Päiväkirjan sivuilta

Ihan aluksi varoituksen sana kaikille. Jos sinua ei kiinnosta tirkistely, lopeta lukeminen tähän. 

Olen miettinyt tämän postauksen kirjoittamista juhannuksesta asti. Silloin kotikaupungissa käydessäni, mukaani tarttuivat kotiin viemisiksi päiväkirjani. Olen lukenut niitä tässä kuukausien aikana. Ne ovat tuoneet mieleeni lapsuuteni ja teini-iän. Kun näin vaaleanpunaisella kuulakärkikynällä kirjoitetun tekstin, muistin välittömästi, miltä tuo hajustettu kynä tuoksui, kun sillä kirjoitti. Olen lukenut kirjoituksiani hiki selkää pitkin valuen ja miettinyt, miten isoilta kaikki asiat silloin tuntuivat. Pienikin asia saattoi olla yhtä suuri kuin maailmanloppu nyt, vaikka se, että kaveri ei tullutkaan leikkimään minun kanssani vaan jonkun toisen. Välillä tunnen myötähäpeää nuorempaa itseäni kohtaan, samalla mietin kuinka pitkälle olen tullut. Päällimmäisenä mieleen on tullut kuitenkin se, että kuinka ihanaa on olla melkein nelikymppinen aikuinen. ^_^

En ole ollut kovinkaan säännöllinen kirjoittaja. Välillä tekstiä on tullut päivittäin, välillä on kuukausien ja jopa vuosien taukoja. En myöskään ole selvästikään kokenut kummoistakaan intohimoa asiaa kohtaan, sillä varsinkin nuorempana olen kirjoittanut hyvin vähän mitään ajatuksiani ylös. Merkinnät ovat vain lähinnä luettelo siitä, mitä olen kyseisenä päivänä tehnyt. Ulkonäöllisesti päiväkirjani ovat vaatimattomia, tuntuu siltä, että olen alkanut kirjoittamaan siihen, mikä on käteeni sattunut osumaan. En myöskään ole harrastanut pahemmin piirtelyä, tarrojen liimausta tai muuta koristelua sivuille. Hauskoina yksityiskohtina kuitenkin mainittakoon teipillä kiinnitetyt Italian liirat, joita mummolle oli jäänyt taskun pohjalle Italian matkalta, sekä nippu kauan edesmenneen Tessu-koiran karvoja, jotka olen teipannut sivuun kiinni. Käsiala on vaihtunut vuosien mittaan paljon, muistan, että tuohon aikaan oli juttu kehitellä itselleen joku tunnistettava käsiala ja sitä muokattiin koko ajan, että siitä saatiin mieleinen. :D 

Päiväkirjojen sivuilta paljastuu monia asioita, joista osa oli päässyt melkein unohtumaan. Mm. se, että olin toivottoman onnettoman ihastunut/rakastanut erääseen poikaan yli neljän vuoden ajan, saamatta mitään vastakaikua. Tämän asian kanssa tuskaltelua on monilla sivuilla. Pahinta oli se, että tämä poika seurusteli yhden tuttavani kanssa. Se mitä päiväkirjan sivuilta ei selviä, mutta tämäkin ihastus sai lopulta päätöksensä, aika yllättävän sellaisen. Oli mennyt vuosia ja olin jo täysi-ikäinen, kun törmäsin tähän ihastukseeni, jolta en saanut mitään vastakaikua baarissa. Ilmeisesti parin rohkaisevan jälkeen tämä ex-ihastus tuli juttelemaan ja kertoi, että olin hänen mielestään silloin nuorempana koulun kaunein tyttö ja hän olisi halunnut kovasti tutustua minuun, mutta hän ei uskaltanut, koska pelkäsi tulevansa torjutuksi. Silloin purskahdin nauruun ja kerroin hänelle miten toivottomasti olin häneen silloin ihastunut. Harmi, että en enää tuolloin tuntenut häntä kohtaan mitään, sillä minulla oli jo uusi mies kiikarissa tuohon aikaan. Vielä muutamia vuosia aiemmin olisin antanut mitä vain, että olisin saanut kuulla nuo sanat ihastukseni suusta.

Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen 19.12.1986 ollessani 9-vuotias. Viimeisin päiväkirjamerkintäni on kirjattu 25.12.2006, jonka jälkeen en ole enää päiväkirjaa kirjoittanut. 

Sitten siihen mitä te kaikki varmasti olette odottaneet eli suoriin lainauksiin päiväkirjojen sivuilta. Mietin oikeasti todella pitkään pystynkö tätä tekemään, vaikka monissa päivityksissä ei ole mitään ihmeellistä, ne tuntuvat minusta silti jotenkin hirveän intiimeiltä. Ihan kuin ne paljastaessani olisin haavoittuvampi. Ne ovat silloin olleet asioita, joita en ole halunnut kenellekään kertoa, joten olen kirjoittanut ne ylös.  Nimien kohdilla käytän tähtiä, mutta muuten tekstit ovat sanasta sanaan samalla tavalla kuin päiväkirjoissa. Olen tehnyt lainauksien alle huomautuksia, avatakseni asioita enemmän. Kannattaa myös ottaa huomioon se, että siihen aikaan, kun minä olin 9-vuotias, me oikeasti olimme ihan lapsia. Nykyään 12-vuotiaat kulkee meikit kasvoilla ja hengailevat kavereiden kanssa somessa, oma ikäluokka leikki barbeilla. Vasta yläasteella alkoi aikuistuminen.

22.12.1986

"Tänään meille tuodaan joulukuusi sisälle. Mummo kuorii perunoita. Meille tuli vieraita. Lähtivät. Mummo imuroi. Pappa haki postin. Lähden käymään *****."

Tuo joulukuusen sisälle tuonti oli lapsuudessani aina yhtä iso hetki. Se oli itselleni joulun kohokohta, sillä sain koristella kuusen yksin.

12.2.1987

"Mummo on äkäisellä päällä. Minä karjaisen vastaan."

Varmasti yksi eniten naurunpyrskähdyksiä aiheuttanut päivitys. Olimme mummon kanssa välillä kuin kissa ja koira, mutta aina sovittiin.

25.4.1987

"Ei ole enää kuin 13 päivää, kun minulle laitetaan pehmennys. Kohta on synttärini. Minä kutsun sinne *****, *****, *****, ***** ja *****. En tiedä kutsunko muita. Lumet ovat sulaneet."

Permanentin laitto oli iso juttu, olin ruinannut sitä mummolta vuosia, mutta mummo pysyi tiukkana, että pitää täyttää ensin 10, jotta voin käydä laittamassa. 

25.6.1990

"Moi taas päiväkirja. Tässä välissä on tapahtunut vaikka mitä. Irja kuoli aivoverenvuotoon 24.4.1990. Eilen Irjan kuolemasta tuli kaksi kuukautta. Nyt siitä on jotenkin selvinnyt. Mulle ostettiin perjantaina siniset kukikkaat housut. Kuuntelen tässä Jason Donovania. Olin koko juhannuksen Kivikkosalossa ja me nukuttiin teltassa."

Jotenkin selvinnyt... ehkä, koska tuolloin olin alkanut näkemään unia Irjasta, se helpotti. Mm. 30.6.1990 tekstissä mainitsen noista unista. "Mä oon nähnyt nyt kahtena yönä unta Irjasta."

11.7.1990

"Olemme edelleen saaressa. Klo on 22.30 illalla, tulimme kalasta. Kirjoitan tätä teltassa. Nukkuminen jäi vähiin viime yönä, nyt ei kumminkaan nukuta. ***** sanoi, että päiväkirjat ovat likkojen vouhotuksia. En usko sitä, sillä tämä on mulle mieleistä ja ihan viisasta."

Saaressa yöpyminen ja kalastaminen, kaksi rakasta asiaa, jotka liittyivät vahvasti lapsuuden kesiin. Niistä hetkistä on edelleen monet parhaista muistoistani. 

20.8.1992

"Meidän ripari oli mahtava! Oltiin ***** kaa kolme viikkoa Bournemouthissa, siellä oli tosi mahtavaa!"

 Kesä oli kyllä ihan MAHTAVA! Muistini mukaan...

4.8.1994

"Tänään olin taas töissä siivoamassa. Olin aivan puhki. Kävin uimassa töiden jälkeen, teki tosi hyvää, kun on niin kuuma päivä. Helsingin EM-kisoihin on enää kolme yötä. Pidän peukkuja suomalaisille. Toivottavasti pärjäävät edes joten kuten. En ymmärrä itseäni. Miten viitsin rakastaa ***** jo neljättä vuotta, vaikka se ei ole koskaan edes katsonut muhun päin. Mä en vaan pääse siitä eroon. Toivon hartaasti, että oppisin tuntemaan sen joskus paremmin."

Nuoremmalle minälle: VOI MIKSI? :D

29.9.1994

"Oriflame-koulutus oli tosi mukava tilaisuus, sai kaikkia hyviä vinkkejä. Näin ***** tänään, mulla on tunteita sitä kohtaan, mutta en oikein osaa eritellä mitä. Ihanaa, huomenna on perjantai ja tulee viikonloppu, saa makoilla. Ilma on kylmentynyt paljon, talvi tulee."

Oikeasti way to go girl, vihdoin joku uusi ihastus! Harmi, että käsitykseni hyvistä viikonlopuista ei ollut kylillä rilluttelua vaan kotona makaamista. Joten ilmankos poikien kanssa ei oikein lyönyt leiville. Tästä tosin ei mennyt kauaa ja tapasin erään tyypin, jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden. Se tosin päättyi ikävästi.

5.5.1995

"Oon löhöillyt koko päivän ja yrittänyt olla ajattelematta *****. Olen menettänyt kaiken, mitä olin ikinä toivonut. Rakastamani mies on lähtenyt pois. Se ei välitä musta ja se sattuu. Miksi elämä kohtelee mua näin? Mitä oon tehnyt väärin? ***** oli kaikki, mitä olin toivonut huumoria, sharmikkuutta, tunnetta... Tollanen sattuu kohdalle vain kerran elämässä."

Onneksi olin tuossakin asiassa väärässä niin kuin monessa muussakin. Tämän jälkeen kirjoittamiseen tulee pitkä tauko ja seuraava päiväkirjamerkintä on vasta vuodelta 1999. 

25.12.2006

"Joulupäivä. Ensimmäinen jouluni yksin. Muutettiin ***** erilleen lokakuussa. Joulun olen vain ollut katsellut leffoja ja mässäillyt. Ilman itkua ei tosin menty tätäkään päivää. Ikävä kaihertaa sydämessä ja ajatukset ovat ihan sekaisin. Mitä haluan elämältä? Sairaslomalla olen ollut lokakuun alusta asti. En vain kykene töihin. Saan aivan järkyttävän paniikkikohtauksen, jos astun liikkeen sisään. Sairaslomaa on toistaiseksi 7.1.2007 asti. Sitä ennen pitäisi saada psykologin lausunto tilastani. Marraskuun lopusta olen ottanut masennuslääkkeitä, jotka välillä tuntuu helpottavan. Välillä silti kova ahdistus. Toivon, että selviän tästä ja ajatukseni selviävät, mitä haluan."

Oli todella pysäyttävää lukea tuo viimeinen päivitys. Siitä on aikaa reilut kymmenen vuotta. Kyllä, siinä ajassa ajatukseni ovat selkiytyneet, mutta se vei vuosia ja vuosia ja on vaatinut ihan äärettömän paljon töitä. Olen silti onnellinen siitä, että olen tässä ja nyt. 

Oletko kirjoittanut päiväkirjaa? Millaisia tunteita lukeminen myöhemmin herättää?