Keyword: Love

Kymmenen vuotta sitten oli aurinkoinen päivä kuten tänäänkin. Ei mikään todella kuuma, mutta kuitenkin kesäinen. Päivä oli maanantai. Meidän kahden lisäksi asiasta tiesi vain kaksi ystäväämme, jotka olimme kutsuneet todistajiksi. Muille ilmoitimme jälkeenpäin. 

Meille oli ollut aina selvää, että juuri tällaiset meidän häät tulisi olemaan – maistraatissa intiimisti. Itselläni oli yhdet "prinsessahäät" takana ja mieheni ei ole mitenkään kovin innostunut olemaan huomion keskipisteenä, joten tämä oli aina meidän juttu. Asia, josta ei tarvinnut keskustella tai tehdä kompromissejä.

Asunani tuona päivänä oli yksinkertainen musta mekko – kyllä, menin mustissa naimisiin. Olin ostanut mekon 20 eurolla alesta. Hiukset olivat poninhännällä, kuten usein muutenkin. Tyyli, jossa tunnen itseni kotoisaksi. Tuoksuna toimi tietenkin Guerlainin L' Instant. Sulhasen asuna olivat  farkut ja valkoinen rento kauluspaita. 

Itse toimitus kesti varmaan alle viisi minuuttia, todisteena tilanteesta on vähemmän kuin kymmenen valokuvaa. Tämän jälkeen menimme todistajien kanssa syömään ja ilmoitimme perheenjäsenille menneemme naimisiin. 

Tuo päivä kymmenen vuotta sitten on edelleen yksi elämäni parhaimpia. Menin naimisiin parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa ei ole koskaan tylsää. Hän ymmärtää oudot vitsini ja jopa nauraa niille. Todellista rakkautta on se, että joku antaa sinulle palan sinua. Sen palan, jota et koskaan tiennyt edes kaipaavasi, mutta vasta sen saatuasi, tajuat olevasi täydellinen. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Minun piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta, mutta tiedättekö, joskus kohdalle osuu aihe, josta ei vaan malta pitää näppejään erossa. Ei, vaikka kuinka haluaisi. 

En tiedä onko se tullut täällä blogissa paljoakaan esille, ehkä jonkun verran ihonhoitotuotteita arvostellessa, että olen ihminen, joka rakastaa kyseenalaistaa asioita. Suuressa osassa asioita ei ole olemassa mustaa ja valkoista. Pitää lukea sekä ne mustat ja valkoiset ja sitten niiden perusteella muovata se oma mielipide asioista. Se mielipide pitää uskaltaa sanoa myös ääneen. Niin kauan kuin asioita kyseenalaistetaan, niin kauan asioita voi viedä eteenpäin. Kyseenalaistaminen on siis välittämistä. Kyseenalaistaminen on myös sitä, että osaa matkan varrella kyseenalaistaa myös niitä itselleen tärkeitä asioita. Tämä on välttämätöntä. Jos ei koskaan kyseenalaista itseään, ei voi kehittyä ihmisenä.

Viime aikoina olen kyseenalaistanut mielessäni mm. Silakkaliikettä ja pohtinut mahdollista mielipidettäni siihen. En ole vielä tutkinut asiaa tarpeeksi, että voisin muodostaa mielipiteen, koska siinä on hyvät kuin huonotkin puolet. Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa lähes päivittäin. 

Jätetään näin raskas aihe väliin ja mennään kevyempään. Eilen netin syövereissä seikkaillessani osuin taas kerran lempiaiheeseeni, mitä rakastan kyseenalaistaa. En tiedä miksi, mutta olen aina ihmetellyt osan ihmisistä isoja listauksia siitä, millaisen toisen puoliskon pitäisi olla, että heidän mielestään tulisi onnistunut parisuhde. Yleensä nämä ihmiset usein pähkäilevät sitä, miksi parisuhteen muodostus on niin vaikeaa. 

Näin tällaisen kommentin:

"Olen miettinyt, kuinka vaikeaa parisuhteen muodostus on. Yhteiset intressit, kemia, sijainti, poliittinen suuntaus, ammatti."

Siinäpä sitä listaa kerrakseen. Usein tällaisen listan nähdessäni mietin, että nyt olisi pieni omien arvojen kyseenalaistaminen kohdillaan, ehkä se parisuhteen muodostus tulisi helpommaksi?

Miksi sitten kyseenalaistan tällaista listaa? Mietitäänpä vähän. 

Ammatti. Jos tämä on tärkeä asia, ei pysty kyllä ajattelemaan kamalan kauas tulevaa suhdettaan. Mitä jos toinen sairastuu vakavasti ja hän ei pystykään enää työhönsä? Näiltä ihmisiltä on luultavasti turha odottaa tukea siinä tilanteessa. Ei kovin hyvä lähtökohta mielestäni hyvään parisuhteeseen. Nykymaailmassa ihmiset saattavat muuttaa ammattiaan useaankin otteeseen, joko omasta tahdostaan tai pakon sanelemana. Yleensä ihmisillä, jotka pitävät näin tärkeänä ammattia, ei todellakaan ole toiveissa mikään normi "duunariammatti". Mitä jos se professori haluaakin myöhemmin alkaa raksatyöntekijäksi? Eron paikka. 

Poliittinen suuntaus. Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka kyseenalaistavat myös itseään ja omia arvojaan, olen äänestänyt elämäni aikana useita puolueita, niin Kokoomusta, Vihreitä, Vasemmistoliittoa, SDP:ta kuin RKP:takin. Ihminen kehittyy ja muodostaa asioista matkan varrella uusia mielipiteitä. Mutta vain jos osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa alkuperäisiä mielipiteitään. Jos et äänestä samaa puoluetta kuin minä, eron paikka.

Sijainti. Jos tahtoa ja rakkautta löytyy, jopa toiseen maahan saa suhteen toimimaan. Suomen sisällä se on helppoa. Täällä on hyvä julkinen liikenne (monella on myös auto) ja sitten vain pitää löytää se kompromissi. Parisuhde on myös sitä, että saadaan yhdessä homma toimimaan. Jos et asu PK-seudulla, eron paikka.

Yhteiset intressit. Olen sitä mieltä, että jopa ilman yhteisiä intressejä parisuhde voi olla onnistunut. Tietenkään yksi-kaksi yhteistä juttua ei ainakaan pahenna asiaa. Hyvässä parisuhteessa hyväksytään myös erilaisuus. Siinä sitä ollaan, jos toinen tykkääkin sukan kutomisesta ja toinen nostaa rautaa punttisalilla, eron paikka.

Kemia. On ainoa asia, jonka listasta jollakin tapaa allekirjoitan. Tämä on se asia, jota on tai ei ole. Yleensä sen "haistaa" jo ensitapaamisella. Myös feromonit vaikuttavat asiaan, toiset ihmiset vain haisevat omaan nenääni pahalta, enkä tarkoita mitään hienhajua, vaan ihmisen ominaishajua, joka ei yksinkertaisesti miellytä nenääni. Yleensä tässä tapauksessa se eron paikka on jo ensikohtaamisen jälkeen, jos asia ei loksahda kohdilleen. Totuus on myös se, että kyllähän sen toisen puoliskon on edes jollakin tavalla miellytettävä omaa silmää. Onneksi makuja on monia, joten kaikille on joku.

Mikä minulle on ollut tärkeintä, kun olen alkanut parisuhteeseen?

Vastaus on helppo: Viihtyä toisen seurassa. 

Mitä tämä sitten pitää sisällään? Siihen viihtyvyyteen tarvitaan se, että luottaa toiseen täysin. Samalla pystyy olemaan täysin oma itsensä. Se, että voi mennä vääntämään sen hätä b:n ensi tapaamisella pönttöön, jos tarve vaatii. Pystyy keskustelemaan kaikista asioista, vaikka olisikin eri mieltä. Tämä vaatii muuten myös sen luottamuksen. Tietää, että toinen ei häivy, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Kun viihtyy toisen seurassa, tulee myös usein naurettua. Lukisin yhteisen huumorintajun todella tärkeäksi asiaksi, koska se on niin suuri viihtyvyyteen vaikuttava asia. Kun viihtyy toisen seurassa, on aina ilo palata kotiin, kun tietää toisen olevan siellä. Tällöin yhdessäolo on helppoa ja vuodet soljuvat eteenpäin kuin itsestään.

Mitä mieltä olet tuosta listauksesta? Onko siinä itsellesi tärkeitä asioita?

Kuvat: Pixabay

Salamarakkaus. 

En tiennyt millaista se on, ennen kuin rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni. Naurattaa vieläkin, miten teininä kuvittelin rakastuneeni monia kertoja, mutta vasta ensimmäisen salamarakastumisen tullessa kohdalleni 19-vuotiaana, tajusin, että kaikki ne aikaisemmat olivat pelkkää ihastumista. Olen ollut elämäni aikana kaksi kertaa rakastunut ja molemmat kerrat ovat olleet salamarakkautta. Olen myös mennyt salamarakkauden kohteiden kanssa naimisiin. 

Olen molemmilla kerroilla tiennyt ensi hetkestä, että tässä on se tyyppi, jonka kanssa haluan olla. Sitä en usko, että meille olisi olemassa vain yksi ja ainoa oikea. Ihminen saattaa elämänsä varrella muuttua ja aina parisuhde ei vaan pysty muuttumaan mukana, yrityksistä huolimatta. Näin kävi kohdallani ensimmäisellä kerralla. Minusta tuli matkan varrella erilainen ihminen, johon toisen puoliskon oli vaikea sopeutua ja aivan ymmärrettävästi. En ole koskaan katunut ensimmäistä avioliittoani. Tuon aikainen puolisoni oli rinnallani kymmenen vuotta. Hän oli tuona aikana minulle se oikea. 

Tiedän, että meitä on erilaisia, toiset haluavat tutustua rauhassa ja olla vuosiakin yhdessä ennen kuin edes muuttavat yhteen. Sitten on meitä salamarakastujia. Olen usein miettinyt miksi olen salamarakastuja, tuleeko se jotenkin alitajuisen luontaisesti? Olen aina ollut ihminen, joka ei halua odotella. Asioiden on tapahduttava heti ja nopeasti. En tykkää peleistä vaan haluan, että kaikki on selvää ensi hetkestä lähtien. Tunnen myös heti ihmisen tavatessa, että onko hän minun tyyppiä vai ei. Toisista vaan tietää heti, että tuosta ei ainakaan kaveria tule. Minulla on myös vahvat mielipiteet asioista nopeastikin. Omaan vahvan intuition, jolla teen myös kaikki isoimmat päätökset elämässäni. Luulen, että kaikki nämä piirteet yhdessä mahdollistavat myös salamarakastumisen.

Uskon vahvasti myös kohtaloon. Tiedän, että kaikki eivät usko, eikä tarvitsekaan. Molempien puolisoiden kohtaamisessa on ollut myös kohtalolla näppinsä pelissä. 

"Tiesin heti kun katsoin häntä, että se on nyt siinä."

Ex-puolisoni tapasin laskiaistiistaina. Kämppikseni oli edellisellä viikolla tavannut baarissa mieshenkiön, jonka kanssa hän oli alkanut viettämään aikaa. Olin päättänyt koulusta tullessa, että vietän illan kotona, koska edellisellä viikolla olimme olleet bilettämässä lähes joka ilta. Kämppikseni kuitenkin alkoi houkuttelemaan minua, että lähtisin naapuritaloon istumaan iltaa, jossa sattumalta tuo hänen tapaamansa kundi asui kämppiksensä kanssa. Olivat muuttaneet siihen pari kuukautta sitten. Hangoittelin jonkun aikaa vastaan, mutta päätin lähteä, sillä pääsisihän sieltä nopeasti pois. Kämppikseni tapaama henkilö avasi meille oven ja minä lähdin kiikuttamaan juomia kylmään keittiön jääkaappiin. Keittiön pöydän ääressä istui tuleva puolisoni. Tiesin heti kun katsoin häntä, että se on nyt siinä. Kiitin mielessäni kämppistäni, joka oli houkutellut minut mukaansa. Ennen kuin olin edes sanonut nimeäni hänelle, olin hyvin tietoinen, miten ilta tulee jatkumaan omalla painollaan.

Nykyisen puolisoni kohdatessa kohtalolla oli ensimmäistä kertaa vieläkin isompi merkitys. Olin muuttanut muutamia kuukausia aiemmin yksin asumaan. Sinkkuna olin luonut itselleni profiilin erääseen palveluun. Tuohon aikaan ei ollut Tinderistä tietoakaan. Eräänä iltana ajattelin, että voisin kirjautua sisään palveluun katsomaan, mikä meno siellä on. Kun palveluun kirjautui, niin etusivulla näkyy muutaman viimeksi sisäänkirjautuneen kuvat. Kuvat vaihtuivat pois sitä mukaa, kun uusia kirjautui sisälle. Puolisoni kuva oli juuri sillä hetkellä siinä, kun minä olin kirjautumassa sisään. Se oli melko suuri sattuma tai kohtalo, ihan miten haluaa ajatella. 

"Siitä huokui lämpö ja varmuus siitä, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluan viettää elämäni."

Muistan vieläkin mieheni kuvan ja miksi se kiinnitti huomioni. Tiesin heti, kun näin sen, että se on hän. Siitä huokui lämpö ja varmuus siitä, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluan viettää elämäni. Puolen vuoden kuluttua olimme kihloissa.

Salamarakastumista on todella vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole sitä kokenut. Hämmentävintä siinä on se, että itselleni on osunut myös vastapuoli, joka on tuntenut samoin. Miksi sitä sitten on vaikea selittää? Vähän samalla tavalla kuin minulle koittaisi selittää, miksi pitää tapailla pitkään ja antaa tunteiden kasvaa. Kysyisin vain miksi, minkä tunteiden? Koska itse sen vaan on tiennyt HETI. Olen ollut myös rakastunut HETI. Olen kokenut aina itseni jotenkin todella onnekkaaksi, että minulle on suotu tällainen salamarakastujan ominaisuus, koska minua ahdistaa jo ajatuksena kaikenlaiset tapailuvaiheet, missä ei välttämättä tiedä, missä mennään. Tunnestelu ei ole minua varten. Minulle deittailu ajatuksena ei ole hupia ja jännittävää vaan jopa ahdistavaa toimintaa. On niin helppoa, kun toinen on samalla aaltopituudella heti. Voi vaan jatkaa saman tien eteenpäin, sen isompia miettimättä.

Mielenkiintoista on myös se, että salamarakkaudesta syntyy ihan yhtä kestäviä suhteita kuin hitaasti kehittyvistäkin. Salamarakkaus onkin salamarakkautta kestävään rakkauteen johtavan rakkauden muotona. Kun jakaa toisen kanssa arjen heti, ei tule yllätyksiä. Elämä on valintoja. Jos rakkaus tuntuu oikealta ja hyvältä, niin antaa mennä vaan.

Oletko salamarakastuja vai hitaasti etenevä?

Otsikko kertookin lähes kaiken tällä kertaa.

Mies kutsuu minua sählääjäksi, kiellän aina kaiken. Siihen nähden, että olen puolisoni mielestä maailman pahin sählääjä, on kutakuinkin ihme, että minulla ei ole toistaiseksi ollut luita rikki. Sairaalassa olen viettänyt viimeksi yötä vauvana. Tikkejä minulla on ollut neljä ja nekin johtuen isohkon luomen poistosta. Mustelmien määrästä ei sitten puhutakaan mitään, eihän?

Tällä kertaa oli kuitenkin läheltä piti -tilanne. Lähdin innoissani lauantai-iltana pilkkopimeässä fillaroimaan töistä kotia kohti, koska minulla oli kiire saunomaan. Ehdin ottaa pari polkaisua työpaikan pihassa, kun pyörällä ajaessa vähän horjahdin ja ajoin liian läheltä seinustalla ollutta metallitelinettä (jota en huomannut), johon pyöräni sitten tuurillani takertui kiinni. Pyörällä ajaessa minulla on aina yksi sääntö takaraivossa, anna pyörän rauhassa kaatua ja keskity itse pysymään pystyssä. Tälläkin kertaa päästin heti sarvista irti ja annoin pyörän kaatua. Sain kuin sainkin pidettyä oman tasapainoni ja pysyin pystyssä. Kävi kuitenkin niin, että toinen poljin osui siinä rytäkässä sitten jalkapöytääni, mikä sattui sillä hetkellä eniten. Tunsin kuitenkin myös, että nilkkani hivenen muljahti oudosti, kun koitin pitää tasapainoni. Tuossa vaiheessa ainoa kipu oli kuitenkin jalkapöydässä, ajattelin mielessäni, että tuleepa siihen mojova mustelma. Nostin pyörän ylös muina miehinä ja fillaroin kotiin sen kummempia ajattelematta. Saunassa jalkapöytää jomotteli, mutta ei mitään sen kummempaa. 

Myöhemmin illalla olin istuskellut pidempään sohvalla salaista pahettani BB:a seuraten. Lähdin kävelemään jääkaapille ja tajusin, että en pystykään kivultani kävelemään kunnolla. Jalka ei kuitenkaan ollut mitenkään turvoksissa, kun tarkistin asiaa. Ainoastaan jalan taittaminen jalkapöydän kohdalta kävellessä sattui. Nukuin yön ja aamulla jalka oli lievästi turvonnut. Jalkapöytä ei ollut enää kipeä, mutta ilmaantui uusi oire. En pystynytkään enää kiertämään jalkaa nilkasta, koska se aiheutti kipua. Otin sitten sunnuntain todella iisisti ja makoilin päivän sohvalla. Maanantaiaamuna herätessä jalka tuntui olevan melko ok, ei turvotusta, ainoastaan kävellessä pohjelihasta kiristi. Päätin, että lähden töihin. 

"Mieheni ainakin olisi tästä muutoksesta innoissaan, kun hänen ei tarvitsisi ihailla joka päivä vaihtuvaa mustelmakarttaa ihollani."

Pari tuntia töissä seisoskellessa meni ihan hyvin, nilkkaan ei oikeastaan sattunut paikallaan olo, mutta tunsin miten nilkan kohtaa poltteli jatkuvasti. Kun lähdin kävelemään tauolle, jalka tuntui ihan puupökkelöltä ja jotenkin kömpelöltä. Polte nilkassa lisääntyi päivän mittaan ja suoraan sanottuna pelkäsin hivenen kurkata jalkaa, kun työpäivä oli ohi. Pääsin kotiin ja jalka olikin ihan kunnolla turvoksissa. Koko jalka polveen asti tuntui puutuneelta, koska sitä nipisteli jatkuvasti. Tässä vaiheessa olikin sitten pakko alkaa varaamaan aikaan lääkärille seuraavaksi päiväksi, koska en uskonut töihin menon olevan jatkon kannalta kovinkaan hyvä idea. Diagnoosini oli, että olin nyrjäyttynyt nilkkani astetta pahemmin, en uskonut, että sen kummemmin oli käynyt, koska pystyin pienestä kivusta huolimatta kävelemään. Lääkäri vahvisti tänään oman diagnoosini – nyrjähtänyt. En saa kävellä, enkä seisoa. Tämä viikko meneekin sohvalla makoillessa jalka koholla ja Buranaa popsiessa, jos kivut jatkuvat. Lepohan on ainoa, mikä tähän lopulta auttaa. 

Maailman pahin sählääjä kuitenkin säästyi tälläkin kertaa pahemmalta, ehkä vaan pitäisi alkaa miettimään tarkemmin, mitä tekee. Mieheni ainakin olisi tästä muutoksesta mielissään, kun hänen ei tarvitsisi ihailla joka päivä vaihtuvaa mustelmakarttaa ihollani. 

Miten viikkosi on alkanut? Muita sählääjiä? 

Rakastuminen on varmasti yksi maailman ihanimmista tunteista, jos ei se ihanin. Rakastumista ei välttämättä tule kokemaan montaa kertaa elämässä ja niihin hetkiin on aina mukava palata. 

On ihan luonnollista, että kun ollaan kauan yhdessä elämä muovautuu väkisinkin uomiinsa, siinä samalla puolison rakastaminen jatkuu. Se huikea alkuhuuma saattaa kuitenkin hiipua matkan varrella. Usein yhteisiä tärkeitä hetkiä muistellessa tuo alkuhuuma tulee mieleen äkkiä takaisin, mutta entäs jos rakastuisi puolisoon uudelleen?

Minulle kävi näin. Olin kyllä tietoinen asiasta, että näin voi käydä. Mutta en olisi ikinä uskonut, että se osuisi omalle kohdalle. Meni pitkään työstää, että tajusin, mistä tämä uudelleen rakastuminen johtui. Rakastuminen ei tällä kertaa kuitenkaan ollut ihan samanlaista kuin silloin ensimmäisellä kerralla, eihän se toki voinutkaan olla, koska olen tuntenut puolisoni yli kaksitoista vuotta. Rakastuin kuitenkin vielä palavammin siihen henkilöön, jonka kanssa olen menneet vuodet jakanut. Kaikki lähti siitä, kun näin yhtäkkiä puolisoni uudessa valossa.

Aluksi olin tästä todella hämmentynyt. En edes tiennyt, kehtaisinko laittaa miehelleni jotain ällö-imeliä viestejä, ettei hän ihmettele, että mistä tuuli nyt puhaltaa. :D Kuukausia asiaa pohdittuani, kuitenkin tajusin, miksi kohdalleni suotiin tämäkin onni. Tämän jälkeen kerroin asiasta myös miehelleni. 

Niin kuin monet pidempiaikaisista lukijoista tietävät, viimeiset vuodet elämässäni ovat olleet melkoista itsetutkiskelua ja selviytystarinaa, mutta siihen vastapainona viimeisin vuosi onkin sitten ollut ehkä elämäni parasta aikaa. Kun elämä on vihdoin ollut balanssissa kaikin tavoin ja aivot ovat saaneet vihdoin levätä, eivätkä ne ole käyneet jatkuvilla kierroksille itseäni koskevasta tutkiskelusta, niin se itseni tutkiskeluun käytetty aika siirtyikin johonkin muuhun, nimittäin puolisooni. Aloin näkemään hänet aivan uusin silmin. Olen aina rakastanut miestäni, mutta tuo tutkiskelu, jonka kautta tulin tietoiseksi siitä, mitä minulla on, sai minut rakastumaan häneen uudelleen. Tavallaan ne kaikki tunteet, mitä olen käyttänyt vuosia itsessäni vellomiseen vapautuvat ja niiden kohteeksi pääsikin puolisoni. 

Tällaiset käännekohdat elämässä ovat siitä jänniä, että näissä voi käydä miten vain. Juurikin elämän kriisipisteet ovat niitä, milloin laivan voi keikahtaakin aivan eri suuntiin. Toisille käy kuten minulle ja rakastuu uudelleen, mutta toisille tapahtuukin yhtä radikaalia, mutta päinvastaiseen suuntaan. 

Oletko rakastunut puolisoosi uudelleen?

Kuvat: Pixabay 

Blogeissa on pyörinyt hauska haaste, jossa puoliso vastaa kumppanistaan esitettyihin kysymyksiin. Nakitin mieheni hommiin, vaikka haasteen sisältämät 33 kysymystä tuntuivat miehestä varmasti melkoisen pitkältä tehtävältä. Saattaahan se olla, että tälläkin kertaa opitte minusta jotain uutta, sillä saatan olla miehen silmin aivan erilainen persoona, mitä olette kuvitelleet. 

Ajattelin, että olet vielä ihanampi mitä luulin.

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Et naura. Et siedä teeskentelemistä.

3. Pidänkö halailusta?

Et umpivieraiden halaamisesta. Halaat mielelläsi ihmisiä, joista välität.

4. Halusinko pienet vai isot häät?

Pidemmittä puheitta puolison suusta.

1. Mikä tekee hänet onnelliseksi?

 Sujuva, stressitön arki ja pienet pakomatkat arjesta eli matkustaminen ja hemmottelu. Hyvät ystävät ja hyvä parisuhde. 

2. Mikä taas surulliseksi?

 Jos ihmiset pettävät hänen luottamuksensa. Satunnainen olo, ettei tunne kuuluvansa kovat arvot omaavaan yhteiskuntaan.

3. Miten hän saa sinut nauramaan?

Yksittäin mainiten: kun sanat ja ajatus eivät seuraa toisiaan, oikeat sanat löydä omia paikkojaan... Yleensä: huumorintajullaan ja kyvyllään nauraa itselleen.

4. Millainen hän oli lapsena?

4. Voimakastahtoinen, määrätietoinen, herkkä ja kiltti.

5. Kuinka vanha hän on?

5. Kohta 40.

6. Kuinka pitkä hän on?

Huh, nyt on vaikea... 165cm? (167cm)

7. Mikä on hänen lempipuuhaa?

8. Mitä hän tekee kun et itse ole paikalla?

Kohdan seitsemän asiat, paitsi matkustelu jota teemme yhdessä.

9. Jos hänestä tulisi kuuluisa, niin miten?

Varmasti kirjoittamalla. Tai jokin humaani, yhteiskunnallinen teko.

10. Missä hän on tosi hyvä?

Ruoanlaitossa, kauneudenhoidossa ja muussa blogiinsa liittyvässä asiassa, toisen huomioonottamisessa. Hän on kaikessa hyvä, mihin päättää panostaa.

11. Missä hän ei ole kovin hyvä?

Sähläämisessä. 

12. Mitä hän tekee työkseen?

13. Mikä on hänen lempiruokaansa?

14. Miksi olet ylpeä hänestä?

Rikkonaisesta lapsuudesta huolimatta hän on kasvanut ihanaksi, vahvaksi ihmiseksi, joka ei pelkää matkustella omaan sisimpäänsä. Hän uskaltaa heittäytyä rakkauteen ja olla mitä luotettavin kumppani. 

15. Jos vaimosi olisi sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

Monta vaihtoehtoa, mutta symbolisesti ajateltuna sekoitus Marvel-sarjakuvissa esiintynyttä Auroraa ja Hämähäkkimiehen girlfriendiä Mary Jane Watsonia.

16. Mitä sinä ja vaimosi teette yhdessä?

Arkisia askareita. Matkustelemme (ja matkoilla kulinaarisia harrastuksia), elokuvia ja tv-sarjoja, taidemuseoita ja -näyttelyjä. Kesäisiä kävelyjä, haaveilua. Paljon keskustelua eri asioista.

17. Mitä samaa sinussa ja hänessä on?

Olemme sielunkumppaneita, mutta jos yksittäisiä asioita pitää mainita: herkkyys, hyvä ihmistuntemus ja kiinnostus kehittyä ihmisenä, vaatimukset parisuhteelta ja rakkaudelta, kirjalliset ja kuvalliset harrastukset, odotukset elämältä.

18. Mitä eroa teissä on?

Minun kanssa on vaikea elää, hänen kanssaan ei. Hän on käytännöllisempi, minä teoreettisempi.

19. Mistä tiedät, että hän rakastaa sinua?

Siitä miten hän katsoo ja kohtelee minua. Pienistä eleistä ja ilmeistä.

20. Mikä on hänen lempipaikka?