Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Otsikko kertookin lähes kaiken tällä kertaa.

Mies kutsuu minua sählääjäksi, kiellän aina kaiken. Siihen nähden, että olen puolisoni mielestä maailman pahin sählääjä, on kutakuinkin ihme, että minulla ei ole toistaiseksi ollut luita rikki. Sairaalassa olen viettänyt viimeksi yötä vauvana. Tikkejä minulla on ollut neljä ja nekin johtuen isohkon luomen poistosta. Mustelmien määrästä ei sitten puhutakaan mitään, eihän?

Tällä kertaa oli kuitenkin läheltä piti -tilanne. Lähdin innoissani lauantai-iltana pilkkopimeässä fillaroimaan töistä kotia kohti, koska minulla oli kiire saunomaan. Ehdin ottaa pari polkaisua työpaikan pihassa, kun pyörällä ajaessa vähän horjahdin ja ajoin liian läheltä seinustalla ollutta metallitelinettä (jota en huomannut), johon pyöräni sitten tuurillani takertui kiinni. Pyörällä ajaessa minulla on aina yksi sääntö takaraivossa, anna pyörän rauhassa kaatua ja keskity itse pysymään pystyssä. Tälläkin kertaa päästin heti sarvista irti ja annoin pyörän kaatua. Sain kuin sainkin pidettyä oman tasapainoni ja pysyin pystyssä. Kävi kuitenkin niin, että toinen poljin osui siinä rytäkässä sitten jalkapöytääni, mikä sattui sillä hetkellä eniten. Tunsin kuitenkin myös, että nilkkani hivenen muljahti oudosti, kun koitin pitää tasapainoni. Tuossa vaiheessa ainoa kipu oli kuitenkin jalkapöydässä, ajattelin mielessäni, että tuleepa siihen mojova mustelma. Nostin pyörän ylös muina miehinä ja fillaroin kotiin sen kummempia ajattelematta. Saunassa jalkapöytää jomotteli, mutta ei mitään sen kummempaa. 

Myöhemmin illalla olin istuskellut pidempään sohvalla salaista pahettani BB:a seuraten. Lähdin kävelemään jääkaapille ja tajusin, että en pystykään kivultani kävelemään kunnolla. Jalka ei kuitenkaan ollut mitenkään turvoksissa, kun tarkistin asiaa. Ainoastaan jalan taittaminen jalkapöydän kohdalta kävellessä sattui. Nukuin yön ja aamulla jalka oli lievästi turvonnut. Jalkapöytä ei ollut enää kipeä, mutta ilmaantui uusi oire. En pystynytkään enää kiertämään jalkaa nilkasta, koska se aiheutti kipua. Otin sitten sunnuntain todella iisisti ja makoilin päivän sohvalla. Maanantaiaamuna herätessä jalka tuntui olevan melko ok, ei turvotusta, ainoastaan kävellessä pohjelihasta kiristi. Päätin, että lähden töihin. 

"Mieheni ainakin olisi tästä muutoksesta innoissaan, kun hänen ei tarvitsisi ihailla joka päivä vaihtuvaa mustelmakarttaa ihollani."

Pari tuntia töissä seisoskellessa meni ihan hyvin, nilkkaan ei oikeastaan sattunut paikallaan olo, mutta tunsin miten nilkan kohtaa poltteli jatkuvasti. Kun lähdin kävelemään tauolle, jalka tuntui ihan puupökkelöltä ja jotenkin kömpelöltä. Polte nilkassa lisääntyi päivän mittaan ja suoraan sanottuna pelkäsin hivenen kurkata jalkaa, kun työpäivä oli ohi. Pääsin kotiin ja jalka olikin ihan kunnolla turvoksissa. Koko jalka polveen asti tuntui puutuneelta, koska sitä nipisteli jatkuvasti. Tässä vaiheessa olikin sitten pakko alkaa varaamaan aikaan lääkärille seuraavaksi päiväksi, koska en uskonut töihin menon olevan jatkon kannalta kovinkaan hyvä idea. Diagnoosini oli, että olin nyrjäyttynyt nilkkani astetta pahemmin, en uskonut, että sen kummemmin oli käynyt, koska pystyin pienestä kivusta huolimatta kävelemään. Lääkäri vahvisti tänään oman diagnoosini – nyrjähtänyt. En saa kävellä, enkä seisoa. Tämä viikko meneekin sohvalla makoillessa jalka koholla ja Buranaa popsiessa, jos kivut jatkuvat. Lepohan on ainoa, mikä tähän lopulta auttaa. 

Maailman pahin sählääjä kuitenkin säästyi tälläkin kertaa pahemmalta, ehkä vaan pitäisi alkaa miettimään tarkemmin, mitä tekee. Mieheni ainakin olisi tästä muutoksesta mielissään, kun hänen ei tarvitsisi ihailla joka päivä vaihtuvaa mustelmakarttaa ihollani. 

Miten viikkosi on alkanut? Muita sählääjiä?