Vappu tuli, vappu meni

Vappu, juhla joka ei ole sitten lapsuuden merkinnyt mitään sen kummempaa. Itseasiassa iso osa täysi-ikäisyyden vapuista on tainnut mennä kokonaan tai osin töissä, niin tänäkin vuonna. Minulla ei ole minkäänlaisia traditioita, mitä vappuna tulisi tehdä. Yleensä olen töistä tultua kotona. Jos en ole töissä, olen kotona. Ostan ehkä simaa ja munkkeja, mutta siinäpä se. Ei brunsseja, ei ystäviä, ei mitään tavallisesta poikkeavaa. 

Silti vapussa on tietynlaista taikaa, sillä siitä alkaa ainakin itselläni kesän odotus. Joka vuosi tunnen, että vapun jälkeen olen jonkinlaisen uuden edessä. Toisilla tämä ajankohta on uusi vuosi, mutta itselleni se on aina ollut vappu. Vapun jälkeen on yleensä odotettavissa valoa ja lämpöä. Luonto alkaa herätä henkiin ja sitä on upea katsella. Lapsena tietenkin sitä alkoi pikkuhiljaa odottamaan jo omia synttäreitäkin. Nyt isompana niillä ei ole väliä.

On minullakin silti lämpimiä vappumuistoja, ne kaikki liittyvät lapsuuteni. Olen monesti maininnut, että olen kotoisin Mäntästä (nyk. Mänttä-Vilppula), pienestä tehdaskaupungista Tampereen ja Jyväskylän puolesta välistä, joka on kuuluisa Serlan paperista ja nykyään varmasti myös Kuvataideviikoistaan. Sori vaan, mutta en vieläkään ole tottunut siihen, että syntymäkaupunkini on kuntaliitoksen 2009 myötä Mänttä-Vilppula, vaikka tästä liitoksesta on yli vuosikymmen aikaa. Siihen asti, kun asuin 19-vuotiaaksi asti siellä, se oli vain Mänttä. Lisäksi olen syntynyt Mäntän sairaalassa, jossa synnytyksiä ei ole hoidettu enää vuosikausiin, myös leikkausalitoiminta loppui sieltä jo vuosikymmen sitten. Olen jopa hivenen ylpeä tästä, sillä olemme katoava luonnonvara. Olen ikuisesti mänttäläinen tai kuten me mänttäläiset sanoisimme - Mä oon Mänttästä. Muistan, että lapsena Vilppula oli se paikka, johon ei haluttu mennä, koska siellä ei ollut mitään. Paitsi Vilppulan Pukimo, josta käytiin ostamassa aah niin ihanan räväkkiä Luhdan toppapukuja. Joten mänttäläisenä tätä kuntaliitosta on edelleen hivenen vaikea sulattaa. :D

Jaarittelut sikseen ja niihin vappumuistoihin. Lapsuudessani 80-luvulla Mänttä oli todella vireä tehdaskaupunki. Tehdas oli tietenkin isoin työllistäjä ja mitä muutakaan tehdastyöläiset tekivät pienessä tehdaskaupungissa vappuna, kuin menivät vappumarssille. Se oli lapselle vain kivaa puuhaa. Kiertää kylää ilmapallojen kanssa puolen muun kylän kanssa. Ei sitä ajatellut poliittisesti, vaikka sillä tietenkin oli aikuisille poliittiset tarkoitusperät. Vappuaatto kuitenkin alkoi aina simalla ja munkeilla. Sen jälkeen lähdettiin vapputorille, josta ostettiin mahdollisimman iso paksua kumia oleva helium-pallo. Värinkin sai valita. En muista, että kasarin alussa olisi ollut tarjolla pahemmin muotopalloja vaan nuo paksut kumiset olivat "se juttu". Jos hyvin kävi, kylkeen sai vielä vappuhuiskan, jota heiluteltiin asiaan kuuluvasti. Vappupäivänä oli sitten samaiselle torilla tivoli, sinne mentiin, satoi tai paistoi. Joskus pyörittiin räntäsateessa huulet sinisinä laitteissa, mutta näistä on vain hyviä muistoja. 

Myöhemmällä iällä mummon kanssa ei enää ollut tuollaista tradiota. Ei käyty marssimassa, mutta simaa ja munkkeja piti olla. Ilmapallojakin puhallettiin tai minä puhalsin, mummolta tämä ei tahtonut onnistua millään. Mummo teki tietenkin siman aina itse ja siihen laitettiin mahdollisimman paljon rusinoita. Siman pullottaminen oli yksi lempipuuhistani. Sille oli vieläpä oma valkoinen emaliämpäri, jossa tehtiin ainoastaan simaa vapuksi ja jouluksi kotikaljaa. Muistan edelleen, että mummolla taisi useammin kuin kerran lipsahtaa enemmän kuin pieni nokare hiivaa simaan. Joskus toukokuun puolessa välissä synttäreilläni juodessa viimeisiä, voisi sanoa, että simassa alkoi olla jo hivenen "viinimäinen" maku. :D Silti kukaan ei ole tehnyt yhtä hyvää simaa kuin mummo. 

Miten sinun vappu meni?

Muistakaa käydä osallistumassa upeaan Jane Iredale -arvontaan, osallistumisaikaa vielä tämä ja huominen päivä. Osallistumaan pääset TÄSTÄ.

Kuvat: Pexels