Keyword: Love

Olipa kerran...

Sensai Silky Bronze Cellular Protective Cream for Face SPF 50. 

Haluan kertoa teille hauskan tapauksen koskien kyseistä tuotetta viime kesältä. Aina kun kevään tullen teen postauksen suosikkiaurinkosuojistani, Sensain aurinkosuojat pyörivät listalla vuodesta toiseen. Siitä huolimatta, että niiden hinta on melkoinen moniin muihin tuotteisiin verrattuna. Kenenkään ei ole todellakaan ole pakko käyttää sata euroa maksavaa aurinkosuojaa, mutta jos lompakossa on katetta ja kokee tuotteen hintansa arvoiseksi, niin miksipä ei. Haluan antaa vaihtoehtoja hyvistä tuotteista jokaisen lompakolle. Kesällä sattunut tapahtuma osoitti kuitenkin sen, että jos tuote on oikeasti hyvä, sen huomaa myös kosmetiikkaan perehtymätön ihminen.

Vietin kesällä jälleen viikonlopun parhaan ystäväni kanssa mökillä lapsuuden maisemissani. Meillä oli niin hauskaa, että koko reissusta jäi muistoksi yksi kuva saapumispäivältä. Jos me jossakin asiassa eniten eroamme, niin se on se, että häntä ei kosmetiikka kiinnosta lainkaan siinä määrin kuin minua. Saatan jakaa hänelle vinkkejä tuotteista, joita tiedän, että hän käyttää. Ystäväni ei kuitenkaan suhtaudu kosmetiikkaan yhtä intohimoisesti kuin minä, vaikka häneltä löytyy niin meikkejä kuin ihonhoitotuotteitakin. Tosin olen ollut huomaavinani, että vanhemmiten häntä on alkanut ihonhoito kiinnostamaan enemmän. Ainakin hän on jaksanut kuunnella jorinoitani siitä tai ainakin näyttänyt kiinnostuneelta.    

Kun lähdin mökille, tiesin heti, minkä aurinkosuojan ottaisin mukaani. On olemassa aurinkosuojia ja sitten aurinkosuojia, joihin voi luottaa. En osaa selittää, mutta nyt viime vuosien aikana, kun olen alkanut intohimoiseksi aurinkosuojien käyttäjäksi, olen alkanut huomaamaan niissä eroja. Minusta tuntuu, että toiset eivät ehkä "pidä" yhtä hyvin kuin toiset. Toki tähän vaikuttaa monet seikat, eikä asia ole yksiselitteinen ja kyse voi olla vain ja ainoastaan omasta tunteestani. Keväällä kuitenkin nousi melkoinen kohu, koska yhden merkin suositun aurinkosuojan suojausteho ei ollut lähelläkään sitä, mitä he itse väittivät, ei edes oikein levitettynä. Sensain aurinkosuojaan olen aina voinut luottaa, jopa ulkomailla. Kasvoni alkavat todella helposti auringossa punoittamaan hyvästä suojauksesta huolimatta, mutta Sensain suojaa käyttäessä näin ei ole koskaan tapahtunut. 

Heinäkuinen viikonloppu sujui aurinkoisissa merkeissä ja aurinkovoiteelle oli todellakin tarvetta, sillä vietimme paljon aikaa järvessä lilluen. Tietenki "tyrkytin" tuotetta myös ystävälleni, että kokeilee. Lupasin, että se tulee mullistamaan hänen käsityksensä siitä, miltä aurinkovoide voi tuntua iholla. Jo kädelle kokeiltuna tuote teki vaikutuksen, koska Sensain aurinkosuoja ei tunnu iholta aurinkosuojalta vaan hyvin kevyeltä voiteelta. Ystäväni käytti tyytyväisenä kanssani voidetta. Kun tuli poislähdön aika, totesin, että jätän lopun tuubin ystäväni käyttöön, niinhän kaikki hyvä ystävät tekevät. ^_^ Jos suoraan sanon, ystäväni tuntien mietin, että tuleeko käyttämään sitä, vaikka hän tuntui olevan nyt huomattavasti uskollisempi aurinkosuojien käyttäjä kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti ne iän tuomat maksaläiskät, mitkä minuakin muutama kesä sitten kiusasivat, ovat saaneet hänet suojautumaan paremmin, varsinkin, kun hän viettää kesällä paljon enemmän aikaa ulkona kuin minä.

Näemme ystäväni kanssa yleensä pari kertaa vuodessa – kesällä ja joulun alla. Tästä on tullut jo traditio. Lisäksi jos jotain tosi isoa tapahtuu, saatamme välissä vaihtaa muutaman viestin.  Yleensä kuitenkin hommat jatkuvat siitä, mihin ne edellisellä kerralla jäävät.

Niinpä olinkin vähän kummissani, kun reilun parin viikon päästä visiitistäni puhelimeni piippasi ja ystävältäni oli tullut viesti. Ajattelin, että mitähän nyt on tapahtunut...

Mietin hetken, et mikä ihmeen naamarasva, mutta sitten muistin. :D Ystäväni ei todellakaan perusta arvokkaista ihonhoitotuotteista vaan käyttää lähinnä marketeista saatavia, mutta oli kyllä kärryillä, että Sensain tuotteet ovat arvokkaampia. Aloin sitten tietenkin heti kuumeisesti miettimään, että mikähän tässä nyt oli jo parissa viikossa aiheuttanut sen, että jopa ihonhoidosta ei niin kiinnostunut ystäväni oli huomannut ison eron ihossaan, että oikein viestin päätti pistää.

Tajusin sen, että SPF 50 ja Sensain uraauurtava UV-suojateknologia ihon syvempien kerrosten suojaamiseksi ja siten entistäkin paremman suojan antaen, ei ole ollut pelkkää mainospuhetta. Suhtaudun yleensä brändien mainospuheisiin todella kriittisesti. En voisi koskaan niillä mainostaa tuotteita blogissani, koska sen mitä tiedän ihonhoidosta, niin niissä on aivan liikaa ristiriitoja ja väittämiä, joita en voi allekirjoittaa ja jakaa eteenpäin. Se miksi olen kokenut, että Sensain aurinkosuoja estää ihoani punoittamasta auringossa, niin luultavasti se sama ominaisuus estää tietenkin myös uusien pigmenttiläiskien muodostumista ja jo olemassa olevien tummentumista, koska aurinkovoide suojaa paremmin muullakin tavoin kuin pelkän suojakertoimen voimin. Tämän lisäksi voide sisältää niasiiniamidia, joka tunnetaan pigmenttimuutoksia häivyttävistä vaikutuksistaan. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, on helposti tuubissa yksi parhaista, jos ei paras aurinkosuoja. Se todellakin ehkäisee uusien ihovaurioiden syntymistä ja samalla häivyttää jo olemassa olevia, sen vuoksi ystäväni huomasi eron. 

Talvi on tulossa ja monet heittävät aurinkosuojat takaisin kaappiin, häpeän, mutta niin tein minäkin ennen. 

Otsikko kertookin lähes kaiken tällä kertaa.

Mies kutsuu minua sählääjäksi, kiellän aina kaiken. Siihen nähden, että olen puolisoni mielestä maailman pahin sählääjä, on kutakuinkin ihme, että minulla ei ole toistaiseksi ollut luita rikki. Sairaalassa olen viettänyt viimeksi yötä vauvana. Tikkejä minulla on ollut neljä ja nekin johtuen isohkon luomen poistosta. Mustelmien määrästä ei sitten puhutakaan mitään, eihän?

Tällä kertaa oli kuitenkin läheltä piti -tilanne. Lähdin innoissani lauantai-iltana pilkkopimeässä fillaroimaan töistä kotia kohti, koska minulla oli kiire saunomaan. Ehdin ottaa pari polkaisua työpaikan pihassa, kun pyörällä ajaessa vähän horjahdin ja ajoin liian läheltä seinustalla ollutta metallitelinettä (jota en huomannut), johon pyöräni sitten tuurillani takertui kiinni. Pyörällä ajaessa minulla on aina yksi sääntö takaraivossa, anna pyörän rauhassa kaatua ja keskity itse pysymään pystyssä. Tälläkin kertaa päästin heti sarvista irti ja annoin pyörän kaatua. Sain kuin sainkin pidettyä oman tasapainoni ja pysyin pystyssä. Kävi kuitenkin niin, että toinen poljin osui siinä rytäkässä sitten jalkapöytääni, mikä sattui sillä hetkellä eniten. Tunsin kuitenkin myös, että nilkkani hivenen muljahti oudosti, kun koitin pitää tasapainoni. Tuossa vaiheessa ainoa kipu oli kuitenkin jalkapöydässä, ajattelin mielessäni, että tuleepa siihen mojova mustelma. Nostin pyörän ylös muina miehinä ja fillaroin kotiin sen kummempia ajattelematta. Saunassa jalkapöytää jomotteli, mutta ei mitään sen kummempaa. 

Myöhemmin illalla olin istuskellut pidempään sohvalla salaista pahettani BB:a seuraten. Lähdin kävelemään jääkaapille ja tajusin, että en pystykään kivultani kävelemään kunnolla. Jalka ei kuitenkaan ollut mitenkään turvoksissa, kun tarkistin asiaa. Ainoastaan jalan taittaminen jalkapöydän kohdalta kävellessä sattui. Nukuin yön ja aamulla jalka oli lievästi turvonnut. Jalkapöytä ei ollut enää kipeä, mutta ilmaantui uusi oire. En pystynytkään enää kiertämään jalkaa nilkasta, koska se aiheutti kipua. Otin sitten sunnuntain todella iisisti ja makoilin päivän sohvalla. Maanantaiaamuna herätessä jalka tuntui olevan melko ok, ei turvotusta, ainoastaan kävellessä pohjelihasta kiristi. Päätin, että lähden töihin. 

"Mieheni ainakin olisi tästä muutoksesta innoissaan, kun hänen ei tarvitsisi ihailla joka päivä vaihtuvaa mustelmakarttaa ihollani."

Pari tuntia töissä seisoskellessa meni ihan hyvin, nilkkaan ei oikeastaan sattunut paikallaan olo, mutta tunsin miten nilkan kohtaa poltteli jatkuvasti. Kun lähdin kävelemään tauolle, jalka tuntui ihan puupökkelöltä ja jotenkin kömpelöltä. Polte nilkassa lisääntyi päivän mittaan ja suoraan sanottuna pelkäsin hivenen kurkata jalkaa, kun työpäivä oli ohi. Pääsin kotiin ja jalka olikin ihan kunnolla turvoksissa. Koko jalka polveen asti tuntui puutuneelta, koska sitä nipisteli jatkuvasti. Tässä vaiheessa olikin sitten pakko alkaa varaamaan aikaan lääkärille seuraavaksi päiväksi, koska en uskonut töihin menon olevan jatkon kannalta kovinkaan hyvä idea. Diagnoosini oli, että olin nyrjäyttynyt nilkkani astetta pahemmin, en uskonut, että sen kummemmin oli käynyt, koska pystyin pienestä kivusta huolimatta kävelemään. Lääkäri vahvisti tänään oman diagnoosini – nyrjähtänyt. En saa kävellä, enkä seisoa. Tämä viikko meneekin sohvalla makoillessa jalka koholla ja Buranaa popsiessa, jos kivut jatkuvat. Lepohan on ainoa, mikä tähän lopulta auttaa. 

Maailman pahin sählääjä kuitenkin säästyi tälläkin kertaa pahemmalta, ehkä vaan pitäisi alkaa miettimään tarkemmin, mitä tekee. Mieheni ainakin olisi tästä muutoksesta mielissään, kun hänen ei tarvitsisi ihailla joka päivä vaihtuvaa mustelmakarttaa ihollani. 

Miten viikkosi on alkanut? Muita sählääjiä? 

Yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani on se, kun mummo tuputtaa nenäni edessä syksyisin ottamaan auringonhattu-uutetta. Tuolloin en käsittänyt ollenkaan, että miksi. Minusta se maistui vedenkin seassa karmealta, muistan, että kulauttelin lasillisen irvistellen alas, siinä toivossa, että saisin sen jälkeen karkkia, joka veisi pahan maun pois. En tiedä viekö aikuisuus makuaistin, mutta tänä päivänä uutteessa on mielestäni vain hyvin vieno maku, mutta suussa on edelleen se sama kihelmöivä tunne kuin lapsenakin.

Vasta aikuisena tajusin, miksi mummo heilui alvariinsa pullonsa kanssa. Auringonhattu-uutteen on sanottu lisäävän luonnollista vastustuskykyä, lievittävän ylähengitysteiden haasteita sekä parantavan virtsateiden terveyttä. Myöhemmin aloin miettimään, että siihen nähden kuinka paljon koulussa jatkuvasti kiersi flunssia ja muita tauteja, olin todella harvoin flunssassa tai pois koulusta niiden vuoksi. Kun minulle myöhemmin selvisi, että auringonhattu-uutteesta voisi olla apua luonnolliseen vastustuskykyyn, en voinut olla ajattelematta, että sillä pahanmakuisella litkulla saattoi sittenkin olla positiivisia vaikutuksia. 

Yleensä syksyllä flunssakauden alla kaappini vakivarusteisiin kuuluu pullollinen punahattua, tästä on kiittäminen edesmennyttä mummoani. Tuotteella voi desinfioida myös pieniä haavoja, laittamalla sitä muutaman tipan halutulle alueelle. Auringonhattu-uutteita on markkinoilla monia erilaisia, mutta Frantsilan tuotteessa pitoisuus on markkinoiden suurin (7%). Se on Frantsilassa luonnonmukaisesti viljelty, oikeaan aikaan kerätty ja luomualkoholiin uutettu. Vaikuttavat aineet tulevat sekä versosta että juuresta. Se miksi uute jättää suuhun kihelmöivän tunteen, johtuu siitä, että juuri sisältää runsaasti isobutyyliamidia. Erilliset käyttöohjeet kannattaa aina lukea pakkauksesta ja annostusohjeita pitää noudattaa niin kuin kaikkien luontaistuotteiden kanssa. Varmuussyistä tuotetta ei suositella leukemia- eikä autoimmuuni-sairauksista kärsiville potilaille. 

Jakakaahan paras kikkanne flunssan ehkäisyyn. Käytättekö luontaistuotteita?

Olen hirveä ihminen, näin ajattelin itsestäni melkein vuosikymmenen. Kaikki alkoi sairastumisestani kesällä 2006. 

Aluksi olin hirveä ihminen, koska en sairauteni vuoksi pystynyt menemään töihin ja hoitamaan normaaleja asioitani. Sen jälkeen hirveä ihminen, koska avioliittoni päättyi eroon. Eron aiheutti tietenkin se, että olin hirveä ihminen. Tämän jälkeen olin hirveä ihminen, koska en pystynyt enää samaan kuin ennen sairastumistani. Sitten olinkin jo hirveä ihminen siksi, etten parantanut niin nopeasti kuin olin ajatellut, vain hirveä ihminen pitkittää tilannettaan. Lopuksi olin se hirveä ihminen joka vihdoin melkein vuosikymmenen jälkeen uskalsi sanoa lääkäreille vastaan ja vaatia lääkärin vaihtoa. Hirveän ihmisen kierre elämässäni on ollut pitkä. Edelleen teen päivittäin töitä sen eteen, etten keksisi uutta syytä siihen, miksi olen hirveä ihminen. 

Totuushan on kuitenkin se, että en minä niin hirveä ole, mitä annan itseni ymmärtää. Tämän ymmärtämiseen aviomiehestäni on ollut suuri apu. Se miksi koen itseni niin hirveänä, johtuu täysin omasta vaativuudestani itseäni kohtaan. Olen toisinaan armoton itselleni, muita kohtaan sen sijaan olen aina ollut armollinen.

Mietin usein miten vaikeaa se toisia ihmisiä kohtaan tuntemani armollisuus on siirtää itseäni kohtaan. Se on jatkuva prosessi, myöntää, että nyt oli ihan ok tehdä tai sanoa näin, ilman, että olisin hirveä ihminen. 

Kun ajattelee itseään hirveänä, on vaikeaa nähdä niitä positiivisia puolia omassa itsessään, ne jäävät helposti varjoon tai niitä tulee vähäteltyä, koska miten hirveässä ihmisessä voisi olla mitään positiivista ja vaikka olisikin, onko hirveällä ihmisellä sellaiseen oikeutta.

Olen miettinyt mistä tämä hirveän ihmisen kierre on alkanut ja juuret johtavat lapsuuteeni. Luultavasti kaikki alkoi jo siitä isäni hylkäämisestä, ajattelin sen olevan lapsena minun syytäni, koska olin niin hirveä ihminen. Tämä jatkui koulussa, kun minut jätettiin syrjään, joka tietenkin johtui siitä, että olen niin hirveä ihminen. Koska koin itseni niin hirveäksi, minusta tuli erittäin miellyttämisen haluinen läheisiäni kohtaan. Tätä miellyttämisen halua onkin jatkunut sitten läpi elämän. Ei ole kovin helppoa olla mieliksi kaikille, se on raskas taakka kannettavaksi. Onneksi miellyttämisen halusta olen viime vuosina pystynyt luopumaan, en tee enää asioita miellyyttäkseni muita vaan itseäni. Hirveä ihminen kummittelee silti edelleen olkapäälläni.

Aika paljon hirveyttä niin elämässäni kuin tässä ajatuksien täyttämässä postauksessakin. Ehkä olisi aika päästää irti?

Ajatteletteko ikinä itseänne hirveäksi ihmiseksi?

Varmasti jokainen on kuullut hunajan terveysvaikutuksista. Se auttaa, kun on vilustunut, hillitsee yskää sekä antaa levollisemman unen. Sitä voi käyttää pieniin palovammoihin ja haavoihin, siedätyshoitona siitepölyallergiaan, kasvonaamiona... Lista on loputon.

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut luontaistuotekauppojen itsehoitotuotteista, vaikka edesmennyt mummoni oli kova niiden käyttäjä. Ehkä hän siksi eli 90-vuotiaaksi? Meiltä kotoa löytyi aina kaapista Molkosania, Vogelin Auringonhattuuutetta ja monia muita tuotteita. Ostipa mummoni aina Itä-Suomessa käydessään eräästä apteekista apteekkarin omaa tekemää Katajanmarja yskänlääkettä, jonka veroiseen en ole koskaan törmännyt. Maku oli niin kammottava, että sitä ei meinannut peittää mikään, mutta sainpa nukuttua yöt ilman yskimistä. Nykyiset apteekin yskänlääkkeet ovat ihan turhaa tavaraa, verrattuna mummon litkuun. Harmittaa vieläkin, etten koskaan kysynyt tarkemmin, mistä kävi sitä ostamassa, kun sukulaiset toivat hänelle sitä myös tuliaiseksi. Mummo oli se joka opetti minut hoitamaan lapsena leikkien tiimellyksessä polviin tulleita haavoja ja nirhaumia ratamon lehdillä, koska niin Karjalassa tehtiin. Mummon kanssa opettelin kaikki pihan kasvit ja tiesin, mihin niitä voi käyttää. Tästä huolimatta itsehoitotuotteet ovat jääneet itseltäni hieman paitsioon aikuisena, enkä ollut vielä muutama viikko sitten koskaan kuullutkaan Manuka-hunajasta. Kunnes eräässä tilaisuudessa kuuntelin Manukan hyvää tekevistä ominaisuuksista, kiinnostuin toden teolla. 

Manuka-hunaja on tunnettu hunaja Uudessa Seelannissa, siellä sitä on käytetty vuosisatojen ajan sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Sitä sanotaankin luonnonmukaiseksi antibiootiksi. Tuotteen nimi tulee pensaasta, jonka nektareita mehiläiset keräävät. Pensasta esiintyy ainoastaan Uudessa Seelannissa ja se kuuluu tea tree -ryhmään, jolla on luonnollisia antibakteeria vaikutuksia. Hunajaa on tutkittu paljon 60-luvulta lähtien ja tähän mennessä tutkimustulokset ovat varmistaneet, että hunaja on tehokas myös vastustuskykyisten bakteerien hoidossa. Se voi auttaa myös vatsaongelmiin, suolistosairauksiin, närästykseen, sieni-infektioihin ja sitä voi käyttää samoihin asioihin hoitona mihin normi hunajaakin. Manuka-hunaja on ainoa lääkinnälliseksi luokiteltu hunaja.

Koska Manuka-hunajaa tuotetaan niin pienellä alueella ja sitä kerätään vain saman lajin pensaan nektariineistä niin huono puoli on se, että se on huomattavasti tavallista hunajaa kalliimpaa. Suhtauduinkin goodie bagista saamaani BeeSweetin Manuka-hunajaan* juuri hinnan vuoksi alussa todella kriittisesti. Ajattelin, että sen pitäisi tehdä jotain ihmeellistä, että näkisin järkeä maksaa hunajasta näin paljon. 

Itse olen ottanut hunajaa ihan lusikallisen päivässä suuhun, ehkäistäkseni mahdollista syysflunssaa. Maku on mielestäni parempi kuin tavallisessa hunajassa. Ei yhtä makea ja jotenkin pehmeämpi. Koostumus on mukavan pehmeä suussa. 

Tosi testiin hunaja kuitenkin pääsi, kun mieheni valitteli eräänä iltana kurkkukipua. Se on ollut yleensä merkki siitä, että hänellä on tulossa pari viikkoa kestävä tiukka petiin kaatava flunssa. Ensimmäinen oire on juurikin aina tuo kurkkukipu. Silloin muistin saamani hunajan ja vinkkasin vähän naureskellen, että laitetaan tätä sinulle vähän teen joukkoon, että katsotaan auttaako. Mies joi teensä parina iltana Manuka-hunajan kera ja kas kummaa, kurkkukipu hävisi kokonaan, eikä sitä yleensä seuraavaa flunssaa tullut. Tästä on nyt muutama viikko aikaa. Aloin miettimään, että ehkä tässä onkin jotain erikoisempaa tehoa ja siksi halusin tästä myös täällä blogissa vinkata.

Saamani hunaja on BeeSweetin Manukaa ja sitä myy mm. PÜR-kauppa. Hintaa tuotteella on 47,30 euroa.

Käytättekö superruokia? Onko Manuka-hunaja tuttu?

*Hunaja saatu goodie bagista.