Yhdeksän muistoa

Olin lapsena ja vielä reilut kymmenen vuotta sitten kovasti korujen perään. More is more oli mottoni, kun aamulla ripustelin koruja ranteisiini, korviini ja kaulaani. Sitten tapahtui jotain. Nykyään käytän koruja hyvin säästeliäästi. Korvakoruja en enää lähes lainkaan, vaikka vielä alle kolmekymppisenä en lähtenyt ovesta ulos, jos korvissa ei ollut jonkinlaisia killuttumia. Rakastin varsinkin isokokoisia korvakoruja. 

Kolmisen vuotta sitten kirjoittelin neljästä rakkaimmasta korustani, tänään on viidennen vuoro.

Viidennen korun sain lahjaksi mieheltäni muistaakseni vuonna 2010 tai 2011. Vuosien aikana siihen on kertynyt yhdeksän muistoa ja niiden yhdeksän muiston vuoksi, siitä on tullut rakas. Kyseessä on Thomas Sabon Charm Club Bracelet, johon mieheni ja paras ystäväni ovat vuosien saatossa keränneet minulle rakkaita muistoja helojen muodossa. Koru on hyvä osoitus siitä, kuinka hyvin ne rakkaimmat ihmiset tuntevat sinut ja osaavat ostaa lahjaksi sellaista, johon sisältyy jokin muisto tai tarkoitus, jonka vuoksi sillä on minulle iso merkitys. Joka kerta korua katsellessani, minulle nousee pieni hymynkare huulille.

Korkokenkä – Riippui korussa, kun sain sen mieheltäni. Rakastin tuohon aikaan korkokenkiä ja sipsuttelin niillä joka paikkaan, joten riipus oli osuva. Tätä hetkeä kuvaisi varmaan paremmin Converse-kenkä, mutta korkokenkä on muisto omasta menneisyydestä.

J-kirjain – Muisto ihanasta kesäisestä päivästä Tampereella kesäkuussa 2013.

Oranssinpunainen pisara – Sain kauniin pisaran joululahjaksi mieheltäni jouluna 2012.

Wilhelm Tell – On porukan ainoa heräteostos, sillä se tarttui mukaan kauppareissulla -40% alella kesäkuussa 2013. 

Perhonen – Rakastin lapsena perhosia, rakastan vieläkin. Paras ystäväni tietää tämän. Perhosen olen saanut syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten.

Joulukuusi – Jouluihminen sai mieheltään joululahjaksi joulukuusen jouluna 2015.

Sika – Myönnän, kun sain tämän riipuksen ystävältäni joululahjaksi jouluna 2014, liikutuin paketin avatessa kyyneliin. Tajusin heti, miksi se oli ostettu. Ei siksi, että tykkään kinkusta. ^_^ Mies tosin ihmetteli, miksi ihmeessä H sian osti. Kerroin hänelle sian tarinan. Olimme H:n kanssa pikkutyttöjä, kun eräänä kesäpäivänä vaarini, joka selvinpäin oli oikein mukava tapaus, päätti säikäyttää meidät. Loikoilimme ystäväni kanssa kuumana kesäpäivänä viltillä nurmikolla, kun yhtäkkiä viereisestä puskasta alkoi kuulua röhkintää. Säikähdimme hirveästi ja pomppasimme salamana viltiltä ylös, sen jälkeen vaari tuli nauraen pusikosta ja tuumasi, että säikähtivätkö tytöt villisikaa. Olemme nauraneet vaarin säikyttelylle vuosien saatossa useasti. Kuka nyt oikeasti keksii pelotella villisialla? No, täydestä meni silloin. :D 

Musta pisara – Musta on lempivärini ja tämän toki myös ystäväni tietää. Sain pisaran lahjaksi yhdessä sian kanssa jouluna 2014.

Sydän – Joukon uusin tulokas. Sen antoi tietenkin mieheni, jolta sain sen lahjaksi jouluna 2016. Sydämen sisällä on oranssinpunainen kivi, jonka on ajeteltu sopivan yhteen saman värisen pisaran kanssa.

Koruun mahtuu vielä monia muistoja, mutta se alkaa olemaan melko painava, koska suurin osa saamistani heloista on painavia ja isokokoisia. Toki juuri se tuo koruun sitten näyttävyyttä, kun laitan sen ranteeseen.

Löytyykö teiltä Thomas Saboa? Mikä on rakkain korunne?