Oudot tavat

Eräänä päivänä kävelin jääkaapille niin kuin monena muunakin päivänä ja kaivoin sieltä esiin jogurttipurkin, toistin saman kaavan, minkä olen tehnyt varmasti useita tuhansia kertoja elämäni aikana aiemmin: ensin kansi auki, kieli ulos, jolla puhdistan kannen sisältä, kansi roskiin, lusikka käteen, joko lusikalla tai kielellä siistien purkin yläreuna, jonka jälkeen alan vasta lusikoimaan sisältöä suuhuni. Aloin pohtimaan, minkä ihmeen takia teen aina asian samalla tavalla, olen huvikseni  vuosien aikana kokeillut "eri tyylejä", mutta ne tuntuvat aina jotenkin "vääriltä". 

Aloin miettimään, kuinka paljon minulla on tällaisia pinttyneitä pakkomielteitä tai ehkä pehmeämmin voisi sanoa tapoja, koska voin tiukassa paikassa juuri ja juuri luistaa niistä ja tehdä niitä eri tavalla, vaikka se tuntuisikin jollain tapaa todella väärältä. Tajusin, että näitähän on vaikka kuinka, sillä olen tapoihini kangistunut kääpä, ehkä joissain asioissa jopa joustamaton. Tässä muutamia juttuja, mitä tuli heti mieleen, kun aloin asiaa pohtimaan.

Vesi. Lavuaarin tai tiskialtaan reunalla oleva vesi on kauhistus, kuivaan niitä pakonomaisesti, jos näen yhdenkään vesipisaran niissä, se on häiritsevää. Altaassa voi kyllä olla vesitippoja, mutta ei reunoilla. Se näyttää epäsiistiltä. Myöskään peilikaapin peilissä ei saa olla yhtään tahraa, ei hammastahnan tai sormenjälkiä.

Pölyneurootikko. Huh, kevät on aina rankkaa aikaa kaltaiselleni kahelille. Aurinko paistaa matalalta ja uskokaa tai älkää, silloin jokaikinen pölyhiukkanen näkyy pinnoilla (ja ilmassa), vaikka pyyhkisin pölyjä jatkuvasti. Yleensä silloin hoenkin silloin itselleni mantraa: "Älä katso, unohda!"  Onnistun kuitenkin heikosti. Tykkäänkin usein ohi kävellessäni pyyhkäistä pinnoilta pölyä, jos vain huomaan sitä. Esim. vessapaperitelineen päälle tupruaa paperista jatkuvasti pölyä, sitä saa pyyhkiä päivittäin, toinen paholainen on televesio, vaikka sitä ei edes katsota joka päivä. Onneksi meillä ei ole kovin montaa tummaa tasoa, olisivat ihan kauhistus. Olen monesti miettinyt, että jos joku kehittäisi sellaisen pölyrätin pidikkeen tuohon vyötärölle, olisin varmasti ensimmäisenä ostamassa. :D Tästä voittekin helposti vetää johtopäätöksen, ettei meillä ole pinnoilla paljoa tavaroita...

Suklaakuorrutteinen jäätelöpuikko. Jos olen tuntemattomien seurassa, syön puikon pokkana siveellisesti haukkaamalla, mutta voi kuinka väärältä se tuntuu! Jos puikossa on suklaakuorrute, siitä pitää tietenkin ensin ympäriltä lohkoa hampailla se suklaa mahaan, jonka jälkeen vasta hiljaa imeskellen nautiskella sisältö.

Pyykit. Housut ripustetaan roikkumaan lahkeista piste, jos ne ei sitten kuiva henkarissa. Katson ihan kauhulla, jos joku laittaa narua vasten paksun vyötärökappaleen, eihän se kuiva koskaan. Olen sentään pyykkituvalla pystynyt pitämään näppini erossa naapureiden pyykeistä.

Kotivaatteet. En voisi kuvitellakaan istuvani kotona samoissa vaatteissa, millä olen liikkunut ulkona. Vaihdan heti kotiin tultuani kotivaatteet ylle. 

Kuitittomuus. En voi sietää kuitteja. Voisikohan maksupäätteisiin tulla joskus sellainen ominaisuus, että asiakas voisi itse nappia painamalla valita haluaako kuitin vai ei. Näin ei tulisi turhaa hommaa kassatyöntekijällekään? Miksei ne tapahtumat eivät voi mennä pelkästään virtuaaliseen muistiin? Turhaa paperiroskaa. Heitän saamani kuitit saman tien kaupan kassalla olevaan roskikseen, mutta takuukuitit säästän, laitan ne kotona välittömästi laatikkoon. En voi sietää, jos lompakossa tai laukussa on mitään ylimääräistä sälää. Toki aina mielessäni lasken, onko summa jotakuinkin oikea. 

Tee aina maidolla. Kaikki lähipiirissäni juovat teen ilman maitoa, minä taas olen juonut aina maidolla. Olin aikoinaan ihan onnessani mennessäni ensimmäistä kertaa kielikurssille Englantiin, kun isäntäperheessä eteeni kannettiin kysymättä perinteistä englantilaista teetä tietenkin maidolla ja sokerilla. Sokeri oli minulle liikaa, mutta osasin arvostaa maitoa. En juo vihreitä, valkoisia enkä marja- tai yrttiteetä, koska niihin ei maito mielestäni sovi ja joissakin laaduissa se menee jopa kokkareiseksi. Koitan toisinaan vaihteluksi juoda niitä ilman maitoa, mutta minulle tulee huono olo, enkä saa edes kupillista alas. Mikään ei voita mustaa teetä lorauksella maitoa. 

Nukkumaanmeno. Tässä omat rituaalinsa. Ensiksi tuuletan makkarin jäätäväksi, jopa talvella pitäen ikkunaa tunteja auki. Huoneen pitää oikeasti olla niin kylmä, että siellä ilman peittoa palelee, meillä ei ole tänä talvena ollut vielä kertaakaan makkarissa patteri yöllä päällä. :D Tarkistan aina ulko-oven (myös väliovi kiinni), että se on kiinni, samoin jääkaapin oven. Katson, että hella on kiinni, veden- ja kahvinkeittimen johdot irroitettu. Kaikki valot pois, ei todellakaan mitään ulkovaloja yms. yöksi palamaan. Huulien rasvaus Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamilla, jonka jälkeen asetun sille vasemmalle kyljelleni, jos alan hurjaksi, kokeilen oikeaa.

Ei ruokaa ilman puhdasta tiskipöytää. Jos laitan ruokaa, en ala syömään ennen kuin tiskipöydällä ei ole yhtään astiaa. Muutenkin siivoan ihan koko ajan samalla, kun teen ruokaa. Tiskikoneessa pestävät astiat heitän sinne, mutta kattilat ja pannut yms. pesen heti. Vaikka syön todella harvoin keittiössä, etten edes näkisi niitä, niin en saa ruokaa alas, jos tiedän, että tiskit roikkuu siellä, kun vien lautasta takaisin. 

Valokuvat. Meillä ei ole esillä ainuttakaan valokuvaa. Minusta ne ovat pelottavia. Parhaassa tapauksessa jo kuollut ihminen tuijottaa sinua hyllyn päältä kehyksistä tai seinältä. Sain näistä traumat lapsuudenkodissani, jossa joka paikka oli täynnä valokuvia. Nyt mies joutuu elämään sitten kanssani valokuvatonta elämää. Meillä on kyllä valokuva-albumeita.

Millaisia erikoisia tapoja teillä on?