Keyword: Love

Tajusin aamulla seuraava postausta miettiessäni, etten varmaan koskaan ole esitellyt täällä joululahjojani. Tykkään lukea todella paljon toisten lahjaesittelyjä, mutta omiani en ole kertaakaan esitellyt. Koitin etsiä lahjaesittelyjä vanhoista postauksistakin, mutta ei. Olen kyllä ohimennen maininnut mitä olen saanut, mutta en sen kummempaa. 

Olemme mieheni kanssa molemmat vähän samanlaisia hölmöjä ja tykkäämme ostaa toisillemme lahjoja. Lahjojen ei todellakaan tarvitse olla mitään kalliita, kunhan ne on ajatuksella mietitty. Tänä vuonna sovimme ennen joulua, että emme ostaisi kuin maksimissaan kolme lahjaa. Kuten arvata saattaa, molemmat lipesivät tästä aika pahastikin, mieheni minua vieläkin pahemmin. 

Lahjat ovat aika henkilökohtainen asia ja ehkä siksi minusta on tuntunut vuosien aikana vaikealta esitellä niitä. En halua myöskään, että minun ajateltaisiin pröystäilevän lahjoillani, vaikka ne eivät mitään kovin arvokkaita olekaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen tyylillään. Toiset eivät halua lahjan lahjaa, toiset ostavat yhden ja sitten on näitä meidän kaltaisia hörhöjä. Toiset eivät yksinkertaisesti pysty lahjoja ostamaan. Mikään ei ole oikein tai väärin. Päätin kuitenkin kuvata osan lahjoistani, sillä sain tänä vuonna jotenkin tosi osuvia ja siksi rohkaistuin vihdoin niitä vähän tarkemmin esittelemään. 

Lopuksi vielä haluan sanoa, että kyllä, minä todellakin osaan arvostaa kaikkea sitä minulla on. Opiskeluaikoina tuli laskettua omaa budjettia aika tarkkaan, kun ruokarahaa oli kahdeksi viikoksi kaksikymmentä markkaa. Koska halusin tulla itse toimeen, enkä käydä mummoni lompakolla. Näen myös työssäni jatkuvasti ihmisiä, joilla ei ole asiat niin hyvin kuin minulla. Se saa joka kerran ajattelemaan sitä, kuinka hyvin itsellä asiat tällä hetkellä ovat (tulevaisuudestahan ei tiedä kukaan) ja siitä jos mistä osaan olla kiitollinen.

Tulevaisuudesta ei kuitenkaan kannata liikaa huolehtia, sillä raha-asiat on helppo järjestää lainojen kilpailutus- ja vertailupalvelu *Sortterin avulla. Säästät rahaa yhdistämällä vanhat luotot ja lainat yhdeksi edullisemmaksi lainaksi. Sortterin palvelussa voit kilpailuttaa *yhdistelylainat ja samalla säästää kuukausierissä- ja kuluissa. Palvelussa voi myös kilpailuttaa vakuudettomat *kulutusluotot, tarpeellisia isompia yllätyksellisiä menoja varten.

Suklaata tulee joka vuosi. Se on selvä. Sitä ostaa niin ystävät kuin miehenikin, kaikkia en viitsinyt edes kuvata. Varsinkin belgialaisilta kohvehdeilta odotan paljon. En ole vielä edes avannut rasiaa, sillä vatsa on niin täynnä jouluruokaa, että tuntuu, ettei sinne mahdu oikein mitään muuta.

Kirjoja tuli tietenkin. Meillä on itseasiassa miehen kanssa diili, että ainakin yksi kirja pitää ostaa, se on alusta asti ollut meidän yhteinen juttu. Voitte uskoa, että kirjan osto ei ole aina helppoa, kun omista kirjahyllyistä löytyy parituhatta kirjaa. Onneksi niitä julkaistaan joka vuosi uusia. Kahta saamistani kirjoista olin toivonut ja kolmas oli ylläri. Auswitchin tatuoija oli toivekirja. En tiedä olenko ikinä maininnut, mutta minulla on muutamia teemoja, joista kerään kirjoja. Ne ovat Pohjois-Korea, joulu, Egypti ja kaikki holokaustiin liittyvä. Yleensä toivon lahjaksi myös elämänkertaa, koska ne ovat se viimeisin keräilykohde. Tämä vuonna toive oli selvä – Aino Sibeliuksen elämäkerta. En malta odottaa, että pääsen kurkistamaan Ainon elämään Ainona, ilman että häneen tutustutaan jonkun miehen kautta. Kolmantena kirjana sainkin pokkarin Pieni bistro Bretangessa, joka on hivenen kevyempää luettavaa kuin kaksi muuta. 

Blogia lukeville varmaan on tullut selväksi, että rakastan Muumeja. Ystäviltäni sain pari muumimukia. Kesämukin Iltauinti, joka minulla toki oli ostettuna keräilyversioksi hyllyyn. Onkin ihanaa, että minulla on  nyt myös toinen kappale, jota voin käyttää. Uusin muumipeikkomuki minulta puuttui kokoelmastani kokonaan. Mieheni ilahdutti minua muumimuki kuusenkoristeilla, jotka varmaan kirvoittivat eniten ihastunutta huokailua (rakastan tuota aihetta). Sain myös vuosittaisen Kalevala Korun kuusenkoristeen, jonka olen saanut nyt muutamana vuotena peräkkäin. Joka vuosi kuusta koristellessa sydämessä käy pieni lämmin läikähdys, kun ripustan niitä kuuseen. Ihana lahjaidea, josta on iloa lopun elämää.

Eva Solon termosmukia olin myös toivonut, että voisin juoda töissä ns. kunnon kahvia. Meillä on töissä kyllä kahviautomaatti, joka jauhaa oikein pavuista kahvin ja se myös puhdistetaan tarpeeksi usein. Jostain syystä se kahvi ei silti ole kovin hääviä, liekö johtuu niistä melko basic-pavuista, jotka eivät enää parempaan tottuneelle oikein maistu. :D Kaikessa hifistelyssä on aina tämä vaara, kun tottuu parhaaseen, mikään entinen ei sitten oikein enää tunnu tai maistu samalta. Meillä itseasiassa on jo yksi tällainen Eva Solon termosmuki. Ystäväni Tiia K Minäkö Keski-ikäinen blogista antoi sellaisen minulle vuosi sitten, mutta se tuli silloin mieheni käyttöön. Joten minulle iski myöhemmin mukikateus. Enää ei tarvitse olla kateellinen, koska sain omani ja pääsen nautiskelemaan töissä omasta termarista kuumana kunnon kahvia.

Kylmiin jalkoihini sain lämmittämään uudet pehmeät sukat.

Isoimmasta yllätyksestä vastasi silti paras ystäväni, joka oli ostanut minulle Fjällrevenin Totepackin No. 1 mustana. Ensin mietin, että mistä ihmeestä ystäväni oli tajunnut ostaa laukun. Mutta sitten muistin, että oltiin juteltu näistä jossain vaiheessa. Minähän meinasin ottaa käyttööni työmatkoille jo kesällä mieheni vanhan olalla kannettavan Fjällrevenin, koska hän osti itselleen repun ja se olalla kannettava on jäänyt vähälle käytölle. Nyt ei tarvitse "varastaa" miehen laukkua, koska sain oman. Laukkuhan on todellinen monitoimi-ihme. Se on syvä, joten se vetää paljon tavaraa. Sinne mahtuu niin vaihtovaatteet kuin eväätkin. Lisäksi sitä voi kantaa kädessä tai olalla, mutta siitä muotoutuu myös selässä kannettava reppu. Suomen keleissä osaan arvostaa vahattua kangasta, joka hylkii vettä. Otin laukun heti käyttöön. 

Mitä sait lahjaksi?

Varmaan kaikki Ikeassa käyneet tietävät, että vaarallisen paikasta tekee se, että sieltä tarttuu mukaan kaikkea, mitä ei edes mennessä ajatellut ostavansa. Rahan menon arvaa jo mielessään siinä vaiheessa, kun lähtee kiertämään osastoa järjestyksessä mukamas nopeasti läpi. Kierrokseen yleensä uppoaa kevyesti se pari tuntia ja siihen ärsyttävän isoon kassiin, johon ei pitänyt ostaa mitään, kertyy yllättävän paljon tavaraa. Näin kävi perjantaina, kun menimme ostamaan uutta astiakaappia keittiöön. Kaapille on ollut tarvetta jo pidemmän aikaa, mutta ollaan oltu miehen kanssa hieman hitaamman puoleisia sitä ostamaan. Toiveena oli, että saisin muumimukit ja keittokirjat paremmin esille. Meitä on harmittanut jo vuosia, että hauskat mukit ovat umpinaisissa kaapeissa piilossa. Edellinen astiakaappi kun siirtyi keittiöstä olohuoneeseen kirjahyllyksi jatkuvasti kasvavan kirjavaraston vuoksi. 

Ikea voi olla vaarallinen toisestakin syystä. Kaikille on varmaan tutut ne parkkihallin ovien vieressä olevat kynnykset, jotka seuraavan toinen toistaan, että auton voi peruuttaa niiden väleihin lastausta varten. Itse kun käyn Ikeassa ehkä kerran viidessä vuodessa, melkein joka kerran unohdan tämän. Tälläkin kertaa kömpelölle kävi niin, että nostin kyllä jalkojani parin ensimmäisen kynnyksen kohdalla, mutta kolmas olikin sitten liikaa, koska kiinnitin huomiota johonkin muuhun asiaan ja kaaduin tai oikeastaan liu`uin suoraan oikealla polvellani kohti ovea. Näytin varmaan siltä, että yritin epätoivoisena tavoitella ensimmäisenä Ikean oven kahvaa. 

SEURAA ÄLLÖVAROITUS! ÄLÄ KATSO, JOS OLET HERKKÄ!

Seurauksena ihanaa asfaltti-ihottumaa pienen kananmunan kokoinen alue kohtaan, jossa iho on koko ajan polven alapuolelle liikkeellä. Tämähän tietää sitä, että aina jalkaani koukistaessani jo muodostunut rupi repsahtaa uudestaan auki ja suoristaessani rypistyy irvistellen kokoon kuin rusina. Erittäin "kiva" kiristävä tunne, joka muistuttelee itsestään jopa nukkuessa.

Mallikas liukuni, jolle varmasti kameroita katsoneet vartijat ovat nauraneet makeasti, tapahtui tosiaan jo sisään mennessä. Hetken kamppeitani keräiltyä ja takin kaulusta kunniakkaasti ojentaessani, päätin kuitenkin kävellä sisulla kierroksen läpi, vaikka polvea kieltämättä pakotti heti tapahtuman jälkeen melkoisesti. Pystyin kuitenkin kävelemään, joten tiesin, että ei polvessa mitään pahempaa voi olla. Kotona tosin oli sitten kiva irrotella vereen kiinni kuivuneita sukkahousuja haavasta. Arvaatteko muuten miten sukkahousuille kävi? Ette kyllä ikinä usko, mutta ne ovat edelleen ehjät! :o Kangas polven kohdalta hieman oheni, mutta Falken 100 denierin sukkahousuihin ei tullut silmäpakoa, eikä edes pientä reikää. Ne selvisivätkin hommasta pienemmin vaurioin kuin jalkani. En oikeasti meinannut uskoa asiaa. Ei varmaan epäselvyyttä, mitä sukkahousuja ostan jatkossakin. ^_^ 

Polvi on edelleen arka. Kokeilin epätoivoissani sunnuntaina laittaa kauppaan lähtiessäni pillifarkkuja jalkaani, se yritys loppui loppui lyhyeen tuskan parahdukseen. Joten nyt ollaan sitten paineltu menemään sukkahousut- ja hame -linjalla. 

Kaappi on kuitenkin kasattuna paikoillaan ja pääsen vihdoin ihailemaan kovalla vaivalla kerättyjä mukejani. Ne jaksavat hymyilyttää joka aamu yhtä paljon aamukahvia juodessani, kipeästä polvesta huolimatta.

Milloin teillä oli viimeksi asfaltti-ihottumaa? 

Viikko sitten bongasin Facebook-seinältäni kaverini tekemänä Muumitestin, jossa testataan mikä Muumihahmo olet. Oli jo myöhäinen yö, kun "pakotin" myös mieheni suorittamaan sen ennen nukkumaan menoa. Sanoin hänelle, että tulen pettymään, jos tulos ei olisi Muumipappa. Muuten en tuntisi miestäni ollenkaan. Pelko oli turha, Muumipappahan hän oli. 

Muumipappa

Olet elänyt myrskyisän nuoruuden ja tykkäät muistella ja jakaa kokemuksiasi. Mielestäsi ennen kaikki oli paremmin  ja levottomuutesi ajaakin sinut aina uusiin seikkailuihin, tällä kertaa yhdessä perheesi kanssa. Omasta nuoruudestasi inspiroituneena olet korvaamaton vieras juhlissa!

Minua nauratti, täysin miehen elämästä. 

Tämän jälkeen testi on lähtenyt leviämään, enkä ole voinut kuin hymyillä sen paikkansa pitävyydelle. Kaverit ja tutut ovat saaneet tulokseksi juuri niitä hahmoja, joita kuvittelin heidän olevan. Täten julistankin Muumihahmotestin paikkansa pitävimmäksi testiksi koskaan! Suosittelen kokeilemaan.

Mikä minä sitten olin? Tietenkin Nuuskamuikkunen. Olisinko voinut muka olla jotain muuta?

Nuuskamuikkunen

Aineelliseen omaisuuteen ei kannata mielestäsi kiintyä. Jos näet jotain kaunista, kirjoitat siitä mieluummin runon kuin omistat sen. Olet pidetty ystävä ja äärimmäiseen viisauteesi luotetaan kuin vankkaan kallioon. Saatat välillä ahdistua, jos omaa rauhaasi liioin häiritään. Usein tahdot etäisyyttä, jotta voit kehitellä omia ajatuksiasi rauhassa.

En voi ajatella muuta kuin sitä, kuinka hyvä pari Muumipappa ja Nuuskamuikkunen ovat. ❤️

Mikä hahmo sinä olet? Osuiko oikeaan?

Rentoa viikonloppua kaikille!