapohjan aikaansaamikseksi, jos ette omista kivialustaa?

Munakoisopizza

(4 annosta)

Pohja:

1 tl kuivahiivaa

hyppysellinen sokeria

n. 7,5 dl vehnäjauhoja

3,5 dl haaleaa vettä

1,5 tl suolaa

Täyte:

1,5 dl paseerattua tomaattia

basilikanlehtiä

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2-3 pientä tai keskisuurta 0,5 cm:n viipaleiksi leikattua munakoisoa

125 g mozzarellaraastetta

75 g sinihomejuustoa

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

rouhittua mustapippuria

Laita kulhoon 1/2 dl vettä, hiiva, sokeri sekä 2 rkl jauhoja. Jätä viideksi minuutiksi pöydälle, kunnes seos alkaa kuplia. Lisää sitten loppu vesi, suola, puolet jauhomäärästä ja sekoita yhdellä kädellä tasaiseksi massaksi. Lisää vähitellen loput jauhot ja vaivaa tasaiseksi, kosteaksi taikinaksi.

Muotoile taikina palloksi, peitä kostealla liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa 5 minuuttia.

Jauhota työtaso kevyesti ja vaivaa taikinaa 10 minuuttia, kunnes se on sileää ja elastista. Tee siitä neljä samankokoista palloa ja pane ne tunniksi nousemaan kevyesti öljytylle tarjottimelle. 

Yhdistä paseerattu tomaatti, hienonnettu valkosipuli ja 1 rkl oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jätä imeytymään munakoisojen valmistelun ajaksi.

Kuumenna pannu kuumaksi. Pane munakoisoviipaleet pannulle pienissä erissä ja paista 2 minuuttia kummaltakin puolelta kunnes pinta on tummunut ja viipaleet ovat kypsiä.

Kuumenna uunipelti 240 °C:ssa. Laita yksi taikinapallo hyvin jauhotetulle irtopohjaisen vuoan pelkälle pohjalevylle, jonka halkaisija on n. 23 cm. Levitä taikina sormin niin, että reunat jäävät hiukan keskiosaa paksummiksi. 

Lusikoi 2 rkl tomaattiseosta pohjan päälle ja levitä neljännes munakoisosta sen päälle. Ripottele päällimmäiseksi neljäsosa kummastakin juustosta. Voitele pizzan reunat öljyllä. Ota kuuma pelti uunista, liu`uta pizza alustoineen sen päälle ja laita takaisin uuniin hieman keskitasoa korkeammalle. Paista 240 °C:ssa 7-8 minuuttia, kunnes pizza on rapea ja kohonnut. Koristele reilusti basilikanlehdillä ja tarjoa heti. Valmistele edellisen pizzan kypsyessä seuraava.

Maukasta viikonloppua kaikille!