Puhutaan paljon kriiseistä, on kolmenkympin kriisiä ja viidenkympin kriisiä. Kerroin monta vuotta tutuilleni kuinka minulla oli kolmenkympinkriisi, joka veti elämäni uusiksi. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin en halua puhua kriiseistä, sillä minusta on luonnollista, että alamme miettimään jossain vaiheessa elettyä elämäämme ja sitä mitä elämältä haluamme. Ei se ole kriiseilyä, mutta se mikä sen mietinnän lopputulos on, jos se johtaa isoonkin mullistukseen elämässä, siitä voi seurata sitten se kriisi.
Ajattelin viime vuonna, kun täytin neljäkymmentä, että se tuntuisi jotenkin erilaiselta, ei se tuntunut. Se oli mielestäni jopa hämmentävää. Luulen, että osa syy tähän oli se, että olin varsinkin viime syksyn huonossa kunnossa ja voin huonosti. Vuosi meni ohi miettimättä mitään sen kummempaa, koska en yksinkertaisesti jaksanut. Mutta nyt hieman ennen 41-vuotis syntymäpäivääni olen jo parin kuukauden ajan tuntenut olevani jonkinlaisessa käännekodassa. En panikoi ikääni, sitä en mieti, mutta jotenkin muuten minulla on sellainen olo, että tämä vuosi tai pari seuraava tulevat jollain tapaa olemaan käännekohta. En osaa selittää sitä tunnetta, se vain on tiettynä vireenä koko ajan taustalla, vaikka mikään ei ole muuttunut.
Minulla on koko ajan tunne, että se mitä on tulossa, on jotain hyvää, jotain parempaa mitä elämässäni on vuosiin ollut. Käänne ei liity millään tavalla parisuhteeseeni, se on vakaa kuin vuori vaan enemmänkin siihen mikä minusta tulee tai mitä minä teen jatkossa. Ehkä joku pitkäaikainen unelmani vihdoin toteutuu ja se auttaa minut uusille teille? Viimeisin käännekohta oli reilut kymmenen vuotta sitten saatu masennusdiagnoosi. Olen elänyt diagnoosin kanssa jo uskomattoman pitkän ajan. En halua edes miettiä onko kymmenessä vuodessa ollut enemmän hyviä tai huonoja päiviä, luulen, että ne menevät aika tasan. Ainakin salaa toivon niin. Kymmeneen vuoteen mahtuu useita vuosia, joista en oikeastaan muista mitään, ehkä hyvä niin.
En osaa sanoa, onko tämä aika tehnyt sen, että olen vihdoin hyväksynyt masennuksen osaksi elämääni, enkä enää ajattele, että voisin siitä täysin parantua vaan se on osa minua ehkä lopullisesti. Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen on ilmeisesti jollakin hullulla tavalla saanut minut uskomaan siihen, että tulossa onkin vielä ehkä jotain hyvää. Ja ei älkää luulko, että tämä kevätkään olisi ollut minulle helppo, päinvastoin. Mutta ehkä se, että olen siitä huolimatta selvinnyt, on auttanut siihen, että uskon, että päivä paistaa joskus risukasaankin. Minulla on tunne, että olen tainnut vihdoin löytää itseni. Se on saavutus, jonka eteen olen tehnyt töitä yli kymmenen vuotta. Aika on sisältänyt verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös ripauksen naurua ja todella ison annoksen mustaa huumoria itseäni kohtaan.
Mikä on ollut teidän elämän käännekohta?
Mun elämän suurin ja tärkein käännekohta on se, ku muistin lapsuuden kauhut. Siitä alkoi isot muutokset ja matka kohti minua.
VastaaPoistaOn varmasti ollut melkoinen käännekohta tuo. Siinä on mennyt kyllä käsitys varmasti omasta itsestäkin täysin uusiksi.
PoistaJonna <3 en nyt mene syvälle, mutta samanlainen hytinä, että nyt lähtee uusi vaihe elämässäsi ja se on hyvä vaihe.
VastaaPoistaEhdottomasti oman elämän käännekohta oli mieheni tapaaminen ja samalla kaksi ihanaa lasta oli heti siinä, kaikki se oli sitä rakkautta mitä olin elämääni aina kaivannut.
Halauksia <3
Halejan takaisin Tiia. <3
PoistaIhana Jonna <3
VastaaPoista<3
PoistaViimeisin ja suurin on ehdottomasti tuon pienen nyytin syntymä, se heilautti elämää enemmän kuin mikään muu käänne elämässä aikaisemmin - eikä varmaan noin suurta heilautusta enää toista tulekaan. <3
VastaaPoistaSun kohdalla tää oli jotenkin tosi helppo arvata. ;) <3
Poista<3
VastaaPoista^_^<3
PoistaMulle käännekohta on ollut se, että ymmärsin, että saan olla se kuka olen. Kuulostaa varmaankin kliseeltä ja ehkä simppeliltä jutulta, mutta uskon, että se on kuitenkin se vaikein juttu tiedostaa.
VastaaPoistaUskon, että hyvää on tulossa sinua kohti <3
Se on ehdottomasti vaikein, kuulostaa simppeliltä, mutta se ei todellakaan ole sitä. Faktahan on se, että tähän asti mulla on ollut jo parikin kertaa muka käsitys siitä kuka olen, mutta ei se itseasiassa mene niin. Oikeastaan vasta siitä kolmestakympistä eteenpäin oikeasti aloin etsimään itseäni, ensin ymmärtämällä itseäni.
PoistaSuurin käännekohta omassa elämässäni on ollut mieheni tapaaminen. Ei meillä aina ole helppoa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Sitten on tietty lapset <3
VastaaPoistaTeillä onkin sellainen elämää suurempi rakkaustarina! <3 Eikä varmaan kukaan ajattele hetkeäkään, että teillä olisi aina ollut helppoa, ei todellakaan. :)
PoistaIhanaa tiistaita Outi! <3
Sinä olet niin kaunis ja mahdottoman nuoren näköinenkin! Varmasti sinulle on koko maailma avoinna. Tartu hetkiin ja anna palaa! Itselläni on viidenkympin kriisi - ainakin jossain määrin. Siitä seurasi Cornwallin matka, opiskelu ja vaikka mitä. Tuli paniikki, että aika loppuu ja en ehdi kaikkea, mitä haluaisin tehdä.
VastaaPoistaMä ymmärrän, että viidenkympin kohdalla ja varsinkin kuudenkympin tulee varmasti kelattua paljonkin tuota, että aika loppuu. Jos elää niin pitkään niin varmaan 70v on sitten jo sulattanut oman elämänsä rajallisuuden. :)
PoistaIhanaa, toivon todella, että rauha säilyy sinulla ja tulee joku upea tilaisuus! Minulle ehkä suurin elämänmuutos hyvässä mielessä olivat lapset.
VastaaPoistaLapset ovat varmasti todella iso radikaali elämänmuutos, se on selvä. :) <3
PoistaOman elämäni käännekohta, yksi isoimmista, on ollut mieheni tapaaminen. Hän kesytti minut :D Toinen on ollut tän ekan oman kodin ostaminen. Siitä teki elämää suuremman asian ei se "tavaran omistaminen" vaan itse matka, meillähän oli tässä isotkin draaman käänteet asunnon hankkimisen alkutaipaleesta alkaen ^_^
VastaaPoistaJa mä niin toivon, että sulla alkaisi parempi jakso, ja kokisit jotain uutta, ihanaa, hyvää! Sillä sä, jos kuka olet sen ansainnut <3
Mä niin muistan nuo draaman käänteet tuon asunnon kanssa alusta asti ihan sinne kalkkiviivoille. Nyt peukkuja, että ne olisi sen asunnon osalta siinä, kun pääsitte vihdoin muuttamaankin. <3
PoistaOot kyllä hurjan kaunis ja nuorekkaan näköinen<3 :) Mun elämäni suurin käännekohta tähän mennessä on ollut äidin kuolema ja sitä pakosti seuranneet elämänmuutokset.
VastaaPoistaVoi kiitos! Mä itseasiassa sain kuulla tässä jokin aika sitten, että kun puhuin yhden yhteistyökumppanin kanssa puhelimessa, että mun ääni kuulostaa paljon nuoremmalta mitä olen. :D
PoistaÄidin kuolema on ollut varmasti todella kova paikka. <3 :/